Jos vaadin mieheltäni että edes yhden päivän ois ton lapsen kaa vaikka miten ois yrittäjä ja tekee töitä joka päivä iltaan asti.. paitsi ryyppyviikonloppunsa ja krapulasunnuntainsa. On jo yli vuoden tuo lapsikin eikä ole päivääkään ollut lapsen kanssa että minä saisin tuulettua yhtään. Ei muuten mutta minä en jaksa enää yhtään tuota alati narisevaa taaperoa. Nyt tuli raja vastaan oon kohta hourulassa jos en saa taukoa.
Mieheni vaan on sitä mieltä että hän tekee työt minä hoidan lapsen vaikka ei hänen firma kyllä leipää pöytään tuo ei oo tainnu kohta puoleen vuoteen tulla euron euroa hänelle omaa palkkaa firmastaan. Eikä aikaa perhe-elämälle tai parisuhteelle. Alkaa olla säästörahat käytetty kun ei tuo hoitolisäkään oo mikään huikee ja työpaikkakin multa meni alta äitiysloman aikana kun koko firma teki konkan että en minäkään niin vaan mee töihin takas..
Oon vaan ihan loppu! Haluun vaan kaatua nukkumaan enkä murehtia mistä leipää seuraavaksi tai rahaa asunnon maksuun. Tai mitä muksu seuraavaks on vailla..
Mieheni vaan on sitä mieltä että hän tekee työt minä hoidan lapsen vaikka ei hänen firma kyllä leipää pöytään tuo ei oo tainnu kohta puoleen vuoteen tulla euron euroa hänelle omaa palkkaa firmastaan. Eikä aikaa perhe-elämälle tai parisuhteelle. Alkaa olla säästörahat käytetty kun ei tuo hoitolisäkään oo mikään huikee ja työpaikkakin multa meni alta äitiysloman aikana kun koko firma teki konkan että en minäkään niin vaan mee töihin takas..
Oon vaan ihan loppu! Haluun vaan kaatua nukkumaan enkä murehtia mistä leipää seuraavaksi tai rahaa asunnon maksuun. Tai mitä muksu seuraavaks on vailla..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muista, että lapsi on syytön tuohon sinun ukkosi kusipäisyyteen. Pidä huolta lapsestasi! Voisitko pyytää apua isovanhemmilta tai muilta sukulaisilta. Pystyisitkö puhumaan asiasta neuvolassa?
Jonkin verran on itsellänikin elämänkokemusta ja sen perusteella voin sanoa, että miehet nyt eivät vain osaa ajatella kuin itseään. Harrastukset ja työ ovat tärkeimpiä - koska niitä on mukavaa tehdä ja niistä saa usein positiivista palautetta. Lapsi ei kehu koko ajan isäänsä, joten isä ei viitsi lapsen seurassa olla.
Pyydä apua ja jos et sitä saa, ala miettimään vakavasti, tulisitko paremmin toimeen kahdestaan lapsen kanssa kuin niin, että joudut kestämään vielä miehenkin kiukuttelun ja ryypiskelyn. Oma kokemukseni ainakin on, että elämä on paljon helpompaa lapsen kanssa kahdestaan kuin työnarkomaanin, ryypiskelevän ukon kotiorjana. Näkemyksiä lienee monia, mutta tällainen on minun kokemukseni.
Mä olen kans kyllästynyt vaatimaan mieheltä aikaa mulle ja lapsille.Mutta mitään en silti uskalla tehdä...
Tekis mieli lähteä lasten kans kävelemään...mutta ei oo pokkaa...ei ole pokkaa edes ehdottaa miehelle että muuttaisi edes joksikin aikaa pois...
Meillä mies kyllä on kotona,voi olla 3-4päivää vapaata vuorojen välissä.
Mutta aikaa ei silti tunnu löytyvän,ku tietokoneelle ja omille harrastuksille,lasten kans on kun itse lähden jonnekkin esim.kauppaan tai salille.
Luulempa että silloinkin suurimman osan ajasta istuu tietokoneella.
välillä toivon että mies tekisi jotain konkreettista,että voisin hänet jättää...esim pettäisi jne... mutta tiedän että hän ei sitä tee...
