Korkoturva

Jos ajatellaan kaksi eri tilannetta, korkeampi korko ja matalampi korko, niin niillä on yksi ratkaiseva tekijä: Korkeammalla korolla on enemmän kuluja kuin matalalla korolla. Verohelpotukset toki kuuluvat osana korkojen muutoksiin, mutta se on vain asiaa lieventävä tekijä. Siksi korkeampi korko siis aiheuttaa ihan oikeasti korkeampi menoja, eikä sitä veroprosenttia muuttelemalla muuksi muuteta. Ennemmin, tai myöhemmin se korkeampi kustannus tulee maksettavaksi. Jos rukkaa veroprosenttia, niin maksu tulee sitten mätkyjen muodossa.

Paras korkoturva on säästää muutama tonni rahaa (jos ei muuten onnistu, eikä saa valmiiksi hieman tarpeita suurempaa lainaa, niin muutaman kuukauden lyhennysvapaa auttaa tässä), ja laittaa ne johonkin korkosijoitukseen kiinni, josta ne on suhteellisen nopeasti realisoitavissa. Jokin korkotili, tai lyhyet määräaikaistalletukset, tai vähän monimutkaisemmat sijoituskohteet.

Kuluja tulee periaatteessa korkeamman alinan aiheuttaman korkeamman koron takia (vastaavasti korkokatto lisää lainamäärää joillakin tonneilla), mutta vastavuoroistesti sijoitus tuottaa korkoa. Ja jos sitten tuleekin lomautus, niin niitä llyhennyksiä voi maksella noista säästöistä sen sijaan, että pankki maksaa ne korkoturvan piikkiin. Yhdessä uuden lyhennysvapaan kanssa muutaman tonnin puskuri tuo turvan jo hyvin pitkäksi aikaa.

Etuja on useita:
-Varma korkoturva, joka ei riipu tarpeen syystä, eikä aiheuta kummempia byrokratioita, tai tappeluita, onko turvan ehdot täytetty, vai ei.
-Takuulla halvempi korkoturva, vaikka siihen joutuisi turvautumaan. Jos ei koskaan tarvita, niin ne rahat on sitten ylimääräisiä säästöjä sen sijaan, että ne olisivat jääneet pankille.