On väitetty että eräs ratkaiseva ero uskovien ja ateistien välillä on se, että uskovilla usko toimii psykologisesti suojelevana vyöhykkeenä kuolemanpelkoa vastaan, kun he voivat kuvitella että kuolema ei olekaan lopullinen, vaan sen jälkeen alkaa se ikuinen elämä. Vastaavasti ateisteilla ei taas ole kuolemanpelkoa, joten ateistit eivät tarvitse sellaisia mielihyväsatuja, jotka lohduttavat väistämättömän kuoleman edessä.
Kysytäänkin nyt siis ateisteilta että pelkäätkö sinä kuolemaa, ja samalla kysytään uskovilta että tuoko uskosi sinulle hyvänolon tunnetta siitä että kuolema ei olekaan lopullinen, vaan kuoleman jälkeen alkaa ikuinen elämä? Katsotaan meneekö vastaukset oletuksen mukaisesti...
Pelkäättekö kuolemaa?
155
1319
Vastaukset
Uskonnoton ja en pelkää kuolemaa.
- Kuiperus
Uskonnoton en pelkää kuolemaa.
- M@k3
Olemattomuudessa ei ole pelättävää.
Äidilläni oli kuulemma kova työ saada pöngättyä minut tänne, joten olin ilmeisesti melko tyytyväinen syntymääni edeltäviin oloihin. Ei siis pelota palata samaan tilaan.
En pelkää, se on osa elämää
Vaikka kuullostaakin lohdottomalta et kuoleman jälkeen ei ole enää mitään
Toisaalta mitään ei voi syntyä jos jotain ei ensin kuole! (elämän kiertokulku) Ja jäädäänhän sitä elämään joidenkin sydämmiin/muistoihin.
Voi ehkä kuullostaa hassulta, mut itse en ainakaan haluis elää ikuisesti!- Eihän ihminen edes
ymmärrä, mitä kuolema on, ennenkuin tulee uskoon - siksi sitä ei osata pelätäkään.
Uskoontullut saa Jumalalta uuden, iankaikkisen elämän - sentähden uskovan kuolemakin on vain siirtymistä rajan toiselle puolen - riisuttuna tästä ruumiista, joka maatuu - täydellisesti siihen olotilaan, jonka hän omistaa jo nyt sisäisesti täällä ajassa.
Minusta on mahtavaa ajatella sitä, että kuoltuani en jää maan multiin, vaan elämäni jatkuu täydellisenä:
sellaisena jollaiseksi Jumala minut alunperin suunnitteli - jollaiseksi Hän muuttaa jo nyt minua sisäisesti eläessäni Hänen yhteydessään. Eihän ihminen edes kirjoitti:
ymmärrä, mitä kuolema on, ennenkuin tulee uskoon - siksi sitä ei osata pelätäkään.
Uskoontullut saa Jumalalta uuden, iankaikkisen elämän - sentähden uskovan kuolemakin on vain siirtymistä rajan toiselle puolen - riisuttuna tästä ruumiista, joka maatuu - täydellisesti siihen olotilaan, jonka hän omistaa jo nyt sisäisesti täällä ajassa.
Minusta on mahtavaa ajatella sitä, että kuoltuani en jää maan multiin, vaan elämäni jatkuu täydellisenä:
sellaisena jollaiseksi Jumala minut alunperin suunnitteli - jollaiseksi Hän muuttaa jo nyt minua sisäisesti eläessäni Hänen yhteydessään."Eihän ihminen edes ymmärrä, mitä kuolema on, ennenkuin tulee uskoon"
No huhhuh... Moni eläinkin suree kun näkee kuolleen sukulaisensa, ovatko nämäkin eläimet uskossa?- Olin ajattelematon
qfft kirjoitti:
"Eihän ihminen edes ymmärrä, mitä kuolema on, ennenkuin tulee uskoon"
No huhhuh... Moni eläinkin suree kun näkee kuolleen sukulaisensa, ovatko nämäkin eläimet uskossa?mutta tarkoitin sitä, että yleensä ihminen ei juuri huomisesta huolta kanna, eikä ajattele sitä siten,
kuin uskovainen, joka elää niin, että on valmis kohtaamaan iankaikkisuuden ja Jumalan. - karisma
Olin ajattelematon kirjoitti:
mutta tarkoitin sitä, että yleensä ihminen ei juuri huomisesta huolta kanna, eikä ajattele sitä siten,
kuin uskovainen, joka elää niin, että on valmis kohtaamaan iankaikkisuuden ja Jumalan.Mitä sitten miten se mihinkään liittyy.
Mä olen ihan valmis kohtaamaan lopullisuuden milloin tahansa, en sitä toivo vielä tulevan mutta en sitä myöskään pelkää.
