yhdistä runoon teidän yhteisistä hetkistä jotain tärkeää!
Ehkä ikäväsi kohde tunnistaa sinut siitä
Esim. jotain tähän tyylliin
Syrjäisellä sivu kadulla
kahvilan luona
katsemme
kohtaa ..sekunnin
kännyin pois
tunsin en tarvitse muuta
sekunti se riitää
siinä on mun koko
elämä.
Onnea yritykselle!
Ehkä ikäväsi kohde tunnistaa sinut siitä
Esim. jotain tähän tyylliin
Syrjäisellä sivu kadulla
kahvilan luona
katsemme
kohtaa ..sekunnin
kännyin pois
tunsin en tarvitse muuta
sekunti se riitää
siinä on mun koko
elämä.
Onnea yritykselle!
Vastaukset 60
Vanhimmat
Käsi kädessä, hellä puristus ja merkitsevä katse,
se tuntuu sydämessä.
Kohat mä soitan poliisille, jos tää homma ei ala oikenemaan
tästä vielä puuttuikin POLIISIT äkkiä puiss!
Niissä oli yks söpö.... Oulun poliisissa.....
Hyvä etten vetänyt niitä kinkongeja väärään henkeen.... nam..
Puhallutti... olisi vaan katsonut peiliin, mikä sai hymyilemään... Grrrrrr
Hymmm. sain kyllä söpön hymyn takaisin ..... jäin hykertelemään....
mitkä kohat?
vihres ainakin paljasta alotajan joleki.
tuohan on loistava idea sulle!!
No mikäpä ettei :)
Kauniit silmät
suuri suu on
lobotomia pelastaa
lumikengillä ei voi hiihtää
opetuksia
ihan turhia
runo
selvät tuntomerkit
ja aitoja tunteita
mukana
kiitos
:)
aika huono se oli :(
tais olla muutenkin huono idea
minutkin ehdittin jo haukkua!
hyvää yötä sulle ainakin
muttei minua kukaan tunnistanut
hukkaan meni :(
hyvää yötä
tai joku toinen päivä!
joko tai, joka tapauksessa
molempi parempi
olet siinä ja saat sekaisin mut,
vain sanojasi mietin iltaisin, mä haluan sut,
tahtoisin niin vain koskettaa sua,
tulla suhun kiinni, saada sut haluamaan mua...
mutta kosketus jännitteen saisi poistumaan,
johtaisi fantasian ja toden kohtaamaan,
kumpi oikeasti parempaa onkaan, se selvittämättä jää,
antaa jännitteen meitä yhdistää.
hukassa tänään
mut tää kolahti minuun
" mutta kosketus jännitteen saisi poistumaan,
johtaisi fantasian ja toden kohtaamaan,"
ehkä vastaan joskus myöhemmin
tätä minäkin pelkään
miksi koskaan lähdin tunteen selkään?
toisaalta se voimaa antaa
jolla jaksaa arjen kantaa.
ei tämä mihinkään kuitenkaan johtaa vois,
tunne, sekö harhaa ois?
kuvittelin tuntevani sinut
luulitko sinäkin tuntevasi minut?
ehkä kaikki on vain jotain harhaa
antaa tulevaisuuden sen meille näyttää
siihen asti, palstoja vain pitää käyttää :))))
käännyt aina takaisin, katsot oven raosta
ennen kun poistut
sun silmät on joskus sekunnin sadasosan kuin tulta
vaik välttelet mun katsetta
luokkahuoneeseen
jään sua
ikävöimään
ja muistelen
sua
välitunnilla
kait
seuraavat
sata vuotta !
En sais
sua rakastaa
tiedän - ja yritin sut unohtaa
pelko iski järjetön
ja
loukkasin sua rakas ;(
nyt
koetan olla jonkun toisen kanssa
mutta
IKÄVÄ EI MEE POIS!!!!!!
Sä olisit ollut täydellinen mulle, toista ei oo, sun kaltaistas....
