En kauheasti tiedä näistä fetissijutuista. Olen ihmetellyt, että voiko fetisistillä olla onnellista tasa-arvoista seksielämää toisen ihmisen kanssa. Varmaan yksin voi, ja jos toinen on palkattu avustaja, mutta entä silloin kun eletään tavallisessa parisuhteessa ja molemmilla pitäisi olla makkarissa kivaa? Eikö ole vaikeaa löytää sellaista ihmisistä, että se onnistuisi?
Jos molemmat ovat fetisistejä, niin luulisi tulevan helposti riitaa, koska nuo pakkomielteet ovat niin vahvoja, jos nyt kyseessä on oikeasti fetissi eikä vain jokin kevyempi mielihalu. Siis jos vaikka molemmilla on lippalakkifetissi, niin toisen mielestä silti Hankkija-lippis on ainoa oikea. :) Voiko kaksi fetisistiä pelata yhteen onnistuneesti?
Tai jos vain toinen on fetisisti, niin eikö toinen joudu alistettuun asemaan, koska fetisisti varmaan koittaa vetää yhteistä elämää koko ajan omien halujensa suuntaan, vaikka välillä hetkeksi suostuisikin joustamaan. Eikä noilla pakkomielteillä kai ole tapana ajan myötä ainakaan heiketä, joten jos ei toista alunperinkään innosta, niin tilanne pahenee koko ajan.
Onko teillä kokemusta tästä asiasta?
Jos molemmat ovat fetisistejä, niin luulisi tulevan helposti riitaa, koska nuo pakkomielteet ovat niin vahvoja, jos nyt kyseessä on oikeasti fetissi eikä vain jokin kevyempi mielihalu. Siis jos vaikka molemmilla on lippalakkifetissi, niin toisen mielestä silti Hankkija-lippis on ainoa oikea. :) Voiko kaksi fetisistiä pelata yhteen onnistuneesti?
Tai jos vain toinen on fetisisti, niin eikö toinen joudu alistettuun asemaan, koska fetisisti varmaan koittaa vetää yhteistä elämää koko ajan omien halujensa suuntaan, vaikka välillä hetkeksi suostuisikin joustamaan. Eikä noilla pakkomielteillä kai ole tapana ajan myötä ainakaan heiketä, joten jos ei toista alunperinkään innosta, niin tilanne pahenee koko ajan.
Onko teillä kokemusta tästä asiasta?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Riippuu vähän fetisseistä :) Itsellä kun on tietty alistujafetissi niin varmasti sopis yhteen dommefetissin omaavan naisen kanssa :D Hoh, ainahan saa unelmoida sellaisesta. Mut se on tosi että jos toista ei innosta alkuunkaan toisen fetissit edes kokeilun suhteen tai silloin tällöin niin kyllähän se suhdetta syö.
Fetissillä ja pakkomielteellä on se ero, että fetissi tuo tyydytyksen, pakkomielle ei. Siinä mielessä me fetisistit olemme hyvässä asemassa, että vaikka puoliso ei aina jaksaisikaan lähteä fetissileikkeihin mukaan, voimme saada täyden tyydytyksen myös pelkän fetissikohteemme kanssa. Se, että puoliso lähtee leikkiin mukaan on vain kivaa ekstraa, ei täysi välttämättömyys.
Ainakin meillä fetissiseksin kanssa on löydetty mukava tasapaino. Tuo alistetuksi tuleminen on täyttä puppua. Vähän sama kuin jos vaimo pitää lähetyssaarnaaja- asennosta, pitäisi miehen tietenkin panna takaapäin, ettei nainen alista miestä ja hänen vapaata tahtoaan. Tottakai hyvä seksi on antamista ja ottamista. Mitä siinä menettää, jos laitaa vaikka jätesäkin päälleen, jos toinen saa siitä kiksejä? Itseni on ainakin vaikea nähdä minkäänlaista alistamista siinä, jos tekee toiselle mieliksi ja lisää hänen nautintoaan. Kun antaa, niin saa.
En sitten tiedä onko minua siunattu maailman ihanimmalla ja huomaavaisimmalla vaimolla, mutta vuosien ja vuosikymmentenkin aikana suhde tuntuu vain paranevan ja läheisyytemme kasvavan. Osasyynä kieltämättä fetissini hyväksyminen osaksi seksielämäämme, mutta onnistuu seksi ilman fetissin läsnäoloakin. Päässä se tosin tahtoo pyöriä silloinkin.
99,5% naisista ei ole minkäänlaista fetissiä. On siis pirun vaikea löytää ylipäätään naista, jolla olisi fetissi. Vielä vaikeampaa, että fetissi olisi se sama, kuin itsellä.
Nykymaailmassa yleinen fetissi on paneminen, rintojen puristelu, suihinotto ja käteenveto, sekä pimpsannuolenta. Näitä ei yleensä
tunnusteta fetisseiksi, kuten ei yleisiä vaatteitakaan esimerkiksi mielletä. Paineet yleisiin fetisseihin, jotka yllä luettelin, ovat erittäin kovat.
On kuitenkin joitain ihmisiä, jotka järkevästi kykenevät toteuttamaan muunlaisiakin mielihaluja. Voi mennä äkistikin 10-50 vuotta ennenkuin fetissien toteuttaminen alkaa olemaan yleisempää. Se edellyttää seksuaalista evoluutiota, joka ei ole kovin edistynyt. Ihmisten seksuaalielämä on puun ja kuoren välissä ja naisilla on erityisesti vaikeuksia myöntyä seksiin monien miesten kanssa ylipäätään.
Ei fiksu nainen hätkähdä jos partneri pyytää käyttämään lippalakkia. Itsekin tykkään dommellani sotilaspäähineestä ja monista muistakin lakeista.
EI kannata masentua näistä kyselyistä. Suhde ON mahdollinen. :) Ja se voi olla muuten ihan normaali ja täyteläinen.
