Irakin suhteen siirtyminen Saddamin aikakaudesta demokraattisesti irakilaisten omassa itsehallinnossa olevaan Irakin yhteiskuntaan on pikkuhiljaa menettämässä mahdollisuutensa.
Pahinta mitä voi tapahtua on, että invaasion suorittanut koalitio pitää härkäpäisesti kiinni yksinoikeudestaan Irakin suhteen, eikä anna YK:n ottaa päävastuuta Irakin demokraattisen kehityksen tukemisesta. Katkeruus Irakissa kasvaa ulkopuolisten taistelijoiden ajautuessa alueelle..
Irakin suhteen on mahdollista vielä tämän vuoden aikana luoda olosuhteet, jossa selkeästi irakilaisten omiin lähtökohtiin perustuva Irakin itsehallintoon tähtäävä suunnitelma saa irakilaisten enemmistön tuen, jolloin miehityshallintoa vastaan taistelevista suurin osa tyytyy odottamaan itsehallinnon aikaa ja ääriaines saatetaan kuriin Irakilaisten itsensä toimesta.
Ja ullopuoliset taistelijat saadaan kontrolliin.
Mikäli miehittäjien räikeään summittaiseen voimankäyttöön perustuva toiminta, esimerkiksi kostettaessa ulkomaalaisia kohtaan tapahtuneita väkivallan tekoja, antaa ääriaineksille syyn, jolla suurempi joukko Irakilaisia ajautuu aseellisen vastarinnan tielle, niin Irak ajautuu demokraattisen kehityksen sijasta vuosikausia kestävään sisäiseen kahinointiin eri väestöryhmien kesken, jota ruokkii öljyvarojen hallinnasta kamppailu.. Eivätkä länsimaat varmasti jää osattomiksi näiden tapahtumien jälkilainesta.
Irakin saattamiseksi rauhalliselle yhteiskuntakehityksen tielle on vain yksi tapa.
Sotakoalitio palkitkoon kunniamerkein Saddamin hallinnon kaataneet sankarinsa.
Mutta tämän sodan tiimoilta kenelläkään ei ole oikeutta sotasaaliiseen. Peli puhalletaan niiltä osin poikki.
Sovitut projektit hoidettakoon ja annettakoon Irakin itsehallinnon itse määrätä öljyvarojen suhteen asioista.
Irak on siirrettävä kokonaisuudessaan ehdottomasti YK:n alaiseksi operaatioksi.
Maat, jotka tällä hetkellä miehittävät Irakia, joutuvat jatkossakin vastaamaan Irakin sisäisestä turvallisuudesta, YK:n johtamana. Tosin ilman vahvistuksia tämä voi epäonnistua. Tarvitaan YK:n alaisia joukkoja turvaamaan YK:n operaatioita.
YK:n mandaatilla Irakiin on selkeästi luotava itsehallintoa valmisteleva toimielin, jossa on selkeästi edustusta Irakin kaikista väestöryhmistä
ja alueilta.
Miehityshallinnosta itsehallintoa valmistelevan elimen kautta vapailla vaaleilla valittavan hallinnon alaisuuteen on osoitettava olevan mahdollista ja edistyvän, jotta Irakilaiset ymmärtävät itsekin olevansa selkeästi siirtymässä aseiden kalistelusta demokraattiseen itsehallintoon ja Irakilaisten omaan yhteiskuntaan.
Ensinnäkin keskellä arabimaailmaa Irak ei ole kriisin pitkittyessä yksistään Yhdysvaltojen ja tukijoidensa ongelma.
Arabiääriainesten ajautuessa vielä enemmän länsimaalaisvastaiselle linjalle vaarantuu tulevina vuosikymmeninä arabimaiden sisäinen demokratia kehitys sekä yksittäisten terroritekojen ja pommikanpanjoiden esiintymistodennäköisyys kasvaa huomattavasti.
Ääriainekset eivät pelkästään lietso epävarmuutta Euroopassa, vaan esimerkiksi Venäjän kaukoidässä ääriainesten aktiivisuuden lisääntyminen vaikuttaa Venäjän vakauteen, jolloin Tsetsenian tilanne saattaa riistäytyä avoimeksi sotatilaksi nykyisestä yksittäisistä tapahtumista.
Eikä sellaisessa tilanteessa Venäjän kaupungit säästyisi ääriaineksen pommi-iskuilta.
Jokatapauksessa suurin kompastuskivi tämän kehityksen tiellä on saada Yhdysvallat ymmärtämään, että kiistattoman sotilaallisen suurvallan on myös käyttäydyttävä vastuullisesti valtansa ja kykynsä suhteen.
Jos palokunta sammuttaa tulipalon, on onnettomuus tapahtunut.