Oot kauneinta mtä koskaan oon kohdannut,
MUA SATTUU !!!
Olen niin VARMA, että meillä olis yhdessä ollut "paratiisi" maan päällä.
riitakin sun kanssa ois autuutta!
nyt on aina
helvetti, eikä
sata mua rakastavaa
muuta miestä
voi
sua korvata!
Ainoo lohtu
sä tuut onnelliseks
toivon
niin :)
Olen kiitollinen susta ! Että oot ja mä olen saanut tuntea sut monta vuotta !
Olisin vaan halunnut tuntea sut syvemmin....
Silloin, kun ei etsi mitään
ja yritää vain selviytyä.
hetkestä hetkeen,
tilanteesta toiseen,
voi kohdata jotain
niin merkittävää,
että kaikki sen jälkeen
merkityksettä jää.
Vaikka kaikki olisikin hyvin,
mutta sisin ei niinkään,
kohtaat jotain mikä arvoitukseksi jää.
mikä merkitys hänellä oli?
miksi nyt, kysyn?
Vaikka kuinka järkeilen,
en saa selvää,
jääkö tämä kaikki vain opetukseksi
jotta löydämme tiemme
tässä elämässä?
Opetus tuntuu julmalta;
ei tämä voi näin mennä
haluan häntä, tarvitsen häntä!
Mihin? mikä oli esteenä? elämä?
Kestänkö eroa? Se on väistämätöntä.
Tyhjyys? Ja niin moni tarvitsee minua
varmasti enemmän kuin sinä minua.
Ja voin vain kuvitella, mitä olisin voinut sinulle antaa
enemmän kuin nyt haluat vastaanottaa.
Se jää arvoitukseksi,
sillä en tunne sinua, enkä tiedä...
uskallanko?
Olen kiitollinen kaikesta, pienistä, terveistä ihmeistä
jotka antavat tähän elämään merkityksen
rakkaudelle selityksen, mitä se on?
ne eivät poista ikävää, jota
tunnen sinun sisimpään.
Onko kaikki hyvin sulla?
mä sanoisin, on mulla,
mutta silti sisin huutaa ei ole.
Tarvitsen sinua,
mutta tarvitsetko sinä minua?
unohtamaan sinua
minä sinua ;)
En epäile sitä hetkeäkään :))
Ei niin tavanomaista.
luin ruonosi
se on kaunis ja koskettava.
-
tulee aika lyhyt runosta tästä,
vaan ei se estä yrittämästä
kuten ei sielläkään, vaikka
ei ole ihan helppo paikka
katson hetken, unohdun, ja niin
keskittyminen sanoo näkemiin...
reaktiolle on vaikea voida mitään,
moniko sen näkee, en tiedä sitäkään
onko tässä järkeä, kirjoittaa
runoa tähän aikaa, jo alkaa jumittaa
no, on muitakin asioita, joita ei millään
aina osaa selittää... järkeilemälläkään
silmäsi puhuvat erikieltä mitä kuulen mun korvillain
asentomme samana eteenpäin ja vastaanottavana
isämme elivät ja sama oli kevät, sama oli kokemus meneessä ajassa
yksinäisyyteen haemme polkuja, teitä
seasta väkijoukkojen löydätte meitä
niin naamiot naurun kasvoillani näette
ja piilossa korven käyn itkemään
haaveni sinusta vahvana kulkee
seison mä laella kallion
kuin kivettyen honkana iättömänä
katse on mereen mis taivaaseen yhtyy
vain sinua ootaen takaisin
tuuli on vienyt mun tuntoni kehoon
aistit ei toimi oon hukkunut aikaan
syvä on vaikerrus ikävän meneen
ja odotan huomista satavuotta
tiedän ja elän jo huomisessa
olen nähnyt jo sinut saapuvan rantaan
enään et huku, ei aallot sua vie
ja yhdessä lähdemme purjehtien
nostamme ankkurin huudamme tuulen
sanomme hyvästit rannoille näille
aurinko nousee kiire ja meillä
katsot mua silmiin
ja välähtää valo
me olemme tässä ja olemme olleet
me tulemme huomisen utopiasta
niin lämpimät kädet mun kasvojain hellii
ja suudelma herkin saa sieluni soimaan
niin hyvä on olla sun unessasi
niin hyvä on katsoa sinua rakas
Ok
Ihana runo. Se on varmasti minulle.
