Olen lihava keski-ikäinen nainen. Paino 112, pituus 158. Laihdutusleikkaus yms. ei kiinnosta, eivät myöskään laihdutusjuomat ja ihmediettit ja -paastot. Perusterveys ok, mutta nyt on pakko aloittaa terveellisempi elämä. Minulla on lapsia, joiden vuoksi haluan olla elossa vielä 20 v.kuluttua. Olen kroonisesti masenutunut, syön siihen lääkkeitä, mutta olen täysin työkykyinen ja "normaali" - elämässä on vain tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden ajan niin isoja asioita eikä minulla ole perhe-elämän karikoiden ja työelämän kiireiden vuoksi aikaa eikä rahaa käydä hoidattamassa psyykkistä tai fyysistä minääni. On vain selviydyttävä kaiken kiireen keskellä.
Lohduttaudun ja palkitsen itseäni makealla. Viime syksyn aikana stressini kohosi niin korkealle, että lihoin 12 kg neljässä kuukaudessa. Auttakaa minua edes kiinnostumaan terveellisemmistä elämäntavoista! Liikunta olisi tärkeää, mutta mieheni työskentelee toisella paikkakunnalla viikot ja toisinaan viikonloputkin ja olen arkipäivinä sidottu taapero- ja leikki-ikäisiin lapsiimme. Minulla ei ole mitään sukulaisten tai kavereiden tukiverkkoa, josta löytyisi lastenhoitoapua eikä paikkakunnallamme ole mitään edullista lastenhoitopaikkaa. En myöskään raaski jättää lapsia iltaisin kenenkään hoitoon, koska he joutuvat olemaan 7.30-16.30 päiväkodissa ja ikävöivät äitiä sielläkin. Iltaisin he käytännössä roikkuvat minussa. Viikonloppuisin olen yrittänyt liikkua, mutta mieheni syyllistää minua siitä, samoin lapset, jotka huutavat ja itkevät perääni kun yritän lähteä yksikseni lenkille. Minun pitäisi olla perheeni parissa, mutta tuntuu, että kohta repeän - ihan sananmukaisesti :-)
Toivon saavani vinkkejä ja tsemppiä sekä linkkivinkkejä. Missä on hyviä nettisivuja, hyviä juttuja, joihin voisi tukeutua yrittäessäni kohentaa elämäntapojani? Miksi en pysty lopettamaan karkkien ja makean ahmimista vaikka tiedän faktat ja riskit? Mikä minussa on vikana?
Lohduttaudun ja palkitsen itseäni makealla. Viime syksyn aikana stressini kohosi niin korkealle, että lihoin 12 kg neljässä kuukaudessa. Auttakaa minua edes kiinnostumaan terveellisemmistä elämäntavoista! Liikunta olisi tärkeää, mutta mieheni työskentelee toisella paikkakunnalla viikot ja toisinaan viikonloputkin ja olen arkipäivinä sidottu taapero- ja leikki-ikäisiin lapsiimme. Minulla ei ole mitään sukulaisten tai kavereiden tukiverkkoa, josta löytyisi lastenhoitoapua eikä paikkakunnallamme ole mitään edullista lastenhoitopaikkaa. En myöskään raaski jättää lapsia iltaisin kenenkään hoitoon, koska he joutuvat olemaan 7.30-16.30 päiväkodissa ja ikävöivät äitiä sielläkin. Iltaisin he käytännössä roikkuvat minussa. Viikonloppuisin olen yrittänyt liikkua, mutta mieheni syyllistää minua siitä, samoin lapset, jotka huutavat ja itkevät perääni kun yritän lähteä yksikseni lenkille. Minun pitäisi olla perheeni parissa, mutta tuntuu, että kohta repeän - ihan sananmukaisesti :-)
Toivon saavani vinkkejä ja tsemppiä sekä linkkivinkkejä. Missä on hyviä nettisivuja, hyviä juttuja, joihin voisi tukeutua yrittäessäni kohentaa elämäntapojani? Miksi en pysty lopettamaan karkkien ja makean ahmimista vaikka tiedän faktat ja riskit? Mikä minussa on vikana?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mene laihduttajien palstalle!
