Epilepsia on pilannut elämäni. Olen sairastanut ohimolohkoepilepsiaa reilut seitsemän vuotta. Sinä aikana muistini ja keskittymiskykyni ovat huonontuneet merkittävästi. Olen myös masentunut.
Olen opiskelija, ja opiskelut junnaavat paikallaan. Olen jo kertaalleen vaihtanut alaa, mutta samoin tuloksin. Epilepsiaani ei voi leikata, joten näyttää siltä, että en pääse siitä koskaan eroon. Tämä on katkeroittanut minua entisestään. Ennen sairastumistani elämänhaluni oli täysin eri luokkaa kun päivät eivät olleet jatkuvaa kamppailua kohtauksia vastaan. Jaksoin tehdä töitä ja harrastaa. Nyt en tiedä mitä tekisin kun voimia ei löydy oikein mihinkään.
Olen opiskelija, ja opiskelut junnaavat paikallaan. Olen jo kertaalleen vaihtanut alaa, mutta samoin tuloksin. Epilepsiaani ei voi leikata, joten näyttää siltä, että en pääse siitä koskaan eroon. Tämä on katkeroittanut minua entisestään. Ennen sairastumistani elämänhaluni oli täysin eri luokkaa kun päivät eivät olleet jatkuvaa kamppailua kohtauksia vastaan. Jaksoin tehdä töitä ja harrastaa. Nyt en tiedä mitä tekisin kun voimia ei löydy oikein mihinkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
neurologiset sairaudet pilaavat elämää. Kannattaa hommata lääkitys kohdalleen, eli toisinsanoen turruttaa vilkasta keskushermostoa. Lopetin lääkityksen äkkiä ja olen saanut kärsiä vaikka mistä. en saa unta, ajatukset harhailee, paniikki iskee, olen levoton, en pysty keskittymään ja pelkään että saan ison kohtauksen. Hommaan lääkityksen takaisin.
Sairastan myös epilepsiaa, joka on ollut kumppaninani lähes 10 vuotta. Kouluttaudun uudelleen, tosin sitä en tiedä, mitä se sitten mukanaan tuo. Töitä toivon, mutta luultavasti kukaan ei minua huoli. Lapsia voin saada, mutta lääkityksen kanssa ne tulisivat olemaan todennäköisesti vaikeasti vammaisia. Joten äitiä, minusta ei tule. Minua ei voida leikkauksella hoitaa ja lääkitykset eivät oikein tehoa. Kohtauksia on 80-100/kuukausi. Niin kuin sinullakin, epilepsia rajoittaa elämää. MUTTA, ei se ole sitä pilannut. Olen se sama ihminen kuin aina ennenkin. Tai ainakin kuvittelen niin. =) Ymmärrän, että se kaikki ei ole helppoa, töitä saa tehdä joka päivä. Mikä sinusta tuntuu vaikeimmalta? Itse teen niin, että käytän erilaisia apukonsteja muistini suhteen. Koska opiskelen, kognitiiviset taidot ja keskittyminen myös harjaantuu. Se vaatii työtä, mutta periksi en anna. Älä anna sinäkään. Elämä on ainutlaatuinen tilaisuus. Olet arvokas ihminen. Epilepsia voi näyttää asioita, joita moni ei osaa kuvitellakkaan. Se pistää pakosti asiat tärkeysjärjestykseen. Harrasta sitä, mitä jaksat ja mikä tuntuu hyvältä. Lepää sillon, kun tarvitset lepoa, mutta nouse aina välillä ja tee jotakin, ettet jää kodin vangiksi. Pyydä, että lääkitys tarkistetaan. Se ei aina toimi. Älä anna itseäsi arvotettavan sairautesi perusteella, vaan sen perusteella kuka olet. Jaksahan, ystäväni!