Onko mieheni psyykkisesti sairas vai vain sairaalloisen paskamainen ihminen luonteeltaan..
Hän on muutaman kuukauden ajan käyttäytynyt ihan omituisesti. Mielialat vaihtuvat päivän aikana ääripäistä toiseen ja tuntuu ,että juuri minä olen tämän kaiken kohteena. Hän on hermostuneen oloinen kokoajan ja puhuu minulle ihan kamalan töykeästi. Tuntuu kuin hän pyrkisi kokoajan kaikin keinoin kiusaamaan minua. Yht`äkkiä, vaikka töissä käytyään, hän saattaakin olla muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi. Hän ylistää minua ja sanoo minulle juuri päinvastaisia, ihania asioita, kuin pahalla päällä ollessaan. Hän saattaa tulla myös itkuiseksi ja kertoa olevansa ahdistunut ja pyytää minulta apua. Välillä taas hän voi olla ihan oma itsensä kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nämä kaiki eri "tyyppiä" näen viikon aikana ja alan olla aika väsynyt tähän touhuun jo. Hän syö ja nukkuu miten sattuu, mikä aiheuttaa ongelmia jo senkin takia että itse olen päivätyössä ja olen alkanut itsekin nukkumaan levottomasti sen takia koska mieheni on hereillä. Hän ei ole lyönyt minua, mutta on uhkaillut minua väkivallalla.
Míten kauan minun pitäisi katsella ja odottaa? Mieheni aloittama masennuslääkitys ei ole tuonut muutosta käytökseen nyt 2vkoa lääkkeen aloittamisesta. Onko muilla kokemuksia esim. epilepsialääkkeiden ja masennuslääkkeiden yhteistehokkuudesta mielialan tasaajana? tai jostain vastaavasta? aaaaaapuuuuva!
Hän on muutaman kuukauden ajan käyttäytynyt ihan omituisesti. Mielialat vaihtuvat päivän aikana ääripäistä toiseen ja tuntuu ,että juuri minä olen tämän kaiken kohteena. Hän on hermostuneen oloinen kokoajan ja puhuu minulle ihan kamalan töykeästi. Tuntuu kuin hän pyrkisi kokoajan kaikin keinoin kiusaamaan minua. Yht`äkkiä, vaikka töissä käytyään, hän saattaakin olla muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi. Hän ylistää minua ja sanoo minulle juuri päinvastaisia, ihania asioita, kuin pahalla päällä ollessaan. Hän saattaa tulla myös itkuiseksi ja kertoa olevansa ahdistunut ja pyytää minulta apua. Välillä taas hän voi olla ihan oma itsensä kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nämä kaiki eri "tyyppiä" näen viikon aikana ja alan olla aika väsynyt tähän touhuun jo. Hän syö ja nukkuu miten sattuu, mikä aiheuttaa ongelmia jo senkin takia että itse olen päivätyössä ja olen alkanut itsekin nukkumaan levottomasti sen takia koska mieheni on hereillä. Hän ei ole lyönyt minua, mutta on uhkaillut minua väkivallalla.
Míten kauan minun pitäisi katsella ja odottaa? Mieheni aloittama masennuslääkitys ei ole tuonut muutosta käytökseen nyt 2vkoa lääkkeen aloittamisesta. Onko muilla kokemuksia esim. epilepsialääkkeiden ja masennuslääkkeiden yhteistehokkuudesta mielialan tasaajana? tai jostain vastaavasta? aaaaaapuuuuva!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaks suuntaselta hyvin voimakkaasti. Pelkällä masennuslääkkeellä tilanne ei oikein parane. Pitäis hoitaa molempia masennus/mania. Muuten käy silleen et toinen kun hellittää niin toinen pukkaa päälle.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot ovat oireiltaan samankaltaisia kuin muut masennusjaksot, eikä tavallista masennusjaksoa voi oireiden perusteella erottaa bipolaarihäiriöön liittyvästä depressiosta. Masennusjakson aikana henkilö kärsii hellittämättömän masentuneesta mielialasta, väsymyksestä, mielihyväkokemusten puutteesta, unihäiriöistä, ruokahaluttomuudesta, joskus lisääntyneestä ruokahalusta, keskittymisvaikeuksista, päättämättömyydestä, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteista, toivottomuudesta ja itsetuhoajatuksista. Vaikeisiin ja pitkäaikaisiin masennusjaksoihin liittyy huomattava itsemurhayrityksen ja merkittävä itsemurhakuoleman riski.
