Olen itse ollut sekä ylipainoinen että hoikka. Olen saanut kuulla haukkumista ollessani ylipainoinen sekä normaalipainoinen. Vaikka itse olen laihduttamisen jälkeen tyytyväinen ulkonäkööni, niin silti ihmiset tulevat päin naamaani laukomaan, että olen muka liian laiha. Ylipainoisena minua ei koskaan haukuttu päin naamaa, haukkuminen tapahtui lähinnä selän takana ja myös huomaamalla, että vanhempani yrittivät olla ostamatta haluamaani ruokaa.
Tuntuu, että nykymaailmassa mikä ei riitä. Jos olet normaalipainoinen, olet liian laiha. Jos olet ylipainoinen, olen liian lihava. Missä vaiheessa sitä sitten kelpaisi edes suurimmalle osalle? Eikö se riitä, että on itse onnellinen ulkonäköönsä - olipa sitten vähän ylipainoa tai vähän alipainoa.
Todella pistää vihaksi se, että kun kerrankin olisin tyytyväinen itseeni ulkonäköni osalta ja saavutusteni osalta (olen karistanut ylimääräiset kilot pois ja elän nyt terveellisemmin ja harrastan kerrankin elämässä liikuntaa), niin silti saan kuulla muilta ihmisiltä (ei tietenkään kaikilta, mutta ne parinkin ihmisen sanat satuttavat), että en kelpaa. Minä en elä heitä varten, minä en pysty olemaan kaikkien kauneusihanteiden mukainen. Minulla ei ole eikä ole koskaan ollut isoja rintoja - älkää valittako. Minulla on selluliittia ja vähän ylimääräistä läskiä yhä enkä näytä amerikkalaiselta julkkikselta kauniine ruskeine ihoineen - entä sitten? Toisaalta taas anteeksi, että joidenkin mielestä olen liian laiha. Anteeksi, että solisluuni näkyvät helpommin toisin kuin ylipainoisena.
Toivoisin vaan, että ihmiset tajuaisivat, että kaikki eivät voi kaikkien ulkonäkövaatimusten näköisiä. Jotkut tykkäävät todella laihoista ja toiset tykkäävät, kun naisessa on jotain, mistä ottaa kiinni.
Tuli tässä mieleeni, että monesti nettipalstoja lukiessa miehet valittelevat jonkun tosi-tv-hahmon tai julkkiksen pienistä rinnoista. Sitten moni valittajamiehistä kuitenkin taas ällöää silikonirintoja. Kaikkea ei vaan saa, joten turha valittaa!
Tuntuu, että nykymaailmassa mikä ei riitä. Jos olet normaalipainoinen, olet liian laiha. Jos olet ylipainoinen, olen liian lihava. Missä vaiheessa sitä sitten kelpaisi edes suurimmalle osalle? Eikö se riitä, että on itse onnellinen ulkonäköönsä - olipa sitten vähän ylipainoa tai vähän alipainoa.
Todella pistää vihaksi se, että kun kerrankin olisin tyytyväinen itseeni ulkonäköni osalta ja saavutusteni osalta (olen karistanut ylimääräiset kilot pois ja elän nyt terveellisemmin ja harrastan kerrankin elämässä liikuntaa), niin silti saan kuulla muilta ihmisiltä (ei tietenkään kaikilta, mutta ne parinkin ihmisen sanat satuttavat), että en kelpaa. Minä en elä heitä varten, minä en pysty olemaan kaikkien kauneusihanteiden mukainen. Minulla ei ole eikä ole koskaan ollut isoja rintoja - älkää valittako. Minulla on selluliittia ja vähän ylimääräistä läskiä yhä enkä näytä amerikkalaiselta julkkikselta kauniine ruskeine ihoineen - entä sitten? Toisaalta taas anteeksi, että joidenkin mielestä olen liian laiha. Anteeksi, että solisluuni näkyvät helpommin toisin kuin ylipainoisena.