Joo, laihdutuspalsta tosiaan on ehkä parempi paikka näille laihdutusjutuille, täältä saatavat neuvot ovat lähinnä tuota mee lenkille läski -tasoa.
Yksi merkittävä asia nyt ainakin on tuo, että sinun pitäisi saada tuo puolisosi syyllistävä asenne loppumaan. Sinulla on kuitenkin aika iso kasa ylimääräisiä kiloja ja et edes viikonloppuisin pysty liikkumaan, koska miehesi valittaa, jos joutuu lapsia hoitamaan. Huh huh. Kun kuitenkin perheellinen olet, niin kyllä se puolison tuki ja osallistuminen on aika tärkeää.
Kaikki mitä suuhusi pistät tarkkailuun. Niin että kirjaat ne ylös.
Olet ainoastaan koukussa sokeriin! Sokerikierre oli minunkin ongelmani taannoin. Kokeilin monenmoisia juttuja, ihan turhaan. Sitten etsin kirjastosta laihdutuskirjoja ja mukaani tarttui GI-ruokavaliosta kertova kirja. Sen luettuani minulle valkeni mitä sokeri tekee elimistölle ja miksi siihen jää koukkuun. Muutin syömisiäni jättämällä pahimmat hiilaripöperöt pois. Kymmenen kiloa lähti heittämällä ilman reuhtomista ja nälkää. Myös makeannälkä loppui siihen. Hallitsin syömiseni hetkessä paremmin.
Nyt olen siirtynyt vielä entistäkin vähähiilarisempaan ruokaan ja kiloja on lähtenyt kokonaisuudessaan melkein 25. Olo on mitä mahtavin. Suosittelen!
Olin jonkunverran samassa tilanteessa kuin sinä, minulla vielä mies lähti ja vaihtoi minut nuoremppan. lapset olivat kokoajan minun kanssani eikä turvverkkoja ollut. Kyllä siinä tuli lohduteltua itseään makealla, vaikka marsipaanipötköllä jonka söin suoraan yhteen menoon.
Minulla helpotti vasta kun sain lapset kotoa opiskelemaan ja asumaan asuntoloihin. Tosiaan, aika pitkään kesti, mutta nyt kun saan olla enimmäkseen yksin kotona olen pystynyt syömään järkevästi ja laihtunut melkein huomaamatta yli 10 kiloa.
Mulla toimii hapankorput ja 5-prosenttiset aamupala-juustoviipaleet sekä runsas teen juonti.
kaksi hapankorppua yhteen ja väliin aamupalajuusto. Kuitua tulee hyvin ja kylläinen olokin ja näillä voi korvata ilta-ateriat. Lounaan yritän syödä aina oikea-oppisesti mutta ei koskaan saa santsata.
Anna itsellesi aikaa.
Näitä vastaavi aalotuksia väsää varmaan sama tyyppi tänne koko ajan. Viisaan luulisi älyävän hakea neuvoja laihdutuspalstalta.
Suunnitella ruokalistat niin ettei kaupassa tarvitse käydä kuin kerran viikossa. Jos ravaisin kaupassa useammin tarttuisi mukaan herkästi epäterveellistäkin tuotetta. Ja kun käyn kaupassa en mene sinne nälkäisenä. Karkinhimon voi korvata erilaisilla pähkinöillä joissa on kuituja ja vitamiineja, terveellisempi vaihtoehto sokerille ja lisäaineille. Hampaatkin pysyy paremmassa kunnossa. Jos tulee ahmimisvimma niin tee juurespaloista tarjotin, porkkanaa, lanttua yms. joita lapsetkin oppii napostelemaan. Pikkuhiljaa kun totuttelee makeesta pois niin se alkaa ällöttään.