Makaan illat sängyssä hereillä ja mietin miten elämä on mennytkään tälläiseksi...en tiedä enää mitä tunnen ja ketä kohtaan... lapsia rakastan ja hetkittäin kai miestäkin,mutta suurimman osan ajasta tämä on vain sitä olemista... en tiedä mitä teen,koska miehen vanhemmat ja sukulaiset tulevat varmasti syyttämään erosta minua,jos minä olen se joka tämän haluaa päättää....heidän mielestään syyksi rikkoa perhe ei riitä se että homma ei vaan toimi...Mutta he eivät tiedäkkään kaikkea paskaa mitä saan heidän pojaltaan päälleni... tekis välill mieli valottaa tätä asiaa heille...mutta pelkään mieheni reaktiota,tiedän että hän suuttuisi totaalisesti... ja välit menis siinä...toisaalta se vois olla hyvä,mutta kun lapsia on niin väleissä haluaisin kuitenkin olla lasten takia...
Olen nyt viime aikoina huomannut olevani hituisen ihastunut yhtään nuorempaan mieheen... en tiedä onko se sitten vain sitä ulospääsyn hakemista vai mitä....mutta tätä miestä tulee ajateltua melkein päivittäin... En tiedä. elämä on vaikeaa ja sekavaa... voin henkisesti että fyysisesti pahoin...
koetan olla lasten kanssa normaali,mutta lapset on fiksuja,ja pelkään että he huomaavat tämän pahan oloni.
Miehen kanssa ei voi puhua mistään mitään... varsinkaan mitään vakavia,kun lapset on koko ajan tässä,haluaisin ehdottaa miehelle että olisimme erossa jonkun aikaa,katsotaan mitä elämältä halutaan.
Itse olen niin sekaisin että masennun välillä aika pahasti,ja nyt olen monta päivää ollut kamalan väsynyt...
Pelkäsin että olen raskaana,oireet viitta siihen,mutta mulla on kierukka... että ei pitäis olla... Mutta tiedä sit...
Toivottavasti teet ratkaisuja johonkin suuntaan ennekuin olet yhtä sekaisin tunteiden kanssa kuin minä.
Itse päätin palata takaisin töihin...sen takia että en näkisi miestäni niin paljon... toki siinä on se huono puoli että näen myös lapsia vähemmän... Mutta pakko tienata ja saada rahaa säästöön....
Koeta saada miehesi tajuamaan että menettää sinut ja lapsen jos jatkaa samaa rataa,kerro miten raha asiat stressaa sinua,luultavasti se stressaa myös miestäsi.
Jos firma ei tuota tai tekee miinusta...olisiko aika tehdä jotain asian kanssa...
nyt sun täytyy ottaa härkää sarvista kiinni.
Sano että et jaksa. Miehet kuvittelee että se elämä siellä kotona on vaan laakereillaan lekottelua ja kuhan vaan ollaan...vaikka se on kaikkea muuta.
Ymmärrän hyvin että tarvitset vapaa päivän,mutta älä pura sitä lapseesi. Eikö teillä ole mitään avoimia kerhoja...jne... täällä ainakin seurakunnalla on mihin saa lapsen viedä pariksi tunniksi päivällä.
Otappas selvää. Perhekahviloita on kans ympäri suomea,niistä saa äitikavereita.
On myös olemassa tukiperheitä.,johon lapsi voi mennä esim.2vkl kk. tai miten sovitte.
http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukiperhetoiminta
Toivottavsti oli jotain apua. Saimpahan itsekin vähän purkaa...kun ei ole oikein sellaisia joille näitä asioita voisi kertoa...
Paljolti kuin meillä...paitsi odotan viimeisilläni toista lasta, enkä ole ihastusta löytänyt/etsinyt muualta.
Minäkin odotan jotain konkreettista syytä jättää mieheni(esim pettäminen), koska muuten hän, eikä hänen sukunsa ymmärtäisi lainkaan. Eivätkä ikimaailmassa uskoisi hänestä mitään niin pahaa. Oma sukuni tietää faktat ja sen, kuinka hän on imenyt minusta mehut niin, etten jaksa enää edes lähteä. Jos lähtisin, mies ei tajuaisi syytä siihen lainkaan, vaan vääristelisi itselleen ja muille asian niin, että minä olen syyllinen.
