Ehkäpä olen tehnyt virheen, kun olen hieman kertonut sotilas- ja työurastani. Joku nimittäin näkyy saaneen siitä herneen nenäänsä niin, että on kokonaan unohtanut politikoinnin ja alkanut vain ulostaa pimeän mielensä tuottamaa törkyä. Sitä on tullut monellakin nimimerkillä, mutta niiden takana täytyy olla yhden ja saman, sillä ei kai noin vakavasti häiriintyneitä liene useita tällä saitilla.
Lisäänpä hänen tuskaansa: Mielestäni olisin kyllä voinut kertoa urastani hieman enemmänkin ylpeillen, sillä melko hyvin menestyin niin sotilaana kuin siviilinä. Mutta menestys ei tule koskaan itsestään. Sitä saadakseen tarvitsee hankkia tiettyjä pätevyyksiä, joihin vaaditaan henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten yrityshalua ja jonkin verran kyvykkyyttäkin. Niitä ei ole tarvinnut tuo nimimerkki ”PunaLippalakki”, ”SänkyKaappi”, ”Suurella suulla paskaa” ym., sillä tuollaisen sanasonnan tuottaminen kumpuaa yrittämättäkin omasta mitättömyyden tunteesta ja kertoo kaiken kyvykkyyden, myös pidätyskyvyn täydellisestä puutteesta.
Hyvin pahana hän on pitänyt, että 25-vuotisen sotilasurani jälkeen olin vielä 15 vuotta siviilityössä. Ottamalla sellaisen vastaan vielä sotilasurani jälkeen, en vienyt työpaikkaa ainakaan häneltä, se on helppo havaita. Siitä, että juuri minut katsottiin sopivaksi tuohon tehtävään, pitänee syyttää enemmän työnantajaa kuin minua.
Minun syyni ei liioin ole hänen vakava häiriintyneisyytensä. Varmaan en ole häntä koskaan tavannut, sillä minä ja hän liikumme niin erilaisissa eri seuroissa, etteivät ne toisiaan koskaan hipaisekaan.
Kun hän syytti minua sotakiihkoiseksi ja tappamishaluiseksi, kerroin noista rauhanturvatöistäni ja mainitsin, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin 1988 YK:n rauhanturvaajille ja sitä osoittava pienoismerkki on takkini kauluskäänteessä. Tämän jälkeen hän oli tukehtua sisältään tulvivaan törkyyn. Panenpa vielä lisää pökköä pesään:
On minulla myös kymmenkunta kunniamerkkiä, jotka kahteen nauhaan kiinnitettynä koristavat juhlapuvun takkini rintapieltä yleensä kolme kertaa vuodessa, eli itsenäisyyspäivä, puolustusvoimain lippujuhlapäivän ja YK-päivän tilaisuuksissa, mutta silloin tällöin muulloinkin, mm. entisten joukko-osastojen tai sotilaskiltojeni juhlissa. jokaiseen liittyy kunniakirja, jossa todetaan minut tavalla tai toisella ansioituneeksi saamaan tuon kunniamerkin. Noissa mitaleissa on Suomen Valkoista Ruusua ja Suomen Leijonaa ja on myös sotilasansiomitali, mutta yhdessäkään niistä ei kyllä lue takana ”Urheudesta – För tapperhet”. Näinhän sodanaikaisissa mitaleissa yleensä lukee. On myös kolme mitalia, joissa kussakin lukee ”In the service of peace” (Kyprokselta, Siinailta ja Golanilta saadut) ja yksi, jossa on teksti ”Friendship across the frontiers”, tämä yhteispohjoismainen mitali on myönnetty minulle toiminnastani rauhanturvaajaveteraanien järjestöissä.
Te täysjärkiset varmaan huomaatte, että edellä oleva on tarkoitettu lähinnä vain tuolle häirikölle. Sitten tiedoksi muillekin, jotka kenties olette hieman ihmetelleet sitä, että entisellä sotilaalla on poliittinen kanta. Se ei ole kiellettyä aktiivisotilaaltakaan, mutta ei hän saa julkisesti kantaansa julistaa eikä kuulua jäsenenä mihinkään puolueeseen eikä osallistua puoluepoliittisiin rientoihin. Minulle tuo kaikki tuo olisi nyt sallittua, kun olen ollut evp jo yli 20 vuotta, mutta en silti nytkään kuulu mihinkään puolueeseen enkä osallistu poliittisiin rientoihin.
