alkoholi

jos juomista ei voi lopettaa, niin sitten on aika miettiä mitä se tarkoittaa.

monesti punaviinin hörppiminen on enemmän tapajuomista, mutta tästä on helppo lipsahtaa todellisen alkoholismin puolelle. helpoin tapa tämän estämiseksi on yrittää kontrolloida juomista niin, ettei siitä muodostu tapaa. tavoista on pirun vaikea päästä eroon. tiedän sen entisenä tupakoitsijana.

oma äitini oli alkoholisti, samoin isän isä. molemmat tissuttelivat pitkin päivää, mutta elivät muuten kunnollista elämää. minulle jäi muistoja siitä, miten en oikein voinut ymmärtää mieliala ja käytös muutoksia. ilmeisesti pitkään tissuttelevat taantuvat tunnetasolla läheslapsen tasolle. tällaisia muistoja en itse haluaisi lapsilleni

kymmenkuntavuotta sitten muutaman lasin illassa punkkua nauttiva vaimoni tunnusti, ettei pysty olemaan juomatta. eihän määrä kummoinen ole, joten kyseessä ei sinänsä ole välttämättä terveydelle tuhoisasta tilanteesta. sovimme, ettemme ostaneet enää viikonlopun illallisille punaviiniä yms. kun sitä ei ollut, eikä alkossa käyty, pääsi hän tavasta yli. valitettavasti satunnainen viinin nauttiminen esimerkiksi viikonlopun illallisilla on taas lipsahtanut häneltä tapajuomisen puolelle. millään en raatsisi aiheesta huomauttaa, ottaa todennäköisesti vain ..ttuiluna kun ei nyt muutenkaan mene niin loistavasti.

Ymmärsin, että juoppo on nainen? Ja AP mies?
Pienikokoinenhan tuo olisi mieheksi...

Olen samaa mieltä että toi ei ole mikään hengiltä ryyppäämisen merkki mutta riippuvuus jää jos jatkuu pitempään.

KapteeniJälkiviisaus kirjoitti:

Olen samaa mieltä että toi ei ole mikään hengiltä ryyppäämisen merkki mutta riippuvuus jää jos jatkuu pitempään.

Ihmettelinkin, mistä tämä ketju pullahti esiin, kunnes hiffasin tuon edellisen viestin ("Kapteeni...").

Sen verran vaan asiasta, että kyllä kaikenlainen juominen arkisin töissä käyvillä (ja muutenkin) on jo liikaa ja tuomittavaa! Jos rentoutus pitää hakea pullosta, on jotain jo vialla. Aloittajan tapauksessa kyseessää lienee jonkinlainen masennus henkilön äidin kuoleman seurauksena ja ehkä parisuhteen muuttuminen lasten tulon seurauksena.

Alkoholin määrällä ei mielestäni oikeastaan ole merkitystä, vaan sillä miten toistuvasti sitä käytetään. Eihän alkoholistikaan tarvitse kuin muutaman olut pullon päivässä, mutta ongelmaksi sen hänelle tekee se että tämä määrä nautitaan joka päivä!

Olenko "tiukkapipo" vai mikä, kun kannatan alkolukkoa kaikkiin autoihin ja promillerajan laskemista 0.2:teen? En ole kuitenkaan absolutisti, nautin itsekin oluen pari tai punaviiniä pullon vaimoni kanssa.

Jokaisen suurkuluttajan (=juodaan myös arkisin) kannattaisi silloin tällöin viettää ns. tipatonta kuukautta. Jos tuo ei onnistu, pitäisi jo alkaa miettiä miten juomakierteen saisi katkaistua ja hallintaan.

juo kerralla 6 pulloa?

Kitoksia tuosta linkistä. Arvioin itse hänen pisteitään, 25 raja paukkui helposti, itselleni tulkinnanvaraisesti 2 tai 3 pistettä. Laitoin hellävaraisen meilin hänelle ja tuon linkin, saa nähdä mitä seuraa.

mee aa kokouxeen

ja jos tähän tulee vastaus "oon vilkaissut , ei ole mun juttuni" niin sitten vastaan vaan että juo sitten saatana kunnes vatsa repee kun et kerran tosissasi ole lopettamisen kanssa.

Kyllä tässä vaiheessa kannattaa tehdä asiat selviksi etteivät pitkity ja vaikeudu..minä itse olen toiminut väärin...annoin sen jatkua. sen täytyy loppua nyt eikä sitten......joskus.....

leski, kirjoitti:

Kyllä tässä vaiheessa kannattaa tehdä asiat selviksi etteivät pitkity ja vaikeudu..minä itse olen toiminut väärin...annoin sen jatkua. sen täytyy loppua nyt eikä sitten......joskus.....

Lue lisää

Rianna on tavallaan oikeassa syyllistäessään minua vaimoni juomisesta koska sallin sen. En ota kuitenkaan kaikkea itseeni. Lapset ovat 2, 4 ja 5 ja yritän olla itse kotona mahdollisimman paljon heidän kanssaan. Juominen alkaa yleensä heti töiden jälkeen, joskus kun tulen lasten kanssa tarhasta, on vastassa iloinen, hieman horjahteleva, halaileva ja sössöttävä äiti. Lapset huomaa kyllä poikkeavan käytöksen ja pyrkivät pois hänen läheltään lastenhuoneeseen.

Juomisen suhteen tapahtui pientä muutosta kun otin asian puheeksi viime viikonloppuna. 2 päivää hän oli kokonaan juomatta, kävi lasten kanssa ulkona Särkänniemessä ja jopa lenkillä (kertoi ilmoittautuneensa yhteen juoksutapahtumaan joka on myöhemmin keväällä). Mutta sitten, tiistaina sama meno jatkui. Viime torstaista eiliseen taas 6 ploa viiniä eli 7 päivää joista 2 kuivaa, käytännössä 6ploa/5 pv. Aamulla nuorimmainen märkänä kun äiti halusi laittaa lapset illalla nukkumaan, meni vaippa ensin hajalle ja sitten jäi loppujen lopuksi laittamatta paikoilleen. Aiemmin olen pyrkinyt hoitamaan itse rutiinit lasten kanssa mutta hän huomaa kyllä jos yritän ohittaa hänet iltahommissa tai valvoa/tarkistaa jälkeenpäin että lapsilla on asiat hyvin.

Joudun välillä olemaan viikonloppuisin töissä ja tuntuu tosi pahalta jättää aamulla lapsia kotiin äidille joka on 2 viinipullon jälkeen mennyt nukkumaan/sammunut klo 4. Joskus olen miettinyt soittoa lastensuojeluun mutta en halua rikkoa liittoamme. Rakastan häntä ja pelkään että pian sattuu jotain peruuttamatonta hänelle tai lapsille.