Hei ! Olen pohtinut tuota samaa asiaa, voiko löytyä tasapainoinen parisuhde ja rakkaus, kun toisella on fetissi. Miehelläni on nahkasaapikkaat ja -korsetti. Meillä on ilmeisesti tapahtumassa juuri niin, kuten alkuperäinen kirjoittaja ihmettelee eli voiko olla sellaisessa suhteessa onnellinen. Pohdin asiaa melko lailla ja nyt onni lisääntyy vaan. (Ei pitäisi mainostaa onnea, sanoo vanha sananlasku jne.) Siis kerrotko kokemuksestasi vaimosi kanssa? Eli onko vain sinulla fetissi ja vaimosi hyväksyy kuviot??
Minä itse olen sellainen nainen. Tapasin mieheni sattumalta pari vuotta sitten ja mieheni sitkeyden ja ilmeisesti oikean vainun ansioista ei antanut periksi vaikka meillä oli henkien ja tulisielujen taistelua alussa. En meinannut oikein hyväksyä hänen "outoja" jutujaan jotka tulivat pikku hiljaa esille. Hän oli siinä aitava ja hyvin hienotunteisesti vähitellen toi fetissinsä esille ja kuunteli minun reaktiota.
Mies myös petti minua mielestäni "monella tapaa". En tiedä miksi annoin anteeksi. Itse luulen, että jokin sielujen yhteys oli syynä ja se että arvostan todella paljon mieheni taitoa pitää minua hyvänä ja huomioi minua todella ihanasti arkielämässä ja myös juhlassa. Sekä myös sitten seksissä, kun pääsi itse ensin käsittelyyn.
JA MITÄ IHMETTÄ. Hän on pikku hiljaa muuttunut itsekkäästä alistujan asemasta niin huomaavaiseksi alistujaksi, että hän antaa minulle siinä sivussa niin paljon, että huomaan hänenkin olevan siitä onnellinen. Muuten hän on pelottava mies. kun hän suuttuu, niin voisi sanoa ettei mikään lepytä häntä, vaan se ottaa aikaa 5- 10 tuntiin ennen kuin voi mennä edes lähelle ja hän suostuu ymmärtämään mitään. Hän oli todella vaikea alussa. Se oli suhteen alku kuukausina, kun en vielä tiennyt hänen fetissistään. Hän ei ilmeisesti "hyvän vainunsa" takia halunnut kuitenkaan luopua minusta ja haki tyydytystä muualta. Hän jäi kiinni seksilijoilla roikkumisesta ja hänellä oli vakituinen domina, jolle hän maksoi hirveästi rahaa. Olin aivan riekaleina kun asia tuli vahingossa ilma ja hän vannoi ettei tee sitä enää. Hän teki suuren virheen, kun jatkoi sitä vaikka meillä alkoi mennä jo mukavasti. Olin jättää hänet, mutta annoin vielä mahdollisuuden kun hän pyysi anteeksi ja aneli.
Suhteemme parani ja mies oli todella huomaavainen ja kiltti. Totesin pian että kilteydellä ei ole mitään tekemistä petollisuuden kanssa. Miesystäväni jäi kiinni uudelleen toisella tapaa. Hänellä oli toinen puhelin käytössä, jota hän piti työpaikan kaapissa ja jolla hän soitteli maksullisille naisille. Asia levähti käsiin ja olin valmis jättämään hänet. Hän myönsi asian ja teki kaikkensa ja lupasi ettei ikinä enää loukkaa minua.
Annoin anteeksi, en tiedä miksi. En ole toiminut noin ennen. Olen yli 5-kymppinen ja hän 9 vuotta nuorempi. Nyt suhteemme kukoistaa ja nautimme seksista, hän on orjani ja olen hänen valtiattarensa ja saan myös siitä osani, vaikka en ymmärrä sitä. Miksi ihminen kokee sellaista ja mistä fetissi tulee, ihmettelen sitä yhä, mutta en huonoa fiilistä kokien kuten alussa? Tunnen olevani kunigatar hänelle ja meillä on kivaa. Hän sanoo rakastavansa minua todella ja huomaan hänen käytöksessaan pientä mustasukkaisuutta ja hän selvästi panostaa suhteeseemme.
Joku voisi ihmetellä miksi sitten ihmettelen... no siksi, että muistissa on vielä petetty nainen ja syvä loukkaus. Ja mietin sitä, toistaako hän vielä sen vai voiko ihminen muuttua noin. Ja voiko seksi olla se avain meidän kesken. Hän saa sitä mitä ilmeisesti on joutunut hakemaan ja nyt sitä on kotona, jota epäili alussa. Niistähän ei puhuta.
Kun ei voi mennä toisen ajatusmaailmaan, ei voi sanoa, miksi juku saa "kiksejä" yhdestä asiasta ja joku toinen toisesta. Parisuhteessa kaksi erilaista ihmistä ovat yksissä, eikä toinen oikeasti voi muuttaa toista ihmistä, ainoastaan itseään. Meillä on niin, että minä (mies) pidän vaimoni minulle hankkimia naisten alusasuja, sukkanauhaliivejä, sukkia, steyuppeja, pikkuhousuja. Minä en niistä saa kummoistakaan potkua, mutta siitä saan, kun se niin vaimoani kiihottaa. Vastavuoroisesti vaimoni tekee muutamia juttuja, jotka ovat minusta mukavia, mutta hänelle lähes yhdentekeviä.
Lienee harvinaista että kahden henkilön fetissit sopisivat täysin yhteen.
Itselläni ei ollut mitään kummempaa kuvitelmaa mutta parin avioliittovuoden jälkeen mieheni aloitti keskustelun omasta fetissistään, naisen sitomisesta.
Alkuun ajatus tuntui oudolta mutta ajattelin ettei se minua vahingoita koska luotin puolisooni.
