Gran Cruising suvisuomessa

Viime kesänä kun oikein isolla rahalla saatin Ike Kanervan viimonen kosto, eli moottoritie Suomen turkuun, piti sitä tietenkin lähteä koepolkemaan. Olin jo aikaisemmin lähettänyt sähköpostia destialle ja Ikelle (Ikelle pistin myös parit tekstarit kun lehdistä luin, notta se on kova poika näppäilemään), että jos he tarttevat amörikkalaistyylistä "Test Driveria" koerullailemaan tuon tunneleillä ryyditetyn pätkän ja kertomaan sitten mikä mättää.

Varmemman vakuudeksi pistin sähköpostiin vielä liitteeksi parit videopätkät jossa ajan Amiga 500lla "Test Drive" ja "Test Drive 2" pelit läpi, keräten kaikki bonukset ja menettämättä yhtään laiffia. Ja sitten kotikutosen dokkarin jossa ajan vanhan 1-tien läpi ja samalla analysoin tietä. Rouva muuten kuvas, tuli hyvä pätkä.

Ei destialta mitään vastausta kuulunut, valtion firma, ajattelin. En oo mitenkään katkera, mutta haluaisin selityksen. Ikekin sai fudut, joten lähetin Amigan sille niin onpahan luppoaikanaan tekemistä. Samaan pakettiin pistin Accoladen kaikki autopelit.

Tuli niin nätti kesäpäivä, että otin Yaris verson pihalle ja kuurasin sen sisältä ja ulkoa. Kyllä pellit kiilsi kilpaa hymyni kanssa. Paineilmalla puhdistin moottoritilan ja samalla ilmanputsarista suurimmat tiepölyt naapurin parvekkeelle. Laitoin uuden wunderbaumin (Black Classic-tuoksuisen) ja putsasin karvanopat imurilla. Viimeisenä otin nappanahkaisesta rasiasta Japanista tilaamani sterlinghopeisen varren, jonka päähän kiinnitin jäniksenkarvasta tehdyn 3 millimetriä kanttiinsa olevan kiilloitustallan jolla hellästi kiilloitin edestä ja takaa löytyvän Toyota-logon. Otin vielä kuvan vastapestystä autosta, siitä tulisi hyvä taustakuva tietokoneeseeni.

Nappasin eteisen pöydältä pinkan Motörheadia ja Judas Priest kokoelman, toyon soittimessa oli valmiina Stone Temple Pilotsia joten tyrkkäsin feikki-guessin lasit silmille ja väänsin virta-avaimesta.

Rivi nelonen hörähti uskollisesti käyntiin, kuuntelin hetken laturin siritystä ja annoin pikkaisen kaasua. Bilteman pakoputkenjatkeesta pörähti sinistä käryä ja kuuntelin pakoäänten sinfoniaa naapuritalon akkunoista takaisin heijastuneena. Panin samalla merkille, että taloyhtiön eläkeläiset olivat taas tulleet katsomaan kun kruisingin kunkku lähtee ohjuksellaan liikenteeseen. Rullasin pihan läpi ja avonaisesta ikkunasta pidin luuta ulkona. Portilla oli pikkupojat panneet sählymatsinsa seis ja seisoivat rivissä kun sotilaat katsellen suut auki kun yaris verso hiljaa muristen hiipi kohti katua ja vapautta. Painoin kytkimen pohjaan ja annoin vähän kaasua. 86-heppaa mylvi konepellin alla ja kersojen ilmeet kirkastuivat. "Yks-piste-kolmonen-vapari" totesin tenaville jotka lähtivät juosten saattamaan japanilaisen tekniikan ihmettä.

Kersojen kutistuessa taustapeilissä, meikäläinen rupesi tosissaan annostelemaan kaasua. Kehä 1:llä kyykyttelin liisattuja audeja ja muita ruostepesiä ja turuntien liittymästä ammuin ulos kuin luoti Dirty Harryn magnumista.

Pistin Priestin pois ja napsautin nauhurin päälle, rupesin laatimaan esitelmää destian herroille. Tiehän oli tuttua huttua aina lohjalle saakka, siellä vasta alkoi uusi pätkä. Kruisailin ikkuna auki vajaata hunttia ja nautin toyotan 1,3 VVT-i moottorin huimaavista imu- ja pakoäänistä. Ensimmäiseen tunneliin syöksyin kuin varpushaukka saaliin perään. Kyllä kelpasi cruisata pitkin aurinkoista motaria. Priimiumilla kaikki on tunnetusti hauskempaa. Katselin aurinkolasien läpi maisemia ja nautin kesätuulesta tukassani. Samalla laadin älykkäitä huomioita tiestä ja ajamisen ihanuudesta.