Olo on todella avuton. Alkoholin käytöstä ei saa puhua, kuitenkin hänkin tajuaa varmasti että pullo/pv on reilusti yli suurkulutuksen rajan eikä sellaista kestä kukaan vuosia. Itse en pidä juomisesta lasten paikallaollessa mutta se ei häntä haittaa. Meillä on viinipulloteline keittiössä mutta pari kertaa olen valkoviinipöntön löytänyt kodinhoitohuoneesta liinavaatekaapista lakanoiden takaa. Tyhjät pullot kasautuvat eteisen kaappiin ja sieltä on helppo seurata kulutusta. Tekisi mieli pistää pirstaleiksi kaikki kotona olevat viinipullot sitä mukaa kun niitä löytyy mutta luulen sen johtavan vain hillittömään riitaan ja juomisen siirtymisen näkymättömiin.

Rianna kirjoitti säälivänsä lapsia jos meillä kummallakaan ei ole aikomustakaan ajatella lasten parasta. Olisiko sinulla joku konkreettinen ehdotus mitä tehdä? Olisiko perheen särkeminen/avioero paras ratkaisu? Eli minä ulos perheestä ja lapset äidille jolloin kukaan ei enää katso heidän peräänsä. Sosiaalitoimihan ei anna lasten lähihuoltajuutta isälle kun äidin alkon käytöstä ei ole muuta näyttöä kuin minun sanani. Jyrkkä kielto alkon käytölle/säilyttämiselle kotona ja piilopullojen etsintä? Luulisin että juominen siirtyisi sitten kaupungille. Asumme keskustassa, n. 100 m säteellä on kymmenkunta baaria/ravintolaa/yökerhoa. Ero saattaisi tästäkin seurata enkä haluaisi menettää häntä.

Kuten kirjoitin, olo on avuton. Vaihtoehdot vain huonoja tai vielä huonompia.

surullinen40 kirjoitti:

Rianna on tavallaan oikeassa syyllistäessään minua vaimoni juomisesta koska sallin sen. En ota kuitenkaan kaikkea itseeni. Lapset ovat 2, 4 ja 5 ja yritän olla itse kotona mahdollisimman paljon heidän kanssaan. Juominen alkaa yleensä heti töiden jälkeen, joskus kun tulen lasten kanssa tarhasta, on vastassa iloinen, hieman horjahteleva, halaileva ja sössöttävä äiti. Lapset huomaa kyllä poikkeavan käytöksen ja pyrkivät pois hänen läheltään lastenhuoneeseen.

Juomisen suhteen tapahtui pientä muutosta kun otin asian puheeksi viime viikonloppuna. 2 päivää hän oli kokonaan juomatta, kävi lasten kanssa ulkona Särkänniemessä ja jopa lenkillä (kertoi ilmoittautuneensa yhteen juoksutapahtumaan joka on myöhemmin keväällä). Mutta sitten, tiistaina sama meno jatkui. Viime torstaista eiliseen taas 6 ploa viiniä eli 7 päivää joista 2 kuivaa, käytännössä 6ploa/5 pv. Aamulla nuorimmainen märkänä kun äiti halusi laittaa lapset illalla nukkumaan, meni vaippa ensin hajalle ja sitten jäi loppujen lopuksi laittamatta paikoilleen. Aiemmin olen pyrkinyt hoitamaan itse rutiinit lasten kanssa mutta hän huomaa kyllä jos yritän ohittaa hänet iltahommissa tai valvoa/tarkistaa jälkeenpäin että lapsilla on asiat hyvin.

Joudun välillä olemaan viikonloppuisin töissä ja tuntuu tosi pahalta jättää aamulla lapsia kotiin äidille joka on 2 viinipullon jälkeen mennyt nukkumaan/sammunut klo 4. Joskus olen miettinyt soittoa lastensuojeluun mutta en halua rikkoa liittoamme. Rakastan häntä ja pelkään että pian sattuu jotain peruuttamatonta hänelle tai lapsille.

Olo on todella avuton. Alkoholin käytöstä ei saa puhua, kuitenkin hänkin tajuaa varmasti että pullo/pv on reilusti yli suurkulutuksen rajan eikä sellaista kestä kukaan vuosia. Itse en pidä juomisesta lasten paikallaollessa mutta se ei häntä haittaa. Meillä on viinipulloteline keittiössä mutta pari kertaa olen valkoviinipöntön löytänyt kodinhoitohuoneesta liinavaatekaapista lakanoiden takaa. Tyhjät pullot kasautuvat eteisen kaappiin ja sieltä on helppo seurata kulutusta. Tekisi mieli pistää pirstaleiksi kaikki kotona olevat viinipullot sitä mukaa kun niitä löytyy mutta luulen sen johtavan vain hillittömään riitaan ja juomisen siirtymisen näkymättömiin.

Rianna kirjoitti säälivänsä lapsia jos meillä kummallakaan ei ole aikomustakaan ajatella lasten parasta. Olisiko sinulla joku konkreettinen ehdotus mitä tehdä? Olisiko perheen särkeminen/avioero paras ratkaisu? Eli minä ulos perheestä ja lapset äidille jolloin kukaan ei enää katso heidän peräänsä. Sosiaalitoimihan ei anna lasten lähihuoltajuutta isälle kun äidin alkon käytöstä ei ole muuta näyttöä kuin minun sanani. Jyrkkä kielto alkon käytölle/säilyttämiselle kotona ja piilopullojen etsintä? Luulisin että juominen siirtyisi sitten kaupungille. Asumme keskustassa, n. 100 m säteellä on kymmenkunta baaria/ravintolaa/yökerhoa. Ero saattaisi tästäkin seurata enkä haluaisi menettää häntä.

Kuten kirjoitin, olo on avuton. Vaihtoehdot vain huonoja tai vielä huonompia.

Lue lisää

Käväiseppä ensi töiksesi A-klinikkasäätiön saitilla Päihdelinkissä. Plinkin foorumilla on alue nimeltä Kotikanava, joka on tarkoitettu juuri sellaisille kuin sinä: ihmisille, jotka ovat huolissaan läheisensä alkoholinkäytöstä. Sieltä löydät paljon muitakin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.

http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2

Kotikanavalle voit kirjoittaa ilman rekisteröitymistä, niinkuin tänne suomi24 keskusteluunkin. Suosittelen, että kerrot siellä samat asiat kuin tässäkin viestissäsi. Siellä saat enemmän "asiantuntijoiden" vastauksia. Vilkaise myös muiden kirjoittajien viestiketjuja... niistä voit oppia paljon. Jostain ihmeen syystä suuri osa kirjoittajista on naisia, mutta vaikka sukupuoli on eri, tilanne on sama ja yllättävän paljon yhteistä löytyy kaikilta, jotka ovat alkoholistien läheisiä.