Toivottavasti se on sinulta!
J***!!!!!
me
:)(:
se on miehelle jonka kirjain on ennen sinua eli "hooiiiiijiii" = i
Turhaan rakastin
turhaan annoin kaikkeni.
Vuoden sitä kesti
Muuten, oli se aikamoinen pesti.
Minä hellästi rakastin sinua
Sinä saatana petit minua.
sinä vittuun noiden harhojes kanssa. EVVK. No, ainakin sulla on vilkas sisäinen elämä kun keksit vastaukset kaikkiin kysymyksiin omassa päässäsi.
kule niin pitkälle ku maata riittää. Kummallinen rähisijä ja rähisee raivona tuntemattomille. Outo hyypiö kerrassaan.
tämän parin suhteessa tuntuukin olevan kunnolla kipinää
Mä rohkenenko
Käteni kätees
pujottaa,
kasvojas koskettaa,
katseeni silmiis
kohottaa?
On pakko uskaltaa!
Kätes kättäni puristaa
Kasvos arvokkuutta,
tyyneyttä heijastaa
Ja silmäs!
Ne rakkautta, ilman
vaadetta, tarjoaa
Rakkautta, jolta on
turvallista eteenpäin
Yhdessä ponnistaa
Sinun silmäsi silloin - oli kuin olisit nähnyt minut vasta ensikertaa, ja minäkin näin sinuun. Tiesit että hymyni alla minulla on toinenkin nimi, ja se on Suru.
Sinä lähdit
minä jäin
pikku kakkonen
silti mielessäin
sun kirjoituksethan eivät ole missään tapauksessa lapsellisia,
ainoastaan ilkeitä
mitähän ilkeetä tossa oli???
ei tullut mieleen että vois olla vaan "tunniste"?
Tapasimme luonna kirjaston,
jatkoimme kävelyä pitkin Hietalahtea
Olin jo täysin sokea,
mutta tämä oli pakko kokea.
Hassu nimi oli sulla,
jostain nimi oli tuttu mulle,
en vain sitä muistanut silloin
,vasta myöhemmin kun mietin sua illoin.
Kaikki oli kuin satua,
olit kuin unelmien prinssi,
vaikka jälkeen päin sain katua.
Koskaan en ollut kenekään niin paljon ihastunut,
Ja jälkeen päin kuitenkin vihastunut.
Vieläkin sua jälkeen päin muistelen,
ja päätäni tästä elämästä puistelen.
Odotin sua, et tullutkaan,
jäin sua jotenkin kaipaamaan,
kai haluaisin sun sen tietävän,
olet mulle muita enemmän,
paljon mä juttelen kaverina vaan,
mut mun sydäntä on vaikea koskettaa,
se yksi hetki toi sut lähemmäksi mua,
ja nyt mä usein mietin vain sua,
niin kovasti toivon sun tietävän,
että mä oikeasti välitän.
runoilemaan. Todella kaunis runosi, kunpa olisi... :´(
ihana runonen...
pikku kolmonen!
olet onni.olet rakkaus. olet olemassa eniten kun olet poissa.kaipuuni tunteilee eniten.
JÄrki hallitsee. Runot suistaa elämän sivuraiteille.
"Tunne sääliä niitä kohtaan,
jotka sammuttavat tulen
ja kuvittelevat olevansa rauhassa."
Kiitos, Tommy.
Runoa tässä sulle laitan,
jos ikävääni samalla taitan,
ei,.ei tää onnistukkaan,
tuoksusi tuo jäi mun tukkaan.
