otin yhden askeleen eteenpäin, ja kerroin äidilleni ahdistuneisuudestani. siinä sitten rupesi juttelemaan, että "jokou myökky sinun sisälläsi on ja se pitää purkaa" tai jtn. tuollaista. Hän halusi että kertoisin ongelmani hänelle, mutta en pysty. Se tekee oloni kiusalliseksi kertoa siitä äidille, tai jollekin muulle perheenjäsenille yleensäkin. Otan siinä kohtaa aina askeleen taaksepäin, ja juttu ei edisty--> äiti ei saa tietää kunnollista syytä-->Sitten hän sanoi tilaavansa ajan psykologilta. Mutta minä epäröin pitäisikö mennä...koska äitini sai asian kuulostamaan niin mitättömältä sisälläni, enkä oikein osaa selittää mistä ahdistukseni, (mahd. masennukseni) johtuu. epäröin itselläni joskus masennusta mutta en uskalla kertoa siitä mitään varsinkaan äidilleni, sillä minusta olisi outoa antaa "giagnoosi" itselleni,ja sanoa siitä... tai siis huomata se ja kertoa äidille. sitä paitsi mitä varten psykologille menisinkään, kun masennusta eio ole todettu. onko siellä joku osio mihin pitää ilmoittautua, jotta pääsisi johonkin ns. masennustestiin....?
yksi askel eteenpäin, toinen taaksepäin
yöppå
8279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Selaa alaspäin otsikoita niin Beckin masennustesti putkahtaa esiin. Kerro, kuvaile nyt vaikkapa meille palstan lukijoille sitä möykkyä sisällä, siis mikä vaivaa, ehkä sekin voi helpottaa? Paljonko tuli pisteitä Beckistä?
yst.terv. "kolme kertaa vanhempi"
http://xestia.net/testit/bdi.php
Tossa on yksi masennustesti, mut huomioi että tulos on vain suuntaa antava, lääkäri tekee diagnoosin.
Olis erittäin hyvä että menisit juttelemaan psykologin kanssa näin ajoissa ettei oireet alkais paheneen.
Tsemppiä!
sain testistä 39p. ei nyt mitkään huippu pisteet....mitä mieltä te olette??
kokeillut asian kirjoittamista palstalle, mutta en oikein osaa, se on liian vaativaa pukea olotilani sanoiksi...ja se suurentaa juttua entisestään....mutta joku vaivaa mielessäni. tänäänkin yrittäessäni laskea matikkaa, en vain jaksanut. tai kyennyt. tuijotin huoneen seinää, välillä kelloa tarkkaillen...ahdistunut olo sisälläni...en saanut aikaan juuri mitään. kello matelee...
No hei!
Kerro sille psykalle, että sinulla on keskittymisvaikeuksia. Voithan myös sanoa, että teit huviksesi masennustestin, mutta pisteet jäivät alhaisiksi.
Jos sinusta tuntuu, ettet tiedä miten esittää asiasi, laita jotain pääkohtia ylös paperille ja lunttaat sieltä, kun tulee blackout.
(kaikkea ei kannata lukea paperista, muuten herää epäilyjä.. ihme kyllä!)
Toivottavasti psyka jättää sinulle 'oven auki', jos haluat jatkaa keskusteluja - mieluummin kuin ohjaa lääkärille joka määrää kemikaaleja.
Huom. jos sinulle väkisin (niin kuin minulle) kirjoitetaan resepti mielialalääkkeitä tms, huomaa, ettei niitä ole pakko ottaa apteekista ulos saati ruveta syömään. Minusta lääkkeet kannattaa aloittaa vain, kun tilanne on ihan mahdoton ja ihminen on ihan 'romuna'. Koska nuo 'lääkkeet' eivät paranna ketään, tasaavat vain oireita mikä helpottaa oloa mutta saattaa estää/hidastaa parantumista.
psykiatrienkin mielestä 39 pistettä testistä liian alhainen pistemäärä toisiin käyntikertoihin. tai pitääkö se aika jotenkin erikseen tilata osastolta, jolla epäilee itsellään masennusta ja haluaa testiin,hoitoon, tai vaan puhumaan...?? millä tavalla ajanvaraus tapahtuu. koulupsykalle en mielellään vääntäytyisi. jos nyt psykologille yleensäkään...mietin että ne ottavat asiani heikkona, tai siis ettei mulla mitään vikaa ole, vaikka oikeasti mulla on tosi paha olo usein. pitäskö vähän feikata lisää tai jtn. pelottaa niin hirveesti että ne alkais vähätellä mun ongelmaa jotenkin niinkun; ei sulla mitään masennusta oo, tavallinen "teinikohtau"s sulla vaan on!!!!