Jos tahdot live-vertaistukea, al-anon voi olla sinulle oikea paikka. Se on samantyyppinen 12 askeleen anonyymi vertaistukiryhmä kuin AA, mutta tarkoitettu alkoholistien läheisille. Tuolta lisää infoa: http://www.al-anon.fi/


Tilanteesi on kinkkinen, joten en tässä osaa erityisemmin neuvoa, muuta kuin sen perusteella mitä olen tuolla Kotikanavalla läheisten juttuja lueskellut (olen itse se alkoholiongelmainen, siksi olen tuonne plinkin foorumillekin eksynyt).

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että sinä ET PYSTY naistasi parantamaan. Kukaan läheinen, teki hän mitä tahansa, ei vain VOI parantaa alkoholistia. Se lähtee alkoholistista itsestään. Tämä kuulostaa raadolliselta ja se on vaikea hyväksyä - tottakai haluaisit auttaa rakastasi, tottakai haluaisit tehdä kaiken mitä voit - mutta niin kauan kuin kuvittelet, että pystyt kontrolloimaan vaimosi alkoholinkäyttöä, niin kauan sinä vain hakkaat päätäsi seinään ja petyt kerta toisensa jälkeen.

Sinä et pysty ketään raitistamaan. Halu juomisen lopettamiseen, halu raitistua, sen täytyy lähteä alkoholistista itsestään. Alkoholismi on vain siitä ikävä sairaus, että sen oireisiin kuuluu koko ongelman kieltäminen. Alkoholisti ei usko, että hänellä on mitään ongelmaa, ja jos hänelle yrittää vihjaista jotain sen suuntaista, hän kieltää koko jutun ja/tai suuttuu. Suuttuminen oli siis vaimoltasi aivan tyypillinen reaktio. Niin kauan, kun vaimosi jatkaa ongelman kieltämistä, et voi tehdä asialle mitään. Vasta siinä vaiheessa, kun hän itse myöntää ja tunnustaa ongelmansa, pystyt häntä jotenkin auttamaan ja tukemaan.


Mitä sitten tehdä sillä välin?

1. Älä yritä kontrolloida hänen alkoholinkäyttöään. Se ei auta mitään, sinä itse vain väsyt siihen. Älä lähde mukaan mihinkään piilopullojen etsimis- ja piilotusleikkiin. Tuolla plinkin foorumilla lukemattomat läheiset ovat kertoneet tästä harrastamastaan sairaasta pullonpiilotuspelistä: alkoholisti piilottaa pullon, sinä etsit ja piilotat sen alkoholistilta, sitten alkoholisti etsii sen pullon uudestaan ja piilottaa sen... ei se johda mihinkään.

2. Älä suojele häntä alkoholinkäyttönsä seurauksilta. Älä hoida, älä rupea paapomaan. Esimerkkejä: jos vaimosi ei pysty hoitamaan jotain sovittua juttua kännin/krapulan takia, älä soittele hänen puolestaan tai keksi mitään tekosyitä, miksi hän ei pääse. Jos hän ei ole ajokunnossa, älä tarjoudu hänen kuskikseen, anna hänen itse järjestää kyyti. Ja niin edelleen... jos hoidat asioita hänen puolestaan, kun hän on ne ryssinyt juomisen takia, et auta häntä tippaakaan. Päinvastoin, mahdollistat hänen juomisensa, annat hänelle tilaisuuden jatkaa ongelmansa kieltämistä. Anna hänen kärsiä tekojensa seuraukset. (Varmista tietenkin, että lapset tulevat hoidetuksi. Jatka vaikka sitä tarkistelua, että onhan lapsilla kaikki hyvin... siitäkin huolimatta, että vaimosi suuttuu siitä.)

3. Hoida itseäsi! Hae itsellesi apua ja vertaistukea. Aloita vaikka noista linkeistä, jotka sinulle annoin.

Tajunnanvirta kirjoitti:

Käväiseppä ensi töiksesi A-klinikkasäätiön saitilla Päihdelinkissä. Plinkin foorumilla on alue nimeltä Kotikanava, joka on tarkoitettu juuri sellaisille kuin sinä: ihmisille, jotka ovat huolissaan läheisensä alkoholinkäytöstä. Sieltä löydät paljon muitakin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.

http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2

Kotikanavalle voit kirjoittaa ilman rekisteröitymistä, niinkuin tänne suomi24 keskusteluunkin. Suosittelen, että kerrot siellä samat asiat kuin tässäkin viestissäsi. Siellä saat enemmän "asiantuntijoiden" vastauksia. Vilkaise myös muiden kirjoittajien viestiketjuja... niistä voit oppia paljon. Jostain ihmeen syystä suuri osa kirjoittajista on naisia, mutta vaikka sukupuoli on eri, tilanne on sama ja yllättävän paljon yhteistä löytyy kaikilta, jotka ovat alkoholistien läheisiä.

Jos tahdot live-vertaistukea, al-anon voi olla sinulle oikea paikka. Se on samantyyppinen 12 askeleen anonyymi vertaistukiryhmä kuin AA, mutta tarkoitettu alkoholistien läheisille. Tuolta lisää infoa: http://www.al-anon.fi/


Tilanteesi on kinkkinen, joten en tässä osaa erityisemmin neuvoa, muuta kuin sen perusteella mitä olen tuolla Kotikanavalla läheisten juttuja lueskellut (olen itse se alkoholiongelmainen, siksi olen tuonne plinkin foorumillekin eksynyt).

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että sinä ET PYSTY naistasi parantamaan. Kukaan läheinen, teki hän mitä tahansa, ei vain VOI parantaa alkoholistia. Se lähtee alkoholistista itsestään. Tämä kuulostaa raadolliselta ja se on vaikea hyväksyä - tottakai haluaisit auttaa rakastasi, tottakai haluaisit tehdä kaiken mitä voit - mutta niin kauan kuin kuvittelet, että pystyt kontrolloimaan vaimosi alkoholinkäyttöä, niin kauan sinä vain hakkaat päätäsi seinään ja petyt kerta toisensa jälkeen.

Sinä et pysty ketään raitistamaan. Halu juomisen lopettamiseen, halu raitistua, sen täytyy lähteä alkoholistista itsestään. Alkoholismi on vain siitä ikävä sairaus, että sen oireisiin kuuluu koko ongelman kieltäminen. Alkoholisti ei usko, että hänellä on mitään ongelmaa, ja jos hänelle yrittää vihjaista jotain sen suuntaista, hän kieltää koko jutun ja/tai suuttuu. Suuttuminen oli siis vaimoltasi aivan tyypillinen reaktio. Niin kauan, kun vaimosi jatkaa ongelman kieltämistä, et voi tehdä asialle mitään. Vasta siinä vaiheessa, kun hän itse myöntää ja tunnustaa ongelmansa, pystyt häntä jotenkin auttamaan ja tukemaan.