Toivoisin vaan, että ihmiset tajuaisivat, että kaikki eivät voi kaikkien ulkonäkövaatimusten näköisiä. Jotkut tykkäävät todella laihoista ja toiset tykkäävät, kun naisessa on jotain, mistä ottaa kiinni.
Tuli tässä mieleeni, että monesti nettipalstoja lukiessa miehet valittelevat jonkun tosi-tv-hahmon tai julkkiksen pienistä rinnoista. Sitten moni valittajamiehistä kuitenkin taas ällöää silikonirintoja. Kaikkea ei vaan saa, joten turha valittaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteen.Olen myös saanut kuulla olevani "luuta ja nahkaa" kun olen laihtunut - en edes ole. Joillakin jotka itse eivät saa itseään niskasta kiinni tai muuten jotka luulevat tietävänsä kaiken on joku tarve jeesustella ja kauhistella, että et kai sinä nyt liiallisuuksiin mene tai muistathan syödä - tyhjänpäiväistä huolehtimista jos bmi on 21 - normaalipainoinen. Tekis mieli vaan päräyttää päin naamaa, että minä olen ihan tyytyväinen itseeni, sinun jupinat ei paljoa paina minun vaakakupissa enkä ole huolissani itsestäni, pitäisikö minun olla? Ole huolissasi ihan vaan itsestäsi. Ja kyllä, kun olin ylipainoinen sain satuttavimmat kommentit. Eli siispä kun tajuaa ettei voi miellyttää kaikkia, on oikeilla jäljillä. Ole vain ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet, meitä kaikkia ei ole valmistettu samasta muotista, eikä tarvi ollakaan. Erityisesti naisia arvostellaan enemmän. Huvittavaa että kerran yksi pyyleä lihava alkoholisoitunut mies huusi minulle että minulla on iso perse. Eikö olekin huvittavaa, että jotkut jopa kuvittelevat että heillä on täysi oikeus arvostella toisten ulkomuotoa. Tottakai kumppania etsiessään katsoo ulkomuotoa, mutta miten muuten normaalin ihmisen ulkomuodolla/painoölla on edes merkitystä muille/norm. elämässä. Hohhoijakkaa, nykyään noi kommentit menee niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kun olin hoikka minulle ilkeiltiin tosi paljon: olin tuttavien mielestä turhamainen tyhjäpää, joka kuntoili vain pysyäkseen nuoren näköisenä. Nyt kun ole reilusti ylipainoinen niin toiset naiset ovat minulle paljon ystävällisempiä, mutta ne ilkeimmät (huonosti voivat) tuttavat jatkavat piikittelyään. Aihe vaan on uusi: nyt en ole turhamainen, vaan välinpitämätön kun en huolehdi itsestäni. Kaikista ilkeimpiä ovat olleet läskit - niin silloin kuin olin hoikka kuin nytkin kun olet lihava. :D
En tunnista ongelmaanne tuossa muodossa. Olen ikäni ollut enemmän ja vähemmän ylipainoinen, mutta haukkujat ovat vähissä. Ihan satunnaisesti saattaa joku sanoa, mutta nyt on vuosia mennyt, että en ole niitä kuullut. Sen sijaan käytös itsessään on inhottavaa. Vihaisia ja vähemmän vihaisia tuijotuksia, etenkin vanhoilta, huomiotta jättämistä yleisissä tilanteissa, ohi puhumista jne. Eihän ne välttämättä kiloista johdu, mutta muutakaan syytä en keksi, koska itse olen ihmisille ystävällinen. Joskus nuorempana sain kiloja pois ja ihmisten tyyli muuttui ystävällisemmäksi, mutta silloin otin näihin teskentelijöihin viileämmän linjan. Jollen kelpaa selalisena kuin kulloinkin olen, niin turha mielistellä muutoinkaan. Itselläni ei ole tapana valita suhtautumista ihmisen ulkonäön perusteella.