Minun viiteryhmissäni (reserviläis- ja sinibarettijärjestöissä, joukko-osastokilloissa, SPR:ssä, sydänyhdistyksessä ja sen kuntopiirissä yms.) sekä omassa sukulais-, tuttava- ja perhepiirissäni ei harrasteta politikointia eikä koskaan puhuta politiikkaa. Sitä ei puhuta edes meillä kotona. Itse asiassa en tiedä, mitä puoluetta vaimoni milloinkin äänestää, mutta epäilen hänen ainakin joskus äänestäneen myös vihreitä, joita minä en voi millään kannattaa, vaikka olenkin luontoihminen ja mm. Suomen Ladun jäsen.
Minä jo nuoruudessani kodin perintönä kannatin sosialidemokraatteja, mutta sittemmin olen ollut kansanpuolueen (liberaalien), myöhemmin kokoomuksen ja nyt taas melko pitkään sosialidemokraattien äänestäjä. Kohdallani on siis ympyrä sulkeutunut. Olen minä ainakin kerran äänestänyt kristillisiäkin ja kerran perustuslaillisia, silloin kun Ahti M Salonen oli presidentin vaalissa vastaehdokkaana Kekkoselle, jonka myös demarit ja kokoomus olivat minua ja monia muita suututtaneella tavalla nimenneet ehdokkaakseen. Keskustaa ja sen edeltäjiä en ole koskaan äänestänyt, enkä tietenkään Urho Kekkosta, jota en oppinut koskaan ihailemaan, kun olin jo nuoruudessani saanut hänestä tietyn kuvan, mikä vain vahvistui mielessäni ajan myötä.
En minä oikeasti kovin poliittinen ihminen ole. Moni muu asia kiinnostaa minua monin verroin enemmän kuin politiikka. Ja vaikka nyt olen kovin kepu-vastaisena esiintynyt, ei minulla mitään kepuvihaa ole. Sen puolueen politiikka ei vain ole ollut koskaan minun mieleeni. Tässä olen ajatellut yleisiä asioita ja myös isänmaan etua enemmän kuin omaa etuani. Historiaa luettuani olen kyllä ruvennut kunnioittamaan maalaisliiton perustajaa Santeri Alkiota ja arvostamaan vanhaa alkiolaista maalaisliittoa sekä monia sen poliitikkoja, isänmaallisia, viisaita kansanmiehiä. Mutta tuo puolue oli aivan eri puolue kuin myöhemmin ja sen poliitikot aivan erilaisia miehiä, kuin esim. maalaisliitto/keskustapuolueen K-linjalaiset. Johannes Virolaisessa oli kyllä paljon aitoa alkiolaisuutta ja hän oli muutenkin hyvin sympaattinen, rehti ihminen. Nyt olen iloinen tuosta Matti Vanhasen muodonmuutoksesta, josta eilen puhuin. Toivottavasti hänestä nyt saamani uusi käsitys kestää. Mikäli näin tapahtuu, voin vilpittömästi toivoa hänelle menestystä urallaan ja kaikkea hyvää ihmisenä.
Vaikka olin jo hiljentynyt pääsiäisen viettoon, poikkesin vielä tänne kommentoimaan paria vastinetta ja sanoakseni mielipiteeni tuollaisesta häiriköstä, jota tuskin keskustalaisetkaan haluavat omakseen lukea. Ja kun en ehkä ihan pian poikkea tänne – minun täytynee ryhtyä nyt muihin, tärkeämpiin puuhiin – niin sanon näkemiin joksikin aikaa ja nyt Teille kaikille Oikein Hyvää Pääsiäistä!
Lisäänpä hänen tuskaansa: Mielestäni olisin kyllä voinut kertoa urastani hieman enemmänkin ylpeillen, sillä melko hyvin menestyin niin sotilaana kuin siviilinä. Mutta menestys ei tule koskaan itsestään. Sitä saadakseen tarvitsee hankkia tiettyjä pätevyyksiä, joihin vaaditaan henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten yrityshalua ja jonkin verran kyvykkyyttäkin. Niitä ei ole tarvinnut tuo nimimerkki ”PunaLippalakki”, ”SänkyKaappi”, ”Suurella suulla paskaa” ym., sillä tuollaisen sanasonnan tuottaminen kumpuaa yrittämättäkin omasta mitättömyyden tunteesta ja kertoo kaiken kyvykkyyden, myös pidätyskyvyn täydellisestä puutteesta.
Hyvin pahana hän on pitänyt, että 25-vuotisen sotilasurani jälkeen olin vielä 15 vuotta siviilityössä. Ottamalla sellaisen vastaan vielä sotilasurani jälkeen, en vienyt työpaikkaa ainakaan häneltä, se on helppo havaita. Siitä, että juuri minut katsottiin sopivaksi tuohon tehtävään, pitänee syyttää enemmän työnantajaa kuin minua.
