Timo k. Mukka

Kristus-Perkele siinä naiskenteli sekä äitiä että tytärtä.
Ja Mukan kohtalossa oli jotain samaa kuin Aleksis Kiven.

Joo, minullekin tullut tuo sama seikka mieleen, että jotain samaa Mukassa ja Aleksis Kivessä oli. Ja vaikka senkin lisäksi, että kumpikin nousi paljon suurempaan arvostukseen vasta liian varhain tapahtuneitten kuolemiensa jälkeen

Mutta, mutta ... itse asiassa tuossa pohdin Mukan armeija-aikaa. "Täältä jostakin" - kirja kertoo siis kriittisesti armeijassaolosta, joka oli tuohon aikaan myöskin kuohahduttavaa, ja eipä nykyäänkään armeijakriittisiä romaaneja useinkaan ilmesty.
Mutta monestihan on mainittu "Mukan kokeneen armeijassa vastoinkäymisiä". Onko tästä ollut koskaan mitään tarkempaa valaistusta, että mitä ne vastoinkäymiset oli, vai ainoastaan sitä, että armeija ei taiteilijasieluille oikein sovi, kun yksilöllisyys siellä pyritään nimenomaan karsimaan joukkoina toimimisen tieltä!?
Vai kärsikö Mukka esim.simputuksesta tai vastaavasta, joka oli 60luvulla varsin yleistäkin kai!? Hänhän kuitenkin oli pasifisti, eli onko tästä Mukan armeija-ajasta missään tai milloinkaan jotain tosiasioihin perustuvaa tietoa ollut?!

Ilmeisesti Erno Paasilinnan "Timo K.Mukka" - elämänkerta v1974 ainakin kertoo tuosta ajasta, ja mm.yhtymäkohdista tuohon "Täältä jostain" - teokseen.

Jostain syystä en ole itse osannut oikein Mukkaa lukea, mutta henkilönä ja taiteilijana kovasti kiinnostava henkilö oli. Ja jotenkin siihen on yllättävän helppo eläytyä, miten hän koki monet asiat rajoittavina ja ahdistavina, ja toisaalta sitten ja ehkä sen vuoksi rikkoi aika paljon sitä, mitä pidettiin ja pidetään nk.sovinnaisena.
Ja eria asia sitten toki pohtia sitäkin miten asiat pitäisi sanoa. Mutta jos pysytään täysin sovinnaisessa, niin onko sellainen enää mitään nk.taidettakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, minullekin tullut tuo sama seikka mieleen, että jotain samaa Mukassa ja Aleksis Kivessä oli. Ja vaikka senkin lisäksi, että kumpikin nousi paljon suurempaan arvostukseen vasta liian varhain tapahtuneitten kuolemiensa jälkeen

Mutta, mutta ... itse asiassa tuossa pohdin Mukan armeija-aikaa. "Täältä jostakin" - kirja kertoo siis kriittisesti armeijassaolosta, joka oli tuohon aikaan myöskin kuohahduttavaa, ja eipä nykyäänkään armeijakriittisiä romaaneja useinkaan ilmesty.
Mutta monestihan on mainittu "Mukan kokeneen armeijassa vastoinkäymisiä". Onko tästä ollut koskaan mitään tarkempaa valaistusta, että mitä ne vastoinkäymiset oli, vai ainoastaan sitä, että armeija ei taiteilijasieluille oikein sovi, kun yksilöllisyys siellä pyritään nimenomaan karsimaan joukkoina toimimisen tieltä!?
Vai kärsikö Mukka esim.simputuksesta tai vastaavasta, joka oli 60luvulla varsin yleistäkin kai!? Hänhän kuitenkin oli pasifisti, eli onko tästä Mukan armeija-ajasta missään tai milloinkaan jotain tosiasioihin perustuvaa tietoa ollut?!

Lue lisää

"Mutta monestihan on mainittu "Mukan kokeneen armeijassa vastoinkäymisiä". Onko tästä ollut koskaan mitään tarkempaa valaistusta, että mitä ne vastoinkäymiset oli..."

