En kestä! En vaan kestä. Anoreksia yritti parantua, puol vuotta pystyin syömään ok:sti, kiitos seurustelun. Lihoin normaalipainoon. Alko ahdistaa vitusti, tervetuloa bulimia, hyvästi seurustelu ahdistuksen takia. Nyt oon pääsemässä (päässyt?) bulimiasta eroon, en siis oksenna enään, ainakaan yhtä usein kun ennen. Yritän laihduttaa kaikin keinoin taas takasin alipainoseks, mutta itsekurini on kadonnut jonnekin perseeseen. Pystyn kyllä liikkumaan monia, monia tunteja putkeen. Kaksi spinnin-tuntia tunti juoksumatolla menee helposti. Tai ei ehkä helposti, mutta siihen pystyn itseni pakottamaan. KUNNES tulee nälkä sen jälkeen. Katson peiliin, okei syön pari tomaattia. Juon vettä, teetä, täytän vatsaani. Nälkä ei anna periksi ja siinä sitä ollaan. Mulla on vain tiettyjä ruokia, mitä suostun syömään: kasvikset, raejuusto, rahka, polar-juusto(5% rasvaa), näkkäri ja valion sokerittomat mehukeitot. Näitä sitten ängetään ja paljon. Sitä mukaa kun vatsaan mahtuu
Syöminen sijoittuu siis iltaan, päivisin pyrin siihen, että kaloreita tulee max 300. Illalla saattaa nousta 1000 tai reippaasti ylikin. Okei, joojoo liikunnalla menee 1000-2000 kaloria kerralla, mutta silti. Tämä täysi olo ahdistaa. Kuten myös se, että paino EI tipu. BMI tällä hetkellä 19, mutta näytän siltä, että se olisi 29. Itken joka helvetin ilta itseni uneen, näen painajaisia ruokaan ja läskeihin liittyen. Haluan vaan olla laiha, en muuta. Mistä helvetistä saisin sitä itsekuria, mikä mulla oli anoreksia-aikana, kun bmi oli 16 kieppeillä. :/ Sillon näin itseni välillä laihana. Nyt näen järkyttävän läskikasan. Tuntuu, että kuolen tähän ahdistukseen.
Oli vaan ihan pakko päästä purkamaan itteään.. En halua ihmisiin pahaa oloa purkaa, koska kaikki luulee, että oon terve, kun oon läski. Antaa luulla, mutta edelleen haluan enemmän kuin mitään muuta laihtua.
Syöminen sijoittuu siis iltaan, päivisin pyrin siihen, että kaloreita tulee max 300. Illalla saattaa nousta 1000 tai reippaasti ylikin. Okei, joojoo liikunnalla menee 1000-2000 kaloria kerralla, mutta silti. Tämä täysi olo ahdistaa. Kuten myös se, että paino EI tipu. BMI tällä hetkellä 19, mutta näytän siltä, että se olisi 29. Itken joka helvetin ilta itseni uneen, näen painajaisia ruokaan ja läskeihin liittyen. Haluan vaan olla laiha, en muuta. Mistä helvetistä saisin sitä itsekuria, mikä mulla oli anoreksia-aikana, kun bmi oli 16 kieppeillä. :/ Sillon näin itseni välillä laihana. Nyt näen järkyttävän läskikasan. Tuntuu, että kuolen tähän ahdistukseen.
Oli vaan ihan pakko päästä purkamaan itteään.. En halua ihmisiin pahaa oloa purkaa, koska kaikki luulee, että oon terve, kun oon läski. Antaa luulla, mutta edelleen haluan enemmän kuin mitään muuta laihtua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei sinun kannattaisi pyrkiä anoreksia-aikaiseen painoosi. Olet hoikka, vaikka ymmärrän ettet näe itseäsi hoikkana. Jos et kestä, on parasta lopettaa laihdutus. Se ahdistus mikä sinua pitää tässä kierteessä johtuu syömishäiriöstäsi ja jos pääset irti siitä ja päästät elämääsi muita asioita, ahdistuksesi helpottaa ja pystyt taas nauttimaan elämästäsi. Jos pidät kiinni syömishäiriöstäsi, elämäsi ei tule olemaan helppoa.
Jaksamisia :) Yritä taistella itsesi irti kierteestäsi.
katsoppa ympärille ...mene jonkun todella läskin viereen...oletko hänen kokoinen.
Voisitko mennä psykiatrille että saisit apua ongelmiisi?