HENKIPATOKSI JULISTAMISESTA
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 3.2.2004 klo 17.33
Henkipatolla tarkoitetaan lainsuojatonta, jonka kuka tahansa saa surmata. Henkipatoksi julistaminen on keskiaikainen käytäntö, eikä sitä mahdollisesti ole tehty Pohjoismaissa enää vuosisatoihin, lukuunottamatta minun tapaustani. Vastasyntyneen julistamista henkipatoksi tuskin tapahtuu kehitysmaissakaan, joten Suomi on tässä suhteessa oudossa seurassa. Henkipatoksi julistaminen pikemminkin osoittaa, miten vonksahtanut diktaattori presidentti Urho Kekkonen oli viimeisinä aikoinaan.
Kun synnyin, minun uskottiin olevan joko Herra (1) tai ulkoavaruudesta saapunut humanoidi (2). Presidentti Kekkonen oli enemmän ensimmäisen vaihtoehdon kannalla - siinä missä helluntalaisetkin - koska presidentti perusteli kantaansa ydinsodalla. Minut ehkä tunnetaan parhaiten jaksostani helluntalaisten Herrana vuosina 1970 - 1972. Jakso päättyi oltuani parivuotias nk. Mäki-Matin tapauksessa, missä raskain painoin varustettu katto romautettiin niskaani. Mäki-Matin tapauksen jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että päätin, jotta asiasta valitetaan johonkin. Sanottiin, että olin väärässä paikassa, joten en voinut valittaa tapauksesta mihinkään. Tämä tiedoksi valtiolle, että parivuotiaalle oli ikävä takaisku, koska tappoyrityksestä ei voinut valittaa.
Keijo Korhonen käsitteli Suomen Kuvalehdessä (3/2004) väestön onnellisuustutkimusta, minkä mukaan rutiköyhässä Bhutanissa eläisivät maailman onnellisimmat ihmiset. Sen sijaan rikkaissa länsimaissa ei oltaisi kovinkaan onnellisia, mikä selittynee sillä, että perhesuhteiden ja perinteiden ylläpito ei ole kehitysmaiden tasolla. Mikäli olisin syntynyt vaikkapa jossain Bhutanissa, niin kohteluni olisi ainakin ollut vähemmän brutaalia kuin kristillisessä Suomessa.
Lopulta Jyväskylän kaupunki kunnostautui kaikkein pimeimmällä operaatiolla, vuonna 1976 keskussairaalassa järjestetyllä silmäleikkauksella (helvetti), oltuani viisivuotias. Voin sanoa senkin, että kaikki operaation suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneet henkilöt olivat vielä sitä mieltä, että olisin Herra. Silmäleikkauksen jälkeen tilanne oli vielä hirveämpi kuin Mäki-Matin tapauksen jälkeen, sillä kun selvisin inkvisition kidutuksista hengissä, en voinut valittaa koko operaatiosta mihinkään. Eikä tässä vielä kaikki, mikäli en olisi pitänyt päätäni ummessa, olisin joutunut joko toiseen silmäleikkaukseen tai sitten hullujenhuoneelle. Jos ei muuta, niin sitten ainakin aikuisena valitan näistä tapahtumista julkisesti.
Lopuksi, on mahdollista, ettei vielä edes Ruotsistakaan löydy toista vastaavaa tapausta, että olisi joku, jota vakavissaan oltaisiin väitetty Herraksi. Suomalaisille perusjunteille koko asia ei merkitse mitään, mutta jo sadantuhannen hengen populaatiossa (esim.Jyvässeutu) on niitäkin, joille henkisemmät asiat ovat kiinnostavampia kuin materialisimi. Tämä osoittaa ainoastaan sen, että valtio ja Jyväskylän kaupunki ovat samanlaisia torveloita molemmat.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 3.2.2004 klo 17.33
Henkipatolla tarkoitetaan lainsuojatonta, jonka kuka tahansa saa surmata. Henkipatoksi julistaminen on keskiaikainen käytäntö, eikä sitä mahdollisesti ole tehty Pohjoismaissa enää vuosisatoihin, lukuunottamatta minun tapaustani. Vastasyntyneen julistamista henkipatoksi tuskin tapahtuu kehitysmaissakaan, joten Suomi on tässä suhteessa oudossa seurassa. Henkipatoksi julistaminen pikemminkin osoittaa, miten vonksahtanut diktaattori presidentti Urho Kekkonen oli viimeisinä aikoinaan.
