Onko kenelläkään vastaavaa ongelmaa.. eli aika menee todella hitaasti. Tein viikko sitten positiiivisen raskaustestin. Oma laskelman mukaan olisin nyt rv. 4 5. Sain keskenmenon 3 kk sitten rv. 5 4 eli tuohon olisi vielä viikko. Pelkään, että taas käy niin. En ole uskaltanut vielä edes varata aikaa neuvolaan, ettei tartte aikaa taas perua. Haluaisin kelata aikaa tuonne toukokuuhun, jotta olisi se 12 viikkoa täynnä. Jospa sitten uskaltaisi iloita tästä raskaudesta.
Raskausoireita ei juurikaan vielä ole, ehkä rinnat vähän aristaa ja tuntuvat painavilta. Tein jopa eilen uuden raskaustestin, kun en edelleenkään oikein usko olevani raskaana. Lapsi on todella toivottu ja sitä on yritetty saada aikaiseksi jo vuosi.
Raskausoireita ei juurikaan vielä ole, ehkä rinnat vähän aristaa ja tuntuvat painavilta. Tein jopa eilen uuden raskaustestin, kun en edelleenkään oikein usko olevani raskaana. Lapsi on todella toivottu ja sitä on yritetty saada aikaiseksi jo vuosi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
stressaaminen kyllä kuluta sitä aikaa yhtään sen nopeemmin, koita nauttia vähän elämästä ja raskaudesta, ei se huoli ainakaan tilannetta paranna. on vaikeeta, tiedän, mutta yritä!
Minulla oli sama juttu alussa etta aika tuntui kuluvan tosi hitaasti kun olin saanut paahani etta tulis keskenmeno. Eipa ole tullut ja nyt rv 29. Aika alkoi tosiaan luistamaan nopeammin rv 12 jalkeen ja aina vaan kiihtyvampaa vauhtia... :) Minulla ainakin oli alkuraskaudessa paljon enemman ajatuksia, murheita ja iloja mielessa. Myohemmin olen tullut hajamielisemmaksi ja laiskemmaksi ja nyt jo tuntuu etta pitaa patistaa itteaan lukemaan synnytyksesta, miettimaan rekisteroimisia ym. heh! Minua varmaan auttoi kun tein vaan rohkeasti vauvatavara hankintoja, uudelleen suunnittelin kalustusta ym silloin alussa niin ei ollut aikaa huomata kuinka hitaasti se aika toisiaan mateli.
olihan se alku yhtä odottamista ja kun keskenmenoriski oli ohi, aloin pelätä kohtukuolemaa yms. Sitten työkaverini sanoi, että kuka siitä vauvasta mahassa nauttii, jossei äiti itse. Hän myös sanoi sitä, että murehtia ehtii varmasti sitten jos sen tarve on, joten eikö kannattaisi ennemminkin nauttia eikä pelätä turhia etukäteen. Se pisti miettimään ja sitten osasin jotenkin rentoutua ja nauttia raskaanaolosta.
9 kk tuntuu kyllä pitkältä ajalta odottaa, mutta minä olen yrittänyt jakaa sen osiin eli ensin odotin ensimmäistä neuvolaa, sitten 12 viikon täyttymistä, seuraavaa neuvolaa, rakenneultraa jne. Katsoin aina, että jaahas, 3 viikon päästä on tuollainen, mutta sitten koitin kuitenkin unohtaa sen ja keksiä muuta ajateltavaa. Joka raskauden vaiheeseen liittyy omat jännittämiset ja murheensa (esim. minulla oli kipeitä supistuksia viikolta 24 lähtien ja välillä määrättiin lepoa että vauva pysyisi kyydissä) eli se huoli ei täysin lopu ennen kuin lapsi on sylissä. Kannattaa yrittää karkottaa murheet pois mielestä niin hyvin kuin vain voi, koska suuri osa raskauksista kuitenkin menee ihan hyvin ja jälkikäteen harmittaa, jos pilaa muuten ihanan ajan turhalla murehtimisella.
