KYNTÖTÖIDEN LÄHESTYESSÄ - OODI PELTOJEN SANKARILLE
Hei maamies, mitä mietit
yksin pöydässä istuessasi ?
Viski lasissasi katsoo
ilmeettömiä kasvojasi
Sen heität kuin nielun
alas kurkustasi
Olitko tänään rodeossa vai karjaa ajamassa
vai onko naisesi taas sinut jättänyt ?
Mielessäni vain näitä kyselen,
et puhu, et vastaa
oudon haikeuden poistuessasi jätät ainoastaan
Ja niin taas aseman valot
pimeässä yössä kajostavat elämää
Odottavat sinua, askel laiturille
sinne jäänet lepäämään
Kunnes reunalla kotilaaksosi
jälleen tanssit omat tanssisi
Avaat sydämesi heille
jotka ymmärtävät riittisi
Taas hengität ilmaa avaraa
joka puhdistanee mielesi
Uitat virrassa aikojen
rasittuneet vanhat jalkasi
Tunnet kuinka kuohut kutittavat
uutta varpaistasi tavoittaa
Siemen maasta muokatusta
jälleen taivaisiin versoaa
Hei maamies, mitä mietit
yksin pöydässä istuessasi ?
Viski lasissasi katsoo
ilmeettömiä kasvojasi
Sen heität kuin nielun
alas kurkustasi
Olitko tänään rodeossa vai karjaa ajamassa
vai onko naisesi taas sinut jättänyt ?
Mielessäni vain näitä kyselen,
et puhu, et vastaa
oudon haikeuden poistuessasi jätät ainoastaan
Ja niin taas aseman valot
pimeässä yössä kajostavat elämää
Odottavat sinua, askel laiturille
sinne jäänet lepäämään
Kunnes reunalla kotilaaksosi
jälleen tanssit omat tanssisi
Avaat sydämesi heille
jotka ymmärtävät riittisi
Taas hengität ilmaa avaraa
joka puhdistanee mielesi
Uitat virrassa aikojen
rasittuneet vanhat jalkasi
Tunnet kuinka kuohut kutittavat
uutta varpaistasi tavoittaa
Siemen maasta muokatusta
jälleen taivaisiin versoaa
Vastaukset 15
Vanhimmat
kiitävät vapaaseen maahan, missä sossujen holhousyhteiskunnasta on vain muisto jäljellä,
ja missä sosiaalitanttojen ja muitten säälittävien Demarien aika on ohi!
ELONKORJUUN LÄHESTYESSÄ - OODI SYKSYLLE:
Syysyössä kun äänet kuuluvat
kauas, puhkovat
huokoisen pimeän... ilmassa
on tuhkaa, taivaalla hareat tulet,
elosalamat.
Koko yön valvovat tomuiset
miehet, koko yön kuivaamolla
työssä: seinillä
huojahtelevat pulleitten säkkien varjot: ne
mätkähtävät täysiin kuormiin,
ruumenet ratisevat
työkenkien anturoissa;
koko yön työssä tomuiset miehet, välillä
maistavat lekkeristä
savuista viinaa, ja heidän
huudahduksensa puhkovat yötä,
huokoista, pimeää.
Mutta näin kävi:
äkkiä sähkölamput alkoivat lepattaa,
kävi viileä suhu läpi tunkkaisen
huoneen: siilon takaa ilmestyi
nälkävuosina kuolleen haamu, katosi...
Niin kerrotaan, ja kertojan holkissa
tupakka vapisee vieläkin.
Pajan mustissa ikkunoissa kipinöitä.
häilähteleviä liekkejä, sillä näin kävi:
hevonen pillastui, kaatoi kuorman, katkennutta
akselia hitsataan.
Sillä näin kävi:
maa tuli karsaaksi, nokkoset mustuivat
pientareilla, ja oksista
riivittiin kitkerät omenat, syötettiin
sioille. Niin kerrotaan, ja kertojan holkissa
tupakka vapisee vieläkin.
vaikkapa Vincentin.