Minun syyni ei liioin ole hänen vakava häiriintyneisyytensä. Varmaan en ole häntä koskaan tavannut, sillä minä ja hän liikumme niin erilaisissa eri seuroissa, etteivät ne toisiaan koskaan hipaisekaan.
Kun hän syytti minua sotakiihkoiseksi ja tappamishaluiseksi, kerroin noista rauhanturvatöistäni ja mainitsin, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin 1988 YK:n rauhanturvaajille ja sitä osoittava pienoismerkki on takkini kauluskäänteessä. Tämän jälkeen hän oli tukehtua sisältään tulvivaan törkyyn. Panenpa vielä lisää pökköä pesään:
On minulla myös kymmenkunta kunniamerkkiä, jotka kahteen nauhaan kiinnitettynä koristavat juhlapuvun takkini rintapieltä yleensä kolme kertaa vuodessa, eli itsenäisyyspäivä, puolustusvoimain lippujuhlapäivän ja YK-päivän tilaisuuksissa, mutta silloin tällöin muulloinkin, mm. entisten joukko-osastojen tai sotilaskiltojeni juhlissa. jokaiseen liittyy kunniakirja, jossa todetaan minut tavalla tai toisella ansioituneeksi saamaan tuon kunniamerkin. Noissa mitaleissa on Suomen Valkoista Ruusua ja Suomen Leijonaa ja on myös sotilasansiomitali, mutta yhdessäkään niistä ei kyllä lue takana ”Urheudesta – För tapperhet”. Näinhän sodanaikaisissa mitaleissa yleensä lukee. On myös kolme mitalia, joissa kussakin lukee ”In the service of peace” (Kyprokselta, Siinailta ja Golanilta saadut) ja yksi, jossa on teksti ”Friendship across the frontiers”, tämä yhteispohjoismainen mitali on myönnetty minulle toiminnastani rauhanturvaajaveteraanien järjestöissä.
Te täysjärkiset varmaan huomaatte, että edellä oleva on tarkoitettu lähinnä vain tuolle häirikölle. Sitten tiedoksi muillekin, jotka kenties olette hieman ihmetelleet sitä, että entisellä sotilaalla on poliittinen kanta. Se ei ole kiellettyä aktiivisotilaaltakaan, mutta ei hän saa julkisesti kantaansa julistaa eikä kuulua jäsenenä mihinkään puolueeseen eikä osallistua puoluepoliittisiin rientoihin. Minulle tuo kaikki tuo olisi nyt sallittua, kun olen ollut evp jo yli 20 vuotta, mutta en silti nytkään kuulu mihinkään puolueeseen enkä osallistu poliittisiin rientoihin.
Minun viiteryhmissäni (reserviläis- ja sinibarettijärjestöissä, joukko-osastokilloissa, SPR:ssä, sydänyhdistyksessä ja sen kuntopiirissä yms.) sekä omassa sukulais-, tuttava- ja perhepiirissäni ei harrasteta politikointia eikä koskaan puhuta politiikkaa. Sitä ei puhuta edes meillä kotona. Itse asiassa en tiedä, mitä puoluetta vaimoni milloinkin äänestää, mutta epäilen hänen ainakin joskus äänestäneen myös vihreitä, joita minä en voi millään kannattaa, vaikka olenkin luontoihminen ja mm. Suomen Ladun jäsen.
Minä jo nuoruudessani kodin perintönä kannatin sosialidemokraatteja, mutta sittemmin olen ollut kansanpuolueen (liberaalien), myöhemmin kokoomuksen ja nyt taas melko pitkään sosialidemokraattien äänestäjä. Kohdallani on siis ympyrä sulkeutunut. Olen minä ainakin kerran äänestänyt kristillisiäkin ja kerran perustuslaillisia, silloin kun Ahti M Salonen oli presidentin vaalissa vastaehdokkaana Kekkoselle, jonka myös demarit ja kokoomus olivat minua ja monia muita suututtaneella tavalla nimenneet ehdokkaakseen. Keskustaa ja sen edeltäjiä en ole koskaan äänestänyt, enkä tietenkään Urho Kekkosta, jota en oppinut koskaan ihailemaan, kun olin jo nuoruudessani saanut hänestä tietyn kuvan, mikä vain vahvistui mielessäni ajan myötä.