Sä puhut ihan tuubaa. Miten niin vain uskovainen on valmis kohtaamaan kuoleman, jota ei edes pidä kuolemana vaan jonain siirymisenä jonnekkin olemattomaan paikkaan viettämään aikaa jonkun olemattoman hemmon seurassa.
Mikä siinä nyt on niin ylivoimaista ymmärtää, että kun loppu tulee niin se on sitten loppu ihan aikuisten oikeesti totaalisen lopullinen loppu, ei mitään ikuisuutta eikä olemattomia hemuleita.
Vai onko kuolema uskovaisille todella niin kamalan pelon paikka, ettei sen lopullisuutta kyetä/tahdota ymmärtää? - Loukkasiko sinua
karisma kirjoitti:
Mitä sitten miten se mihinkään liittyy.
Mä olen ihan valmis kohtaamaan lopullisuuden milloin tahansa, en sitä toivo vielä tulevan mutta en sitä myöskään pelkää.
Sä puhut ihan tuubaa. Miten niin vain uskovainen on valmis kohtaamaan kuoleman, jota ei edes pidä kuolemana vaan jonain siirymisenä jonnekkin olemattomaan paikkaan viettämään aikaa jonkun olemattoman hemmon seurassa.
Mikä siinä nyt on niin ylivoimaista ymmärtää, että kun loppu tulee niin se on sitten loppu ihan aikuisten oikeesti totaalisen lopullinen loppu, ei mitään ikuisuutta eikä olemattomia hemuleita.
Vai onko kuolema uskovaisille todella niin kamalan pelon paikka, ettei sen lopullisuutta kyetä/tahdota ymmärtää?se mitä kirjoitin ? Täällähän kysyttiin siitä, miten asennoidumme kuolemaan ja minä vastasin
miten uskovaisena siihen suhtaudun. Jos minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen
että kaikki olemme kerran Jumalan edessä siitä, miten olemme täällä ajassa eläneet, niin
silloinhan minä pyrin elämään niin, että olen valmis kohtaamaan kuoleman ja elämän Herran. Loukkasiko sinua kirjoitti:
se mitä kirjoitin ? Täällähän kysyttiin siitä, miten asennoidumme kuolemaan ja minä vastasin
miten uskovaisena siihen suhtaudun. Jos minä uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen
että kaikki olemme kerran Jumalan edessä siitä, miten olemme täällä ajassa eläneet, niin
silloinhan minä pyrin elämään niin, että olen valmis kohtaamaan kuoleman ja elämän Herran."Minusta on mahtavaa ajatella sitä, että kuoltuani en jää maan multiin, vaan elämäni jatkuu täydellisenä:
sellaisena jollaiseksi Jumala minut alunperin suunnitteli - jollaiseksi Hän muuttaa jo nyt minua sisäisesti eläessäni Hänen yhteydessään."
En halua sinnuu loukata, mutta ei mene millään mun jakeluun, että minkätakia ketkään täyspäiset ihmiset pitävät tuollaista ajatusmallia mitenkään järkevänä, saati pitäis haluttavana vaihtoehtona.- Sen ymmärtäminen
A.Mikkonen kirjoitti:
"Minusta on mahtavaa ajatella sitä, että kuoltuani en jää maan multiin, vaan elämäni jatkuu täydellisenä:
sellaisena jollaiseksi Jumala minut alunperin suunnitteli - jollaiseksi Hän muuttaa jo nyt minua sisäisesti eläessäni Hänen yhteydessään."
En halua sinnuu loukata, mutta ei mene millään mun jakeluun, että minkätakia ketkään täyspäiset ihmiset pitävät tuollaista ajatusmallia mitenkään järkevänä, saati pitäis haluttavana vaihtoehtona.vaatisi omakohtaisen kokemuksen - hengelliseen elämään sisältyy niinpaljon asioita,
joita ei voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen.
Minä kuitenkin olen iloinen siitä, että saan omistaa ikuisen elämän jo täällä ajassa
ja sekin jo taas on sellainen asia, jota et voi ymmärtää..siksi en selitä sen enempää. Sen ymmärtäminen kirjoitti:
vaatisi omakohtaisen kokemuksen - hengelliseen elämään sisältyy niinpaljon asioita,
joita ei voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen.
Minä kuitenkin olen iloinen siitä, että saan omistaa ikuisen elämän jo täällä ajassa
ja sekin jo taas on sellainen asia, jota et voi ymmärtää..siksi en selitä sen enempää.Ikuisuus (ylipäätään missään) kuullostaa ja tuntuun ajatuksenakin niin hirvittävältä, että jos se olis totta käyttäisin koko elämäni jokaisen sekunnin yrittäen keksiä kuinka siltä välttyä.
