Tähän on sitten tultu. Kela ei ole vuosiin ohjannut potilaita Heinolaan. Sairaala suljetaan. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010031811319204_uu.shtml Reumasäätiö on perustettu vuonna 1946
Reumasairaala suljetaan?
surullista
81038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, luin juuri äsken ikävän uutisen Heinolan Reumasairaalan konkurssista myös:
http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=48679619
Minulle tehtiin reuma-diagnoosi siellä v. 1991. Ja olen ollut siellä myös leikkauksessa, ja 2 kertaa kuntouksessa. Todella ikävää, että loistoluokan hoitolaitos lopetetaan. :-(
Sairastan vaikeaa lapsuusiän nivelreumaa. Olen ollut Heinolan reumasairaalan hoidossa vuodesta 1978. Minua on leikattu 17 kertaa, joista lähes kaikki Heinolassa, tekoniveliä ja jäykistyksiä. Leikkaukset ovat onnistuneet täydellisesti. Kuntoutusjaksoilla olen ollut noin kahdeksan kertaa. Ja mistään muulta en ole saanut sellaista apua tähän vaikeaan sairauteeni, kuin Heinolasta. Todella ikävää, että Heinola lakkautetaan, sillä en luota hoitoani mihinkään muualle.
Sairaanhoitopiirit eivät anna maksusitoumuksia vaikka tarvetta kuinka olisi. Ennen minäkin kävin yksistään reumasairaalan hoidossa, mutta kun tuli Sairaanhoitopiirit, nousi jyrkkä seinä vastaan.
Olen kuullut jo vuosia sitten, että reumasairaala tullaan ajamaan alas, koska on potilaspula. Niin on, kun sairaanhoitopiirit eivät anna maksusitoumsta.
Ei siihen Kela mitenkään liity. Kela ei ohjaa mitään. Vain lähetteet maksusitoumuksineen ovat niitä, jotka ratkaisevat.
Paljon, mielettömän paljon liittyy sinne muistoja. Mm. eräänä syksynä me haravoimme koko reumasairaalan puistoisen ympäristön. Silloin olin nuori 17 vuotinen. Ja se Lemmenlampi on kerrassaan muistorikas puistoinen ja miellyttävä lenkki. Sitten siihen ilmestyi henkilökunnan sauna. Parafiinihoidot siellä osastolla. Kylpyosasto, jossa sai erilaisia kylpyjä/vesihoitoja.
Ja K-kerroksen aula oli yksi sosiaalisen kontaktin paikka, ja kun tanssia ei saanut sairaalassa, siellä sitten oli piirileikkipaikka, ja tanssien asemasta musiikkien tahdissa pyörittiin piirileikki. Muistan nuo laulut vieläki; Kalliolle kukkulalle, rakennan minä majani.... Tule ystävä armas piiriin, tule kukkia poimimaan.... Ne olivat kauniita lauluja, ja siihen aikaan myös laulettiin samalla, kun leikittiin piirileikkiä. Se oli siitä hyvä, että jos oli ujo, niin siinä vaiihtui pari moneen otteeseen, eikä ollut katselijoiden silmätikkuna, että on huono tanssimaan ja ujostelee. Siinä vaan kaapattiin kaverit mukaan piirileikkiin. Koskahan tulevat taas uudelleen muotiin?
Huoneet olivat suuria, 6 hengen huoneita. Ja kolmen hengen huoneita. Olen ollut siellä 1965 vuodesta alkaen sekä leikkauksissa mnoissa että kuntoutuksessa.
Haen viime vuonna Kuntoutukseen Heinolaan. Kela eväsi kuntoutuksen, ohjasi painonhallintakursille. Reumalääkäri totesi vain että ei siitä haittaakaan ole, jos ei hyötyäkään.
Osa asiasta järkyttyneistä potilaista on väittänyt, että Kela on tarkoituksellisesti ajanut sairaalaa alas viivyttämällä hoidon rahoituspäätöksiä
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2055131
Paikallisen Kelan määrärahoista ne myöntää jos myöntää.
Reumasairaalan pääomistaja on KELA. Sitten tulevat kunnat ja yritykset. En tiedä, miten tuo omistuspohja on muuttunut sen jälkeen, kun mulla ei enää ole ollut oikeutta Reumasairaalan hoitohin.
Kelan hoitopaikoille pääsi ennen lääkärin lähetteellä, jos oli työikäinen ei eläkkeellä oleva. Jos eläkkeellä, sitten jäi joko Kelan jonoon (jono monasti 1-2 vuotta), tai jos kunnalla oli paikkoja, saattoi päästä heti, jos siitä kunnasta ei sillä hetkellä ollut ketään sairaalassa. Ja sitten kun sairaanhoitopiirit tulivat voimaan, niin sairaalapiirin maksusitoumuksella.
Nyt sairaanhoitopiirin lähettellä hakiessa sinne, Reumasairaalasta soitettiin, että olenko eläkkeellä, jos en ole, pääsen heti Kelan paikalle, mutta kun olin eläkkeellä, homma meni vaan poliklinkkakäynniksi ja se sairaanhoitopiirin piikkiin. Ja hoitoonhan sairaanhoitopiiri ei maksusitoumusta antanut. Eikä itsekkään ole tautiani kyennyt hoitamaan.
Jotkut suuremmat yritykset omistivat joitain paikkoja sairaalasta, ja työntekijät pääsivät näin ollen työnantajan omistamalle sairaalapaikalle.
Minäkin olen omistanut reumadiagnoosin 45 vuotta. Nuorena ei ollut minkäänlaisia ongelmia sairaalan pääsyn kanssa. Sanoin vain TK:ssa että tartten lähetteen Reumasairaalaan (lääkäri vielä kysyi,että mitä hän siihen lähetteeseen laittaa), ja lähetteen mennessä soittivat, että tuunko huomenna poliklinikalle. No kun menin, ja katsottiin, että tarttee puhdistaa. Leikkausjonoon.
Seuraavana aamuna töihin tuli puhelinsoitto, että tuutko huomenna leikkaukseen. Saman aikaisesti naapurin emäntä odotteli 2 vuotta paikka kun oli sairaseläkkeellä.
Mutta sitten kun tuli sairaanhoitopiirit, niin ne tukki pahoin potilaiden pääsyn reumasairaalaan. Meidänkin tytölle ole vaikeeta saada lähetettä sinne. Sitten kun vihdoin viimein se lähete irtosi, niin Kelan paikallehan hän sinne sitten pian pääsi, ilman odotteluja.
Mutta olen monasti hakenut sinne Kelan kursseille, mutta vain kerran päässyt. Siinä vaiheessa reumadiagnosoinnista oli kulunut aikaa jo 35 vuotta, ja kun ne kurssit on tarkoitettu vasta sairastuneille. Niinhän se Kelalla on mun kohdalla muutenkin mennyt.
Uniapaneakursseille pääsin vasta kun diaagnosoinnista oli kulunut 10 vuotta, ja siinä vaiheessa kela kysyi, että mitä minä hyötyisin siitä kurssista. Herra paratkoon, kun siihen mennessä aina antoivat kielteiset päätökset.
Paikalliskelan toiminnat ovat vailla järjellisiä päätöksiä.
onse surullista todella. ainut sairaala jossa viihdyin, jossa oli ihana henkilökunta, sai ikimuistoisia ystäviä ja satoja unohtumattomia hetkiä.. ikävä takasin heinolaan.