Hyvin pian miellyin siihen vastuusta vapauden tunteeseen jonka avuttomaksi sidottuna olo tuo.
Raippaa en hyväksynyt!
Köyttely oli satunnaista. Joskus viikoittain, josku perinkin kuukauden tauko perinteisen seksin ohessa.
Myöhempinä vuosina mieheni ehdotti roolien vaihtoa.
Ryhdyimme vaihtelemaan osia.
Alkuun minulla oli hankaluuksia köysien ja solmujen kanssa mutta pian sekin alkoi sujumaan.
Tiesinhän omasta kokemuksestani miltä tuntuu missäkin sidonnassa.
Nyt kun mieheni lähestyy 70:ntä ikävuotta on köyttely useimmiten välttämätöntä.
Eilen annoin "vakiokäsittelystä" kevyemmän version.
Kyynärvarret kiinni selän taakse.
Ranteet yhteen suorin käsin.
Siittimen ja kiveksien tyven sidonta. Erektion vuoksi välttämätöntä.
Kiveksiä kourin sen verran että ukko alkoi läähättämään.
Nilkat yhteen ja kiristys ylös kyynärvarsiin.
Kasvojen päälle ja nuoletus minun tahtiini ja ajoitukseni mukaan.
Sen jälkeen ranteet irti mutta muuten jäi sidotuksi.
Kyynärvarsissa sen verran liikkumatilaa että ylettyi omaan siittimeensä.
Käänsin kylvelleen ja jäykällä letkunpätkällä kannustin runkkaamaan.
Pari pamputusrupeamaa riitti.
Pitemmissä sessioissa seuraan käsien kuntoa etteivät muutu sinisiksi.
Pisimmillään täytyy huolehtia myös ukon wc-tarpeista.
Köytettynä pytylle virtsaamaan istuminen tuntuu olevan nöyryyttävintä.
Hassuinta koko asetelmassa on se että mieheni on edelleenkin se määräävä osapuoli.
Tyydyttäessäni hänen tarpeensa saan itse mielihyvää jo hänen nautinnostaan ja lisäksi omaa sukupuolista tyydytystä.
Olenhan vasta lähempänä 6:tta kuin 7-kymmentä.
Itse en koskaan "käy kimppuun" vaan aistin mieheni tarpeen eleistä ja varmimmin siitä jos hän menee päivällä makuuhuoneeseen.
Köydet ja pikalukolliset tekstiilihihnat ovat sängyn vieressä jatkuvasti.
Viime vuosina on mieleeni tullut piru.
Joskus tekisi mieleni antaa ukolle sellainen käsittely ettei vähään aikaan edes vihjailisi köyttelystä.
Puoli päivää sidonnan astetta vaihdellen ja usein pamputellen.
Olen myös harkinnut anukseni nuoletusta koska (vaikka) tiedän mieheni inhoavan ajatustakin.
En kuitenkaan ota tätä riskiä.
Elostellaan näin niin kauan kuin virtaa riittää.
Vastausta aloittajan kysymykseen en osaa antaa.
Itse en varmaan ole aito domina mutta siihen rooliin tottunut ja siitä jopa nauttiva, mutta mieheni tarpeet ovat kuitenkin päällimmäisinä.
Harvoin käy niin hyvin, että molemmilla on täsmälleen sama fetissi ja vielä sama näkemys, miten siitä nautitaan. Otetaan vaikka esimerkiksi kenkäfetissi. Sen variaatioita ja tapoja nauttia on satoja erilaisia, vaikka itse fetissi on sama eli kenkä. Yksi kenkäfetisisti tykkää korkokengistä, toinen sandaaleista, kolmas nahkasaappaista, neljäs kumisaappaista, viides puukengistä, kuudes balettikengistä, seitsemäs lenkkareista, kahdeksas maihareista, yhdeksäs karvasaappaista ja kymmenes crocseista.
Kun näiltä kymmeneltä vielä kysytään tarkemmin millaiset kiinnostuksen kohteet pitää olla tarkemmin, yksi sanoo niiden olevan kiihottavimmillaan uusina ja kiiltävinä, toinen vähän käytettyinä, kolmas paljon käytettyinä ja likaisina, neljäs paljon käytettyinä ja rikkinäisinä. Parhaaksi nähdyt värit ja materiaalitkin vaihtelevat paljon.
Kun näiltä kymmeneltä vielä kysytään mikä on paras tapa nauttia fetissistään, variaatiot kasvavat jälleen. Yksi tykkää vain katsella kenkiä kumppaninsa jaloissa, toinen haluaa kosketella niitä jalassa, kolmas haluaa haistella niitä, neljäs haluaa nuolla, viides suukotella, kuudes tuhota ja vahingoittaa, seitsemäs tyydyttää itseään niihin, kahdeksas haluaa pitää niitä itse, yhdeksäs haluaa tulla niillä tallotuksi, kymmenennelle riittää että ainoastaan omistaa sellaiset ihailun kohteet, yhdestoista haluaa näitä kaikkia.
Tässä esimerkinomaisesti vain osa eri variaatioista liittyen kenkäfetismiin. Fetismi ei ole mikään yksiselitteinen juttu ja kaikki kenkäfetisistit eivät todellakaan ole samanlaisia, puhumattakaan fetisisteistä yleensä. Tämä siis myös osaltaan selittää sen, miksi samankin fetissin omaavat joutuvat tekemään kompromisseja ja huomioimaan toisen toiveita. Kahta täsmälleen samanlaista fetisistiä ei ole, kuten ei ole kahta täysin samanlaista ihmistäkään.
Tämä oli kerrankin varsin hyvä viestiketju, joitakin pellejä lukuun ottamatta.