Kun synnyin, minun uskottiin olevan joko Herra (1) tai ulkoavaruudesta saapunut humanoidi (2). Presidentti Kekkonen oli enemmän ensimmäisen vaihtoehdon kannalla - siinä missä helluntalaisetkin - koska presidentti perusteli kantaansa ydinsodalla. Minut ehkä tunnetaan parhaiten jaksostani helluntalaisten Herrana vuosina 1970 - 1972. Jakso päättyi oltuani parivuotias nk. Mäki-Matin tapauksessa, missä raskain painoin varustettu katto romautettiin niskaani. Mäki-Matin tapauksen jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että päätin, jotta asiasta valitetaan johonkin. Sanottiin, että olin väärässä paikassa, joten en voinut valittaa tapauksesta mihinkään. Tämä tiedoksi valtiolle, että parivuotiaalle oli ikävä takaisku, koska tappoyrityksestä ei voinut valittaa.
Keijo Korhonen käsitteli Suomen Kuvalehdessä (3/2004) väestön onnellisuustutkimusta, minkä mukaan rutiköyhässä Bhutanissa eläisivät maailman onnellisimmat ihmiset. Sen sijaan rikkaissa länsimaissa ei oltaisi kovinkaan onnellisia, mikä selittynee sillä, että perhesuhteiden ja perinteiden ylläpito ei ole kehitysmaiden tasolla. Mikäli olisin syntynyt vaikkapa jossain Bhutanissa, niin kohteluni olisi ainakin ollut vähemmän brutaalia kuin kristillisessä Suomessa.
Lopulta Jyväskylän kaupunki kunnostautui kaikkein pimeimmällä operaatiolla, vuonna 1976 keskussairaalassa järjestetyllä silmäleikkauksella (helvetti), oltuani viisivuotias. Voin sanoa senkin, että kaikki operaation suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneet henkilöt olivat vielä sitä mieltä, että olisin Herra. Silmäleikkauksen jälkeen tilanne oli vielä hirveämpi kuin Mäki-Matin tapauksen jälkeen, sillä kun selvisin inkvisition kidutuksista hengissä, en voinut valittaa koko operaatiosta mihinkään. Eikä tässä vielä kaikki, mikäli en olisi pitänyt päätäni ummessa, olisin joutunut joko toiseen silmäleikkaukseen tai sitten hullujenhuoneelle. Jos ei muuta, niin sitten ainakin aikuisena valitan näistä tapahtumista julkisesti.
Lopuksi, on mahdollista, ettei vielä edes Ruotsistakaan löydy toista vastaavaa tapausta, että olisi joku, jota vakavissaan oltaisiin väitetty Herraksi. Suomalaisille perusjunteille koko asia ei merkitse mitään, mutta jo sadantuhannen hengen populaatiossa (esim.Jyvässeutu) on niitäkin, joille henkisemmät asiat ovat kiinnostavampia kuin materialisimi. Tämä osoittaa ainoastaan sen, että valtio ja Jyväskylän kaupunki ovat samanlaisia torveloita molemmat.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet samoilla linjoilla kuin nimim. K.K.K. Korhonen.
kyllä se on kusipäisten Demarien vika , että Suomessa kaikki menee tänä päivänä päin persettä.
Kaikki menisi paremmin, jos asioita hoitaisivat noin fiksut ja osaavat kepulaiset, joihin Sinäkin kuulut; jo tuo henkevä kielenkäyttösi osoittaa Sinun olevan oppinut ja sivistynyt kansalainen. Mutta demareita kunnioitat aivan liikaa, kun kirjoitat demarit isolla alkukirjaimella - noin oppinut tekee tietenkin sen tarkoituksella eikä tietämättömyyttään.
Kieli vielä paljon vaikea puhu,
minä julki asettaa mina pidemieli.
Kaikki loppu, ei naista saada, ei ruoka, ei viina, ei asua..
Kaikki Finito.
Mutta yksi DEMARI lupasi antaa persettä ilmaiseksi, jotta edes yhtenä päivänä ihminen olisi onnellinen.
Ei tosin maininnut kuka, se DEMARI vai mina..?
Kieli ei oppi, perä hyva, oli tiukka...
Tahto lisa. Huohotta puhelin, Sadetakki hyvä takki.
Pimea kuja ja DEMARI. Kaikki kiva tehda..
On hienoa että suomessa löytyy edes yksi demari, joka ei ole samalla dementikko, eikä tarvitse vanhustenhoidon palveluita...
hhehehehheheeheh....