jännitetään tuotya ultraa ois maanantaina kuinkas monetta te marrasmasut oottelette?:) me ootellaan täällä nelosta
ongelman kanssa painit varmasti kun lukemattomat muutkin :) Voimia odotukseen! Itselläni auttoi se, etten laskenut päiviä, järjestelin muita asioita ja yritin olla ajettelematta raskautta... kyllä sse aika siitä eteenpäin rientää kokoajan.. Nauti raskaudesta :)
Ainahan voi sattua kaikenlaista, myös sillloin, kun lapsi on jo syntynyt..Mut, jos jää murehtimaan, jotain sellaistamitä ei ole edes tapahtunut, eikä luultavammin tapahdukkaan, menettää paljon.. Turhat murheet pois ja positiivisella asenteella eteenpäin! :D
Meille olisi kanssa marraskuussa vauveli tulossa, perjantaina tein testin ja laskurit antaa päiväksi marraskuun 17. yritän kyllä kitistää ulos skorpionista ;) Ensimmäistä siis odotellaan ja todella tuntuu aika jumahtaneen jo ennenkuin testin tein kun odotin että pääsen sen tekemään, aion tehdä vielä toisenkin testin, clearblue jossa viikkonäyttö testaillaan kun nyt kerta siihen tilaisuus, voi iloita uudelleen :D Mietin kovasti onnittelisinko äitiäni huomenna mummona kun hänellä on synttärit, olisihan se ihana lahja muttakun se tuskin malttaisi innostuksissaan olla kertomatta kenellekkään ja sit jos kävisikin ikävästi :( mieheni ei tahtoisi että kerrotaan vielä kellekkään mutta enpä taida pystyä olemaan kertomatta ainakaan äidilleni kun se on odottanut mummoksi pääsyä jo 5 vuotta. Liirunlaarunlappalaisia tänne kirjuttelen mutta jospa tämän ansiosta edes kuluisi muutama sekuntti odottajan ajasta :D Harmittaa muuten kun ei ole kavereille/veljille/serkuille lapsia tulossa, itsellä oli niin kiva muksuna kun oli ikäistäni seuraa serkuista.
Kiitos kaikille vastauksille, jotenkin helpottaa kun tietää ettei ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa.
Meillä laskettu aika on noin 21.11. Ja ajattelin kertoa isoäideille äitienpäivänä, kun tulee juuri sinä päivänä 12 viikkoa täyteen :-) Ostan molemmille "Onnea Isoäidille" kortin ja laitan ultrakuvan mukaan (siis jos eka ultra on ollut ennen sitä).
Eilen illalla tuli tämä raskaus vähän konkreettisemmaksi kun illalla iski ihan hirveä pahoinvointikohtaus. Tänään myös ajattelin myös uskaltaa varata ensimmäisen neuvolakäynnin.. onpahan sitten jotain mitä odottaa.
Olen tuo samainen kenellä olisi 17.11. laskettu aika. Onnittelin sitten äitiäni marrasmummona ja voi että riemu ratkes :) onkohan koskaan ollut niin onnellinen. Itselläni oli sitten synttärit eilen (peräkkäiset päivät äitini kanssa ja hän onnitteli mammana) ja samoihin aikoihin se pieni sydän alkaa lyömään, on se niin ihmeellistä. Vahingoniloisen naurun kera sain kuulla kuinka piikikäs skorpionivauva sieltä tulee :D ja vitsailtiin että syntyy vielä tahalleen väärinpäin, tai jos on kaksoset niin yhtäaikaa. Toi ultrakuva kortti on ihana ajatus, mietin sitä itsekkin mutta en malttanut odottaa, mutta isomummothan ovat asiasta vielä aivan tietämättömiä. Itse ajattelin myös varata neuvolaan aikaa tänään/huomenna, pääseeköhän neuvolan lääkärille heti kun pitäis keskustella särkylääke asioista, aika tuskaista kun on iskias(kahden lääkärin olettamus), en tahtoisi syödä särkylääkkeitä (söin ennenkun tiesin olevani raskaana) mutta en ole valmis jäämään sairauslomallekkaan, en tiedä saisinko sitä edes vaikken pysty ilman särkylääkkeitä tekemään kasvihuonetöitä(ja vielä TOP jaksot toukokuusta eteenpäin), pitäisi mennä varmaan jalat alta ennenkuin lääkärit ottaa vakavasti. Tänäänkin ilmoitin olevani kipeänä kun tiesin että koko päivä seisomatöitä ja tiesin että kipuilua olisi koko pvä. En tahtoisi vielä kertoa opettajille mutta varmaan pakko kun enhän voi aina sanoa olevani kipeänä. Joko sait varattua ekan käynnin? Olivatko kivoja kun varasit aikaa? Minua pelottaa soittaa kun olen lukenut kauhujuttuja miten tylyjä ovat joissakinpaikoissa olleet. Neuvoiko ne siellä mistä kaikesta olisi hyvä ottaa selvää ennen ekaa käyntiä...esim. mulla on sekä mieheni että omalta puoleltani korkeaa verenpainetta suvussa ja itselläni myös ollut aina korkealla mitä on mitattu(se on tapahtunut harvoin kun olen karttanut lääkäreitä). Ihanaa kun tulee kesä, eikä varmaan kerkee luntakaan vielä tulla ennen vauvan tuloa ja sit voi talven luolailla vauvan kanssa kuin karhuemo. Onko sulla muuten paljon läheisillä vauvoja tai tulossa?