Mitä sitten tehdä sillä välin?

1. Älä yritä kontrolloida hänen alkoholinkäyttöään. Se ei auta mitään, sinä itse vain väsyt siihen. Älä lähde mukaan mihinkään piilopullojen etsimis- ja piilotusleikkiin. Tuolla plinkin foorumilla lukemattomat läheiset ovat kertoneet tästä harrastamastaan sairaasta pullonpiilotuspelistä: alkoholisti piilottaa pullon, sinä etsit ja piilotat sen alkoholistilta, sitten alkoholisti etsii sen pullon uudestaan ja piilottaa sen... ei se johda mihinkään.

2. Älä suojele häntä alkoholinkäyttönsä seurauksilta. Älä hoida, älä rupea paapomaan. Esimerkkejä: jos vaimosi ei pysty hoitamaan jotain sovittua juttua kännin/krapulan takia, älä soittele hänen puolestaan tai keksi mitään tekosyitä, miksi hän ei pääse. Jos hän ei ole ajokunnossa, älä tarjoudu hänen kuskikseen, anna hänen itse järjestää kyyti. Ja niin edelleen... jos hoidat asioita hänen puolestaan, kun hän on ne ryssinyt juomisen takia, et auta häntä tippaakaan. Päinvastoin, mahdollistat hänen juomisensa, annat hänelle tilaisuuden jatkaa ongelmansa kieltämistä. Anna hänen kärsiä tekojensa seuraukset. (Varmista tietenkin, että lapset tulevat hoidetuksi. Jatka vaikka sitä tarkistelua, että onhan lapsilla kaikki hyvin... siitäkin huolimatta, että vaimosi suuttuu siitä.)

3. Hoida itseäsi! Hae itsellesi apua ja vertaistukea. Aloita vaikka noista linkeistä, jotka sinulle annoin.

Lue lisää

kiitoksia "rohkaisevista" kirjoituksista. Katsoin tuon päihdelinkin sivut ja siirsin kirjoitukseni keskeisimmän sisällön myös sinne. Tuntuu surulliselta ja lohduttomalta. Tulin juuri lounaalta vaimoni kanssa, juomaksi pelkkää vettä. Oli ihanaa olla hänen kanssaan kahdestaan ulkona syömässä lasten ollessa tarhassa, hän on suloinen ja rakastettava mutta nyt töissä istun yksin huoneessani ja suoraan sanoen itkettää. Tänään on kauppapäivä ja hän raahaa tyhjät pullot kauppaan ja tuo kotiin uuden lastin jonka maistelu alkaa ehkä jo ennen kun ehdin lasten kanssa kotiin viideltä. Ja jatkuu viikonlopun yli. Joudun lauantaina taas töihin ja sen aamun tilanne pelottaa jo valmiiksi.

Nyt kun ajattelen historiaa, tulee väistämättä mieleen hänen vanhempansa. Isänsä oli merimies joka teki paljon töitä ja maissa ollessa joi miehekkääseen tapaan. Äidistään kerrottiin ettei juonut koskaan. Toisaalta, ne muutamat kerrat kun hänet tapasin ennen hänen sairastumista, hän vaikutti tyypilliseltä kaappijuopolta/tissuttelijalta joka jo 55 v iässä kuoli dementiaan. Vaimoni ei mielellään puhu lapsuudestaan mutta sen mitä hän on maininnut ei kuullostanut hyvältä. Koskaan ei hyväksytty, tuettu tai kannustettu missään, koskaan et ollut riittävän hyvä tai kelvannut vanhemmille eikä hän juurikaan pidä yhteyksiä nyt jo 77 v isäänsä. Hänen lapsuutensa on ollut traumaattinen ja ehkä halu auttaa häntä sai minut rakastumaan ja sitoutumaan häneen. On surullista seurata alkanutta alamäkeä ja samalla toivoa ettei lapsille satu mitään poissaollessani.

surullinen40 kirjoitti:

kiitoksia "rohkaisevista" kirjoituksista. Katsoin tuon päihdelinkin sivut ja siirsin kirjoitukseni keskeisimmän sisällön myös sinne. Tuntuu surulliselta ja lohduttomalta. Tulin juuri lounaalta vaimoni kanssa, juomaksi pelkkää vettä. Oli ihanaa olla hänen kanssaan kahdestaan ulkona syömässä lasten ollessa tarhassa, hän on suloinen ja rakastettava mutta nyt töissä istun yksin huoneessani ja suoraan sanoen itkettää. Tänään on kauppapäivä ja hän raahaa tyhjät pullot kauppaan ja tuo kotiin uuden lastin jonka maistelu alkaa ehkä jo ennen kun ehdin lasten kanssa kotiin viideltä. Ja jatkuu viikonlopun yli. Joudun lauantaina taas töihin ja sen aamun tilanne pelottaa jo valmiiksi.

Nyt kun ajattelen historiaa, tulee väistämättä mieleen hänen vanhempansa. Isänsä oli merimies joka teki paljon töitä ja maissa ollessa joi miehekkääseen tapaan. Äidistään kerrottiin ettei juonut koskaan. Toisaalta, ne muutamat kerrat kun hänet tapasin ennen hänen sairastumista, hän vaikutti tyypilliseltä kaappijuopolta/tissuttelijalta joka jo 55 v iässä kuoli dementiaan. Vaimoni ei mielellään puhu lapsuudestaan mutta sen mitä hän on maininnut ei kuullostanut hyvältä. Koskaan ei hyväksytty, tuettu tai kannustettu missään, koskaan et ollut riittävän hyvä tai kelvannut vanhemmille eikä hän juurikaan pidä yhteyksiä nyt jo 77 v isäänsä. Hänen lapsuutensa on ollut traumaattinen ja ehkä halu auttaa häntä sai minut rakastumaan ja sitoutumaan häneen. On surullista seurata alkanutta alamäkeä ja samalla toivoa ettei lapsille satu mitään poissaollessani.

Lue lisää

Woihan witsi että ma melkein itken täällä kanssa. Sulla täytyy olla nyt härän voimat, tai oikeastaan kahden. Hae jostain apua ja tukea itsellesi, sillä vaimosi täytyy saada tajuamaan tilanne, mitään muutosta tai tervehtymistä ei tapahdu ennen sitä.

Meitä on muitakin, joita "ei tuettu ja kannustettu" lapsena, jos olisi, niin en tässä nyt istuisi ja naputtelisi. Vaimosi lienee iältään aikuinen, henkinen elämä on taantunut sinne lapsuuden ongelmaisiin aikoihin eikä niistä pääse yli työstämättä, ymmärtämättä niitä ja niiden sisältöä.