Mieheni on yrittäjänä töissä tai päivystää 24/7 eikä kotona näy kun nukkumassa ja syömässä joskus. Hän ei katso lasta kuin ehkä kerran vkossa puolisen tuntia jotta ehdin kaupassa käydä yksin.
Lottovoittoa odotellessa.... Jos rahaa ei tarvisi lainkaan miettiä, olisin jo lähtenyt. Kaikki on mieheni nimissä, joten minä joutuisin muuttamaan lasten kanssa tyhjän päälle.
Vaikka kaikki olisi miehen nimissä, et eron tullen jää tyhjän päälle. Onko sinulle uskoteltu tai sinua uhkailtu niin? Hyvin moni äiti elää eron jälkeen yksinhuoltajana ja voi sekä pärjää taloudellisesti paremmin kuin aviossa ollessaan. Monesti puoliso hallinnoi rahoja ja pitää näin taloudellista valtaa perheessä, mutta sinä olet hoitanut lapset, yhteisen "omaisuutenne". Emme elä viisikymmentälukua ja äidillä on oikeuksia, vaikkei olisi tehnyt palkkatyötä ollenkaan. Enää ei siis mies voi harjoittaa sanelupolitiikkaa ja pitää perhettä pelossa uhkaamalla viedä toimeentulon. Rahaa et menetä, eikä sen menettämisen pelossa voi elää perhehelvetissä, se ei ole syy. Ymmärräthän, että lapset kärsivät ja ottavat sinusta alistuvan ja nujerretun ihmisen mallia etkä sinäkään ole paras äiti väsyneenä ja masentuneena.
On hirveän erikoista, että joku nainen elää miehensä suvun ehdoilla, jotenkin tulee paha olo, että onko sinulta jotenkin itsetunto viety? Miksi tarvitset sukua varten jonkun selityksen, et ole sellaista velvollinen antamaan yhtään kenellekään. Otatko ihan itsesi ja lastesi vuoksi selvää asiasta tarkemmin vaikka sosiaalityöntekijältä tai oikeusavustajalta näistä perheoikeudellisista asioista, jotta tunnet itsesi varmemmaksi asian kanssa. Finnlex.fi -sivuilta löytyy koko lainsäädäntö. Kotityö- ja lastenhoitotyökin on on eron tullessa yhteiseen kotiin tuotua "rahaa", joka otetaan huomioon erossa.
Älä anna nujertaa itseäsi!
On uskomatonta miten jotkut miehet on tollasia. Mä en kyllä ikinä kattelis miestä jota ei oma lapsi kiinnosta ja kuka kohtelee naistaan noin alempiarvoisena. Mun mies ja lapseni isä haluaa olla lapsemme kanssa ihan kahdestaankin ja usein. Vaikka käy töissä niin 3 kertaa viikossa on iltaisin lapsemme kanssa kun minä käyn rakkaassa harrastuksessani..en ees osaa kuvitella millasta on elää tollasen tunteettoman oman napansa näkevän miehen kanssa..tsemppiä vaan teille,älkää alistuko vaan olkaa vahvoja,ihan lapsennekin takia!!
meillä ei ole sama tilanne parisuhteessa, mutta olen aivan kuolemanväsynyt. poika syntyi vuosi sitten ja samaan aikaan miehen vanhemmat luopuivat maatilasta ja se siiryi meille. samoin homeinen asuinrakennus. sen purkutyöt alkoivat kesän alussa ja minä olen hoitanut kaikki kilpailutukset ja tavaroiden tilaamiset, ollut purkamassa ja rakentamassa ja siivoamassa, hoitanut kodin ja pojan. mumma on hoitanut rakennuksella aika paljon. asumme rivitalossa mun omistusasunnossa ja haikailin kämpän myymisestä heti kun päästään muuttamaan, mutta osoittautui mittauksissa, että tämäkin kämppä on homeessa ja lisäksi tähän pitäisi tehdä putkiremontti. tammikuussa mulla alkoi taas epäsäännöllinen kolmivuorotyö ja toinen lapsi on aluillaan, eli sekin on sekoittanut kropan täysin. oikeastaan kaikenlainen mielenkiinto on mennyt vähän kaikkeen. väsyttää vaan niin paljon ettei jaksa mitään.
minulle ajankohtaisista aiheista:
Meille syntymässä lapsi lähiaikoina ja samaan aikaan viedään yrityksen sukupolvenvaihdosta läpi - tosin yritys siirtyy miehelle hänen vanhemmiltaan eli jään enemmän sivurooliin. Mulla on rivariomistusasunto, jonka myyntiä haikailen kun päästään muuttamaan, mutta maallemuutossa potentiaalisia huolia, just talon kunto ja vanhemman sukupolven muuttokuviot ja laajemmin luopumisprosessi - sekään ei ole edennyt ihan kivuttomasti.