Ainakaan siinä Erno Paasilinnan kirjassa, jossa kerrotaan Mukan elämästä, ei ilmene sellaista, että armeija laitoksena olisi kirjailijaa pahemmin kaltoin kohdellut.

Tämä siksi, että Mukka oli jo varusmiespalvelukseen mennessään pieni kuuluisuus, jollaisia armeijan kantahenkilökunta ymmärsi jo 1960- luvulla tavanomaista huomaavaisemmin kohdella. (Kuten nykyään näitä huippu-urheilijoita ja muita julkkiksia esim.)

Tuota ... kyllä suhtaudun pienellä epäilyksellä siihen, että muutaman teoksen julkaissut kirjailija olisi sen kirjallisen uransa vuoksi saanut armeijassa jotakin erityiskohtelua. Aika vähän uskon siihenkään, että saisi, tai julkimot yleensä saisi sitä nytkään. Mitään "taideilmaisuahan" armeijassa ei opeteta millään osastolla, joka Mukan vahvin puoli kuitenkin oli.

Urheilijathan on vähän eri asia, kuntoisuuden ylläpito on lähempänä armeijankin tarkoitusta, ja helpompi nähdä sieltä käsin isänmaallisenakin. Kirjallinen lahjakkuus voisi parhaimmillaan päästä Ruotuväen toimitukseen töihin palveluksen ajaksi. Mutta kirjallista lahjakkuuttakin on erilaista.

Käsittääkseni Mukka joihinkin "kahnauksiin" joutui esimiestensä kanssa (näin olen monesti lukenut, en tosin esim.tuota Paasilinnan elämänkertateosta ole lukenut), ja passitettiin mielentilatutkimuksiin. Hänen katsottiin kuitenkin olevan palveluskelpoinen, mutta aseelliseen palvelukseen häntä ei enää huolittu, vaan teki jotain pihatöitä "talomiehen" tapaan ilmeisesti koko palveluksen loppuajan.
Sitä siis mm.haiskelin, että tapahtuiko siinä vaiheessa kuitenkin jotain, kun hänet passitettiin sinne armeijan kallonkutistajille. Toisaalta Mukkahan oli pasifisti, ja ehkä halusikin lopulta itsekin aseettomana sen palveluksen suorittaa. Faktaa olisi kiva löytää, ja tietäjän kertoa LÄHTEET mistä tieto on alunperin tullut. Kiitos kuitenkin !

Anonyymi kirjoitti:

Tuota ... kyllä suhtaudun pienellä epäilyksellä siihen, että muutaman teoksen julkaissut kirjailija olisi sen kirjallisen uransa vuoksi saanut armeijassa jotakin erityiskohtelua. Aika vähän uskon siihenkään, että saisi, tai julkimot yleensä saisi sitä nytkään. Mitään "taideilmaisuahan" armeijassa ei opeteta millään osastolla, joka Mukan vahvin puoli kuitenkin oli.

Urheilijathan on vähän eri asia, kuntoisuuden ylläpito on lähempänä armeijankin tarkoitusta, ja helpompi nähdä sieltä käsin isänmaallisenakin. Kirjallinen lahjakkuus voisi parhaimmillaan päästä Ruotuväen toimitukseen töihin palveluksen ajaksi. Mutta kirjallista lahjakkuuttakin on erilaista.

Käsittääkseni Mukka joihinkin "kahnauksiin" joutui esimiestensä kanssa (näin olen monesti lukenut, en tosin esim.tuota Paasilinnan elämänkertateosta ole lukenut), ja passitettiin mielentilatutkimuksiin. Hänen katsottiin kuitenkin olevan palveluskelpoinen, mutta aseelliseen palvelukseen häntä ei enää huolittu, vaan teki jotain pihatöitä "talomiehen" tapaan ilmeisesti koko palveluksen loppuajan.
Sitä siis mm.haiskelin, että tapahtuiko siinä vaiheessa kuitenkin jotain, kun hänet passitettiin sinne armeijan kallonkutistajille. Toisaalta Mukkahan oli pasifisti, ja ehkä halusikin lopulta itsekin aseettomana sen palveluksen suorittaa. Faktaa olisi kiva löytää, ja tietäjän kertoa LÄHTEET mistä tieto on alunperin tullut. Kiitos kuitenkin !