"Tajunnanvirran" ohjeet ovat ihan hyviä, niiden mukaan voi toimia; älä paapo, hyysää, salaa, äläkä auta häntä piilottamaan ongelmaansa. Toimi jokapäiväisessä elämässä rehellisesti ja niin, että hänkin tajuaa, mistä mikäkin asia johtuu ja juontuu. Koeta jotenkin realisoida, että hänen omat lapsensa joutuvat 'maksumiehiksi' siitä, mitä hänen vanhempansa eivät ole osanneet, ymmärtäneet ja että hekin olivat vain omien elämäntarinoidensa summia; osaamattomia, ymmärtämättömiä ja anteeksiantoa kaipaavia.

Yksi asia vaimollasi on paremmin kuin monella naisimmeisellä; hänellä on sinut.

Sinnikäs sissi kirjoitti:

Woihan witsi että ma melkein itken täällä kanssa. Sulla täytyy olla nyt härän voimat, tai oikeastaan kahden. Hae jostain apua ja tukea itsellesi, sillä vaimosi täytyy saada tajuamaan tilanne, mitään muutosta tai tervehtymistä ei tapahdu ennen sitä.

Meitä on muitakin, joita "ei tuettu ja kannustettu" lapsena, jos olisi, niin en tässä nyt istuisi ja naputtelisi. Vaimosi lienee iältään aikuinen, henkinen elämä on taantunut sinne lapsuuden ongelmaisiin aikoihin eikä niistä pääse yli työstämättä, ymmärtämättä niitä ja niiden sisältöä.

"Tajunnanvirran" ohjeet ovat ihan hyviä, niiden mukaan voi toimia; älä paapo, hyysää, salaa, äläkä auta häntä piilottamaan ongelmaansa. Toimi jokapäiväisessä elämässä rehellisesti ja niin, että hänkin tajuaa, mistä mikäkin asia johtuu ja juontuu. Koeta jotenkin realisoida, että hänen omat lapsensa joutuvat 'maksumiehiksi' siitä, mitä hänen vanhempansa eivät ole osanneet, ymmärtäneet ja että hekin olivat vain omien elämäntarinoidensa summia; osaamattomia, ymmärtämättömiä ja anteeksiantoa kaipaavia.

Yksi asia vaimollasi on paremmin kuin monella naisimmeisellä; hänellä on sinut.

Lue lisää

Kiitoksia asiallisista ja toisaalta rohkaisevista mutta toisaalta surullisen fatalistisista kommenteista. Viikonloppu meni kuten arvata saattoi. 3 ploa viiniä ja kun tulin lauantaina töistä kotiin, torkahteli vaimo kotona sohvalla viinilasi kädessä. Iltasella hän välillä tanssahteli lasi kädessään ja välillä ärjyili lapsille ja laitettuani lapset nukkumaan, huomasin hänen nukahtaneen istualleen sohvalle. Annoin hänen nukkua siellä ja menin itse nukkumaan. Jossain vaiheessa aamuyöllä hän oli kömpinyt sänkyyn nukkumaan. Hänellä on nyt viikon loma, onneksi hän menee etelään koska en jaksa katsella jokailtaista juomista mitä kotona ollessa lomat yleensä ovat olleet. Täytyy tutustua tuohon Al-anoon ja hankkia tuota ehdottamaanne kirjallisuutta vaikka tiedän ettei minun lukemiseni auta häntä. On todella turhauttava olo kun seuraa tilanteen luisumista syöksykierteeksi. Hänellä on ikää 35 v ja todellakin tuntuu että hän on juuttunut johonkin lapsuutensa vaiheeseen. Äitiinsä hän ei pitänyt mitään yhteyttä reiluun 15 vuoteen ja äidin kuoleman jälkeen juominen alkoi merkittävästi lisääntymään. Ehkä jotain jäi selvittämättä aikanaan ja se painaa? Musiikkimaku on muuttunut teinipoppiin ja goottiheviin ja baarikierroksia varten vaatetus muistuttaa teinien ja parikymppisten mieltymyksiä. Minulla on tunne, että jotain on pahasti vialla ja varmasti jonkinlaisen terapian tarvetta olisi eli juominen voi olla hänelle yritys hoitaa itseään. Tunnetason asioista puhuminen on lähes mahdotonta, hän suuttuu herkästi syyttäen minua hänen syyllistämisestään. Jopa se että kerroin rakastavani ja välittäväni hänestä oli syyllistämistä. Sanon kuulemma näin vain tahallani vaikken oikeasti välitä hänestä pätkääkään..? Ehkä hän elää jo jossain toisessa todellisuudessa. Koetan nyt itse jaksaa päivästä toiseen. Lasten kanssa on helppoa ja voimia-antavaa olla ja arki pyörii koska jaksan yhä rakastaa. Surettaa vain vaimoni valitsema tie.

surullinen40 kirjoitti:

Rianna on tavallaan oikeassa syyllistäessään minua vaimoni juomisesta koska sallin sen. En ota kuitenkaan kaikkea itseeni. Lapset ovat 2, 4 ja 5 ja yritän olla itse kotona mahdollisimman paljon heidän kanssaan. Juominen alkaa yleensä heti töiden jälkeen, joskus kun tulen lasten kanssa tarhasta, on vastassa iloinen, hieman horjahteleva, halaileva ja sössöttävä äiti. Lapset huomaa kyllä poikkeavan käytöksen ja pyrkivät pois hänen läheltään lastenhuoneeseen.

Juomisen suhteen tapahtui pientä muutosta kun otin asian puheeksi viime viikonloppuna. 2 päivää hän oli kokonaan juomatta, kävi lasten kanssa ulkona Särkänniemessä ja jopa lenkillä (kertoi ilmoittautuneensa yhteen juoksutapahtumaan joka on myöhemmin keväällä). Mutta sitten, tiistaina sama meno jatkui. Viime torstaista eiliseen taas 6 ploa viiniä eli 7 päivää joista 2 kuivaa, käytännössä 6ploa/5 pv. Aamulla nuorimmainen märkänä kun äiti halusi laittaa lapset illalla nukkumaan, meni vaippa ensin hajalle ja sitten jäi loppujen lopuksi laittamatta paikoilleen. Aiemmin olen pyrkinyt hoitamaan itse rutiinit lasten kanssa mutta hän huomaa kyllä jos yritän ohittaa hänet iltahommissa tai valvoa/tarkistaa jälkeenpäin että lapsilla on asiat hyvin.

