ylipianoiseksi

Minä oon moneen kertaan lihonu ja laihtunu, lihonu ja laihtunu. 48kg -> 100kg välillä.. Uskomatonta mutta totta.. Nyt raskauden jälkeen olen tuossa painavimmassa ääripäässä.. Suunta onneksi taas alas. Paino vaihtelee siis sen mukaan että minkälainen vaihe on menossa. Kun olin anorektinen niin paino oli alimmillaan, bulimialla paino pysyi normaalin rajoissa ja BED aiheutti ylipainon. Nyt yritän syödä normaalisti mutta ei onnistu. Oksenteluks menee taas.. En vaan enään 16 vuoden jälkeen osaa syödä kuten normaalit ihmiset..

AnBuBe kirjoitti:

Minä oon moneen kertaan lihonu ja laihtunu, lihonu ja laihtunu. 48kg -> 100kg välillä.. Uskomatonta mutta totta.. Nyt raskauden jälkeen olen tuossa painavimmassa ääripäässä.. Suunta onneksi taas alas. Paino vaihtelee siis sen mukaan että minkälainen vaihe on menossa. Kun olin anorektinen niin paino oli alimmillaan, bulimialla paino pysyi normaalin rajoissa ja BED aiheutti ylipainon. Nyt yritän syödä normaalisti mutta ei onnistu. Oksenteluks menee taas.. En vaan enään 16 vuoden jälkeen osaa syödä kuten normaalit ihmiset..

Vielä piti mainita että ennen kuin tää kaikki alko, olin 64kg. Normaalipainoinen. Antaisin mitä vaan että olisin pysynyt tossa painossa vaikka sekin varmasti tuntuu monelle aivan liian paljolta.

AnBuBe kirjoitti:

Vielä piti mainita että ennen kuin tää kaikki alko, olin 64kg. Normaalipainoinen. Antaisin mitä vaan että olisin pysynyt tossa painossa vaikka sekin varmasti tuntuu monelle aivan liian paljolta.

Hei sinä AnBuBE.Minäkin olen 8 vuoden aikana lihonut, laihtunut,lihonut laihtunut... Minulla on ollut kanssa bulimisia,anorektisia vaiheita ja lopulta sitten bed. paino sahannut välillä 50-100 kg. Jonkin aikaa sitten aloitin 92 kilosta, nyt painan 74 ja olen 174 pitkä. Eli nyt taas nippanappa normaalipainoinen.
En minäkään osaa enää syödä kuin normaalit ihmiset. välillä saattaa lähteä ahmimiskausi päälle ja välillä kituutan pienillä ruoilla, kuten nyt. Nyt ahmiminen on hallinnassa ja en ole oksennellut, että periaatteessa mennään hyvin. Mutta itseinho on kauhea, tuntuu etten riitä missään painossa ja nyt on alkanut joku ihme rangaistuskausi itselle tuosta lihomisesta ja en syö paljon mitään. Nytkin näen itseni vielä 90 kiloisena vaikken enää ole sen painoinen eli pahoja kehonkuvahäiriöitä on. Tuolloin melkein otin rennommin mutta nyt kun olen alkanut laihduttaa, taas alan nähdä kaikki jenkkakahvat ja mietin niitä jatkuvasti. Itsevarmuuteni nojaa ihan liikaa pelkkään painoon. : ( Huoh.. Jos sitä joskus vielä olis ihan vaan tyytyväinen itseensä ja ei olis mikään kausi päällä. Nyt tavoitteena 55kg.

On tässä jonkun verran kehitytty, enää en ajattele että pitäis olla hirveen laiha että olis tyytyväinen itseensä. Tosin jonkun mielestä 55 mikä on tavoitteeni on pieni, mutta toisaalta 60 alkaisi jo riittää itselleni ja ennenkaikkea tasapaino! Raskausarpia on paljon ja iho veltostunut. Niin siinä käy kun jojoilee 50 kg muutamassa vuodessa. : ( Tiedän etten ikinä enää näytä kovin hyvältä, mutta toisaalta jännä kyllä hyväksyn itseni paremmin kuin muutama vuosi sitten vaikka olen nippanappa normaalipainoinen. Tuntuu että tämä jojoilu painon kanssa on aiheuttanut sen että keho ei ikäänkuin tiedä mihin painoon asettuisi. Eli painonhallinta on tosi hankalaa. Sain laihdutettua muutama vuosi sitten tuohon 55:n mutten saanut pidettyä sitä. Ja sitten lähtikin ensimmäistä kertaa bulimiset vaiheet päälle lihomisen pelossa. Pelkään ahmimista ja paastot olen onneksi lopettanut koska ne ovat suuri syy miksi jojoilen, koska paastoaminen aiheuttaa monesti ahmimiskierteen. Voi kun joku olisi sanonut minulle, 14 vuotiaalle teinille 10 vuotta sitten että minkälaiseksi elämä menee kun alkaa paastota ja ahmia vuorotellen. Tuolloin olin jälkikäteen ajateltuna ihan sopiva, mutta jännä mihin huono itsetunto ihmistä ajaa.