Yhdysvallat on sammuttamassa tulipaloa, mutta sen sijaan että annettaisiin kohteen palaa perustuksia myöten pitää hyväksyä omien kykyjensä rajallisuus ja pystyä toimimaan yhteistyössä muidenkin palokuntien kanssa.
Jos Yhdysvallat haluaa tehdä omaa politiikkaansa erillään muusta maailmasta, se varmasti on mahdollista. Yhdysvallat saattaa sillä politiikalla ajautua reitille, missä ei ole tungosta.
Mutta jos haluaa olla yhteistyössä muiden maiden kanssa, niin asetelma täytyy perustua enemmän yhteistyöhön kuin renki-palkolliset asetelmaan.
Irakin kriisi voi laajentua islam vastaan muu maailma kähinäksi helposti. Sitä tuskin tahtoo edes Yhdysvallat.
Yhdysvaltojen politiikka ei ainakaan tue Euroopan sisäistä vakautta ja jokatapauksessa synnnyttää Euroopan sisällä selkeästi oman turvallisuutta tukevan järjestelmän tyytymättömyyden kasvaessa Naton sisällä.
Irakin kanssa on kolme vaihtoehtoa: Yk:n alaisuudessa ennustettava vaihtoehto, nykyisten miehitysjoukkojen alaisuudessa vähemmän ennustattava vaihtoehto ja viimeisenä avoin sisällisota, jolloin nykyistäkin suurempi osa miehitysjoukoista poistuu raunioituneesta Irakista jalat edellä kuukausien tai vuosien jälkeen terroristien siirtäessä toimintaansa Irakiin..
Toivotaan, että Yhdysvalloista löytyy korkeilta paikoilta ajattelukykyisiä henkilöitä, joiden maailmankuvaan mahtuu enemmän kuin kaksi osapuolta ja kyky toimia yhteisen komennon alla.
Pahinta mitä voi tapahtua on, että invaasion suorittanut koalitio pitää härkäpäisesti kiinni yksinoikeudestaan Irakin suhteen, eikä anna YK:n ottaa päävastuuta Irakin demokraattisen kehityksen tukemisesta. Katkeruus Irakissa kasvaa ulkopuolisten taistelijoiden ajautuessa alueelle..
Irakin suhteen on mahdollista vielä tämän vuoden aikana luoda olosuhteet, jossa selkeästi irakilaisten omiin lähtökohtiin perustuva Irakin itsehallintoon tähtäävä suunnitelma saa irakilaisten enemmistön tuen, jolloin miehityshallintoa vastaan taistelevista suurin osa tyytyy odottamaan itsehallinnon aikaa ja ääriaines saatetaan kuriin Irakilaisten itsensä toimesta.
Ja ullopuoliset taistelijat saadaan kontrolliin.
Mikäli miehittäjien räikeään summittaiseen voimankäyttöön perustuva toiminta, esimerkiksi kostettaessa ulkomaalaisia kohtaan tapahtuneita väkivallan tekoja, antaa ääriaineksille syyn, jolla suurempi joukko Irakilaisia ajautuu aseellisen vastarinnan tielle, niin Irak ajautuu demokraattisen kehityksen sijasta vuosikausia kestävään sisäiseen kahinointiin eri väestöryhmien kesken, jota ruokkii öljyvarojen hallinnasta kamppailu.. Eivätkä länsimaat varmasti jää osattomiksi näiden tapahtumien jälkilainesta.
Irakin saattamiseksi rauhalliselle yhteiskuntakehityksen tielle on vain yksi tapa.
Sotakoalitio palkitkoon kunniamerkein Saddamin hallinnon kaataneet sankarinsa.
Mutta tämän sodan tiimoilta kenelläkään ei ole oikeutta sotasaaliiseen. Peli puhalletaan niiltä osin poikki.
Sovitut projektit hoidettakoon ja annettakoon Irakin itsehallinnon itse määrätä öljyvarojen suhteen asioista.
Irak on siirrettävä kokonaisuudessaan ehdottomasti YK:n alaiseksi operaatioksi.
Maat, jotka tällä hetkellä miehittävät Irakia, joutuvat jatkossakin vastaamaan Irakin sisäisestä turvallisuudesta, YK:n johtamana. Tosin ilman vahvistuksia tämä voi epäonnistua. Tarvitaan YK:n alaisia joukkoja turvaamaan YK:n operaatioita.
YK:n mandaatilla Irakiin on selkeästi luotava itsehallintoa valmisteleva toimielin, jossa on selkeästi edustusta Irakin kaikista väestöryhmistä
ja alueilta.