Joudun välillä olemaan viikonloppuisin töissä ja tuntuu tosi pahalta jättää aamulla lapsia kotiin äidille joka on 2 viinipullon jälkeen mennyt nukkumaan/sammunut klo 4. Joskus olen miettinyt soittoa lastensuojeluun mutta en halua rikkoa liittoamme. Rakastan häntä ja pelkään että pian sattuu jotain peruuttamatonta hänelle tai lapsille.

Olo on todella avuton. Alkoholin käytöstä ei saa puhua, kuitenkin hänkin tajuaa varmasti että pullo/pv on reilusti yli suurkulutuksen rajan eikä sellaista kestä kukaan vuosia. Itse en pidä juomisesta lasten paikallaollessa mutta se ei häntä haittaa. Meillä on viinipulloteline keittiössä mutta pari kertaa olen valkoviinipöntön löytänyt kodinhoitohuoneesta liinavaatekaapista lakanoiden takaa. Tyhjät pullot kasautuvat eteisen kaappiin ja sieltä on helppo seurata kulutusta. Tekisi mieli pistää pirstaleiksi kaikki kotona olevat viinipullot sitä mukaa kun niitä löytyy mutta luulen sen johtavan vain hillittömään riitaan ja juomisen siirtymisen näkymättömiin.

Rianna kirjoitti säälivänsä lapsia jos meillä kummallakaan ei ole aikomustakaan ajatella lasten parasta. Olisiko sinulla joku konkreettinen ehdotus mitä tehdä? Olisiko perheen särkeminen/avioero paras ratkaisu? Eli minä ulos perheestä ja lapset äidille jolloin kukaan ei enää katso heidän peräänsä. Sosiaalitoimihan ei anna lasten lähihuoltajuutta isälle kun äidin alkon käytöstä ei ole muuta näyttöä kuin minun sanani. Jyrkkä kielto alkon käytölle/säilyttämiselle kotona ja piilopullojen etsintä? Luulisin että juominen siirtyisi sitten kaupungille. Asumme keskustassa, n. 100 m säteellä on kymmenkunta baaria/ravintolaa/yökerhoa. Ero saattaisi tästäkin seurata enkä haluaisi menettää häntä.

Kuten kirjoitin, olo on avuton. Vaihtoehdot vain huonoja tai vielä huonompia.

Lue lisää

"Olisiko perheen särkeminen/avioero paras ratkaisu? "

Suosittelisin sitä perinteistä juoponherätystestiä, uhkaat erolla ja lasten viemisellä ja jos touhu ei muutu, ihan oikeasti eroat ja viet lapset. Se voi herättää, jolloin vaimosi hakeutuu hoitoon ja raitistuu ja palaatte takaisin, tai sitten ei.

Tuollatavalla EI annata jatkaa. Lapsillon oikeus selvään lapsuuteen.

"Sosiaalitoimihan ei anna lasten lähihuoltajuutta isälle kun äidin alkon käytöstä ei ole muuta näyttöä kuin minun sanani. "

No ei kai sitä näyttöä ole noin vaikea etsiä? Ja vaikka lapset jäisivätkin äidille, niin ei muuta kuin lastensuojeluilmoitusta tekemään, alkoholisti kun ei tyypillisesti pysty skarppaamaan sitä vertaa että saisi pidettyä edes lapset.

töttörötöö kirjoitti:

"Olisiko perheen särkeminen/avioero paras ratkaisu? "

Suosittelisin sitä perinteistä juoponherätystestiä, uhkaat erolla ja lasten viemisellä ja jos touhu ei muutu, ihan oikeasti eroat ja viet lapset. Se voi herättää, jolloin vaimosi hakeutuu hoitoon ja raitistuu ja palaatte takaisin, tai sitten ei.

Tuollatavalla EI annata jatkaa. Lapsillon oikeus selvään lapsuuteen.

"Sosiaalitoimihan ei anna lasten lähihuoltajuutta isälle kun äidin alkon käytöstä ei ole muuta näyttöä kuin minun sanani. "

No ei kai sitä näyttöä ole noin vaikea etsiä? Ja vaikka lapset jäisivätkin äidille, niin ei muuta kuin lastensuojeluilmoitusta tekemään, alkoholisti kun ei tyypillisesti pysty skarppaamaan sitä vertaa että saisi pidettyä edes lapset.

Lue lisää

tuosta erolla uhkaamisesta, ainakin yksi tuttavani sai sillä äijänsä raitistettua. tajusi mitä oli menttämässä.

fsfssdf kirjoitti:

tuosta erolla uhkaamisesta, ainakin yksi tuttavani sai sillä äijänsä raitistettua. tajusi mitä oli menttämässä.

Avioeron hakeminen tai sillä uhkaaminen on minulle henkisesti vaikea paikka. Suvussani ja lähipiirissäni ei ole ollut tapana eroilla vaan asiat on pyritty selvittämään puhumalla. Lisäksi minut on aikanaan toistakymmentä vuotta sitten jätetty toisen miehen vuoksi enkä sellaista erohelvettiä haluaisi toista kertaa käydä läpi. Toisaalta pelkään hänen romahtavan nopeammin jos en ole perään katsomassa. No, en aio katsella tätä menoa enää pitkään. Lapsilla on todellakin oikeus päihteettömään lapsuuteen. Aamulla tarhaan mennessämme ohitimme aamukaljaansa lopettelevan spurgun ja 5 v poika kysyi onko tuo mies juonut liikaa viinaa? Vastasin että kyllä ja siihen hän että juoko äiti joskus liikaa viinaa? Pakko oli vastata että kyllä vaikka niin olisin halunnut suojella sekä vaimoani että lastani karulta totuudelta.

surullinen40 kirjoitti:

Avioeron hakeminen tai sillä uhkaaminen on minulle henkisesti vaikea paikka. Suvussani ja lähipiirissäni ei ole ollut tapana eroilla vaan asiat on pyritty selvittämään puhumalla. Lisäksi minut on aikanaan toistakymmentä vuotta sitten jätetty toisen miehen vuoksi enkä sellaista erohelvettiä haluaisi toista kertaa käydä läpi. Toisaalta pelkään hänen romahtavan nopeammin jos en ole perään katsomassa. No, en aio katsella tätä menoa enää pitkään. Lapsilla on todellakin oikeus päihteettömään lapsuuteen. Aamulla tarhaan mennessämme ohitimme aamukaljaansa lopettelevan spurgun ja 5 v poika kysyi onko tuo mies juonut liikaa viinaa? Vastasin että kyllä ja siihen hän että juoko äiti joskus liikaa viinaa? Pakko oli vastata että kyllä vaikka niin olisin halunnut suojella sekä vaimoani että lastani karulta totuudelta.

