Eli olen sairastanut1½v masennusta ja tuntuu, että aikaisemmin kaikki ilo ym. on hävinnyt elämästä ja olen kadottanut itseni johonkin. Parisuhde ollut ylä ja alamäkeä koko ajan.Siis myös ennen masennusta. Mies ei ollut yhtään sellainen mistä pidän fyysisesti mutta nyt 2 lapsen jälkeen olen jotenkin "hyväksynyt" asian ja ajatellut että minussa on jotain vikaa. Olen pettänyt miestäni ns. "ihastusten!" kanssa. Viimeisin ei halunnut kanssani seksiä vaan vei syömään tai johonkin ns. nähtävyyteen. Nämä ihastukset olleet fyysisesti juuri sitä mitä olen aina halunnut, mutta sitten en tiedä mikä on vialla. SE että olen varattu ja nämä ovat tienneet sen vai mikä? Siis miehet ovat olleet vapaita?? En tiedä mikä siinä on että olen ne vapaat löytänyt. Eli alitajuisesti hankin itselleni hankaluuksia.
Pidän itseäni huonona ja en pysty nykyään ystävystymään, helposti eristäydyn.
Nyt olen hakeutunut itse hoitoon ja minulle suositeltiin ryhmäterapiaa. Minulla takana kiusaamista koulussa, vaikka en tiedä oliko todellista vai olenko vaan tosi herkkä. Pojat naureskelivat tai puhuivat kuulteni jotain että tuo on varmaan lesbo ym. olen aina ollut hiljainen ja ujo ja saanut myös siitä kuulla pojilta. Myös vatsavaivoilleni naureskeltiin ja puhuttiin kovaan ääneen. Minulla ei ollut ketään joka puolusti vaikka kaverit eivät hylänneetkään. Olo oli hylkiömäinen vaikka olin seurassa. Kaikki muut olivat jotenkin minua parempia ja oli ruma olo vaikka nyt olen kuullut että olen kaunis. Vertasin itseäni ja olin katellinen rohkeille tytöille.
Noh nyt olen ryhmäterapian pitäjän tavannut 3 kertaa ja viimeisin oli sellainen että itkin vain ja olo oli todella tukkoinen. Vaikka olen elänyt ns. ihan hyvän elämän ja lapsuudessa ei mitään ihan älytöntä ole ollut. Vanhempien tuki ollut aina vaikka kiusaamisesta en uskaltanut kertoa.
Tämän terapeutin kanssa tuli olo että on turvassa, siis sellainen lämmin. Sitten kun lähdin pois niin tuli kylmän väreitä ympäri vartaloa. Koko illan olin sitten ihan ajatuksia täynnä ja ne pyöri ja koko elämä eikä tiennyt mikä oli. Ahdisti ja kamala väsymys iski. En oikein jaksanut mitään. Sitten joku pieni ääni sisällä sanoi taas että olen outo ja puhuin outoja juttuja terapeutille ja ei se ole oikea terapeutti minulle jne. siis se pieni ääni kääntää kaiken jos jostain tulee positiivinen olo. Nyt olen ihan hukassa taas. Vielä yksi käynti ja pitäisi päättää lähteekö ryhmäterapiaan.
Olen vain todella herkkä ja aina tarkkaillut itseäni todella paljon. aikaisemmin fyysisesti ja nyt henkisesti iän myötä.
Pelkään kaikista eniten sairastuvani skitsofreniaan.
Pidän itseäni huonona ja en pysty nykyään ystävystymään, helposti eristäydyn.
Nyt olen hakeutunut itse hoitoon ja minulle suositeltiin ryhmäterapiaa. Minulla takana kiusaamista koulussa, vaikka en tiedä oliko todellista vai olenko vaan tosi herkkä. Pojat naureskelivat tai puhuivat kuulteni jotain että tuo on varmaan lesbo ym. olen aina ollut hiljainen ja ujo ja saanut myös siitä kuulla pojilta. Myös vatsavaivoilleni naureskeltiin ja puhuttiin kovaan ääneen. Minulla ei ollut ketään joka puolusti vaikka kaverit eivät hylänneetkään. Olo oli hylkiömäinen vaikka olin seurassa. Kaikki muut olivat jotenkin minua parempia ja oli ruma olo vaikka nyt olen kuullut että olen kaunis. Vertasin itseäni ja olin katellinen rohkeille tytöille.