PELTOJEN SANKARIN KIDUTETTU SIELU - HALLAYÖN JÄLKEEN
Jossain maalla.
Itkua ja vaikerointia.
Kaunis, hikinen yö ennen kuolemaa.
Maamies vaarallisen rauhallisesti
miettii omaa itseään.
Väsynyt ja kohtaloonsa alistunut
verinen kuu, kohtalonsa taivaaseen.
Maamies vapisee.
Kidutettu kuolema vankilassa.
Kun hän riutuu kuoliaaksi.
Varoen askeliaan, pois täältä.
Kuihtuminen, hän irvistää tuskasta.
Taivaassa - loputon salaman välähdys pääkopassa.
Varhainen kuolema, liian varhainen.
Masentunut, riutunut maamies
itkee ja valittaa kohtaloaan.
Jossain kaukana.
Suden ulvontaa
kaamea, riutuva tuomion myrsky.
Maamies hitaasti laskee päiviä kohtaloonsa.
Vaarallisen hiljainen, tuomioonsa alistunut.
Yksinäinen tähti taivaassa - maamies itkee.
Tuskainen kuolema vailla toivoa.
Kun toivo on menetetty.
Sätkien tiedottomuuteen
itku ja vaikerointi, kun tuomio on langetettu.
Vankila. Unelmia, pakoon juokseminen.
Kivitetty, verinen.
Maamies täynnä epätoivoa huomisesta.
tällä palstalla!
MAAILMANPYÖRÄ
pillastunut uutisfilmi
laukkaa lisää kuvia huoneeseen
Vaiteliaina
maailmanpyörän liian nopeassa liikkeessä
istuvat taatto, iso, emo.
renki, piika, sisko, veikko,
ja Hankkijan maatalouskonsulentti!
vaiteliaina kaikki
heinäpellon ylle yö luhistuu
Sanatonna, tietämättä mitä tehdä
taatto, iso, emo jne.
heinäpellon ylle yö
luhistuu, hepo tallissa
maata kuopii
Onko jo myöhä
laulaa kansainvälistä,
kun on renki jo muuttunut isännäksi?
On liian myöhä, myöhäistä on:
Tiet ennen kuljetut
ovat kaikki ruohottuneet
Surut surtu, kuolemat kuoltu
kyyneleet lasittuneet
Ne tiet vievät Roomaan
ja jokainen Rooma
on tumittu häviämään
Paimentolaiset taas kerran yössä
purkavat leiriään
Historia kirjoitetaan
kenkien anturoilla
kovaksi poljettuun maahan
ja ne kengät on tehty
hajalle
käveltäviksi
Avaa pullonkorkki, renki - maamies
ei murheet tänään vaivaa
Pöydän alle kenties
poistuu arjen harmaat
Rommi, viini, kalja, koskis
kaikki meille kelpaa
Känni tekee olon rennon
huolet haihduttaa
Kuka vielä selvinpäin
oven luona seisoo ?
Viinaa riittää täällä näin
sen kuulee koko tienoo
Vielä kerran lauletaan
kun siihen kykenemme
Yhdet taas ja sammutaan
aamulla haisemme - hei !!!
Talonpojan kosto
Tulin kotiin
vaimoni itki
ei ruokaa, ei juomaa
"Kaiken veivät" vaimoni kertoi
"Eivät edes maksaneet"
lähdin perään
Ajoin varkaan kiinni reelläni
tönäisin nurin ja nostin kirveeni
Löin,löin ja löin
nostin verisen kirveeni olalle
sylkäisin pramean kaavun päälle
potkaisin sitä äpärää varasta
perkeleen ruotsalainen porvari!
