STALIN & SOSSUT

Voi kauheuksien kauheus:

Mustialan maamiesopistolaisten teloitus
Paikkakunnalle kantautui huhuja Tampereen suunnan punakaartilaisten tulosta. Tämä joudutti suojeluskuntalaisten liikkeelle lähtöä. Nämä kokoontuivat 1.-2.2.1918 Noksioisten Isotaloon, jonne tuli myös miehiä Etelä-Hämeestä. Ensimmäisessä ryhmässä lähti 11 sahalahtelaista Längelmäelle, kohti valkoisten rintamaa. Kaikkiaan valkoisten armeijaan lähti 28 Sahalahden miestä.

Jo 4.2.1918 Sahalahdelle saapuikin Tampereelta punaisten tiedusteluosasto, johon kuului useampia kymmeniä miehiä. Osasto etsi aseita ja takavarikoi taloista myös muuta tavaraa. Lisäksi muualta tulleet punaiset valtasivat puhelinaseman ja etsivät suojeluskuntalaisia, jotka olivat jo kuitenkin ehtineet lähteä pohjoiseen valkoisten rintamaa kohti.

Isoniemen Ylitalosta punakaartilaiset löysivät neljä siellä yöpynyttä Mustialan maamiesopiston oppilasta. Nuorukaiset kuuluivat koulun suojeluskuntaan ja olivat hiihtämässä pohjoiseen liittyäkseen valkoisten rintamaan. Epäillyt kuljetettiin kuulusteltaviksi Kirkonkylän Juuselaan, jossa punakaartiosasto piti esikuntaansa.

Pidätetyillä oli varustuksenaan karttoja ja kompasseja, mikä teki heidät epäilyksenalaisiksi, vaikkei aseita löytynytkään. He olivat myös ainoat tavatut epäilyttävät henkilöt ja punaisten tiedusteluosastolla oli tarve näyttää tuloksia jopa valtuutensa ylittäen.

Vangitut tuomittiin kuolemaan. Heidät määrättiin riisuutumaan ja kuljetettiin illalla klo 11 aikaan teloituspaikalle Juuselan riihen eteen pellolle. Kuolemaantuomittu Urho Rajala sittemmin Kulokoski muistelee järkyttävää tapahtumaa:

Meidät asetettiin riviin noin metrin päähän toisistamme, ja kahdeksan miestä, siis kaksi ampujaa kutakin vankia kohti, asettui meitä vastapäätä, noin 3-4 metrin etäisyydelle. Johtaja komensi yhteislaukauksen. Ensimmäisen yhteislaukauksen jälkeen jäimme kaikki vielä seisomaan, mutta välittömästi seurannut toinen yhteislaukaus kaatoi toverini ja minäkin tunsin saaneeni kuulan vatsani läpi. En menettänyt tajuntaani, mutta en halunnut yksin jäädä maalitauluksi. Kaaduin samalla tavalla maahan kasvot alaspäin.

Rajala kertoo edelleen maanneensa hiljaa, joten hänen luultiin kuolleen. Teloitusryhmän poistuttua haavoittunut Rajala nousi ylös noin puolen tunnin kuluttua. Hän onnistui kulkemaan läheisen asumuksen luo ja kiipesi avoimesta päädystä tallin ylisille, peitti itsensä heinillä ja nukkui siellä yönsä.

Aamulla isäntä löysi haavoittuneen, emäntä toi ruokaa ja hommasi illaksi paikalle diakonissan, joka sitoi haavat ja kuljetti haavoittuneen erääseen uskonnollismieliseen torppaan toipumaan. Diakonissa kuljetti Rajalan hevosella Kuhmoisten pappilaan, josta hänet toimitettiin edelleen sairaalaan.

Eipä ollut varma.homolla mitään lisättäväää, koska punikt ovat pohjasakkaa.