Kielelle jäi makusi myös,
hyvin,.hyvinhän työs teit,
mun sydämein samalla veit.
On siitä jo tovin aikaa,
sinua,.sinua vain,..mä kaipaan .
On muisto tuo kaunis kantaa,
valoa päiviin,öihin mulle antaa .
punatukka.....
Ooh, vieras tule sisään ja käy pöytään, tuon sulle tarjottimen.. tässä on tätä mitä tämä nyt on... no sano sinä.. 8P
SIKAPATA?
samettisilmä punatukka "...ei se unohdu koskaan..."
Tämä oli paras:DDDDDDDDD - taidan olla juuri tuollainen:DDDDDD
Ikävä niin syvää,
niin kiinteää
Osanen elämää
Pirstaleiksi tämä kaikki
tulee joskus
hajottaa
Vaikk’ kaikkea ei oitis
voi oivaltaa
Tämä elämä
Kaikki kova mikä
kovalta vaikuttaa
Tämä kaikki kova
vain ihmistä
vahvistaa
Toki ihmetellä saa
tätä suurta, niin
suurta maailmaa
Ei ikävöidä, ei kaivata
saa, on edessä uus’, ain
uus’ maailma
Ja kaiken uudestaan
voi, alusta aloittaa
Ei kiirettä
olla saa
On edessä uusi elämä
On nyt sitten kirjoitettu hänelle...
RAKAS on rakas sana
IHANA on ihana sana
MIES on miehekäs sana
ja muuta sitten ei tarvitakkaan
IKÄVÄ on ikävää
ON on hetkessä jatkuvaa
MINULLA sen koen itsessäin
mun sekaisin on pakka tää
en aio sitä selventää
vaan anteeks pyydän runoain
se aika hölmö on nyt vain ;))))
Eikäs hölmö oo runo sulla,
ei oo nyt mittään kielellä mulla.
Ihana kevään aika olis eessä,
kuhisee kohta ranta veessä,
ja aalto kohta leikkiä lyö,ja eessä yötön yö.
Kukat nuo pihlajan hohtavat yössä,
tuoksullaan huumaavat mielen ja kuulla voin satakielen,
kaihoisan kauniin virren,luona vanhan seinä hirren,
kuulostelen .
Kiitos elävästä postikortista, eli ja tunsin kirjoituksesi ;)
josta tuli seuraava tuotos:
kerran olin hirsitalo,
mutt rakastuin mä aurinkoon
aurinkoni poltti minut
varjoks omaks itselleen
päivisin mä olen varjo
joka seuraa valoaan
yö kun saapuu varjo vaihtuu
valoks tähän pimeään
piirrän hennot ääriviivat
matkalaisten turvaksi
olen kuvajainen sinun
vettes tummas pinnassa
taas on aikaa kulununna
haaveet muuttu, arjistuu
muutan itsein, mitä olin
tervantuoksu vahvistuu
taas tai kohta olen talo
nautin olost itsestäin
tarjoan vain suojaa niille
jotka tuntee hyrinäin
jos se olet sinä rakas
tule!! asu kanssani
olen pysähtynyt aika
elävänä huomisessa
helppo on tää taika
ajatus on luomisessa
herätä talvi horroksesta vihdoin .. kun on luritellut tänne niin ihania runoja:)
tämän kirjoitteli..sori
..tuli vain jostain
lensi kädelleni pieni lintu
ja lauloi minulle matkastaan
sen tänne sanoiksi kirjoin ;)
Elämäni räsymatossa
aika lähelläsi
oli aurinkoraita.
Yksipuolistahan se oli
ja minulle niin noloa
- mutta jollain tavalla
lapsellisen kaunista.
Miksiköhän taas kirjoitin
typeriä runoja?
Lähelläsi tunsin lämmön,
hellyyden jota kaipasin.
sen hetken, sen pienen hetken.
Tiesin että minun on aika mennä.
Rutistin sinua lujaa, katsoin silmiisi,
viimeisen kerran.