Eka aika on nyt varattu ja huhtikuun puoleen väliin sain ajan. Todella ystävällisen kuuloinen "neuvolantäti" tuntuu olevan meidän alueella. Kehotti lukemaan kaupungin sivuilta noista ultraääni tutkimuksista ja miettimään etukäteen mihin niistä haluaa osallistua ja kehotti varaamaan ajan ajoissa. Kyseli vointia ja selitti mitä ekalla käynnillä tapahtuu ja rauhoitteli mua ton keskenmenoriskin kanssa. Eli vaikka on yksi keskenmeno takana niin riski saada uudelleen keskenmeno tästä raskaudesta ei ole sen suurempi kuin normaalistikaan. Mulla on ikää "jo" 34 vuotta, joten eipä noita kavereita juurikaan ole, jotka näin myöhäisellä iällä lisääntyvät :-) Yksi kaveri odottaa nyt toista lastaan ja on kai nyt neljännellä kuulla raskaana? Pitänee vaan yrittää tutustua muihin odottajiin vaikka äitiysneuvolan odotushuoneessa... muutenkin kun olen muuttanut 200 km päähän syntymäkunnastani niin ei niitä hyviä ystävä suhteita täällä uudella paikkakunnalla ole oikein ehtinyt solmia. Työnkavereita lähinnä ja sitten tietty puolison kavereiden vaimoja ja tyttöystäviä on tuttavapiirissä. Onneksi on tälläinen palsta, jossa voi virtuaalisesti tavata kohtalotovereita :-D
Mulla ei muuten edelleenkään ole mitään raskausoireita, se sunnuntainen pahoinvointikohtaus oli ainoa... Pitäis varmaan iloita, että näin helpolla on päässyt, mutta jos olisi pahoinvointia tai joitain niin olisi ehkä enemmän raskaana oleva olo.
Kohtalotoveri siinäkin mielessä että asun myöskin kaukana synnyinpaikastani (500km) enkä todellakaan pidä nykyisestä ympäristöstä, lapsetkin vaan heittelee busseja kivillä ja puhuvat rivoja ( joko arvaat missä asun:D ). Olen aina ollut melko huono tutustumaan uusiin ihmisiin...kolmen vuoden aikana saanut aikaiseksi vain kaksi lähempää kaveria/ystävää (muutamia ei niin läheisiä) ja sitten vanhat kamut asuu kauempana mutta onneksi pikkuhiljaa lähemmäs muuttavat ja tuleva mummokin päätti muuttaa 165 kilsan päähän ukkipuolen kanssa (sieltä 500kilsan päästä) :) en sitten ole ihan orpona suuressa maailmassa. Mulla kans vaan yksi tuttu odottaa lasta, tulee olemaan omaa muutamia kuukausia vanhempi. Ois kans siellä puolison puolen kavereissa vaikka kullamitalla lapsia mutta jotenkin ei vaan nappaa...siinä porukassa tulee kulttuurishokki :D no jospa minä tästä pikkuhiljaa rupeaisin osaamaan ajattelemaan enempi hyödyn kuin tunteen kannalta, en ole koskaan osannut olla hyötyajattelija.