Olen itse päälle 40 ja ollut aina murrosiästä lähtien tietoinen mieltymyksestäni kumia kohtaa, etenkin saappaita. Siihen elämän kokemukseen perustan kommenttini.
Fetisismi on varsin kirjava käsite, eikä samastakaan kohteesta kiinnostuneet fetisistit välttämättä pääse hirveän pitkälle ajatusten vaihdossaan. Siiten objekteja voi olla myös useita päällekkäin, (kumisaappaat/sadevaatteet jne).
Parisuhteessa elävän fetisistin suurin pelko on kokea partnerinsa torjuntaa tai pilkkaa (nolausta). Siitä syystä hänen on tosi tarkkaan punnittava, kertooko hän asiasta tälle kumppanille, ja jos kertoo niin milloin on se oikea hetki tehdä se?
Avautuminen on erittäin suuri päätös ja vaatii paljon rohkeutta, mutta mielestäni pitää kuitenkin uskaltaa ylittää salaamisen kynnyksen. Miksi?
Ellei uskalla avautua partnerilleen, suhde todennäköisesti tulee kärsimään - ellei alussa niin ajan myötä. Toinen osapuoli huomaa (viimeistään suhteen alkuinnostuksen jälkeen) partnerissaan jotakin selittämätöntä ja outoa (ehkä etäistäkin), eikä ymmärtää mikä häntä vaivaa. Oliko tämä nyt tätä? Alkaa ajatukset hyrräämään ja partneri yrittää löytää uskottavia ja loogisia selityksiä kokemalleen ilmiölle (joka voi olla esim. lässähtänyt seksi ja/tai hiipivä haluttomuus). Ihmetys alkavaa hahmottua vastauksiksi ja niitä aletaan seuraavaksi ladota syytöksinä päin partnerin naamaa tyyliin: "olen kauan miettinyt, oletko homo?".
Tällaiset "tuomiomaiset" loukkaukset ovat omiaan vain pahentamaan tilannetta. Juttu jäänee siinä vaiheessa monelle kertomatta. Mutta tämän tyyppiset syytökset (vaikkakin vääriä) ovat jo onnistuneet rikkomaan sitä herkkää luottamusta, jota tarvitaan parin välillä, tällaisten vaikeiden ja henkilökohtaisten asioiden puimiseen. Menetettyä luottamusta toiseen on vaikea luoda uudelleen. Pelko siitä, että luottamusta voidaan jossakin vaiheessa käyttää aseena, on jo puolivahingossa saanut jalansijaa suhteeseen.
Mistään avautumisesta ei tietenkään tullut mitään, ja nyt pitäisi sitten vain "suorittaa sänkykamarissa" miehen tavoin ja unohtaa kaikki omat mieltymykset vähäksi aikaa. No, tuo kokemushan ei omalta osaltaan liiemmin kohentanut fetisistin itseluottamusta, joten tuo sänkyareenan unelmamies on vain yhtä eteinen kuin ennenkin. Homma jatkuu fetisistille entistä ahdistavampana, sillä hän tietää ja tuntee nyt partnerinsa huolen ja epäluulon.
Kun partneri ei löydä ratkaisua ongelmaansa, hän lataa kohta jo seuraavaa panosta pyssynpiippuun: "Sano nyt vain, onko sulla toinen kun et ole musta kiinnostunut??"
Ja taas sitä mentiin poteroihin (mies pysyy henkisessä pakoluolassaan taas viikon pari) eikä ratkaisua ongelmaan ole näköpiirissä nytkään. Tämä vaihe on jo kriittinen sillä suhde voi loppua tähän, eikä uuden suhteen onnistumisen todennäköisyys ole sitä suurempi. Syy on edelleen avautumisen pelossa. Mutta uskaltamatta et voi saavuttaa mitään.
Fetisistin tulisikin selvittää itselleen, että nykyisen tai tulevan suhteen täytyy perustua oikeuteen olla juuri sellainen kuin hän on, mieltymyksineen päivineen. Sitä kokonaisuutta kun ei voi paloitella. Jos ko. fetissi ei sovi partnerille, hänen täytyy ehkä luopua suhteessa. Fetisisti ei ole itse tietoisesti valinnut suuntautumisensa eikä hän siten pääse siitä eroon. Se on kuin silmän väri tai sormenjälki. Tässä ei puhuta muodikkaasta biletysvillityksestä, vaan se on kuin fetisistin aivoihin koodattu kiihotuskäsky. Se kumppanin tulee ymmärtää.
Partnereille haluaisin tähdentää, että tuo fetissin kohde EI ole suunnattu häntä vastaan, (kuten partnerit viimeistään jossakin vaiheessa alkavat luulla) vaan fetisisti haluaa partnerinsa hyväksynnän ja mukana olon. Silloin heidän välinen seksi voi olla kuinka hekumallista tahansa. Fetisistit ovat yleensä myös uskollisia jos niistä pidetään edes hieman huolita.
Lopuksi haluaisin todeta että meillä fetisisteillä on usein kivinen elämän taival joo edessämme tai takanamme: ensin meidän täytyy itse huomata/tiedostaa että meillä on poikkeama nimeltä fetisismi, sen jälkeen uskaltaa joskus kertoa siitä partnerillemme, sen jälkeen toivoa tältä ymmärtämystä ja hyväksyntää ja saada koko homma toimivaksi osaksi parisuhteemme seksielämää.
Fetisismin hyväksyntä ei myöskään tee teistä naisista huoria eikä huonoja ihmisiä. Mutta joillekin se ehkä vaatii kasvatuksen kautta tulleen, "kunnon perhetytön" jonkin asteista imagon päivittämistä sallivampaan suuntaan. Sen sijaan ne partnerit jotka tähän avarakatseisuuteen pystyvät, voivat käyttää tuota maagista avainta omaksi iloksi, ja ohjailla miehensä seksihaluja, miltei nappia painamalla.
