Radio Vegassa kielikeskustelu jatkui perjantaina "Hur länge är Finland tvåspråkigt?"
Nuorilta suomalaisilta on saatu kommentteja, joissa aidosti kuuluu myös ruotsalaisvastaisuutta, "jotkut ärsyttää", nuorella vilpittömyydellä. Kuitenkin lähes kaikki ovat kaksikielisen maan kannalla. Erityisesti ruotsinkieliset nuoret, joille ruotsi on käyttökelpoinen kieli Nordenissa ja suomi ei. Heistä 300 000 on paljon. He myös nostivat esiin autonomisen rannikon.
Ohjelmassa pakollisen ruotsin vastaisuus liitetään hetkittäin ruotsinkielisyyden vastaisuuteen. Tämä liitetään yleiseen maahanmuuttajavastaisuuteen. Kuullaan myös Kirsi Virtasen aika kärkkäitä mielipiteitä.
Yllättävän realisti oli Olav S Melin. Hän sanoo, että ruotsi ei ole pitkään pakollinen suomenkielisissä kouluissa. On tärkeämpää keskittyä elämään sen lähdön jälkeen, miettiä mitä tapahtuu. Hän muistuttaa, että pakkoruotsi ei ole perinne vaan kolmenkymmenen vuoden takainen poliittinen päätös. Hän myös varottaa luottamasta ministereiden puheisiin, sillä on poliittisesti korrektia puhua pakollisen ruotsin puolesta mutta silloin ohitetaan kansan mielipide ja tämä voi johtaa vihaan suomenruotsalaisia kohtaan. Hän kysyy jopa, voisiko vähemmistökieliasemasta olla jotain etua.
Myntti sen sijaan kertaa perustuslakia, sanoo ettei taistelua ole hävitty ja piirtää kuvaa, jossa "Nordisk allianse" tulee tärkeäksi myös suomalaisille ja nostaa ruotsin kielen taas keskeiseksi. Hän myös kiittää opetusminiteriemme asennetta ja muita virallisia kannanottoja pakollisen ruotsin puolesta.
Toimittaja muotoili itse oleellisen kysymyksen: Onko maassa eliitti, joka kannattaa pakkoruotsia ja kaksikielisyyttä, mutta muu kansa ajattelee toisin.
Nuorilta suomalaisilta on saatu kommentteja, joissa aidosti kuuluu myös ruotsalaisvastaisuutta, "jotkut ärsyttää", nuorella vilpittömyydellä. Kuitenkin lähes kaikki ovat kaksikielisen maan kannalla. Erityisesti ruotsinkieliset nuoret, joille ruotsi on käyttökelpoinen kieli Nordenissa ja suomi ei. Heistä 300 000 on paljon. He myös nostivat esiin autonomisen rannikon.
Ohjelmassa pakollisen ruotsin vastaisuus liitetään hetkittäin ruotsinkielisyyden vastaisuuteen. Tämä liitetään yleiseen maahanmuuttajavastaisuuteen. Kuullaan myös Kirsi Virtasen aika kärkkäitä mielipiteitä.
Yllättävän realisti oli Olav S Melin. Hän sanoo, että ruotsi ei ole pitkään pakollinen suomenkielisissä kouluissa. On tärkeämpää keskittyä elämään sen lähdön jälkeen, miettiä mitä tapahtuu. Hän muistuttaa, että pakkoruotsi ei ole perinne vaan kolmenkymmenen vuoden takainen poliittinen päätös. Hän myös varottaa luottamasta ministereiden puheisiin, sillä on poliittisesti korrektia puhua pakollisen ruotsin puolesta mutta silloin ohitetaan kansan mielipide ja tämä voi johtaa vihaan suomenruotsalaisia kohtaan. Hän kysyy jopa, voisiko vähemmistökieliasemasta olla jotain etua.
Myntti sen sijaan kertaa perustuslakia, sanoo ettei taistelua ole hävitty ja piirtää kuvaa, jossa "Nordisk allianse" tulee tärkeäksi myös suomalaisille ja nostaa ruotsin kielen taas keskeiseksi. Hän myös kiittää opetusminiteriemme asennetta ja muita virallisia kannanottoja pakollisen ruotsin puolesta.
Toimittaja muotoili itse oleellisen kysymyksen: Onko maassa eliitti, joka kannattaa pakkoruotsia ja kaksikielisyyttä, mutta muu kansa ajattelee toisin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vuodenvaihteessa oli Manner-Suomessa muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvia henkilöitä n. 205.000. Ruotsinkielisiä oli n. 265.000. Kohta muunkielisten määrä on koko maassa suurempi kuin ruotsinkielisten. Näin on käynyt jo pääkaupunkiseudulla, missä muunkielisiä on n. 40.000 henkilöä enemmän kuin ruotsia puhuvia.
Onko oikein keskittyä kaksikielisyysongelmiin, kun ruotsia puhuvien rinnalla on yhä kasvava muunkielisten joukko? Tämä ei ole tullut keskusteluissa esiin, ja vaikuttaa siltä, että päättäjät pyrkivät vain rauhoittelemaan mielialoja, mutta eivät kerro mitä todellisuudessa ajattelevat.
Ei pitäisi ummistaa silmiään, ja ruotsinkielistenkin kannattaisi nähdä oma tilanteensa ja harkita, mikä on tärkeää, mikä pitää säilyttää ja mistä voidaan luopua. Ruotsin kielen säilymisestä ovat suomenruotsalaiset vastuussa itse, ja heidän on osattava tehdä oikeita päätöksiä. Muut ovat korkeintaan hyväntahtoisia, mutta enimmäkseen välinpitämättömiä. Ruotsinkieliset vahingoittavat omaa asiaansa takertumalla joihinkin yksittäisiin ylilyönteihin. Kun niistä mesotaan liiaksi, niin samalla provosoidaan lisää ylilyöntejä.
Tekstissä viitattiin ruotsinkielisyyden vastaisuuden vaikuttavan pakkoruotsin vastaisuuteen.
Entä jos on niin, että juuri pakkoruotsi aiheuttaa ruotsinkielisyyden vastustusta?
Ja niinhän se onkin.
Ohjelmassa haastateltu suomenkielinen vähemmistötutkija kysyi, miksi Ida Asplund marginalisoitiin (taliban-svensk) heti hänen esittäessään näkemyksiään suomenruotsalaisista etnisenä vähemmistönä.
Onko Ida Asplundin asenteessa jotain sellaista, joka suomenruotsalaisten pitäisi nostaa esiin ja pohtia myös etnistä ulottuvuutta? onko myös suomenruotsalaisten kesken keskustelu identiteetistä ja sen komponenteista sammutettu?
onko Ida Asplund vielä esillä?
Osa 1: http://www.youtube.com/watch?v=osfM_9p4qzA
Osa 2: http://www.youtube.com/watch?v=oKC4p_UiZq0&feature=related
Osa 3: http://www.youtube.com/watch?v=rFQfydXPOvQ&feature=related
Osa 4: http://www.youtube.com/watch?v=r9k1Z44jQpA&feature=related
Kiitos, yllättävän hyvä