Lue lisää

Siinä Paasilinnan elämänkertateoksessa oli jututettu jotain Mukan esimiesupseeria. Hän kertoi jotain sellaista, että Mukka oli jo palvelukseen saapuessaan kantahenkilökunnalle jonkinlainen mediasta tutuksi tullut julkisuushenkilö ja sai siksi pientä huomaavaisuutta ja ymmärtämystä osakseen; siis hänen mielenterveytensä tasoa osattiin pitää alentuneena. (Tämän tapainen muistikuva on Paasilinnan teoksesta jäänyt.)

On myös syytä mainita, että 1960-luvun alkupuolella kirjailijat olivat, toisin kuin nykyisessä runsaudenpulassa, melko harvinaisia kummajaisia Suomen oloissa. Ei siis tarvinnut olla monta julkaistua teosta, jotta saisi huomiota osakseen.

Se Paasilinnan elämänkerta on kuitenkin valmistunut jo seuraavana vuonna Mukan kuolemasta. Totuutta on varmaan enää vaikea löytää. Kantaupseereja on silloin yleensäkään myös harvemmin elämänkertoihin haastateltu, jää siis mahdollisuus, että olisi kuitenkin halunnut puhua silotellusti, varsinkin kun Mukka oli vähän aiemmin menehtynyt.
Voi tietysti olla niinkin että huhut "kahnauksesta" on sekin vaan yksi elämään jäänyt myytti. Monikohan tämän todella osaisi enää vahvistaa?!

Ja kyllähän se niinkin on, että Mukan elämä omalta osaltaan kertoo myöskin sen, miten vaikeaa on julkisuutta hallita, niinhän se on myöskin tänä päivänä. Sitä kautta huhut ja yleistykset voi jäädä vaikka minkälaisina elämään, ilman juuri sanaakaan totuudesta, kuten Mukan tapauksessa varsin raadollisella tavalla kävi.
Lieneekö siinä syy nykyisella "pintajulkisuudelle", onhan kirjailijoita, muusikoita, esiintyjiä paljon enemmän, mutta toisaalta monesti sanotaan paljon vähemmän kuin ennen. Tavallaan myös kaupunkiympäristössä kasvaminen karsii sen rosoisimman, särmikkäimmän, ja kenties monella tavalla kaikkein rikkaimmankin ilmaisun. Ei ole tarvettakaan kuohuttaa, tai etsiä ilmaisuun syvimpiä taiteellisia koukeroita, kun markkinomalla "persoonaansa" saa huomion, ja sitten myy taikka ei myy. Ajat muuttuvat, monessa mielessä.

Niin, tähän Mukan marttyyri- myytin tekemiseen tosin osallistui myös elämänkerran kirjoittanut Erno Paasilinna, sen jälkeen, kun aikaa Mukan kuolemasta oli tarpeeksi kulunut ja myyttiä alettiin tositoimin kehitellä.

Eräässä tv-ohjelmassa Paasilinna julmisteli, kuinka Pellon kunta rahastaa Mukan maineella, vaikka aikoinaan hääti hänet asunnostaan.

Paasilinnan itsensä kirjoittamassa tekstissä tästä tapauksesta on melko erilainen kuvaus ja "häätö" sanan käyttökin tuntuu pahasti ylimitoitetulta: Mukka oli asunut kotikylänsä kansakoululla jossakin tyjillään olleessa opettajien työsuhdeasunnossa. Vuokrat jäivät maksamatta, joten mies ymmärsi, mitä siitä seuraa ja siirtyi oma-aloitteisesti kotimökkiinsä majailemaan. Kunta halusi koulun tiloihin uudet, maksavat vuokralaiset, joten Mukan jälkeensä jättämät huonekalut siirrettiin sinne, missä hän majaili, eli tämän kotimökkiin. Tämä oli siis todellisuudessa se "häätösuoritus", jonka Pellon kunta toteutti ja josta Paasilinna sai aiheen joskus 90-luvulla julmistella.