Äitiysloman jälkeinen aika käynyt jo mielessä vaikkei lapsi ole vielä syntynytkään...lähinnä tulopuolta mietin eli kuinka pakko on sitten palata työhön mahd. pian. Työpaikka, josta jäin äitiyslomalle ei ole kolmivuorotyötä (ei sopisi mulle missään olosuhteissa ihan terveydellisistäkään syistä), mutta muuten henkisesti kuormittava työ, jossa päivät venyy helposti ainakin 9 tuntisiksi. Siihen päälle tunnin ajomatkat aamuin illoin. Työn suhteen minulla onkin vireillä muita suunnitelmia, koska em. kuvio ei vaan tule toimimaan uuden elämäntilanteen myötä. Parisuhde toistaiseksi ok, mutta jännittää tietenkin miten kaikki loksahtaa kohdilleen kun kerralla tapahtuu enemmän eli venyä pitäisi... En ole ehkä niinkään huolissani omasta venymiskyvystä, mutta miehen osalta hetkittäin arveluttaa. Hän on melko mukavuudenhaluinen...tai se on väärä sana. Ehkä oikeampi kuvaus on, että hän kokee jo joutuneensa venymään elämässään niin paljon, että hakee "kevyempää olemista". Jep, ihan oikeutettu peruste, mutta lähivuodet ei vaan tule olemaan helppoja, vaikka kuinka katsoisi siihen olevan itsellä oikeus ja kohtuus.
No. Pakko mennä päivä kerrallaan ja katsoa mitä elämä tuo. Joskus huolenaiheet osoittautuva turhiksi, joskus ei edes tajunnut huolehtia kaikesta siitä, mikä sitten menikään pieleen. Tsemppiä kovasti sinulle ja perheellesi! Vaikka elämä tuppaa yllättämään ikävillä tavoilla, voi joskus käydä toisinkin, hetkessä tilanne on valoisampi.
joskin sillähän ei ole mitään merkitystä teidän tapauksessanne. Miehesi on mielipiteensä sanonut ja sinä olet eri mieltä. Mitä tehdä? Jos haluat huiliaikaa, hommaa jostakin lapsen vahti ja kannattaisi myös miettiä yli päätään teidän perheenne tilannetta. Eikö mies halua olla isä tai edes aviopuoliso?
Kummallista, että olet sietänyt tällaista peliä näinkin pitkään. Jos miehesi ei ole kiinnostunut lapsesta ja aiheuttaa etupäässä ongelmia, kannattaisiko miettiä eroa. Lapsen kasvaessa eroaminen on vaikeampaa. Vai ajatteletteko kumpikin vain itseänne ja lapsen etu on teille kummallekin yhden tekevää?
Mä haluaisin tietää, että miksi te olette tehneet lapsia tuollaisten miesten kanssa? Kai se nyt on ollut tiedossa, että eivät kotona ole, jos eivät ole olleet ennenkään. Eihän ne lapset sitä muuta. Eli onko tässä taas niin, että uskotaan toisen muuttuvan, kun mennään naimisiin tai tehdään lapsia? Sitten vasta tajutaan, että ei helvetti se muutukaan! Ja aletaan valittaa ja vaatia sitä, mitä ei ennen ole vaadittu.
Tässä on ihan selvästi kyse jo parinvalinnasta. Tosin monella on niin, että halutaan sitä perhettä niin vimmatusti, ettei edes katsota kenen kanssa sitä aletaan perustaa. Vaikka nimenomaan se on tärkeintä. On epäoikeudenmukaista tehdä lapsia tilanteeseen, jossa on jo selvää, ettei isä tule lasta hoitamaan. Se ei ole hyväksi lapsellekaan. Väsynyt äiti ja poissaoleva isä. Mitä järkeä?