Kaikki on lopulta kiinni uskalluksesta, luottamuksesta ja halusta. Ei mistään muusta.
Fetissin omaavan heila olisi helppo olla. Fetissi vain hommaan mukaan ja kumppani on aina valmis seksiin.
Meillä ainakin mennyt ihan hyvin kun sai viimein kakistettua asian. Olihan siitä puhetta jo seurusteluaikana kun juteltiin toistemme mieltymyksistä ja toiveista seksin suhteen, mutta ehkä asian tärkeys jäi siltikin täysin ymmärtämättä. Vasta viime vuosina vaimolle on valjennut miten tärkeä osa seksuaalisuuttani fetissi on. Kun vaimo osoittaa, että hyväksyy fetissini ja fetisismini osana minua, tunne on mieletön. Olo on, kuin vastarakastuneilla. Suhteemme on muuttunut entistäkin läheisemmäksi ja paremmaksi kaikilla osa- alueilla.
ei voi onnistua parisuhde täysipainoisesti kahden ihmisen välillä jos toisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu pääasiassa muualle kuin omaan kumppaniin.
Ei se välttämättä ihan niin mee. Jos fetismi on voimakas ja kohdistuu pelkästään johonkin esineeseen tms. niin noin voi käydä. Esimerkkinä vaikkapa, että mies ei voi saada tyydytystä muulla keinolla kuin runkkaamalla kumisaappaaseen.
Mutta fetissi voi myös rikastuttaa seksielämää, esim. itselläni kumiin pukeutuminen voimistaa erektiota ja saa kaiken tuntumaan paremmalta. Kun vaimokin tämän hyväksyy (vaikka ei itse ole kiinnostunut kumiasioista) nin seksielämä on ihan hyvää.
Mun mielestä sängyssä pitää nussiessa olla Ladan kampiakseli, ei muuten seiso. Sit akka oli kuullu naapurin muijalta, että ne käyttää Mossen kampiakselia, ja haluu sellasen. Ero tästä kohta tulee, jos akka ei äkkiä tule järkiinsä.
mieheni kaa on paljon samoja juttuja, mutta voi johtua siitä että ollaan molemmat tosi innokkaita ja kokeilunhaluisia ja puolet päivistä kuluu makkarissa muutenkin :D
ollaan kokeiltu jo naamalla istumista ja piereskelyä, josta molemmat tykkää,
ja pissa leikkejäkin, tosin vaan suihkussa : ) sekä tietysti sitomisia ja ollaan myös pukeuduttu erilaisiin vaatteisiin :D
minulle kasvojenpäällä istuminen on ollut fetissinä jo 11 vuotiaasta asti, mutta en ole varma mieheni ajatuksista, että pitääkö hän vain muuten vaan kaikesta, vai onko hänelläkin fetissi.
Hän on vain sanonut, että kaikki tuntuu taivaalliselta ja kiihottavalta minun kanssani : )
Miten kertoisin poikaystävälleni että pidän kahleista ja ruoskista yms. Pelkään että hän pitäisi minua mielisairaana ja hyvällä mallilla oleva suhteemme åäättyisi siihen.
Erilaisia ihmisiä on maailma täynnä ja varmasti erikoisemmatkin mieltymykset joskus kohtaavat. Itse olen alistuva kundi, joka kuitenkin yritti nykyisen suhteen alussa piilotella koko taipumusta. Kuitenkin kävi niin, että vaimo sai "yllättävän helposti" taivuteltua minua moniin juttuihin, joista nautin toki itsekin.
Alkuun hän pyysi minua antamaan jalkahierontaa säännöllisesti. Siitä sitten vähitellen siirryttiin varpaiden imemiseen ja nuolemiseen. Jalkapohjien nuolemiseen yms jalkojen palvontaan. Pikkuhiljaa alunperin pelkkänä esileikkinä toiminut suuseksin antaminen vaimolle alkoi muuttua pääasialliseksi seksin muodoksi välillämme. Ilahduin kun hän halusi sitoa minut ensi kertaa sängyssä ja ihan omasta tahdostaan hän halusi minua alistaa. Vähitellen kuvaan tuli mukaan myös piiska ja yhtäkkiä huomasinkin jo olevani käytännössä hänen orjansa. Viimein sitten avioiduimme. Otin vaimoni sukunimen ja hän rengasti minut sormuksella. Hääyönä tuore vaimoni sitten lukitsi vehkeeni siveysvyöhön ja nautti koko yön tarjoamastani suuseksistä.
Olen ollut varmaan erittäin onnekas. Ainakin olemme kumpikin hyvin tyytyväisiä toisiimme ja onnellisessa avioliitossa.
Avioliittomme on muuten päällepäin aivan normaali.
Meillä on vähän hankalaa, kun kummatkin ovat alistuvaa sorttia :) Päädyttiin sitten siihen, ettei mitään fetissijuttuja harrasteta, kun kumpikaan ei osaa olla dominoiva. Perusseksikin on ihanaa!
paljon minkälaisista fetissijutuista on kyse puolisoiden kesken. Meillä on tämä piiskausjuttu ja minä naisena haluan saada piiskaa mieheltäni ja olen onnekas kun löysin miehen, joka haluaa antaa mulle piiskaa. Väkisin yrittämällä tästä ei tulisi mitään vaan kyllä tähän täytyy olla oikeata halua ja tarvetta molemmilla. Nyt on nalkutusta tulossa taas minulta ja tunnen tarvetta saada vähän ojennusta ja kunnolla kullia...kotikuri on siis yhteydessä tähän piiskaukseen meillä.
Ei ole fettarin elämä helpoksi tehty. Ainakaan minun tapauksessani. Itselläni on voimakas kumifetissi enkä ole kohdalleni löytänyt yhtäkään naista jolla olisi edes kiinnostusta kokeilla kumisia puuhasteluja. Enkä rumakaan jannu ole mutta tuntuu vain se olevan niin suuri kynnys naisille tuo kumissa puuhastelu. Sen verran voimakkaasta fetissistä kyse että ei tahdo tuo normaali seksi oikein maistua edes, joten melkoista alamäkeä elämä ollut.