Olen miettinyt tuota häätöjupakkaa myös kovin samaan malliin, jos ei vuokria maksa, niin vaikea sellaista vuokralaista on kenenkään pitää. Ei asunnon ylläpito ole vuokranantajallekaan ilmaista, vuokraa on käytännössä vaan pakko periä, niin silloin kuin nykyäänkin.

Mikä lienee totuus Mukan taloudellisesta tilasta sitten todella, kun mm.ulkomailla paljon 1968 - -69 matkusteli, ja "häätö" tapahtui sitten vuonna 1970?? Vai tapahtuko tuolloin 1970 jokin taloudellinen takapakki kenties!?

On Mukan tarinassa paljon ristiriitaisuuksia, joista olisi paljon vielä aihetta keskusteluun. Eihän hän sinne kotikyllälleen Orajärvelle mitään katkeruutta kuulema tuntenut, vaan päinvastoin taisi pitää sitä tiiviinä ja turvallisena yhteisönä. Eli tuskin ne siellä on paljon voineet ainakaan Mukkaa mollata.

Pellon kirjastoon ei kyllä tosiaan elinaikana kirjoja otettu, ja paikallisessa kirjakaupassakin myytiin tiskin alta. Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana on kääntynyt ääni kellossa, ja Pellon kunnanjohto on käyttänyt Mukan muistoa aika paljon myöskin markkinointihenkisesti.
Myytti tietysti tuokin, ja paljon asiaa eri suuntiin sisältävä, että taiteilija voi "tuoda häpeää" eläessään, mutta vastaavasti rahaa vuosia kuolemansa jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen miettinyt tuota häätöjupakkaa myös kovin samaan malliin, jos ei vuokria maksa, niin vaikea sellaista vuokralaista on kenenkään pitää. Ei asunnon ylläpito ole vuokranantajallekaan ilmaista, vuokraa on käytännössä vaan pakko periä, niin silloin kuin nykyäänkin.

Mikä lienee totuus Mukan taloudellisesta tilasta sitten todella, kun mm.ulkomailla paljon 1968 - -69 matkusteli, ja "häätö" tapahtui sitten vuonna 1970?? Vai tapahtuko tuolloin 1970 jokin taloudellinen takapakki kenties!?

On Mukan tarinassa paljon ristiriitaisuuksia, joista olisi paljon vielä aihetta keskusteluun. Eihän hän sinne kotikyllälleen Orajärvelle mitään katkeruutta kuulema tuntenut, vaan päinvastoin taisi pitää sitä tiiviinä ja turvallisena yhteisönä. Eli tuskin ne siellä on paljon voineet ainakaan Mukkaa mollata.

Pellon kirjastoon ei kyllä tosiaan elinaikana kirjoja otettu, ja paikallisessa kirjakaupassakin myytiin tiskin alta. Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana on kääntynyt ääni kellossa, ja Pellon kunnanjohto on käyttänyt Mukan muistoa aika paljon myöskin markkinointihenkisesti.
Myytti tietysti tuokin, ja paljon asiaa eri suuntiin sisältävä, että taiteilija voi "tuoda häpeää" eläessään, mutta vastaavasti rahaa vuosia kuolemansa jälkeen.

Lue lisää

Niin, kyllä Mukka köyhistä oloista oli kotoisin, mutta hänen kotitaloutensa tasoisia perheitä oli Suomen sodanjälkeinen maaseutu pullollaan.

Nuorukaiseksi vartuttuaan Mukalle kylläkin tarjoutui taloudellisia ja muitakin menestyksiä, joista aikakuden syrjäkyläläinen ikäkaveri harvoin pääsi osalliseksi: Sukulaismies testamenttasi hänelle huomattavan perinnön, jonka turvin Mukka hakeutui Helsinkiin kuvataidetta opiskelemaan. Kirjalijanakin hän saavutti aineellista menestystä jo alle parikymppisenä.