Miehityshallinnosta itsehallintoa valmistelevan elimen kautta vapailla vaaleilla valittavan hallinnon alaisuuteen on osoitettava olevan mahdollista ja edistyvän, jotta Irakilaiset ymmärtävät itsekin olevansa selkeästi siirtymässä aseiden kalistelusta demokraattiseen itsehallintoon ja Irakilaisten omaan yhteiskuntaan.
Ensinnäkin keskellä arabimaailmaa Irak ei ole kriisin pitkittyessä yksistään Yhdysvaltojen ja tukijoidensa ongelma.
Arabiääriainesten ajautuessa vielä enemmän länsimaalaisvastaiselle linjalle vaarantuu tulevina vuosikymmeninä arabimaiden sisäinen demokratia kehitys sekä yksittäisten terroritekojen ja pommikanpanjoiden esiintymistodennäköisyys kasvaa huomattavasti.
Ääriainekset eivät pelkästään lietso epävarmuutta Euroopassa, vaan esimerkiksi Venäjän kaukoidässä ääriainesten aktiivisuuden lisääntyminen vaikuttaa Venäjän vakauteen, jolloin Tsetsenian tilanne saattaa riistäytyä avoimeksi sotatilaksi nykyisestä yksittäisistä tapahtumista.
Eikä sellaisessa tilanteessa Venäjän kaupungit säästyisi ääriaineksen pommi-iskuilta.
Jokatapauksessa suurin kompastuskivi tämän kehityksen tiellä on saada Yhdysvallat ymmärtämään, että kiistattoman sotilaallisen suurvallan on myös käyttäydyttävä vastuullisesti valtansa ja kykynsä suhteen.
Jos palokunta sammuttaa tulipalon, on onnettomuus tapahtunut.
Yhdysvallat on sammuttamassa tulipaloa, mutta sen sijaan että annettaisiin kohteen palaa perustuksia myöten pitää hyväksyä omien kykyjensä rajallisuus ja pystyä toimimaan yhteistyössä muidenkin palokuntien kanssa.
Jos Yhdysvallat haluaa tehdä omaa politiikkaansa erillään muusta maailmasta, se varmasti on mahdollista. Yhdysvallat saattaa sillä politiikalla ajautua reitille, missä ei ole tungosta.
Mutta jos haluaa olla yhteistyössä muiden maiden kanssa, niin asetelma täytyy perustua enemmän yhteistyöhön kuin renki-palkolliset asetelmaan.
Irakin kriisi voi laajentua islam vastaan muu maailma kähinäksi helposti. Sitä tuskin tahtoo edes Yhdysvallat.
Yhdysvaltojen politiikka ei ainakaan tue Euroopan sisäistä vakautta ja jokatapauksessa synnnyttää Euroopan sisällä selkeästi oman turvallisuutta tukevan järjestelmän tyytymättömyyden kasvaessa Naton sisällä.
Irakin kanssa on kolme vaihtoehtoa: Yk:n alaisuudessa ennustettava vaihtoehto, nykyisten miehitysjoukkojen alaisuudessa vähemmän ennustattava vaihtoehto ja viimeisenä avoin sisällisota, jolloin nykyistäkin suurempi osa miehitysjoukoista poistuu raunioituneesta Irakista jalat edellä kuukausien tai vuosien jälkeen terroristien siirtäessä toimintaansa Irakiin..
Toivotaan, että Yhdysvalloista löytyy korkeilta paikoilta ajattelukykyisiä henkilöitä, joiden maailmankuvaan mahtuu enemmän kuin kaksi osapuolta ja kyky toimia yhteisen komennon alla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jo ennen Irakin sotaa muut kuin Yhdysvaltain johto ja sen nuoleskelijat tiesivät, että Irakin demokratisointi on käytännössä mahdoton tehtävä, sillä eri väestöryhmät eivät siellä kerta kaikkiaan pysty elämään sovussa keskenään.
Raadollinen totuus on, etteivät diktatuurit synny aina pelkästään diktaattorin omista intresseistä, vaan niille on usein ellei tavallisestikin sosiaalinen tilaus. Kun on yksi, kuka tahansa, jolla on kiistaton valta, on tavallisen kansan keskuudessa helpompi sietää toinen toistaan.
Diktatuuri palaa maahan heti, kun Yhdysvallat on kyllästynyt ruumiisiinsa siellä, tällä kertaa fundamentalisti-shiiojen johtamina.
Irak on brittien alusmaistayhdistetty kokonaisuus, joka itsenäistyi 1932 käsittäen
pohjoisen kurdien alueen, shiiojen
ja sunnien alueet, sekä kristittyjen asuinalueen.
Irak oli muuten perustamassa Arabiliittoa.
Mutta Irakin kansan lyhyt itsenäinen historia asettaa sen alttiiksi sisällissodalle.
