Nainen ja stressinsietokyky

Sinäkin täällä numeroa teet tekemisistäsi, kuinka kaikki onnistuu. Olen nainen ja käyn töissä enkä ole yksinhuoltaja enkä käytä mielialalääkkeitä ja en kyllä tiedä tuttavissanikaan ketään mielialalääkkeen käyttäjää. Tosin en nyt mene keneltäkään kysymään että syötkö jotain.

Luulen että stressisnsietokyky on varsin yksilöllinen ominaisuus. Stressin ilmeneminen on kyllä erilaista miehillä ja naisilla, naiset suhaavat ja hössöttävät, miehet sulkeutuvat (keskittyvät stressiä aiheuttavan asian pohdintaan) ja jossain vaiheessa räjähtävät.
Naiset kokevat helpommin emotionaalista stressiä, joka juontaa siitä, että naiset pyrkivät miellyttämään muita ja järjestämään kaiken. Miehillä ei välttämättä tällaista painetta ole.

Minä ja mieheni stressamme samasta asiasta - taloudellinen tilanne - mutta eri tavalla. Itse yritän keskustelemalla selvittää esim mikä on budjettimme, missä voidaan säästää, mitä hankkia jne. Mies kieltäytyy katsomastakaan laskelmiani, sytyttää tupakan sen sijaan. Eli minä hössötän ja hän on cool?

No tuon perusteella mitä kirjoitit, Onni hyvä, miesten/isien pitäisi todella osallistua enemmän kodin ja perheen hoitamiseen! Siis niiden, joilla vielä on parisuhde. Ettei tulisi niin paljon niitä nääntyviä, hymyttömiä yh-äitejä.
Yksinhuoltajista suuri enemmistö on naisia, kun se ex-siippa on usein myös ex-isä eli lapset on unohdettu lähes kokonaan äidin hoitoon.
Näiden ex-(avio)miesten stressinsietokyky on tainnut olla poikkeuksellinen matala, kun eivät ole kestäneet perhe-elämästä koituvaa stressiä ja jaksaneet tukea puolisoaan.

toisesta ketjusta kopioitua:
Ensin töissä sen 7,5-tuntia ajattelua, pähkäilyä ja aikataulujen kanssa tappelemista. Sitten väsyneenä, vihaisena ja pää turtana neljältä kotiin ja siellä jatkuu sitten suorittaminen, nimittäin kotiaskareitten suorittaminen. Joka hiton päivä on jotain. On pyykkäystä, siivoamista ja paikkojen järjestelyä (lue. avovaimon jälkien siivusta). Avovaimo ei niinkään kiinnitä niihin huomiota, joten minunhan ne on sitten hoidettava. Sitten huomaankin, että kello lähenee yhdeksää ja pitäisi pistää päivä pulkkaan. Avovaimokin rupeaa jo huutelemaan nukkumaan. Ja missä se oma-aika sitten oli, NO EI MISSÄÄN!! Koti on minulle liian stressaava ympäristö. Mitä minä teen??"

Aloittajalle: kyllä se stressinsietokyky on ihan henkilökohtaista, ei sukupuolesta riippuvaa.
Olen itse esimiestyössä oleva nainen. Vuoden sisään työmääräni on triplaantunut ja samoin henkilökunnan määrä. Työskentelen kasvavalla alalla ja jokaisen tiimini töämäärä on myös lisääntynyt. Teen minimissään 2/3 osaa kotitöistä, yleensä enemmänkin. Taloudessamme on myös kouluikäinen lapsi. Pari lemmikkiä löytyy myös.
Ehdin myös harrastaa ja hoitaa kotia. Ei stressiongelmia, burnouttia tms.
Kollegani on minua n. 10 vuotta nuorempi mies, ollut työssäään puolisen vuotta. Tyyppi on jo ihan hermoraunio eli huutaa helposti, jäkättää (varsinkin miehen käytöksenä tosi ärsyttävää), piruilee, hikoilee istuessaan pöytänsä äärellä. Mielestäni tämä mies kaipaa lääkkeitä tai lomaa.
Eräs ystävättäreni söi mielialalääkkeitä raskaudenjälkeiseen masennukseen jonka aikana ilmeni myös miehensä massiivinen pettämisoperaatio. Hän taitaakin olla ainoa jonka tiedän. Itse olen syönyt aiemmin nukahtamislääkkeitä kun olen saanut unirytmini sekaisin vuorotyön takia.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kyllä tavannut useita miehiä jotka syövät lääkkeitä mielenterveysongelmiin. Esim. armeijassa ollessani useampi pojista oli lääkkeillä kun ilmeisesti varusmiehen arki otti koville. Jotkut myös keskeyttivät mielenterveyssyistä. Ja olin vielä varuskunnassa jossa oli poikkeuksellisen pieni keskeyttäneiden määrä.
En kuitenkaan vedä tästä johtopäätöksiä stressinsietokyvystä, koska olen vain yksi ihminen ja otanta tapaamistani ihmisistä on liian pieni päätelmien tekoon.

sulla on vain käynyt hyvä tuuri kun sun tekemisiäs on aina kehuttu tai niitä ei ole aliarvioitu, koska usein se numeron tekeminen johtuu siitä. Mä olen taas tehnyt ihan erilaisia havaintoja miehen kanssa asuessa. Kaikesta vitun kodinhoitoon liittyvästä tehdään numero niin että saa syyllistyä, kaikki on niin vaikeaa kuten kaupassa käynti, asiat jotka minä teen mutisematta....ne on kamalaa - niin kamalaa...

Tai ehkä sun habitukses tai oma käytökses vaikuttaa että toisetkin hlauais että tunnustaisit myös niiden osaamista ja kyvykkyyttä. onko sulla olo että teet kaiken itse aina parhaiten??

Minun mielestä yksilöllistä. Mutta sen olen tunnistanut itsessä ja muissa naisissa, että naiset (usein, ei AINA) hätääntyy helpommin. Voisiko tästä hätääntymisestä tulla sitten paniikki-käytöstä joka vaikuttaa vihaiselle ja stressaantuneelle.

Mä ainakin hätäännyn (tuokin on oikeastaan aika huono sana) kun ei meinaa mikään millään onnistua, liikenteessä tulee yllättävä tilanne, kotona onkin yllättävän paljon tekemistä jne..

Missähän pumpuliyhteisössä Onni elää. Ei yhtään miestä, jolla olisi edes tarvetta mielialalääkkeisiin tai -hoitoihin. Ei varmaan kukaan käytä alkoholia, ainakaan laatikollista olutta viikossa (riskikuluttaja). Ei ole verenpainekaan koholla. Ei kiristä pinna. Olet varmaan työssä työpaikassa, missä on vain naisia ja muutenkin tapaat vain naisia. Jos oikeasti olisit miesyhteisöissä, jossa tietäisit ihmisten elämästä muutakin kuin pintahöpinät, tietäisit, että myös miehet voivat huonosti. Tiedäthän toki sen verran, että naiset puhuvat henk.koht. asioitaan helpommin kuin miehet, se on naisten tapa. Miehet puhuvat yleisistä asioista ja ongelmat haudotaan yksin. Ja kuolee nuorena.