Mukkakin vaan kuuluu niihin julkisuuden henkilöihin, jotka elivät aikakudella ja lähtökohdista, joiden kovaan kohtaloon syyllisiä etsitään halukkaasti yhteiskunnallisista lähtökohdista. Kun tutustuu hänen elmäänsä tarkemmin, alkaa yhteiskunnallinen selitysmalli tässäkin tapauksessa ontua.

Ei se ole kovinkaan selkeästi kanssaihmisten tai yhteiskunnallisten olojen syytä, että jotkut henkilöt syntyvät tavallista herkemmiksi, kokevat sairauksia tai vaikkapa sortuvat sukuperinteensä rasitteena päihdeongelmiin. Keskuudessamme vain on ihmisiä, jotka käyttävät näitä tapauksia esimerkkeinä omien poliittisten intohimojensa toteuttamiseen ja aatteellisten vastutajiensa syyllistämiseen.

Tuskin Erno Paasilinnakaan olisi Pellon päättäjien toimista kehitellyt Mukan kohtaloa sivuavaa julmistelun aihetta, jos kyseessä olisi vaikkapa demarien dominoimasta paikkakunnasta, eikä keskustalaisenemmistöisestä ja siihen yhdistetystä vanhoillislestadiolaisesta kunnasta.

"Tuskin Erno Paasilinnakaan olisi Pellon päättäjien toimista kehitellyt Mukan kohtaloa sivuavaa julmistelun aihetta, jos kyseessä olisi vaikkapa demarien dominoimasta paikkakunnasta, eikä keskustalaisenemmistöisestä ja siihen yhdistetystä vanhoillislestadiolaisesta kunnasta."

Muuten asiallisen kirjoituksen oheen kyllä tämä oli täysin turhaa puoluepoliittista kopuilua, jolla tuskin on tuollaisena tai muutenkaan ollut Mukan kohtaloon niin yhtään minkäännäköistä vaikutusta.
Aika hurja väite että yksittäinen puolue olisi yksin noin voimakkaasti liittynyt siihen, että Mukkaa aikanaan Pellossa mollattiin. Ja tuskin tällaiselle puoluetaustaisella penkomiselle on mitään todisteita, saati syytäkään.

Jos keskutelu aiheesta jatkuu, niin toivon totisesti, että tälläinen sormellaosoittelua politiikkaan tai muutenkaan ei jatku enempää.

Muutenhan Mukka poliittisesti oli itse lähinnä kommunisti. Kai sen lähtöolot suunnilleen ratkaisivat valinnan. Mutta Moskovan reissullaan muistaakseni huomasi, että valtiollisena aatteena ei ole toimiva (jos nyt mikään on, kun noita poliittisia aatteita vaivaa se, että poliitikot ajaa lähinnä omaa asiaansa, kuulemma).

Enemmän voisi vaikka hänen uskonnollisuudestaan keskustella, kun osoitella jotain puoluetta sormella. Tai ainakin minä olen aika hämmästynyt kun uskonto ei Mukan elämässä sen suurempaa roolia esittänyt, voi tosin johtua paljolti siitä kommunismista. Mutta jehovissa toimimisesta sai hetken ajan paljon lohtua ilmeisestikin, ja sekin tyssäsi sitten.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuskin Erno Paasilinnakaan olisi Pellon päättäjien toimista kehitellyt Mukan kohtaloa sivuavaa julmistelun aihetta, jos kyseessä olisi vaikkapa demarien dominoimasta paikkakunnasta, eikä keskustalaisenemmistöisestä ja siihen yhdistetystä vanhoillislestadiolaisesta kunnasta."

Muuten asiallisen kirjoituksen oheen kyllä tämä oli täysin turhaa puoluepoliittista kopuilua, jolla tuskin on tuollaisena tai muutenkaan ollut Mukan kohtaloon niin yhtään minkäännäköistä vaikutusta.
Aika hurja väite että yksittäinen puolue olisi yksin noin voimakkaasti liittynyt siihen, että Mukkaa aikanaan Pellossa mollattiin. Ja tuskin tällaiselle puoluetaustaisella penkomiselle on mitään todisteita, saati syytäkään.