Kun täällä kävi niin että mies innolla halusi perheen ja lapsia ja nyt kun on ei kiinnostakaan kun vaatiikin vissiin vähän liikaa. Hän joutuis jakamaan aikansa harrasteensa ynnämuun kivan tilalla lapsen hoitoon ynnämuuhun perhetoimintaan kuten kaupassa käyntiin ja sellaiseen.. miehelle on selväti ollut shokki koko tämä perhe-elämä. Ei olekaan kuten ennen. Sori vaan etten tajunnut kun näitä aiemmin ennen lasta pohdittiin ja kun mieskin sitä haaveili enpä osannut odottaa tällaista vauvan syntymän jälkeen.
Oli ennen kotona vaan ei ole enää onkin tullut yllättäviä menoja kun pitäis alkaa lasta hoitaan. Enkä usko olevani ainoa nainen jolle näin on käynyt.
Asia ei ole minulle omakohtainen, eikä toivottavasti sellaiseksi tulekaan. Näin sivusta voisin arvuutella että
Osa naisista luuli miehen muuttuvan lapsen / avioliiton ym. sitoumuksen myötä. Mies saattoi lupaillakin kovin vakuuttavasti, kyllähän sitä sitten asiat hoidetaan toisin kun tilanne on toinen. Ja osa todella pystyykin tähän, kyllähän ihmiset pystyvät muuttumaan kun olosuhteet muuttuvat.
Sitten on se porukka, joka todella näkee miehensä muuttuvan lapsen ym. myötä ihan toiseksi, vaan ei valitettavasti paremmaksi versioksi itsestään. Miehestä kuoriutuu väkivaltainen kumppani, alkoholi alkaa maistua tai lievemmästi sanottuna miehestä tulee se itsekeskeinen juntti, jonka mielestä lapsi ei saa haitata mitenkään hänen elämää (harrastuksia, yöunia, kaverien tapaamisia jne.).
Ja sitten osalla mies ei vaan tajunnut mitä isäksi tuleminen käytännössä on. Löytyyhän naisiakin, jotka eivät ymmärtäneet että lapsi voikin olla hyvin kormittava, terveys voi kärsiä synnytyksessä jne. Tässä poppoossa uskottiin että vanhemmuus on sitä, että sunnuntaisin kävellään söpösti vaunuja työntäen ja iloitaan siitä rakkauden hedelmästä, joka kauniisti maailmaan putkahti. Happily ever after...
Huono-onnisimmille voipi käydä kaikki tämä: mies lupailee muutosta ja maalailee ihanaa perhe-elämää & nainen itse tekee sitä samaa. Todellisuus valkeneekin vähemmn ruusunpunaisena, jolloin mies vetäytyy kuviosta ja nainen jää liian yksin hoitamaan vauvaa, loukkaantuu ja katkeroituu. Mies alkaa upota harrastuksiin yhä enemmän, viinakin maistuu ja riidellessä tulee sanottua asioita, jotka menee jo henkisen väkivallan puolelle, Sitten ihmetellään miksi kävi näin, vaikka kaikilla oli hyvät aikomukset.
Heippa.
Mun mies ei ollut ennen lapsien tekoa tuollainen mikä on nyt...
Välillä mä näen vilauksia siitä ihmisestä ja sen takia mä varmaan hänen kanssa vielä olen.
ennekuin lapsia alettiin tekemään,siitä sovittiin yhdessä eli nyt lapsi saa tulla kun on tullakseen. Halusi sitä lasta ihan yhtä paljon kuin minäkin.
Kaikista isoiten miestä on muuttanut nettipokeri...jos oli minun käsissäni sulkisin joka helvetin pokerisaitin lopullisesti,mitä netistä löytyy... Nyt on melkein kokonaan lopettanut, mutta tämä jatkuva 4v,pelaus ja miehen muuttuminen sen myötä ja ainainen riitely siitä pelauksesta on valitettavasti jättänyt isot arvet suhteeseen... Katsotaan saadaanko niitä korjattua...Myös se että mies on kova valittamaan,jos esim.kotona on sotkua jne... ku aina ei ihan kaikkea kerkeä kolmen lapsen kanssa kotona ollessa tekemään.