Jos saisin itse päättää en omistaisi mitään fetissejä tai mieltymyksiä.
"Sen verran voimakkaasta fetissistä kyse että ei tahdo tuo normaali seksi oikein maistua edes, joten melkoista alamäkeä elämä ollut.
Jos saisin itse päättää en omistaisi mitään fetissejä tai mieltymyksiä. "
Kumikiinnostus (itse muuten harvemmin olen keksinyt mitään seksikästä käyttöä no. kumille:) voi olla seurausta sisäisestä tunkkaisuudesta, josta pääse kyllä treenaamalla eroon.
Hikinen nahka, hihnanpala tai kumiläppä painettuna nenää vasten voi muutua eroottiseksi kokemukseksi, mutta vain sellaisille ihmisille, joiden elämä muodostuu muutenkin kaikenlaisista remeleistä.... Niin kuin joku ihminen saattaa innostua hämähäkinverkoista, ryhtyä etsiskelemään niitä tai ryhtyä keräilemään polkupyöränkumeja ilokseen joku voi asiaa kuitenkin kummastella, että mikä tuossa nyt niin kiinnostavaa on... Itsellänikin on fetissejä, mutta
koetan pitää ne vähän normaalimmalla tasolla ja seuraa löytyy (se minimimäärä korkeintaan, heh). Ihan perusdominointi/aggressiofetissejä, ja kauniita kuteita. Ihmisillä on aggressioita aina purettavana, joten aina löytyy joku joka piiskaa tai läimäyttelee. Sensijaan etola/rautakesko fetissin löytäminen onkin jo vähän
hanakalampaa, ja minusta tunkkainen fetisismi ei ole myöskään ihan tervettä tai linjassa ihmisluonteen avaruudellisuuden kanssa.
Mikä asiantuntija..
Joillain näkyy olevan fetissinä oman paremmuutensa korostaminen.
Mistä sinä luulet tietäväsi mikä on muka "oikea" tapa saada eroottisia kokemuksia.
Bmadille haluan vannoutuneena kumifetisistinä kuitenkin kommentoida seuraavaa:
"Itsellänikin on fetissejä, mutta koetan pitää ne vähän normaalimmalla tasolla" - Jos hieman syvennyt aiheeseen fetisismi, niin tulet huomaamaan että sitä ei kylläkään itse pääse valitsemaaan saati rajaamaan millään muotoa. Ei kumi ole sen tunkkaisempi kuin nahkakaan. Nahka kyllä hengittää mutta on sekin aika hikinen illan mittaan.
Luulenpa että tavisten vahva reaktio kumia kohtaan johtuu siitä, että se tulee heille täytenä yllätyksenä. Yhtäkkiä tuo arkinen kumisaapas onkin muuttunut jonkun seksiobjektiksi ja sitä myötä kaikki mitä ko. aineesta tehdään, paitsi ehkä auton renkaat... Kestää aikaa tajuta, että kumi on, kuin onkin, seksimaailman tavallsimipia kiihottajia, ellei ole koskaan perehtynyt muuhun kuin vaniljaseksiin.
Ja lopuksi: vaikket itse ole löytänyt koskaan mitään kiinnostavaa kumista, niin se ei toki tarkoita sitä, ettei meitä kumifettareita olisi aika iso liuta sekä Suomessa että muualla.
Nahka on siinä mielessä "turvallisempi" sitä nähdään katukuvassakin. Kumi on askelta kovempi juttu. Sitä ei arkielmässä kohtaa kuin saappaissa ja käsineissä. Nämä kaksi vaatekappaletta onkin usein sisääajoportti ko fetsisimille, ja niistä laajempi halu kokea kumin pehmeys kehoa vastaan lähtee liikkeelle.
Juuri tuo joidenkin harjoittama seksuaalisuuden eri osa- alueiden tiukka kategoriointi lähinnä huvittaa.
Jos itseä ei satu jokin juttu tai asia kiihottamaan, se leimataan heti epänormaaliksi ja sairaaksi. Niin kauan, kuin ketään ei vahingoiteta vasten tahtoaan ja homma on muutenkin laillista, niin jokainen saa nauttia juuri siitä, mistä eniten saa nautintoa. Kunpa kaikki uskaltaisivat sen tehdä, eivätkä kuuntelisi näitä siveydensipuleita, jotka helvetin tuleen joutumisella tai muulla painostamisella pelottelevat heitä nauttimasta juuri siitä seksuaalisuudesta, joka heille on suotu. Parisuhteessa nämä tiukkapipot pelottelevat kertovansa vanhemmille,lapsille tai tuttaville, mitä se isä puuhaileekaan.