Minä kans ihmettelen että missä kaikki isommat raskausoireet viipyy, kuulunko niihin onnekkaisiin joilla niitä ei ole, tosin ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Vähän huippasta saattaa jos kyykkii ja nousee nopsaan mutta sitä nyt tapahtuu muulloinkin. Pientä nipistelyä tuntuu toisinaan tuolla kasvajan päässä :D ja rintoja aristaa vaan hieman. Onkohan ihan hullua odottamalla odottaa jotain isompaa merkkiä raskaudesta. Innolla odotan isoa mahaa kyllä.
Oletko miten perehtynyt noihin ravintoasioihin, foolihappoihin sun muihin? Syötkö mitään extraa? Ristiriitaisia juttuja olen lukenut kalaöljykapseleista, mutta yksi kaverini sanoi että niitä ja maitohappobakteereita kannattaa ehdottomasti syödä. Taidanpa siis ihan hyvillä mielin tuota Vapaa kiertoa napsia. Niin harmi että pitää maksaruoat jättää pois(intohimoni), mutta jospa sitä keksisi jonkun uuden himon kohteen. Toivottavasti ei missäänvaiheessa tule ällötystä ruokaan :) Toivottavasti siitä ei ole mitään harmia että syön viikolla koulussa kasvisruokaa/kalaa ja viikonloput ihan sekaravintoa, luulisi että viikonlopun lihansyönti on tarpeeksi.
Joko teillä on nimi/nimet mietitty? ei tietenkään tarvitse kertoa, kysyn vaan, meilläkun on ollut jo syksystä asti nimet valmiina tytölle ja pojalle. Mies varmaan haluaa lapsesta jalkapalloilijan :D ja minä jonkun viherpiipertäjän...mutta eiköhän se sitten osaa isona päättää ihan itse.
Oletko huomannut mitään muutosta ajankulussa? vieläkö se samallalailla hidastelee? Itsestäni tuntuu jo ehkä pikkuriikkisen nopeammin menevän. Hyvä että soitit neuvolaan ja sait sieltä rohkaisua, minä taas sain sinulta rohkaisua soittaa eli huomenna soitan...teen ensin aamulla toisen testin...se aikasempi oli kyllä varmasti ihan oikeessa ja viiva oli tosi selkeä mutta pitää vielä kokeilla viikkonäytöllinen...tosin se osaa näyttää vaan 3 maksimissaan.
Aika kuluu edelleen tosi hitaasti. Nyt on siis oman arvion mukaan rv 5 3 menossa. Edellinen raskaus meni kesken 5 4 kohdalla, eli jos huomisesta selviän niin helpottaa varmaan vähän. Mä olen syönyt raskausvitamiineja jo vuoden, eli aloitin syömään kun jätettiin ehkäisy pois. Foolihappoa (tai kasviksia, hedelmiä, marjoja ja kokojyvävalmisteita) pitäisi syödä juuri alkuraskaudesta. Viikolla 6 sitä tarvitaan sulkemaan alkion hermostoputki. (vau.fi sivusto on muuten loistava tietopankki raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville). Kalaa tulee syötyä pari-kolme kertaa viikossa, joten en ole mitään kalaöljykapseleita syönyt. Maitohappobakteereja olen syönyt viime kesälomareissusta lähtien ja ainakin vältyin kaikilta flunssilta viime syksynä vaikka työkaverit ja isäntä sairastelivat. Eli ainakin ne tuntuvat parantavan vastustuskykyä, jos ei muuta.
Nimistä ei olla vielä isännän kanssa keskusteltu, mutta muutamaa vaihtoehtoa olen tuossa päässäni pyöritellyt :-) Saa nähdä mitä isäntä niistä tuumaa kun siihen keskusteluun päästään. Meillä siis ollaan vähän edelleen odottavalla kannalla, että jatkuuko raskaus tällä kerralla. Joten ei ole vielä mitään konkreettisia valmisteluja tehty. Isäntä tosin jo miettinyt, että pärjätäänkö me nykyisessä asunnossa vai missä vaiheessa pitäis vaihtaa isompaan. Mä tosin olen sitä mieltä, että niin kauan kuin se lapsi ei kävele niin pienessä asunnossakin pärjää.