Maniajaksojen aikana henkilön tavanomainen tunnevire muuttuu kiihkeän hyvän olon tai ärtyisyyden sävyttämäksi poikkeavaksi mielialaksi. Mielialaan liittyy voimakas energisyys ja aktiivisuus, vahvasti vähentynyt unentarve, lakkaamaton aktiviteetti, vuolaspuheisuus, estottomuus ja harkitsematon heittäytyminen hetken mielijohteesta välitöntä mielihyvää tuottavien toimintojen pariin. Maniasta kärsivän henkilön ajatustoiminta on kiihtynyttä ja hänen todellisuudentajunsa on usein vääristynyt. Maniatilassa henkilö käyttää usein runsaasti päihteitä, antautuu seksuaalisiin suhteisiin ja käyttää rahaa tuhlailevasti kykenemättä näkemään toimintansa haitallisia seurauksia.
Sekamuotoisia sairausjaksoja luonnehtii masennuksen ja manian oireiden yhtäaikainen esiintyminen tai oirekuvan nopea vaihtelu masentuneen ja maanisen välillä vaikkapa saman päivän aikana. Henkilö siis voi esimerkiksi olla syvästi depressiivinen, mutta samaan aikaan hyvin vuolaspuheinen ja motorisesti levoton. Hänen mielialansa voi vaihdella kiihtyneestä depressiiviseksi tuntien välein. Sekamuotoinen tila on usein hyvin tuskallinen ja kaoottinen kokemus.
Tavanomainen masennuslääkehoito ei yksinään sovellu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle.
Riippuen vähän lääkkeestä niin kaksi viikkoa on aika lyhyt aika ja jos oireilu on noin voimakasta niin esim Ketipioneeriä voisi kokeilla että saisi nuo vauhdit pois ja samalla vuorokausirytmin johonkin kuosiin.. Potilashan ei ole "sairas" mania vaiheessa. Vaan suurin osa hakeutuu hoitoon vaikeassa masennuksessa jopa psykoottistasoisessa.
Tässä onkin nyt se vaikeus milloin on sopiva hetki nostaa kissa pöydälle ja lähteä lääkäriin. Siis psykiatrille, ei mihinkään terveyskeskuslääkärille. Ja menette molemmat jolloin lääkäri saa mahdollisemman tarkan tiedon potilaan tilasta.
Yks hyvä paikka on "Taimin vertaistuki ja keskustelu palsta"
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/index.php
Sieltä voit lukea miten laulu ja leikki toimii. Voit anonyyminä kysyä neuvoja, vaihtaa kokemuksia. Ja välillä saattaa saada aika värikkäitäkin kommentteja :) Ei tää kakssuuntanen niin kauheaa ole (30 vuoden kokemus) oikealla lääkityksellä ihan kurissa pidettävissä. Lääkkeet on pääsääntöisesti sellaisia etteivät pitkässäkään käytössä koukuta kun vaan muistaa pysyä erossa bentsoista ja sen johdannaisista. Muuten äkkiä lääkkeistä tulee suurempi ongelma kun siintä mihin niitä on käytetty. Lääkärit hyvin helposti määrää rauhoittavia mut onneksi potilaalla on oikeus valita mitä käyttää.
Jos tähän asti jaksoit lukea niin en ihan turhaan kirjoittanut.
Olishan se kiva törmätä vaikka Taimin palstalla?
..mutta sen voin sanoa että maniavaiheen agressiivinen käytös on lähimmäiselle pelottavaa varsinkin kun puheet ovat sitä luokkaa että saa pelätä oikeasti että toinen tekee jotain sellaista että itsellä menee henki,lähimmäiselle tämä on stressaava sairaus joka vaikuttaa perheen elämään,avioliittokin voi mennä katkolle.
tota tarkoitin. Maniassa on juuri ongelmana ettei vasenkäsi tiedä mitä oikea tekee. Eikä järki sano mitä pitäisi tehdä. Yleensä koko homma leviää sijoilleen kunnes lääkäri puhaltaa pelin poikki.
