Mustasukkaisuus riivaa meitä!

elämäni naisen pelkästään omaan mustasukkaisuuteeni.
Toisaalta eipä tämä nainen tullut paljoa vastaan.. sain käytännössä olla yksin ongelman kanssa, jos kysyin jotain aiheeseen liittyvää sain vain raivoa vastaukseksi.. päätin lähteä kun enää muuta keksinyt.

Nyt ikävöin häntä suuresti.. hän ei minua koska ei usko että pääsen mustasukkaisuudesta eroon. Toisaalta en usko edelleenkään että hän tulisi tässä asiassa vastaan.. Hän on 100% syytön kaikkeen ja minä 100% syyllinen.

Kyllä se on niin että jos toinen ei halua auttaa toista vaan pitää kaverisuhteita tärkeämpänä kuin omaa rakastaan niin kyllä silloin pitää vakavasti miettiä onko siinä suhteessa mitään järkeä

Olen 21 vuotias nuori nainen. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa melkein kaksi vuotta. Ennen seurustelua, en edes tiennyt että voin olla toiselle ihmiselle näin kamala. Olen äärimmäisen mustasukkainen. Tutkin puhelimen, en anna katsoa tv:tä jos siellä on puolialastomia naisia, jos kadulla tulee nainen vastaan nostan kamalan metelin asiasta. Tämän takia, hyvä kun kaupassa voimme yhdessä käydä. Emme nykyään käy viikonloppuisin ulkona, enkä suostu että mieheni menisi kavereiden kanssa. Pelkään kokoa ajan että hän pettäisi minua, tai löytäisi uuden ja paremman naisen ja jättäisi minut.
Ikinä ei tiedä koska räjähdän ja saan kohtauksen. Syytän häntä siitä, jos tv:ssä näytetään alaston kohtauksia. Haukun hänet joka kerta todella pahoilla sanoilla ja heti tämän jälkeen itken ja pyytelen anteeksi.

Saan paljon kehuja ulkonäöstäni, mutta en itse näe mitään hyvää itsessäni. Olen liian lihava, lyhyt ja ruma. Urheilen todella paljon, koska haluan laihtua koko ajan. Koko ajan keksin uusia asioita, miten saisin itsestäni kauniimman ja tuntuu että joka kerta epäonnistun. Olen käynyt rintojen suurennus leikkauksessa 1,5vuotta sitten, mutta nyt olen alkanut miettimään uutta leikkausta jos niistä saisi vielä vähän suuremmat.

Tuntuu koko ajan, että en riitä poikaystävälleni, ja haluan parantaa ulkonäköäni ettei hänen ikinä tarvitsisi edes vilkaista toisia naisia. Tiedän, että mieheni rakastaa minua todella paljon, koska muuten hän olisi jo lähtenyt pois.

Itselläni on vain niin toivoton olo, kun aina lupaa että muuttuu mutta sitä ei tapahdu. Halusin kirjoittaa tänne, koska minun on niin vaikea puhua asioista muille ihmisille.

Minulla on sama ongelma. Olen pystynyt sen myöntämään mutta terapiaa en ole hakenut, tuntuu ettei kukaan kallonkutistaja pysty sanoo minulle et luota itseesi ja mieheesi, jos epäilen niin epäilen, itse satutan itseäni, se sattuu mutta hän on minulle kaikki kaikessa ja ilman häntä en voi elää!!!