on fetissin omaavalle hyvin erilainen. Kun ei ole millään miehen tekemisillä " mitään merkistystä". Eli kaikki on sallittava fetismin varjolla-chattailu seksipalstoilla -"samanhenkisten" kanssa, jatkuva itsetyydytys, vieraiden naisten tuijottelu ja kommentointi ja pahinta mitä tiedän on "ystävät" tai miksi niitä sitten kuka haluaakin nimittää...ja nekin tietysti yritetään mahdollisimman salassa pitää- en kyllä ymmärrä miksi jos ei mitään "väärää" ole tehty... Ja kaikki tuo n kuulemma vain minun ongelmani koska olen tiukkapipo tms. Haluaisin tietää onko sellaisia naisia jotka sallivat kaiken tuon miehilleen ja tuo on siis ihan ok? Itse olen antanut kaiken ja hieman enemmänkin suhteeseen, annan tyydystystä miehelleni ihan milloin vain sattuu haluamaan, vaikka keskellä yötä ja niin tapahtuukin lähes joka yö, pukeudun ja puen, itsekin tykkään siitä kyllä. Keksin aina uusia leikkejä ja olen innostunut asiasta....mutta se ei riitä. Aluksi luulin, että tämä olisi meidän juttumme, meidän kahden juttu...nyt huomaan sen etti minun tekemiseni riitä mihinkään vaan voeraita naisia viliseen kuviossa mukana tämän tästä, ei hekä fyysistä pettämistä, vaan vielä pahempaa, henkistä sellaista. Ja tästä minun ei siis tulsi sanoa mitään vaan olla kiltisti hiljaa...tulee mieleen väkisinkine, että kumpihan meistä se alistuva osapuoli onkaan.... sanattomaksi vetää kyllä kaikki tää. miten mies voi kuvitella että tuo kaikki on ihan ok mitä hän puuhailee? Moraalikäsitys on kyllä tullut aivan jostain syvältä...
Tuo uskollisuus tai uskottomuus riippuu ihmisestä. Ei kaikki fetissin omaavat ihmiset ole uskottomia puolisolleen. Vähän sama, kuin väittäisi punaisella autolla ajavien olevan uskottomia, koska tunsin yhden.
Minä aloin aikanaan hyvin pian nauttimaan sub:n roolistani. Ei se ollut jatkuvaa vaan ajoittaista.
Myöhemmin roolimme hiljalleen liukuivat päinvastaiseen asetelmaan.
Missään vaiheessa en ole osannut paheksua tai olla mustasukkainen mieheni nettiselailulle.
Tiedän hänen nykyäänkin katselevan siellä sidottuja naisia ja naisia sidottavina.
Myös strapponeja ja muita femdom-juttuja.
Mitä sitten?
Kuten tuossa aikasemmin kerroin on nykyinen tapamme harrastaa seksiä käytännön syistä meille paras.
Domina roolissani hallitsen tilanteen ja varmistan molempien nautinnon.
Masterin roolista ei ole keskusteltu mutta sen verran tunnen yli 40-vuoden avioliiton jälkeen kumppaniani että masterina hän saattaisi epäonnistua.
Miksi ottaa se riski kun voi pelata varman päälle.
En pukeudu miksikään. Köydet ja raippa riittävät.
Dildoa kyllä tungen mutta sen mallaaminen strapp-onnin tapaan ei jostain syystä minulle sovi.
En tunne nettinaisia kilpailijoikseni. Minusta se olisi äärettömän itsekästä ja jopa lapsellista.
En myöskään live-naisia. Ukko on seurallinen ja hyväkuntoinen joten ei se siitä kiinni ole mutta tämän yhteisen fetissin toteuttaminen on niin molemmin puolin tyydyttävää että minun on mahdoton kuvitella hänen olevan mistään vajaa.
Mieheni on melko paljon netissä mutta koskaan en mene ko. huoneeseen silloin.
Avoimen oven ohi kävellessäni voin joskus päätellä milloin hän on bdsm-asialla ja että täytynee ukko pian pistää liekaan, taluttaa makuuhuoneeseen ja köytellen osoittaa sille oikea paikka.
Tai hän itse alkaa liikkumaan hihnat kyynärpäiden ympärillä.
On oikeastaan hyvä että hän ottaa itse sieltä vauhtia.
Ei se aina johda sessioon mutta antaa minulle valinnan varaa tilanteen valinnan suhteen.
Kumminkaan puolin emme ole ko. asiassa koskaan moittineet tai edes arvostelleet toisiamme.
kyllä fyysisesti, mutta entäpä henkinen puoli? En minäkään ole kieltänyt kuvien katselua netissä, sen kun katsoo jos siitä iloa saa, saatanhan joskus itsekin katsella ja etsiä jotain kivoja vinkkejä leikkeihimme. Mutta tekstiviestailu pikkutuhmien juttujen merkeissä monen eri naisen kanssa on jo liikaa. Ai niin, niillähän ei ole mitään merkitystä. Lisäksi sähköpostit yms. kuuluu asiaan tietenkin. mitään minulle ei kerrota ja ongelma on siis yksin minun kun asian näin koen. En väitä, että kaikki fetissin omaavat olisivat uskottomia, mutta käsitykseni heidän suvaitsevaisuudestaan on sellainen, että sitä riittää enemmän kuin ns. normaali ihmisillä. Näin ainakin olen lukenut jostain. Ja kannattaa huomioida myös se, että missään vaiheessa en ole tuominnut tai nalkuttanut asiasta, pyytänyt ystävällisesti lopettamaan. koska asia todella loukkaa minua syvästi ja tekee minut hyvin surulliseksi.
En osannut ottaa edes huomioon.
Lienekö hyväuskoinen?
Kyllä tuossa minunkin rajani kulkee.
Meillä en ole tuota havainnut ja luultavasti reagoisin sinun laillasi mikäli kyseistä aktiivisuutta, puhumattakaan yhteydenpidosta, ilmenisi!
Alkunärkästyksen jälkeen luultavasti tiedustelisin puutteita.
Jos asia ei etenisi myönteisesti niin luultavasti heittäisin raipan ja köydet nurkkaan.
Jos joutuisimme tuohon tilanteeseen niin keskusteluvaiheessa ukkoni luultavasti arvaisi reaktioni ja tuskin ottaisi sitä riskiä.
Mutta fiilis kyllä hieman vesittyisi.
Ei tässä toistaiseksi mitään ongelmaa ole mutta jos sellainen ilmenee niin se on kyllä mieheni pulma, ei minun!
kohdehäiriöistä voi parantua terapialla, älkää luulko, että kyse on teidäm pysyvästä piirteestä ellette itse sen halua niin olevan. Toisaalta vellihousufettarit kuksii mieluummin kumpparia kuin kokee Todellista läheisyyttä oikean ihmisen kanssa :) ressukat
onkohan meillä sama mies?
usein tuntuu että minulla erona muihin naisiin (tai niihin "ystäviin") on vain sama osoite miehen kanssa...
