Olipa kerran pikkusen pitkävetteinen lauantai-ilta. Telkkarista tuli tuas sitä taattua laatuohjelmoo koko lupamaksun edestä.
Kanavilla raavaat miehet kikattaen sisustivat ihmisten koteja , vertailivat eri verhokankaita ja keskustelivat kiivaasti, mikä se on sitten se tämän kevvään trendiväri aluslakanoissa.
Yritin vielä syventyä kotimaiseen draamasarjaan, joka käsitteli synkästi mutta ahdistavasti parisuhdeongelmia, tavotteena oli varmaan saaha aikaan katsojan itsemurha.
Kun ei tuo anoppikkaa ollu tulossa kylään ja vaimo oli saanu paistettua onnistunneesti lauantaiehtoon korvapuustit päätin lähtee hakemaan jännitystä elämään kapinaEsson mystisen hämyisästä baarista.
Ajomatkakaan ei tarjonnu jännitystä, sinivuokot pyssäytti vaan kerran, kävelivät haukotellen ympäri tercellin ja käskivät häipyä meikäläisen ajokkeineen vaikka Korfun- saarelle turistinähtävyydeks.
No, kurvasin sitten huoltsikan pihhaan. Ja pittää sannoo, että monenmoista oon silläkin pihalla nähny, mutta tämä oli jo jottain. Keskellä pihhoo jäpötti ylisuuri tomaatti. Helekutinmoisesta kiillosta ja neljästä renkaasta päättelin kysseessä olevan meleko varmasti automobiili. Pyssäytin Tercellin siihen viereen, astuin ulos ja rupesin tekemään tarkempoo tuttavuutta tähän puunattuun leluvarikseen. Kävi jo mielessä, että mitenkä tuo kottero on saatukkaan nuin puhtaana siirrettyä keskelle huoltsikan pihhoo?
Oisko tässä nyt kysseessä ensmäinen tunnistettu ufo?
Ufoteoria särky heti kun esson sisältä ryntäs keskellä pimmeintä iltoo hujoppi aurinkolasit silimillä. Hätä ol jannulla kova, pyysi siirtämään äkkiä terrcellin kilometrin varomatkan piähän. Eppäil mokoma että ruoste ja heikko laatu tarttuu noppeemmin kun sikaflunssa hajusta nyt puhumattakaan.
Ja siinä samalla se suti jollain helekutin pullasutilla enimpiä näkymättömiä pölyhiukkasia punasen pääsiäismunansa piältä. Teki miel kysyä että onko se ihan neitsyt eli korkkoomaton tuo sun armaas.
Mutta en kehannu ruveta kiusaamaan selvästi painonnostonvastaista tyyppiä , totesin sille vanhan viidakon sananlaskun mukasesti että
-Kuraton pelti, munaton mies,
ja lampsin baariin sisälle.
Tyyppi jäi kahtomaan suu auki ihan kun mualiman ensimmäistä viisasta savolaista.
Kannoin päiväkertakahaveen vakiopöytään ja soitin Jaskalle samalla kun tsiikailin uuven tarjoilijattaren lamanlyhentämää minihametta. Jostain syystä lattialle oli paljon kertyny tänä iltana roskia, kun se joutu niinku pyllistäen noukkimaan niitä ja silleen juu...
Kerroin Jaskalle että nyt tiällä olis yks asiakas joka kaipois aromaattista maaseudun tuoksua tulijaisina tsadiin. Jaska lupas tulla paikalle noppeesti, kuorma kun oli valamiina. Minä annoin asiakkaan tuntomerkit ja jatkoin siinä varttuessa aitoa minihameenalaisen luontonäytelmän seuraamista.
Kanavilla raavaat miehet kikattaen sisustivat ihmisten koteja , vertailivat eri verhokankaita ja keskustelivat kiivaasti, mikä se on sitten se tämän kevvään trendiväri aluslakanoissa.
Yritin vielä syventyä kotimaiseen draamasarjaan, joka käsitteli synkästi mutta ahdistavasti parisuhdeongelmia, tavotteena oli varmaan saaha aikaan katsojan itsemurha.
Kun ei tuo anoppikkaa ollu tulossa kylään ja vaimo oli saanu paistettua onnistunneesti lauantaiehtoon korvapuustit päätin lähtee hakemaan jännitystä elämään kapinaEsson mystisen hämyisästä baarista.
Ajomatkakaan ei tarjonnu jännitystä, sinivuokot pyssäytti vaan kerran, kävelivät haukotellen ympäri tercellin ja käskivät häipyä meikäläisen ajokkeineen vaikka Korfun- saarelle turistinähtävyydeks.
No, kurvasin sitten huoltsikan pihhaan. Ja pittää sannoo, että monenmoista oon silläkin pihalla nähny, mutta tämä oli jo jottain. Keskellä pihhoo jäpötti ylisuuri tomaatti. Helekutinmoisesta kiillosta ja neljästä renkaasta päättelin kysseessä olevan meleko varmasti automobiili. Pyssäytin Tercellin siihen viereen, astuin ulos ja rupesin tekemään tarkempoo tuttavuutta tähän puunattuun leluvarikseen. Kävi jo mielessä, että mitenkä tuo kottero on saatukkaan nuin puhtaana siirrettyä keskelle huoltsikan pihhoo?