Lue lisää

Hei, voimia ja jaksamista hankalaan elämäntilanteeseesi. Mutta pidähän mielessä myös se, ettei alkoholismin kanssa loppupeleissä pärjää pelkällä puhumisella. Jos itse alkoholisti on sitä mieltä, että asiat on tosi ok - niin siinä ei puhe eikä itku auta. Et auta tilannetta suojelemalla vaimoa karulta totuudelta, vaan valitettavasti vaimosi on itse kannettava juomisensa seuraukset. Niin tylyltä kun se kuulostaa, niin se on ehdottomasti parempi vaihtoehto lapsillesi kuin pitkälliset salailu ja peittelyoperaatiot. Olen seurannut sivusta, kuinka suvussani on hyysätty ja edelleen hyysätään erilaisia addikteja - alkoholisteja, työnarkomaaneja ja huumeriippuvaisia - ja lopputuloksena ei ole ollut muuta kuin sukupolvien yli jatkuva katkeamaton ketju eritavoin onnettomia ja riippuvaisia ihmisiä. Voimia -

surullinen40 kirjoitti:

Kiitoksia asiallisista ja toisaalta rohkaisevista mutta toisaalta surullisen fatalistisista kommenteista. Viikonloppu meni kuten arvata saattoi. 3 ploa viiniä ja kun tulin lauantaina töistä kotiin, torkahteli vaimo kotona sohvalla viinilasi kädessä. Iltasella hän välillä tanssahteli lasi kädessään ja välillä ärjyili lapsille ja laitettuani lapset nukkumaan, huomasin hänen nukahtaneen istualleen sohvalle. Annoin hänen nukkua siellä ja menin itse nukkumaan. Jossain vaiheessa aamuyöllä hän oli kömpinyt sänkyyn nukkumaan. Hänellä on nyt viikon loma, onneksi hän menee etelään koska en jaksa katsella jokailtaista juomista mitä kotona ollessa lomat yleensä ovat olleet. Täytyy tutustua tuohon Al-anoon ja hankkia tuota ehdottamaanne kirjallisuutta vaikka tiedän ettei minun lukemiseni auta häntä. On todella turhauttava olo kun seuraa tilanteen luisumista syöksykierteeksi. Hänellä on ikää 35 v ja todellakin tuntuu että hän on juuttunut johonkin lapsuutensa vaiheeseen. Äitiinsä hän ei pitänyt mitään yhteyttä reiluun 15 vuoteen ja äidin kuoleman jälkeen juominen alkoi merkittävästi lisääntymään. Ehkä jotain jäi selvittämättä aikanaan ja se painaa? Musiikkimaku on muuttunut teinipoppiin ja goottiheviin ja baarikierroksia varten vaatetus muistuttaa teinien ja parikymppisten mieltymyksiä. Minulla on tunne, että jotain on pahasti vialla ja varmasti jonkinlaisen terapian tarvetta olisi eli juominen voi olla hänelle yritys hoitaa itseään. Tunnetason asioista puhuminen on lähes mahdotonta, hän suuttuu herkästi syyttäen minua hänen syyllistämisestään. Jopa se että kerroin rakastavani ja välittäväni hänestä oli syyllistämistä. Sanon kuulemma näin vain tahallani vaikken oikeasti välitä hänestä pätkääkään..? Ehkä hän elää jo jossain toisessa todellisuudessa. Koetan nyt itse jaksaa päivästä toiseen. Lasten kanssa on helppoa ja voimia-antavaa olla ja arki pyörii koska jaksan yhä rakastaa. Surettaa vain vaimoni valitsema tie.

Lue lisää

Jos tarkoitat "surullisella fatalistisuudella" sukupolvien jatkumoa, niin sanopa muuta. Mikään ei ole surullisempaa kuin se, että nykyajan lukuviisaat, fiksut, 'sivistyneet' ihmiset eivät pääse irti edellisen polven 'painolasteista'. Niitä kuljetetaan mukana, niistä ei raaskita päästää irti ja antaa anteeksi jotta voisi olla läheisimpien ihmisten kanssa tekemisissä eikä jättää omia vanhuksiaan odottamaan kuolemaansa yksinäisyyden vankilaan. Ja pahimmissa tapauksissa niillä pilataan omien(kin) lasten elämä. - Miksiköhän ?

........ kirjoitti:

Hei, voimia ja jaksamista hankalaan elämäntilanteeseesi. Mutta pidähän mielessä myös se, ettei alkoholismin kanssa loppupeleissä pärjää pelkällä puhumisella. Jos itse alkoholisti on sitä mieltä, että asiat on tosi ok - niin siinä ei puhe eikä itku auta. Et auta tilannetta suojelemalla vaimoa karulta totuudelta, vaan valitettavasti vaimosi on itse kannettava juomisensa seuraukset. Niin tylyltä kun se kuulostaa, niin se on ehdottomasti parempi vaihtoehto lapsillesi kuin pitkälliset salailu ja peittelyoperaatiot. Olen seurannut sivusta, kuinka suvussani on hyysätty ja edelleen hyysätään erilaisia addikteja - alkoholisteja, työnarkomaaneja ja huumeriippuvaisia - ja lopputuloksena ei ole ollut muuta kuin sukupolvien yli jatkuva katkeamaton ketju eritavoin onnettomia ja riippuvaisia ihmisiä. Voimia -

Lue lisää

Nyt alkoi tulla rouvalla rajat vastaan kun torstaihin saakka oli 1 plo viiniä/pv vauhti jatkunut jo ties kuinka pitkään. Pitkän perjantain kunniaksi sitten menikin pullo punkkua ja valkkaria eli 2 ploa klo 14-23. Varmaan alkaa kunto loppua hänelläkin. Laitoin tosiaan alkuviikosta Audit kyselyn hänelle meilinä, ei ole kuulunut mitään aiheesta...

surullinen40 kirjoitti:

Nyt alkoi tulla rouvalla rajat vastaan kun torstaihin saakka oli 1 plo viiniä/pv vauhti jatkunut jo ties kuinka pitkään. Pitkän perjantain kunniaksi sitten menikin pullo punkkua ja valkkaria eli 2 ploa klo 14-23. Varmaan alkaa kunto loppua hänelläkin. Laitoin tosiaan alkuviikosta Audit kyselyn hänelle meilinä, ei ole kuulunut mitään aiheesta...