Eikös ihan jokainen koita vetää yhteistä elämää koko ajan omien halujensa suuntaan? Ei siihen mitään fetisismiä tarvita. Kuulostaa siltä, että koitata tehdä kärpäsestä härkäsen. Lisään vielä, että vaikka olisi ihan "tavallinen" suhde niin ei se silti aina ole molemmille miellyttävää, puhumattakaan tasa-arvosta, joka ei kuulu tähän asiaan millään lailla.
Meilläkin järjestyksen määrää eukko ja minä tottelen. Siveysvyö, oraalinen palvonta ja totaalinen orjuus on arkipäivääni. Sinänsä saan tästä suhteesta paljonkin, mutta ainahan se jolla valta on, myös valtaansa käyttää. Nyt pikkujoulujen aikana taasen vaimo kävi firman juhlissa ulkona ja tottakai minun oli odotettava valtiattareni paluuta aamutunneille, jolloin hänen saapuessaan velvollisuuteni oli antaa suuseksiä tukevassa humalassa olevalle vaimolleni/valtiattarelleni. No kondomin kumillehan se pimpsa maistui, mutta tein parhaani tuottaakseni nautintoa valtiattarelleni. En kysele enkä vaadi mitään, mutta hölmöltä tuntuu sekin, että nainen kuitenkin miehen valtaansa saatuaankin lupailee uskollisuutta, joka ei näköjään ole minkään arvoinen. So not. Jokainen tekee omat valintansa...
Tuntui niin kotoisalta tämä sinun kertomuksesi.Meillä kaikki mitä kerroit on toteutunut matkan aikana.Alunperin halusin alistua vaimoni tahtoon seksuaalisesti ja siitä seurasi totaalinen alistuminen myös arjessa.Vaimo on nyt pomo kaikilla elämän alueilla, minä tottelen ja palvelen häntä.Olen kotiorja,jonka tehtävät ovat kaikki kotityöt,lasten hoidosta hänen palvelemiseen.Jos tehtävät eivät maistu niin piiskaa tulee.Vaimoni pitää minua jatkuvassa puutteesa,saan tai joudun tyydyttämään hänet kielelläni silloin kun hän haluaa.Kunnon panot hän hankkii kodin ulkopuolelta,tiedän sen mutta siitä en saa puhua.Hän tyhjentää minut ehkä kerran kahdessa kuukaudessa kikkelin pesun yhteydessä.Siveysvyötä joudun pitämään kokoajan paitsi pesut.Silloinkin vaimo valvoo etten vaan saa orgasmia.Olen vaimoni mielestä halunnut tälläisen elämän, niin nyt saan nauttia siitä mitä olen toivonut.Kuri on tiukentunut vuosien varrella,joskus tuntuu että tämä fetissi on mennyt liian pitkälle.Mutta vaimoni on oppinut nauttimaan vapaudestaan kouluttaa minut mieleisekseen palvelijaksi.
Hiemanhan se kauhistuttaa ajatella, että meidänkin suhteemme lienee menossa tuohon suuntaan. Toisaalta jokin siinä kiehtoo. Eihän tässä enää tiedä pitäisikö asiasta olla onnellinen vai onneton.
asustella ketju kaulassa koirankopissa...
Näillä pakkasilla aika ikävää, kun kynnet paleltuu ja ruoka jäätyy kuppiin. Onneksi saan käydä joskus sisällä ja netissäkin. Joskus saan jopa lämpimän suihkun ja kirput ja täit desinfioidaan.
Koirankopissa suomen talvessa. Siinä taitaa jo pelit ja vehkeet pikkasen kylmässä nahistua.
Toi vois toimia jossain taajama-alueella, jossa pihaan näkee suoraan kadultakin.
Astukaa jo ulos kopista.
Omassa tapauksessani vaimo ei mitenkään tyhjennä tai muuten huolehdi saamisestani. Toki joskus hyvin harvoin hän pistää minut runkuttamaan itseäni tai jopa sitoo minut kiinni ja suorittaa yhdynnän kanssani. Jopa kerran parissa tai kolmessa vuodessa. Mutta en kerta kaikkiaan saa omasta laukeamisestani mitenkään samanlaista ja yhtä täydellistä tyydytystä kuin siitä, että vaimoni laukeaa huohottaen tai voihkien naamalleni kieleni työskentelyn tuloksena. Se on kaikenkaikkiaan paras hetki, kun kuulee ja tuntee palvontansa kohteen nauttivan ja samalla maistaa pimpsan nesteiden muuttuvan makeammiksi. Se on jotenkin niin kokonaisvaltainen elämys, että oma laukeaminen tuntuu kovin laimealta sen rinnalla. Tunnen ainakin itse olevani hyvin onnekas saadessani antaa oraaliseksiä vaimolleni ainakin pari kertaa viikossa, sillä totta puhuakseni en saa itse mistään muusta tyydytystä. Toki me joskus myös harrastamme perinteistä seksiä, mutta silloin puhutaan lasten teosta. Nautintoseksi on yhtäkuin miehen kieli naisen pimpsassa.
Mun fetissi on katsella miehiä naimassa toisiaan, miehenikin tietää sen. Kaverillani oli vanhempi mies saunomassa ja ajattelin yllättää ja mennä samaanaikaan saunomaan. Yllätys oli kova kun äijä nai miestäni perseeseen,
hei Minna !
Munkin vetissi on samanlainen.kiihotun kun kattelen kissojen vetävän toisiaan perseeseen.tavataanko perseeseenvetämisen merkeissä vaikka taidatikin olla mies ;) joka hakee perseseenpanoseuraa ;)