Seuraa avautuminen taas yhden vessakeikan jälkeen. En vain kestä, on pakko enkä tiedä muuta paikkaa.
Yritin niin kovasti lopettaa taas oksentamisen, jos tänä päivänä se edes onnistuisi... Aamujugurtti pysyi sisällä, samoin pari rasiaa sokeroimattomia karkkeja, illemmalla meni yksi ainoa lautasellinen nakkikeittoa sekä sämpylä päällysteineen ja muutamia juustoviipaleita. Tuon ilta-aterian yritin pitää sisälläni, yritin niin kovasti, vaikka suuri ähky yllätti. Mahalaukku on ilmeisesti kutistunut melkein olemattomiin, eihän sinne meinaa mahtua enää edes normi mättömääriä. Eikä mahdu. Kestin pari tuntia kunnes oli pakko saada jotain purtavaa. Ihan mitä tahasa. Purkka olisi ollut pelastus, mutta sitä ei ollut...joten ei kun sokeroimattoman karkkivaraston kimppuun. Nuo karkit ovat olleet turvaruokaa, mutta käsitämätöntä, kuinka niitäkin pystyy mättämään kaksin käsin jonkun 500 kcal edestä!
Paniikki. Oksennus.
Kurkkua poltteli pitkästä aikaa, oksentaminen oli niin vaikeaa tavallisella ruualla, mikä oli alkanut jo hajota. Enhän edes yleensä oksenna pelkällä tavallisella kevyellä ruualla, vaan mukana on aina jäätelöä tekemässä sessiosta siedettävämpää kaikessa mätäisessä kuvottavuudessaan. Mutta nyt ei ehtinyt, karkit oli saatava ulos heti. Edes huomannut karkkien tulevan ulos kaikkien niiden kirpeiden kasvisten keskellä. Kaikkeen siihen paskaan alkoi sekoittua jotain punaista...hetkinen, enhän ole syönyt mitään punaista. Saan irroitettua itseni pöntön äärestä peilin eteen ja mitä näenkään... Luut törröttävät joka paikassa anteliaasti esillä, käsivarsissa, rintakehässä, selässä...mutta turvonnut, verestä sotkeutunut naama on kuin rantapallo. Verta virtasi nenästä niin etten enää pystynyt jatkamaan...ja nyt inhoan itseäni siksi, olen niin ahdistunut...Olisin jatkanut, tahdoinhan siinä peilin edessäkin kuolla, näytinhän jo valmiiksi siltä.
Tämä on niin pirullinen sairaus.
Pohdin useasti, koska lopetan tämän? Kuihdun olemattomiin. Ja päätin niin tahtovani. Tahdon kuihtua pois täysin. Niin tahdoin aiempana anoreksiakautetani ja niin tahdon nyt ollessani pienempi kuin koskaan silloin. Eikä kukaan edes huomaa, olen täysin yksin. Veljenikin, joka oli joskus läheisin ikinä, ei ole koskaan tuntunut vieraammalta. Ketään ei vaan kiinnosta, vaikka selkeästi huudan apua. En vain pysty sanomaan sitä suoraan. Ja luulen, että se selviää vasta sitten kun tuhoan itseni oksennuksen keskelle täysin.
Huomenna ostamaan karkkeja ja pari pakettia jäätelöä. Ihanaa.
Yritin niin kovasti lopettaa taas oksentamisen, jos tänä päivänä se edes onnistuisi... Aamujugurtti pysyi sisällä, samoin pari rasiaa sokeroimattomia karkkeja, illemmalla meni yksi ainoa lautasellinen nakkikeittoa sekä sämpylä päällysteineen ja muutamia juustoviipaleita. Tuon ilta-aterian yritin pitää sisälläni, yritin niin kovasti, vaikka suuri ähky yllätti. Mahalaukku on ilmeisesti kutistunut melkein olemattomiin, eihän sinne meinaa mahtua enää edes normi mättömääriä. Eikä mahdu. Kestin pari tuntia kunnes oli pakko saada jotain purtavaa. Ihan mitä tahasa. Purkka olisi ollut pelastus, mutta sitä ei ollut...joten ei kun sokeroimattoman karkkivaraston kimppuun. Nuo karkit ovat olleet turvaruokaa, mutta käsitämätöntä, kuinka niitäkin pystyy mättämään kaksin käsin jonkun 500 kcal edestä!