Tänne tuli opettamaan totuuttansa
tuo sanansaattaja
Meille metsien ja järvien kansalle
minua haukkuvat pakanaksi
ja jumalattomaksi koiraksi
vaikka jumalaton en ole
uskon Ukkoon ja Tapioon ja muihin
enkä usko olevani koirakaan
puhun, en hauku
Minä tiedän kuka on se pakana
ja jumalaton koira
se joka pukeutuu kalliisiin
se joka ei maksa elämisestään
se joka varastaa köyhältä
Otsikossa kysymys!
on aivan selvästi runoilijan syvämietteinen kysymys toiselle runoilijalle. Siihen vastaaminen ei ole helppoa, sillä kukapa pystyy kertomaan mistä, ja miten runot syntyvät. Ehkäpä runoilija on vain välittäjä, jolla on ollut etuoikeus (tai kirous) saada syntymälahjakseen tavattoman herkkä vastaanotin (inspiratio), johon kosmoksen äärettömyydestä sinkoilevat viestit tarttuvat. Runo sinänsä on hyvin tiukkaan puristettu tunnelmapala. Sen hajottaminen atomitasolle on tuhoon tuomittu yritys...
Yritetään kuitenkin,
Pikkukaupungin baari. On iltapäivä. Baarissa istuu kaksi, toisilleen puhumatonta miestä. Baarimikko touhuilee omia töitään kiillottaen teräslevyllä päällystettyä baaritiskiä iltaa varten. Hän tarjoilee miehille harvakseltaan "samanlaisia" näiden lasien tyhjennyttyä. Taustalla kuuluu Gordon Haskellin tyylikästä "Harry's bar" tunnelmointia. Haskell'in kappaleet: Shadows on the wall, Someone I knew, Roll with it, Al Capone jne... sopivat täydellisesti tähän iltapäivän hämyisään hetkeen tässä baarissa.
Toinen miehistä on karulla tavalla komea, ehkä maalainen. Hänellä on vanhan tyylinen mutta siisti puku. Valkoinen kauluspaita ilman solmiota. Hänen suurista kämmenistään voi arvata hänen tekevän kovaa fyysistä työtä. Todellakin! Hänen ulkoisessa olemuksessaan on paljon Vasemmistoliiton kansanedustaja Esko-Juhani Tennilää.
Toinen miehistä on sen sijaan selvästi kaupunkilainen. Hän on keskimittainen, kalju, hänellä on pyöreäsankaiset silmälasit. Hän on tyylikäs, hillitty ja selkeästi kulttuurin läpipatinoima, vaikkei sitä tällä hetkellä, muuten kuin olemuksellaan, esiin tuokaan. Mies on runoilija. Siksipä yhtäkkiä, arvaamatta, tuo ulkomuodoltaan karhea kanssaistuja baaritiskillä, saa hänen inspirationsa virittymään. Hän vastaanottaa nopeassa tahdissa kokonaisen runoeepoksen, jolle hän antaa välittömästi nimen "Peltojen sankari". Jotenkin hän on arvannut toisen miehen olevan läheisen jokilaakson talonpoikia.
"Peltojen sankari" muodostuu runoilijan läpimurtoteokseksi. Sen tuhatsivuinen, laulava, talonpojan raskasta työtä ylistävä lyriikka hakkaa mennen tullen uusimpia kansainvälisiä virtauksia apinoivien runotyttöjen ja -poikien ohuet vihkoset. Hän esittää otteita eepoksesta runoilloissaan ympäri maata. "Peltojen sankari" käännetään monelle Euroopan valtakielelle. Runoilijan menestys aiheuttaa kaunaa ja katkeruutta muussa kulttuuriväessä. -Noh! -sehän on aina ollut Suomessa menestyksen haittapuolia, eikä runoilija siitä piittaa.
sai aikaan kylmät väreet. Loistava!
Runon lähettäjä tajusi hienosti aloittajan ajatuksen. Oodi Syksylle viitannee Irlannin peltojen sankareiden suuntaan.
että ovat sinun kaikki.