:S
Eli: soita -tai pyydä äitiä soittamaan- teidän asuinpaikan terveyskeskukseen, ja sanot että haluat varata ajan psykologille. Usein terveyskeskuspsykologit on samoja jotka käy kouluillakin, mutta ei välttämättä.
Voit ottaa yhtettä myös sähköpostilla, jos löydät osoitteen kuntanne nettisivuilta tms.
Kopsasin tähän yhden kunnan 'esittelyn' terveyskeskuspsykan työstä.
Jos luet sen, huomaat, ettei tarvi olla mitään KAUHEAA ongelmaa, että menee juttelemaan! Päinvastoin, suositellaan ottamaan yhteyttä varhaisessa vaiheessa, kun joku alkaa tökkiä.
"Terveyskeskuspsykologin palvelut on tarkoitettu lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen. Psykologiin voi ottaa yhteyttä lapsen ja nuoren kehitykseen, oppimiseen, tunne-elämään, ihmissuhteisiin ja käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa. Työ on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä eli apua ja tukea pyritään antamaan mahdollisimman varhain, kun tuen tarve on ilmennyt eivätkä vaikeudet ole välttämättä kasvaneet vielä kovin isoiksi. Psykologiin voi ottaa yhteyttä myös sellaisissa elämäntilanteen muutoksissa ja kriiseissä, jotka heijastuvat lapseen tai nuoreen (esim. vanhempien ero, läheisen kuolema, vanhemman vakava sairaus). Joskus lapsen tai nuoren tilanne on epäselvä, eikä kukaan oikein tiedä, miten toimia. Tällöin terveyskeskuspsykologilta voi kysyä neuvoa soittamalla hänelle puhelinaikana.
Työn tavoitteena on tukea ja edistää lapsen ja nuoren sekä perheiden hyvinvointia antamalla ohjausta ja neuvontaa edellä mainituissa kysymyksissä. Lapsen ja nuoren tilannetta voidaan selvitellä myös tekemällä psykologisia tutkimuksia. Tarpeen mukaan tunne-elämän ongelmissa autetaan myös lyhytkestoisin psykoterapeuttisin keinoin. Psykologi osallistuu koulujen oppilashuoltoryhmiin pyydettäessä.
Vanhemmat ja nuoret ovat itse suoraan yhteydessä terveyskeskuspsykologiin puhelimitse tai sähköpostilla. Joskus huoli lapsen tilanteesta herää neuvolassa, lääkärikäynnillä, päiväkodissa tai koulussa. Tällöin henkilökunta voi ohjata vanhempia ottamaan yhteyttä terveyskeskuspsykologiin. Erillistä lähetettä ei tarvita. Keskustelut ovat luottamuksellisia ja käynnit ovat maksuttomia.
Että psykologi voi sitten varata ajan psykiatrille tai saat lähetteen mielenterveystoimistoon, jos katsotaan aiheelliseksi ja itse niin haluat.
Kannattaa aloittaa kuiteskin tuolta psykologin luona.
Todennäköisesti psyka kysyy koulumenestyksestä eli miten sujuu?
Oletko ahdistunut tulevaisuudesta?
Onko sinulla kavereita?
Onko kotona hyvä olla?
Pystytkö puhumaan asioistasi vanhempien kanssa?
Onko sinulla itsemurha-ajatuksia? (tämä on varma tärppi: jos sanot, että on, se otetaan AINA vakavasti)
Vähän olin lukevinani kirjotuksistasi sellaista, ettet itsekään ole satavarma onko se VAKAVAA, mutt atoisaalta olet huolissasi, että sinua ei oteta tosissaan, eli ongelmaasi vähätellään. En usko, että näin tulee tapahtumaan.
Osaatko itse erottaa 'normaalin teini-angstin' sairaalloisesta masennuksesta?
Sano tämä psykalle suoraan: ei ole normaalia ikään kuuluvaa ahdistusta vaan pahempaa. Onnea matkaan!
paljon!! autoit suuresti, kiitos siitä :)
nyt pitäisi vain saaada viesti kerrottua jotenkin äidille :S
:O