Nyt alkaa keittää: syksyisen verikokeen perusteella hormonitasoni ovat palautuneet normaaleiksi ja kuukautisetkin tulivat kerran joulun jälkeen. BMI:kin on pysynyt hienosti reilussa 17:ssä. Hyvältä siis näyttää, vai? No, ei ihan. Nimittäin minulla on joku ********* pakkomielle käydä vaa'alla joka aamu! Todella raivostuttavaa, sillä se vaikuttaa päivittäisiin syömisiini: voinko syödä nyt tämän, kun paino on noussut edellisestä aamusta 200 grammaa etc. Naurettavaa, sillä painonhan kuuluukin vaihdella hiukan eri päivinä. Haluan eroon tästä vaakavammasta, sillä olen huomannut, että tämä pakkomielle vaivaa minua pitkin päivää! Mietin vähän väliä, että paljonkohan minä oikein huomenna painan. ARGHHH! Tämä ilmiö tulee esiin aina näin loma-aikaan, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Toisin sanoen tiukkoina opiskelu-/työntekokausina saan olla varsin rauhassa näiltä ajatuksilta.
Kellään samaa ongelmaa?
Ajattelinkin, että alan nyt hankkiutua pikkuhiljaa eroon tuosta kirotusta vaa'asta, sillä se on viimeinen silaus tervehtymiseeni. Ensiksi vähennän vaa'alla käymisen yhteen kertaan viikossa: huomisaamun jälkeen käyn vaa'alla seuraavan kerran vasta 23.3 jne. Myöhemmin kasvatan väliä vaikka käyntiin kerran kahdessa viikossa ja sitten vaikka yhteen kertaan kuussa.
Kun syksyllä muutan omilleni, niin en TODELLAKAAN osta koko *piip* vaakaa!!!!!!!!
Muita mukana?
Kellään samaa ongelmaa?
Ajattelinkin, että alan nyt hankkiutua pikkuhiljaa eroon tuosta kirotusta vaa'asta, sillä se on viimeinen silaus tervehtymiseeni. Ensiksi vähennän vaa'alla käymisen yhteen kertaan viikossa: huomisaamun jälkeen käyn vaa'alla seuraavan kerran vasta 23.3 jne. Myöhemmin kasvatan väliä vaikka käyntiin kerran kahdessa viikossa ja sitten vaikka yhteen kertaan kuussa.
Kun syksyllä muutan omilleni, niin en TODELLAKAAN osta koko *piip* vaakaa!!!!!!!!
Muita mukana?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama ongelma minullakin. On vaan pakko käydä joka aamu! Ainakin jos on siihen mahdollisuus.
Tekis mieli heittää koko vaaka vittuun, mutta ties vaikka sitten sekoan totaalisesti.
Meiltä on ainakin oman sairastumiseni myötä heivattu vaaka hlevettiin, yksinkertainen ratkaisu ongelmaan :) suoraan vaain roskalavalle, kaverille tai kierrätyskeskukseen. Kirpasee kerran mutta ssen jälkeen koittaa vapaus!
Kun huomasin et paino ei laskenu tai jopa vähä nousi, ku kävin vaa´al niin usein. Sit ku lopetin niin painoki laski.. psykologista..
Tietävätkö vanhempasi syömisongelmistasi? (Päättelin siis, että asut vielä kotona) Voisitko ottaa asian puheeksi. Jos pyytäisit heitä tekemään jotain vaa'alle. Joko luopumaan siitä kokonaan tai sitten laittamaan sen jonnekkin säilöön, mistä et sitä itse löydä/ saa käsiisi. Kerrot, että se helpottaisi sinun elämääsi.
Itse olen ollut "terveenä" jo pari vuotta, mutta en käy edelleenkään vaa'alla. En vaan pysty siihen. Koskaan se lukema ei ole oikea. Aina se onnistuu pilaamaan päiväni. Olen siis päättänyt etten halua tietää.
Luovuin siis vaa'asta silloin kun tein päätöksen, että aion parantua. Annoin vaakani pois, kierrätykseen ja tajusin, että en tarvitse sitä. Se tekee minut onnettomaksi. Vielä nykyäänkin jossain kuntosalin nurkassa kököttävä vaaka yhtäaikaa pelottaa ja kiehtoo. Mutta olen päättänyt, etteivät vaa'at ole minua varten. En aio koskaan enää astua vaa'alle. Joskus lääkärissä, kun olen joutunut punnitukseen, olen sanonut lääkärille, etten halua itse nähdä lukemaa. He ymmärtävät sen kyllä hyvin.
Kuulostaa äärimmäiseltä, mutta toimii minulle. Vähän niinku alkoholistit eivät voi enää koskaan juoda pisaraakaan, minä tiedän, etten voi enää mennä vaa'alle.
Sama koskee myös ravintola-annosten kaloreita. Jossain lounasravintoloissa kalorit on merkitty päivän ruokalistaan. Tietoisesti vältän noita paikkoja, edelleen, koska en halua tietää paljonko kaloreita lounaani sisältää. (Ja tiedänhän sen kuitenkin, koska pystyn arvioimaan ja laskemaan sen päässäni, jos haluan)
Sama vaiva täälläkin .Pakonomaisesti on joka päivä käytävä vaa'alla. Joskus saatan pantata että olen joitain päiviä käymättä, varsinkin jos on jotenkin turvonnut olo, on vaikka syöny oliiveja ja huomannu ettei pissaa mitään vaan kaikki on jämähtäny kroppaan, ei viiti käydä. Mut normaalisti joka aamu, pelkät pikkuhousut päällä. Mies siitä aina huomauttelee että mikä pakko on joka päivä punnita. MUT EI PYSTY OLLA PUNNITSEMATTA.
Mikä on typerintä, niin, ilman vaakaa mä oisin ihan tyytyväinen siihen mitä näen peilistä. Ei ole mahamakkaroita eikä tursua mitkään humppikset. Miksen vaan vois olla näin ja olla onnellinen? itseeni tyytyväinen ihminen. Mut ei, sitte meen vaa'alle ja varsinkin jos se näyttää kilon-kaksi enemmän kun joku aika sitten niin koko elämä on piloilla ihan täysin. Todellakin TYPERÄÄ !
Kuitenkaan en vaakaa pysty hävittämään. Mulla on jopa kaksi vaakaa, ja toinen näyttää 600 grammaa enemmän kun toinen ja oon ihan vauhkona että kumpi näistä nyt oikeasti näyttää oikeaa. Kuitenkin samaan aikaan hakkaan päätäni seinään ja soimaan itteäni idioottimaisuudesta, mitä ihmeen väliä sillä on että kumpi niistä nyt on oikea, ei 600 grammaa oo hemmetti mitään !
Mut kun kuitenkin on. Voi typeryyttä. Pitäskö heivata ne molemmat ikkunasta ulos ja kattella vaan peiliin ja olla iloinen siitä mitä näkee kun ilman vaakaa sellaisen kokemuksen aina saa.
Meillä on mutsi heittänyt vaa'an mäkeen. Ja se on helpottanut.
Mutta noi hormonikokeet kiinnostaa, koska olen itsekin menossa. Minkälaiset lukevat olivat kun menkat alkoivat? Multa ei ole otettu kun estrogeeni ja se on 1,3.
En tiedä tarkkoja lukuja, mitä noihin hormonipitoisuuksiin tulee. Lääkärin lähettämässä kirjeessä vain luki, että naishormonipitoisuudet ovat normaalit tai jotain sinnepäin. En siis osaa tämän tarkemmin valitettavasti auttaa...