Lue lisää

Helppoa ei ole elää alkoholistin kanssa ,ja vielä vaikeampaa se on erota. Sitä kun toista rakastaa.. vaikka huomaa väsyneensä itsekkin. Itselläni mies on suurkuluttaja ja terveyskin sen vuoksi menossa ja kohta synnytän... Monet itkut olen itkenyt että ei ku ihminen opi paljon on luvattu ja ei se lopu... tuntuu kuin olisi 24-tunnin hoitaja aikusella ja toisten on helppo sanoa että eroa ja itse olet valinnut kaverin mutta se ei olekkaan helppoa ainakaan mulla ajatella erota jota rakastaa...keinoja on vaikea löytää ja se häpeä ja syyllisyys.... alkoholisti todella määrää päivän rytmin ja sovitut jutut jäävät hänen vuoksi tekemättä koska milloin on liian humalassa ja milloin on saraskohtauksien riskit..... En kuskaa hänelle kaljaa enään mutta kummasti niitä ilmaantuu 30 pulloa päivässä. sillä välin kun olen poissa tunninkaa ni joku tuo...Oikea ystävä ei tois joka todella välittäis kaverista ,josta kohta tulossa isä... aamulla aikoi lopettaa kokonaan olenkin jo kauan odottanut saas nährä

vauva tulossa kirjoitti:

Helppoa ei ole elää alkoholistin kanssa ,ja vielä vaikeampaa se on erota. Sitä kun toista rakastaa.. vaikka huomaa väsyneensä itsekkin. Itselläni mies on suurkuluttaja ja terveyskin sen vuoksi menossa ja kohta synnytän... Monet itkut olen itkenyt että ei ku ihminen opi paljon on luvattu ja ei se lopu... tuntuu kuin olisi 24-tunnin hoitaja aikusella ja toisten on helppo sanoa että eroa ja itse olet valinnut kaverin mutta se ei olekkaan helppoa ainakaan mulla ajatella erota jota rakastaa...keinoja on vaikea löytää ja se häpeä ja syyllisyys.... alkoholisti todella määrää päivän rytmin ja sovitut jutut jäävät hänen vuoksi tekemättä koska milloin on liian humalassa ja milloin on saraskohtauksien riskit..... En kuskaa hänelle kaljaa enään mutta kummasti niitä ilmaantuu 30 pulloa päivässä. sillä välin kun olen poissa tunninkaa ni joku tuo...Oikea ystävä ei tois joka todella välittäis kaverista ,josta kohta tulossa isä... aamulla aikoi lopettaa kokonaan olenkin jo kauan odottanut saas nährä

Lue lisää

Miten uskallat olla ja elää vauvan kanssa samassa huushollissa, jossa on juopporenttu ? Sinä et ole aikuisesta ihmisestä vastuussa, et ole hänen vanhempansa mutta kohta olet pienen ihmisalun vanhempi ja tarvitset kaiken käytettävissä olevan voimasi siihen työhön ja vastuun kantoon.

Aseta ehdot holistille ja jos hän ei pysty niitä täyttämään eikä selvää päivää kykene näkemään, pellolle koko vätys häiritsemästä pikkuisen elämän alkua.

Kiitoksia kaikille voimia antavista ja rohkaisevista viesteistä. Tämä viikko onkin ollut varsinaista mykkäkoulua, ilmeisesti hän oli lukenut laittamani meilin ja Audit kyselyn. Muuta syytä suuttumiselle ja rähjäämiselle en keksinyt. Onneksi mykkäkoulun puolella oltiin niin päällisin puolin rauha säilyi talossa. Pojat kylläkin kävivät pari kertaa kysymässä miksi äiti ei puhu heillekkään mitään. No, eilen alettiin jo hieman tavanomaisista arkiasioista puhumaan eli ehkäpä tämä tästä asettuu. Ainakaan viiniä ei ole mennyt lasillistakaan kolmeen päivään, ehkä siihen vaikutti myös se, että vanhempani olivat kyläilemässä parina päivänä. Saas nähdä mitä viikonloppu tuo tullessaan.

surullinen?40 kirjoitti:

Kiitoksia kaikille voimia antavista ja rohkaisevista viesteistä. Tämä viikko onkin ollut varsinaista mykkäkoulua, ilmeisesti hän oli lukenut laittamani meilin ja Audit kyselyn. Muuta syytä suuttumiselle ja rähjäämiselle en keksinyt. Onneksi mykkäkoulun puolella oltiin niin päällisin puolin rauha säilyi talossa. Pojat kylläkin kävivät pari kertaa kysymässä miksi äiti ei puhu heillekkään mitään. No, eilen alettiin jo hieman tavanomaisista arkiasioista puhumaan eli ehkäpä tämä tästä asettuu. Ainakaan viiniä ei ole mennyt lasillistakaan kolmeen päivään, ehkä siihen vaikutti myös se, että vanhempani olivat kyläilemässä parina päivänä. Saas nähdä mitä viikonloppu tuo tullessaan.

Lue lisää

Vaimosi alkoholinkäyttö on niin säännöllistä ja runsasta, että juomisen lopettamisesta tulee vieroitusoireita, joita voivat olla ärtymys, univaikeudet, apeus. Sitä paitsi selvittyään joutuu vähitelleen miettimään myös omaa juomistapaansa ja siitä tuntee syyllisyyttä... joka taas on helpointa sammuttaa pullollisella viiniä. Tuossa vaiheessa juomista voi olla todella vaikeaa lopettaa enää pelkästään itse päättämällä. Voisitko kysyä, että mennäänkö hakemaan apua. Terveyskeskuksesta, A-klinikalta, AA:sta, mistä vaan. Kerro että poikanne jo on kääntynyt puoleesi ja ollut huolissaan.

Alkoholismi kehittyy usein hitaasti ja salakavalasti. Naisen kotijuopottelu on ikävää katsottavaa, mutta varsin ikävää se on myös asianomaiselle itselleen. Syyllisyys ja ahdistus meinaa tappaa allensa, eikä ajatusten kehää saa toiseksi muuta kuin juomalla. Vastuu lapsista on sietämätön ahdistuksen aihe, ei iloinen velvoite josta voi tuntea millään lailla suoriutuvansa. Alkoholi aiheuttaa pitkään käytettynä aivotoiminnassa ja välittäjäaineissa muutoksia, jotka entisestään pahentavat kierrettä.

Alkoholismin hoitoon on olemassa lääkkeitä ja terapiaa, mutta niitä saadakseen nykyjärjestelmän puitteissa on taisteltava... mitä alkoholisti itse ei kyllä välttämättä ole jaksavainen eikä kehtaavainen tekemään. Alkoholismin väistyessä esiin nousevat ne muut ongelmat, joita alkoholin juomisella on peitetty: mahdolliset parisuhdeongelmat, ongelmat vanhemmuuden roolin hyväksymisessä, masennus, koetut rooliristiriidat. Perheen kuvio voi muuttua, paluuta "entiseen" perheeseen ei ole, koska juominen ei lopu siten että otetaan pullo pois ja odotetaan että sillä asia selviää. Jotain on tultava juomisen tilalle (hyvä vastata että lenkkeily ja uinti, se ei kyllä kaikille riitä).

Mutta alkoholismista voi selvitä. Been there, done that.