En minä oikeasti kovin poliittinen ihminen ole. Moni muu asia kiinnostaa minua monin verroin enemmän kuin politiikka. Ja vaikka nyt olen kovin kepu-vastaisena esiintynyt, ei minulla mitään kepuvihaa ole. Sen puolueen politiikka ei vain ole ollut koskaan minun mieleeni. Tässä olen ajatellut yleisiä asioita ja myös isänmaan etua enemmän kuin omaa etuani. Historiaa luettuani olen kyllä ruvennut kunnioittamaan maalaisliiton perustajaa Santeri Alkiota ja arvostamaan vanhaa alkiolaista maalaisliittoa sekä monia sen poliitikkoja, isänmaallisia, viisaita kansanmiehiä. Mutta tuo puolue oli aivan eri puolue kuin myöhemmin ja sen poliitikot aivan erilaisia miehiä, kuin esim. maalaisliitto/keskustapuolueen K-linjalaiset. Johannes Virolaisessa oli kyllä paljon aitoa alkiolaisuutta ja hän oli muutenkin hyvin sympaattinen, rehti ihminen. Nyt olen iloinen tuosta Matti Vanhasen muodonmuutoksesta, josta eilen puhuin. Toivottavasti hänestä nyt saamani uusi käsitys kestää. Mikäli näin tapahtuu, voin vilpittömästi toivoa hänelle menestystä urallaan ja kaikkea hyvää ihmisenä.
Vaikka olin jo hiljentynyt pääsiäisen viettoon, poikkesin vielä tänne kommentoimaan paria vastinetta ja sanoakseni mielipiteeni tuollaisesta häiriköstä, jota tuskin keskustalaisetkaan haluavat omakseen lukea. Ja kun en ehkä ihan pian poikkea tänne – minun täytynee ryhtyä nyt muihin, tärkeämpiin puuhiin – niin sanon näkemiin joksikin aikaa ja nyt Teille kaikille Oikein Hyvää Pääsiäistä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
....oli varmaan kivaaaa´aaa´!
Täytyypä herätä hetkeksi henkiin. Joku tuolla arveli, että minä käyttäisin nimimerkkiä K.K.Korhonen. Jos tällä naurettavalla itsetärkeällä pöyhkeilijällä sattuu olemaan jonkun verran samoja poliittisia näkemyksiä kuin minulla, pidä erittäin pahana loukkauksena, että minut samaistetaan häneen. Mieluummin sitten vaikka Oiva Härköseen.
Kuinka Sinä nyt noin pillastuit? Minähän tarkoitin, kuten myös sanoin, tuon juttuni ”pullistelut” vain lisä-ärsytykseksi sille törkimykselle, jonka olin saanut kuumenemaan jo paljon vähemmällä niin, että hän sekosi kokonaan konsepteissaan ja unohti, että tällä saitilla olisi toivottavaa puhua politiikkaakin edes sivulauseessa. Olisin olettanut Sinulla olevan terävänäköisyyttä tuon huomaamiseksi, sillä jos Sinulla on samoja poliittisia näkemyksiä kuin minulla – niinhän sanoit – niin luulisi olevan hieman samanlaista asennetta ja huumorintajuakin. En ole juuri pannut merkille Sinun juttujasi, mutta uskon kyllä, että et Sinä tuo tarkoittamani typerys ole. Taidat olla vain hieman tosikko, ja siksi toiveesi vertautumista mieluummin Oiva Härköseen oli hyvin luonteva.
Huojentava tieto Sinullekin: K.K.Korhonen on tehtävänsä tehnyt eli saanut tuoduksi esille monet tärkeinä pitämänsä asiat ja poistuu nyt näiltä saiteilta. Hyvästini ”niin lähti kaunis päivänsäde” on toisaalla. Mitäpä minulla olisi enää ruodittavaa, kun Matti Vanhanenkin on jo kääntynyt sosialidemokraatiksi, mutta en jää tänne häntä siitä enempää kehuakseni, varsinkaan kun kepun kehumiseen en vielä näe aihetta!
tyhmä mies.
Vaikuttaa muualta (Jippii?) tulleelta hörhöltä. Ei täällä ole tapana käydä ihmisen kimppuun noin sikamaisesti vaikka ollaankin joskus eri mieltä.
Hyvää pääsiäistä!
Miten pidämme hölmön jännityksessä..
Vastaus ensi viikolla, samalla kanavalla samaan aikaan...
heheheheheheh
Korvakorut ja muut koristeet tekorinnassa koetuksella nautittaessa herneitä nenään - takaovesta...
aaaaaaahh ooooooooooooohh
oih oih oih
lisää. lisää..