Jos keskutelu aiheesta jatkuu, niin toivon totisesti, että tälläinen sormellaosoittelua politiikkaan tai muutenkaan ei jatku enempää.

Lue lisää

"Aika hurja väite että yksittäinen puolue olisi yksin noin voimakkaasti liittynyt siihen, että Mukkaa aikanaan Pellossa mollattiin."

Näin ei tekstissä väitettykään. Siitä (poliittisesti asennoituneesta) suhtautumistavasta, miten Mukkaa mahdollisesti kohdeltiiin hänen elinaikanaan, ei moittimassasi katkelmassa otettu mitään kantaa, vaan viitattiin esim. Paasilinnan kirjoituksiin liittyen siihen, miten Mukan kohtaloa on tämän kuoleman jälkeen tulkittu.
ja miltä taholta syyllisiä on jälkikäteen osoitettu.

Ai, että Paasilinna olisi osoittanut Pellon kunnan ratkaisut, jotka Mukan kohtaloon vaikuttivat yhtä puoluetta kohtaan?! Mihin ja kenen ambitioon tämä sitten mahdollisesti tähtäsi?!
Ja onko tämä väite jostain muualtakin luettavissa!?

Anonyymi kirjoitti:

Ai, että Paasilinna olisi osoittanut Pellon kunnan ratkaisut, jotka Mukan kohtaloon vaikuttivat yhtä puoluetta kohtaan?! Mihin ja kenen ambitioon tämä sitten mahdollisesti tähtäsi?!
Ja onko tämä väite jostain muualtakin luettavissa!?

Lue lisää

Ei, vaan Paasilinna on ollut yksi vahvimmin Mukan marttyyri-myytin yhteiskunnallistamiseen ja politisointiin osallistunut toimija.

Siitä täällä osoitettiin esimerkki, kuinka (vasemmistosympatioistaan tunnettu) Paasilinna televiso-ohjelmassa syyllisti Pellon (keskustalaisia) kuntapäättäjiä häätämisestä, jota edes hänen omien tekstiensä perusteellakaan ei ollut tapahtunut.

Nyt taisin viimeinkin ymmärtää, suunnilleen ...

Mutta eritoten puoluueet ja niiden lähipiiriin liittyvät henkilöt koettavat toki (niin silloin kuin nytkin) ajaa tilaa pois toisiltaan, ja raivata omaa tilalle. Kirjailijan kohtalon ollessa kyseessä tämä kuulostaa kyllä vielä keskivertoakin rumemmalta.
Mutta noin muuten jättäisin tämän osan kyllä jokseenkin omaan arvoonsa. Kun politiikka ei muuten kirjailijaan paljon liittyne, Kyse oli siis takana pelattavasta pelistä, ja ehkä Paasilinnan omista poliitisoituneista höyryistä?!

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eritoten puoluueet ja niiden lähipiiriin liittyvät henkilöt koettavat toki (niin silloin kuin nytkin) ajaa tilaa pois toisiltaan, ja raivata omaa tilalle. Kirjailijan kohtalon ollessa kyseessä tämä kuulostaa kyllä vielä keskivertoakin rumemmalta.
Mutta noin muuten jättäisin tämän osan kyllä jokseenkin omaan arvoonsa. Kun politiikka ei muuten kirjailijaan paljon liittyne, Kyse oli siis takana pelattavasta pelistä, ja ehkä Paasilinnan omista poliitisoituneista höyryistä?!

Lue lisää

Sai vähän ymmärrystä, pikku politiikoilta. Mukkaa epäiltiin rajavartioston Kajaanin kasarmin tuhopoltosta ja lehtien otsikot taisivat olla julmia. Myös kirjoitukset.
Loppujen lopuksi syyllinen löytyi, varusmies oli oululaisen upseerin poika joka tunnusti tuikanneensa kasarmin tuleen.
Sen jälkeen lehdistö "vaikeni".