Paniikki. Oksennus.
Kurkkua poltteli pitkästä aikaa, oksentaminen oli niin vaikeaa tavallisella ruualla, mikä oli alkanut jo hajota. Enhän edes yleensä oksenna pelkällä tavallisella kevyellä ruualla, vaan mukana on aina jäätelöä tekemässä sessiosta siedettävämpää kaikessa mätäisessä kuvottavuudessaan. Mutta nyt ei ehtinyt, karkit oli saatava ulos heti. Edes huomannut karkkien tulevan ulos kaikkien niiden kirpeiden kasvisten keskellä. Kaikkeen siihen paskaan alkoi sekoittua jotain punaista...hetkinen, enhän ole syönyt mitään punaista. Saan irroitettua itseni pöntön äärestä peilin eteen ja mitä näenkään... Luut törröttävät joka paikassa anteliaasti esillä, käsivarsissa, rintakehässä, selässä...mutta turvonnut, verestä sotkeutunut naama on kuin rantapallo. Verta virtasi nenästä niin etten enää pystynyt jatkamaan...ja nyt inhoan itseäni siksi, olen niin ahdistunut...Olisin jatkanut, tahdoinhan siinä peilin edessäkin kuolla, näytinhän jo valmiiksi siltä.
Tämä on niin pirullinen sairaus.
Pohdin useasti, koska lopetan tämän? Kuihdun olemattomiin. Ja päätin niin tahtovani. Tahdon kuihtua pois täysin. Niin tahdoin aiempana anoreksiakautetani ja niin tahdon nyt ollessani pienempi kuin koskaan silloin. Eikä kukaan edes huomaa, olen täysin yksin. Veljenikin, joka oli joskus läheisin ikinä, ei ole koskaan tuntunut vieraammalta. Ketään ei vaan kiinnosta, vaikka selkeästi huudan apua. En vain pysty sanomaan sitä suoraan. Ja luulen, että se selviää vasta sitten kun tuhoan itseni oksennuksen keskelle täysin.
Huomenna ostamaan karkkeja ja pari pakettia jäätelöä. Ihanaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tsemppiä vain! Jos jaksat kestää vielä hetken vaipumatta epätoivoon, ehkä joku kuulee avunpyyntösi viimein. Olen hengessä mukana. En osaa tämän paremmin neuvoa, mutta toivon sinun parantuvan ja voittavan koettelemuksesi.
veren tuleminen nenästä kielii jo että sinulla on kuivuneet limakalvot...jos olet oksentanut verta muistatko minkä väristä se oli? Haavaumataudissa (eli mahalaukussa) verenvuotoon liittyvä oksennus on tumman ruskehtavaa, ”kahvinsumppimaista”. Kirkkaanpunainen veri tai tuoreet hyytymät oksennuksessa kielivät vuodosta ruokatorven alueella tai hyvin runsaasta haavaumavuodosta. Veren oksentaminen voi myös johtua niellystä verestä. Mutta asia on sen verran vakava että suosittelisin terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanottoa.Älä luovuta noin helpolla,ehkä ihmiset lähelläsi eivät tiedä miten toimia kanssasi,siksi tunnet olevasi yksin asian kanssa.
itselläni vähän samantyylinen tilanne,en vain jätä mitään,edes normiruokaa mahaani vaan oksennan kaikki pois.Ainu minkä pidän sisälläni on hedelmät ja kasvikset. Herkkuihin en edes koske,pelkään että ne jää kuitenkin mahaan,mut esim leipää menee monta pussia kerralla.