E-laskua vaikka kepillä väkisin

Tiedon johtaja Bo Harald vääntäisi Suomen e-laskuun vaikka väkisin (Tietokone maaliskuu 2010). Kyseisen yhtiön edustajana vaatimus on ymmärrettävä. Yleisemmäksi ohjeeksi tuosta ei ole. Kustannussäästöistä heitellään ilmaan miljardeja perustelematta ja vaihtoehtoja vertailematta.

Yritysten ja yhteisöjen välisessä laskutuksessa osapuolet sopikoot tasa-arvoisesti keskenään. Tässä vastaanottajan kustannukset voivat paperilaskulle olla huomattavasti sähköistä laskua suuremmat. Tosin julkisuuteen tulleiden kirjoitusten mukaan voi käydä pahasti toisinkin päin.

Sen sijaan kuluttajille menevissä laskuissa tilanne on tyystin toinen. Olisi todella hyvä, jos saatavilla olisi puolueetonta tietoa eri muotoisten laskujen lähettämiskustannuksista. Sonera ei ansaitse hatunnostoa, koska ei kerro todellisia kuluja.

Kirjoituksessa mainittu yli kuuden (6€) euron hinta ohjaisi varmasti sähköisiin laskuihin, mutta eihän tässä ole kyse läpinäkyvyydestä ja kustannusvastaavuudesta vaan kilpailun ohjauksesta tai rajoituksesta. Jos tuossa olisi hiukankin perää, ei puhelinyhtiöni kannattaisi lähettää minulle laskua ollenkaan.

E-laskua ylistäessään Bo Harald tietoisesti unohtaa sen, että e-laskullekin tulee monesti lisäkuluja myöhemmin. Pankit säilyttävät maksutta aineistoja varsin lyhyen ajan, vaikka hyötyvät sähköisistä palveluista. Kuluttaja joutuu siirtämään aineiston omalle koneelleen ja tarvittaessa vielä tulostamaan sen.

Panee epäilemään, että Tieto on päässyt liian muttei riittävän määräävään rooliin.