TFF Arkiston aarteet:

Olin jälleen kerran, jo ties monettako kertaa, seuraamassa Tampereen lyhytelokuva -festivaalien "Arkiston aarteita". Vaikka olen nähnyt niistä osan jo useampaankin kertaan, niin aina ne jaksavat sykähdyttää eli erikoiskiitokset ja syvä kumarrus koko elokuvajuhlien järjestäjäkaartille!!!

Yksi asia jaksaa kuitenkin askarruttaa juuri noita "Arkiston aarteita" katsomaan tulleessa yleisössä, nimittäin vanhojen elokuvien ja mainospätkien aiheuttamat reaktiot. Mikä niissä laittaa ihmiset nauramaan?

Toki osa rainoista on jo valmistumisvuonnaan tarkoitettu humoristisiksi, mutta esim. suurin osa valistusfilmeistä on tehty aivan vakavalla tarkoituksella ja ne ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä.

Suurimpina hörähdyksien aiheina näytti tänä vuonna olevan perheenemännän tuorejuuresten ja -lihan hankinta, kirjanpito menoista ja tuloista ja se, kuinka perheen elättäjä -isä taivasteli talousmenoja. Mikä niissä oikein tätä ylivelkaantunutta ja lisäaineistettua keinopaskaa syövää nykyihmistä nauratti, kun olisi pikemminkin pitänyt vakavoitua?

Siihen aikaan rahat olivat nimittäin monella tiukoilla ja perheenäitien piti todella miettiä, miten saada pidettyä talous tasapainossa ja kaikki ruoka piti tehdä alusta loppuun itse.

Muut selvästi "ei naurunasia" -aiheita olivat liiasta alkoholinkäytöstä ja liikalihavuudesta varoittavat tietoiskut. Jälleen tämä itsensä viinalla ja läskillä tappava kansa nauraa turskahteli vakaville aiheille, vaikka itse olin hyvinkin totinen huomatessani jälleen kerran, ettei tämä katajainen kansa ole valistuksesta huolimatta oppinut muutamassa vuosikymmenessä yhtään mitään.

Viimeinen naurunaihe oli sinänsä aika yllättävä, se tuli nimittäin aivan lähihistoriasta ja käsitteli 80 -luvun alun pankkikorttiuudistusta. Tarkemmin ottaen siinä lanseerattiin uutta maksuvälinettä, joka on meillä lähes jokaisella lompakossamme.

En ymmärtänyt, mikä nauratti nykyään yleisesti käytössä olevan maksutavan käyttöönotossa????!!!!!

En halua olla tiukkapipo, enkä kritisoi tässä sitä että jollakin on hauskaa katsellessaan esineitä ja asioita, joista hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä ja käytännön kokemusta (hauskinta kun näytti olevan n. 80 -luvulla syntyneillä) mutta ihmetyttää vain....

Ehkä tällaisella 60 -luvun alkupuolella syntyneellä on enemmän näkökulmaa ymmärtämään, ettei maailma ole aina ollut tällainen, kuin se nykyään on. Itsellä kun on vielä muistot lapsuuden puulämmityksestä, pannukahvista, pulsaattoripesukoneista, puusuksista, putkiradioista, savikiekoista, ensimmäisistä c-kaseteista jne, jne..... eli niille, joille nykyajan nuoret aikuiset nauravat, ovat olleet itselle arkipäivää.

Totiseksi minut vetää myös tunne siitä, että noina nykyään naurettavina entisaikoina tuntui moni asia olevan paremmin mallillaan ja ihmisillä enemmän tervettä järkeä, kuin nykyisin.... mutta niin kai se on ollut aina?