No nyt täällä on jo tilanne aivan päinvastainen kuin mitä alussa kerroin. Mieheni on suurinpiirtein ihanampi mitä tavatessamme :D Kirjoitin hänen työterveyslääkärilleen kirjeen, mihin en tosin saanut mitään kommenttia, mutta laittoi se sentään miehelleni lähetteen psykiatrille. Psykiatri käski mieheni syömään masislääkepaketin loppuun ja sen jälkeen lopettaa kokonaan. Tilalle määrättiin Alprox nimisiä nappeja, joiden pitäisi rauhoittaa. Psykiatri oli heittänyt ilmoille paniikkihäiriönkin mahdollisuuden. Nyt siis mieheni syö vielä kahta lääkettä, mutta kohta vain tuota Alproxia, joten jännityksellä odotan, mitä tapahtuu kun Cipralexit jäävät pois. Mutta tosiaan 3vkoa ukkoni on ollut täysin unelma, ei minkäänlaista viitettä tuohon hirviö-kauteen enää. Onhan se niin, että samoja oireita on niin jumalattoman moneen sairauteen. Kilpirauhasnäytteetkin häneltä otettiin, kun senkin vajaatoiminta kuulemma aiheuttaa aggressiivisuutta. Näyte oli ok. Kaikenlaista..
Kuvauksesi voisi sopia kaksisuuntaiseen. Ja masennuslääkkeet voivat jopa aiheuttaa maniajakson puhkeamisen. Miehesi lääkäri on määrännyt Alproxia, joka varmasti tasaa oloa. Toivottavasti kertoi myös, että Alprox on rauhoittava bentsodiatsepiini ja rauhoittavista pahin riippuvuutta aiheuttava ja vaikeimmin vierotettava. Jos sitä käyttää päivittäin, voi olla edessä sairaalareissu vieroitukseen. Rauhoittava lääke on hyvä, kun perussairaus/elämäntilanne aiheuttaa ahdistuneisuutta ym. ikävää oireilua, mutta se ei hoida yhtään mitään. Jos on epäilys kaksisuuntaisesta tai muusta psyykkisestä perussairaudesta, sitä on ehdottomasti hoidettava OIKEILLA lääkkeillä. Jos tuo oli kaikki, mitä lääkäri auttoi, hakekaa kiireesti uusi parempi lääkäri.
Keltä sun mies lääkityksen sai, oliko yleislääkäri vai psykiatri? Jos oli pelkkä yleislääkäri kannattaisi mennä psykiatrin juttusille ja kertoo kaikista näistä oireista psykiatrille
Bipolaarinen häiriö vaatii pitkäjänteisen hoidon. Hyvä psykiatri on oltava ehdottomasti. Kannattaa maksaa hyvä yksityinenkin, jos asiantuntemus ja pitkäkestoisuus toteutuvat. Napit pitää olla kohdillansa ja yleensä tuo homma vaatii sairaalajakson niin hankalaa ja vaikeaa kuin sinne meneminen ja siellä oleminen saattaakin olla. Ja balanssissakin ihmisen pitää olla koko ajan kuulolla, missä mennään. Eli on regoitava mielialan muutoksiin. Parasta olisi, että joku läheinen olisi asiasta perillä ja seurailisi tilannetta.Itse vein rakkaani psykiatrille ja he tekivät läsnäollessani menettelysopimuksen manian ja masennuksen kohdatessa.
Olen tavannut rakkaani masennuksen toipumisvaihessa ja hän on ollut koko ajan tietoinen, missä mennään. On ihanaa, että hän on hyväksynyt minut kokonaan sairauksineen päivineen ja haluaa tehdä työtä sen eteen, että meillä on hyvä elämä.
Vielä napeista...Olen yli puolet elinikääni sairastanut bipoa. Lääkitys on tuona aikana kehittynyt valtavasti. Tällä hetkellä tulee koko ajan uusia, loistavia lääkkeitä. Omat masennuslääkkeeni ovat jatkuvasti olleet uusimpia kokeiluja ja olen ne joutunut lunastamaan ilman KELAn täyskorvausta. Olen sitä mieltä, että vaikka viimeisillä senteillä kannattaa panostaa omaan hyvinvointiin. Itselläni palkkio on tullut mm. työkykyisyytenä.Toki itselläkin korostuu oma hyvä olo ja vaikkapa lasten levollisuus, kun tietävät, että äiti voi hyvin.