Noh nyt olen ryhmäterapian pitäjän tavannut 3 kertaa ja viimeisin oli sellainen että itkin vain ja olo oli todella tukkoinen. Vaikka olen elänyt ns. ihan hyvän elämän ja lapsuudessa ei mitään ihan älytöntä ole ollut. Vanhempien tuki ollut aina vaikka kiusaamisesta en uskaltanut kertoa.
Tämän terapeutin kanssa tuli olo että on turvassa, siis sellainen lämmin. Sitten kun lähdin pois niin tuli kylmän väreitä ympäri vartaloa. Koko illan olin sitten ihan ajatuksia täynnä ja ne pyöri ja koko elämä eikä tiennyt mikä oli. Ahdisti ja kamala väsymys iski. En oikein jaksanut mitään. Sitten joku pieni ääni sisällä sanoi taas että olen outo ja puhuin outoja juttuja terapeutille ja ei se ole oikea terapeutti minulle jne. siis se pieni ääni kääntää kaiken jos jostain tulee positiivinen olo. Nyt olen ihan hukassa taas. Vielä yksi käynti ja pitäisi päättää lähteekö ryhmäterapiaan.
Olen vain todella herkkä ja aina tarkkaillut itseäni todella paljon. aikaisemmin fyysisesti ja nyt henkisesti iän myötä.
Pelkään kaikista eniten sairastuvani skitsofreniaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli minun on vaikea elää häpeän kanssa. Jotenkin häpeän sitä kiusaamistani, koska olen osallinen siihen. Minua kiusattiin ilmavaivoista ja rupesin jännittämään vaan enempi. Sain laktoosi intoleranssi diagnoosin ,mutta silti ne jatkuivat. Etin lääkärikirjasta itselleni diagnooseja ja ajattelin että on ärtynyt suoli tai sitten keliakia. En oikein suostunut syömään normaalia leipää vaan söin keliakia leipää. Kuitenkaan sitä ei ollut kun pari vuotta myöhemmin testit otettiin.
Nyt ajattelen että minun olisi pitänyt vaikka mennä aina vessaan tunnilta, koska en sitä uskaltanut tehdä (en tiedä miksi, joku sosiaalinen pelko) että olisi pitänyt olla tarkempi syömisissä tai tehdä jotain oikein. Vaikea päästä mistään yli mitä häpeän. Sama jatkunut nyt aikuisiällä, eli jos jotain noloa tapahtuu, niin jotenkin ignooraan sen silloin ja myöhemmin rupean tuntemaan hirveää häpeää vaikka en olisi missään tekemisissä silloisten ihmisten kanssa.
Ignoreeraa aktiivisesti se pieni pahanolon-höpöttäjä sisälläsi, järkeile se sisäinen syyttäjä hiljaiseksi. Hoe mantrana vaikka "kaikki järjestyy, terapia onnistuu" tms. myönteisiä voimalauseita.
Terapeutti on varmaan ihan sopiva, kun hän tuntuu välittävältä ja lämpimältä. Sisäisten ristiriitojen käsittely voi olla järkyttävää, mutta varmaan myös tervehdyttävää. Hyvässä terapiassa saa itkeä, huutaa ja käyttäytyä sopimattomasti kaikin tavoin, jos se edistää paranemista.
Olet edennyt paljon vuoden sisällä oman sisäisen maailmasi käsittelyssä, eikä sinulla ole mitään syytä pelätä skitsofreniaa. Ei ole mitään todellisia oireita sinne päin.
Oletko koskaan kokeillut joogaa, se voisi tasapainottaa mukavasti elämääsi.