Noista raskausoireista mulla kyllä tosiaan rinnat tuntuvat vähän isommilta nyt.. kaivoin itseasiassa vanhat rintsikat kaapista käyttöön kun niissä kuppikoko on yhden isompi. Olen kai ollut vähän pulskemmassa kunnossa jossain välissä kun D-kupin rintsikoita löytyi kaapinpohjalta :-)
Soita ihmeessa sinne neuvolaan, toivottavasti sun kohdalla osuu yhtä mukavan tuntuinen neuvolatäti kuin mulle. On muuten tosi hankala pitää salaisutta sinne viikolle 12 saakka. Saa nähdä mitä kaikkia meriselityksiä tässä vielä joutuu työkavereille kertomaan jos meillä on jotain illanviettoja ja mulle ei alkoholi maistu :-) Viikonloppuna oltiin tuttavapariskunnan luona kylässä, mutta he asuvat sen verran kaukana, että jonkun piti olla kuski ja minä tietty oli "vapaaehtoinen".
Pitäisikö tätä kirjoittelua pitää vielä yllä :) kun ajatukset tänne sillointällöin harhailee. Sain itsekkin sen neuvolakäynnin silloin varattua, oli ihan älyttömän mukava täti :D ja tapaan hänet 12. päivä ja sain lääkäriin ajan samalle viikolle, ihanaa kun on alle kilometrin päässä kotoa neuvola, eikä edes terveyskeskuksen yhteydessä niinkuin ensin luulin.
Minkäänlaisia uusia oireita ei ole ilmennyt ja alan huolestua hieman...mutta jospa se siellä kuitenkin kehittyisi ihan normisti.
Onkohan tuosta haittaa etten ole raskausvitamiineja syönyt, muuten kuitenkin syön suht. monipuolisesti. Kummasti tämä raskaus vaikuttanut kun leivon omat leivät ja teen ruokaa enempi kuin normaalisti.
Harmittaa kun jotkut opiskelutoverini saa verenpaineen koholle(minulla siis taipumus muutenkin korkeaan verenpaineeseen)ruotimalla elämääni selkäni takana, kaikki kuitenkin aina tulee esille myöhemmin.
En tiedä vieläkö luet tätä mutta toivottavasti kaikki hyvin ja onnellista odotusaikaa. Tajusin vasta hetki sitten että eihän tässä enää montaa kuukautta ole ja kaks kuukautta melkein täynnä.
Minulla oli muistaakseni rv 8 - rv 12 kaikkein eniten oireita. Eli noin kuukauden ajan pakokaasun ja tupakan haju tuntui kuvottavalta, vasytti, parina paivana ruoan ajattelukaan tuntui tosi allottavalta ja muuttenkaan ei meinannut tehda mieli haarailla ruoan parissa. Muuten sanoisin etta on ollut tosi paljon vahemman oireita raskaudesta kun mita odotin (ensiraskaus 35v.) Nyt rv 30 on tietenkin jo iso maha, mutta siihenkin jo niin tottuu etta melkein luulee ettei muut huomaa, ennen kun sitten tuntemattomat tulevat juttelemaan ja tarjoavat istumapaikkaa heh! Vauvan liikkeita luulin tuntevani jo rv 10 mutta en ollut varma. Sitten vahan saikahdin kun kesti tosi monta viikkoa ennen kun ne kunnolla voimistui. Nyt vasta pari kolme viikkoa on tuntunut selvasti joka paiva, vaikka vauva on ultran mukaan iso. Joinain paivina liikkuu vahemman kun toisina. Mutta kaikki on kai hyvin kun ei ainakaan missaan testeissa oo mitaan epanormaalia tullut esille. Tsemppia teille. P.S. Skorpparit on ihan kivoja voin sanoa kun itsekkin olen sellainen :)
nauti nyt raskaudesta täysin rinnoin! Itse kun odotin esikoista, niin tuntui, että aika kului hitaasti ja halusin jatkuvasti, että lapsi syntyisi jo...nyt toista odotettaessa ruusunpunaiset kuvitelmat vauva-arjesta ovat haalistuneet ja aion nauttia täysin raskausajasta - koska se rankkuus kun alkaa vasta synnytyksen jälkeen :-).