Oisko tässä nyt kysseessä ensmäinen tunnistettu ufo?
Ufoteoria särky heti kun esson sisältä ryntäs keskellä pimmeintä iltoo hujoppi aurinkolasit silimillä. Hätä ol jannulla kova, pyysi siirtämään äkkiä terrcellin kilometrin varomatkan piähän. Eppäil mokoma että ruoste ja heikko laatu tarttuu noppeemmin kun sikaflunssa hajusta nyt puhumattakaan.
Ja siinä samalla se suti jollain helekutin pullasutilla enimpiä näkymättömiä pölyhiukkasia punasen pääsiäismunansa piältä. Teki miel kysyä että onko se ihan neitsyt eli korkkoomaton tuo sun armaas.
Mutta en kehannu ruveta kiusaamaan selvästi painonnostonvastaista tyyppiä , totesin sille vanhan viidakon sananlaskun mukasesti että
-Kuraton pelti, munaton mies,
ja lampsin baariin sisälle.
Tyyppi jäi kahtomaan suu auki ihan kun mualiman ensimmäistä viisasta savolaista.
Kannoin päiväkertakahaveen vakiopöytään ja soitin Jaskalle samalla kun tsiikailin uuven tarjoilijattaren lamanlyhentämää minihametta. Jostain syystä lattialle oli paljon kertyny tänä iltana roskia, kun se joutu niinku pyllistäen noukkimaan niitä ja silleen juu...
Kerroin Jaskalle että nyt tiällä olis yks asiakas joka kaipois aromaattista maaseudun tuoksua tulijaisina tsadiin. Jaska lupas tulla paikalle noppeesti, kuorma kun oli valamiina. Minä annoin asiakkaan tuntomerkit ja jatkoin siinä varttuessa aitoa minihameenalaisen luontonäytelmän seuraamista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pian kuulu jo tuttu Zetorin pörinä Joensuuntien suunnalta. Vähän harmitti kun Jaska piti niin suurta kiirettä, olis vielä vähän voinu observoijja toisia asioita kun kohta tapahtuvaa näytelmää.
Nuapurin Jaska cruisas karvareuhka hulumuten pihhaan, pysähty toviks ja etsi kärpänkatseella asiakasta. Kiiltokuvavariksen omistajan hinkkauskäsi pysähty kesken liikkeen, tais aavistaa jottain.
Zetorin perrään oli kytketty lietelantasäiliö, löyhkä levis noppeesti ympäri huoltsikkaa. Zetori lähesty päättäväisenä aurinkoisesti kimaltelevaa kohdetta.
Ja viimein pysähty vierelle. Puntinvastainen peililasimies ei ollu vielä osannu päättää, pakenisiko tilanteesta joutuin perruuttamalla vai äkkiä kiihyttämällä. Nimittäin minun mielestä noin 80 hevosvoimalla kiihtyy parhaiten pakki piällä.
Jaska hyppäs pukilta ja alotti myyntineuvottelut kalpeenharmaan varisjannun kanssa. Hajuvesi teki kauppansa ja Jaska luovutti pari pahvilaatikkoo onnelliselle asiakkaalle ja asteli baariin meikäläisen pöytään. Jaska kehas mitenkä hyvin hänen hajuvesipisnikset oli lähteneet käyntiin, kun hän tajus tehä kauppoo lietelantasäiliön vierellä.
Seurasin siinä samalla miten päivänsädeyaris lipui hiljaa huotoaseman nurkan taakse turvaan. Siellä nurkan takana ei ees ollu pihavaloja kuluttamassa Jariksen kiillotettuja peltejä.
Siinä sitten sätkänvetojen jäläkeen Esson pihalla alotettiin kotimatka. Just kun olin nousemassa tercelliin, vierelle römys pitkänokka 110 Scania lämpölava höyryten. Kuski kysäs multa, tuttuja kun ollaan, että tiijänkö minä minnekkä se tämä hevosenpaskakuorma kipataan. KapinaEsson omistaja nimittäin aiko ruveta keväällä kasvattelemaan viinirypälepuita huoltsikan nurmikolla.
Mie ohjeistin että tuonne pimmeen nurkan taakse, perruuta vauhilla, siellä on ennestään kovaks jiätyny paskakasa, ja kippoo siihen piälle sitten.
Scania löi rutisten pakkia piälle ja myö Jaskan kanssa lähettiin jonontekkoon Joensuun tielle, ruttiinilla...
nurkantakaisen hevosenlannoitekasan alta pilkisti esiin yariksen verso.
Mikä tarina!
Japanilaisen urheiluautokulttuurin kirkkain johtotähti haudattiin hevonkakkaan!
Mikä hirveä päätös automekaniikan vuorenhuipulle!
Ja kuskina oli joku duke.of earl, niinku varmaan hokasit, ou shit !
Ei mikään JOKU vaan se YKSI ja AINOA. Ensimmäinen ja PARAS.
Toyota YLIVOIMAA!