Jos tilannetta vertaisin Suomeen, voisi ajatella että eläisimme vuotta 1989 samassa maassa Stalinin siirrättämien virolaisten ja islamin uskoisten tsetseenien kanssa, Neuvostoliitto olisi hajoamassa ja NeuvostoSuomen maankamarassa tiedettäisiin olevan suunnaton timatteja pohjosessa paimentoilaisina elävien saamelaisten alueella sekä isot esiintymät maakaasua LänsiSuomen ja Itsenäisen Ahvenanmaan alla.
Ahvennanmaan valloitussota olisi hävitty Ruotsin johtamassa kansainvälisessä vastaiskussa.
Vaikka valtio olisi romahtamassa NeuvostoSuomi julistaisi sodan Ruotsia vastaan yrittäen kaikin keinoin aiheuttaa erisopua sotilaallisesti pyrkien samalla salakuljettamaan maailman markkinoille saaarrosta huolimatta maakaasua Kuolan kautta laivoilla, joita Kuolan itärannikolla asuavat pyrkisivät ohjuksilla tuhoamaan.
Talvisin ei olisi kuitenkaan varaa lämmittää omia asuntoja ja kansasta vähentyisi joka vuosi 0,3% tautien kourissa.
Eduskuntalaitos olisi menettänyt toimintakykynsä ja hävinnyt vieden mukanaan valtionpankin kultavarat.
Kaupunkien välinen liikenne olisi täysin poikki ja kulkuväylien varrella väijyisi metsissä vastarintaliikkeen miehiä ampuen satunnaisesti kaikki kulkijoita. Kaupungeissa päivänvalossa liikkuminen tarkoittaisi katkeroituneiden sala-ampujien luotien väistelyä.
Sitten maahan tulisi yhtäkkiä Neuvostoliiton perinnöstä kiinnipitävä miehitysarmeija, joka pyrkisi rakentamaan uutta hallintoa Neuvostoliiton kamppailessa omien ongelmiensa kanssa, jolloin miehitysarmejalla ei olisi mitään selvää päämäärää vaan joukkoja johtavat kenraalit joutuisivat tekemään päätöksiä tilanteen mukaan peläten koko ajan joutuvansa muutaman kymmenen tuhannen sotilaansa takia alakynteen ja siksi reagoiden aina äärimmäisen brutaalisti kaikkeen provosointiin.
NeuvostoSuomi alkaisi pikkuhiljaa nousta vastustamaan miehitystä, jolloin panssareista ammuttaisiin aina kovilla varmuuden vuoksi.
Onneksi tämä on kuvitteellinen kuvaus Suomen kannalta..
Suunnilleen tälläistä on Irakin nykypäivä tällähetkellä...
On vaikea kuvitella vaikeuksia ja ongelmia, joita Irakissa kohtaa niin miehitysarmeija kuin Irakin oman hallinto kuin myös neljästä erilaisesta väestöryhmästä muodostuva irakin kansa.
En usko, että diktatuuri palaa Irakiin, mutta Irakin sisäinen valta-asetelmien selvittely vie varmasti vuosia ja sota pitkittyy erityisesti luonnonvarojen mahdollistaessa huomattavat investoinnit aseisiin.
Irak voi hajota neljäksi pienvaltioksi, jotka kahakoivat keskenään useita vuosia, tai sitten voimakkain valtaryhmittymä pyrkii voittamaan valta-aseman Irakissa, jolloin jonkuntasoinen yhteiskunnallinen vakaantuminen hitaasti pakostakin tapahtuu, kunnes vuosikymmenin myötä eri väestönosien edustus hallintoelimissä tasaantuu.
Mutta diktaattorin pääsy valtaan Irakissa...
Se edellyttäisi kuningasta tai suurvaltojen tukea, eikä näillä näkymin yksikään suurvalta halua sotkeentua diktaattorin valtaannostoon Irakissa.
Ja kuningasta tai samanlaista johtajaa Irakiin tuksiin tulee valtaan jo pelkästään puuttuvan perinteen takia..
Jokatapauksessa Irakin tulevaisuudella on vaihtoehdot huonosta todella huonoon, koska seuraavina vuosina Irakin demokratisoituminen ja vakauttaminen tulee vaatimaan monia uhreja ensin miehitysvallan kanssa nahistellessa ja myöhemmin irakilaisten välisissä selvittelyissä itsehallintoa opiskeltaessa.
on jo enemmän - se on symboli. USA ulos Irakista ja koko Lähi-Idästä.
Muistaakseni A. Lincoln kertoi, että hänen tärkein tavoitteensa oli, että ulkopuoliset eivät sekaannu heidän juttuunsa.
Taitais olla helpoin ja halvin konsti päästä Irakin suosta palauttamalla Saddam parturin kautta valtaan. Hänellä on kokemusta kuinka kolmea valtaryhmää hallitaan