- Thronos
A.Mikkonen kirjoitti:
Ikuisuus (ylipäätään missään) kuullostaa ja tuntuun ajatuksenakin niin hirvittävältä, että jos se olis totta käyttäisin koko elämäni jokaisen sekunnin yrittäen keksiä kuinka siltä välttyä.
Olen samaa mieltä. Ajatus ikuisuudesta jossakin, vailla poispääsyn mahdollisuutta, on kauhistuttavan ahdistava. Ja monet uskovaiset sanovat että ajatus siitä että kuoleman jälkeen vain katoaa on surullinen, kylmä ja pelottava. Kyllä meitä on moneksi...
- Väittääkö joku
Thronos kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Ajatus ikuisuudesta jossakin, vailla poispääsyn mahdollisuutta, on kauhistuttavan ahdistava. Ja monet uskovaiset sanovat että ajatus siitä että kuoleman jälkeen vain katoaa on surullinen, kylmä ja pelottava. Kyllä meitä on moneksi...
ettei mieleen olisi koskaan tullut - mitä järkeä tässä kaikessa on, kun joskus kuollaan pois - ? Noin minä ainakin ajattelin ennen uskoontuloani ja myönnän senkin, että oli
aikamoinen järkytyskin käsittää, että elämme henkimaailman ympäröimänä, eikä elämä
lopukkaan hautaan !
Tosin en minä kovinkaan suuresti pidä ajatuksesta että minun olemassaoloni loppuu.
Jos minulla olisi mahdollisuus pidentää omaa elinaikaani ja samalla parantaa sen laatua, niin ei minulla olisi mitään sitä vastaan. Tämä onkin yksi syy minkä takia moderni tiede on jotakin jota kannatan varsin voimakkaasti, sillä mikäli tähän ongelmaan nimeltä kuoleminen löytyy ratkaisu niin sieltä.- QffT
En itse kuolematilaa vaan sitä edeltävää kipua ja särkyä ja surua.
Mielummin kuollut kuin kuolemaisillaan. Kannatan eutanasiaa. Omaa kuolemaani en pelkää. Lasteni kyllä. Muutenkin aina lasten ja nuorten kuolema ahdistaa. Jäi elämää elämättä. Uskonnottomana en oleta, että he "pääsevät parempaan paikkaan" tai syntyvät uudelleen :o(
- Pastori Muikku
..mutta kuolintapaa kyllä. Toivoisin sen olevan kivuton ja nopea.
Monesti olen kuullut, että ikäloppu raihnas vanhus toivoo jo saavansa kuolla rauhassa, koska on vain niin väsynyt ja vanha. Minusta se on ymmärrettävää."Haluan kuolla rauhallisesti, nukkuessani. Kuten isoisäni.
En huutaen ja kirkuen, paniikissa. Kuten hänen matkustajansa."
- Tähtis 98
En pelkää kuolemaa, koska kuolema on uusi alku.
- QffT
Jos elämä jatkuu kuoleman jälkeen, kuolemahan menettää merkityksensä?
Aletaanko kutsumaan kuolemaa siirtymisvaiheeksi, koska arvon tähtis uskoo elämän jatkuvan? - Tähtis 98
QffT kirjoitti:
Jos elämä jatkuu kuoleman jälkeen, kuolemahan menettää merkityksensä?
Aletaanko kutsumaan kuolemaa siirtymisvaiheeksi, koska arvon tähtis uskoo elämän jatkuvan?Mikä merkitys sillä mielestäsi on?
Tai ensin, mikä merkistys elämisellä on? - QffT
Tähtis 98 kirjoitti:
Mikä merkitys sillä mielestäsi on?
Tai ensin, mikä merkistys elämisellä on?Kuolema tulee kun elämä lakkaa.
Elämä alkaa kun eloton aine muuttuu elolliseksi ja alkaa kuluttamaan happea energian tuottoon, solut alkavat monistaa itseään. - Tähtis 98
QffT kirjoitti:
Kuolema tulee kun elämä lakkaa.
Elämä alkaa kun eloton aine muuttuu elolliseksi ja alkaa kuluttamaan happea energian tuottoon, solut alkavat monistaa itseään.selkeä vastaus, ainakin tältä osin: "Kuolema tulee kun elämä lakkaa."
Mutta sitten tuo jatkosi antaa varuja vaikka mihin. Joten tarkentaisitko? - QffT
Tähtis 98 kirjoitti:
selkeä vastaus, ainakin tältä osin: "Kuolema tulee kun elämä lakkaa."
Mutta sitten tuo jatkosi antaa varuja vaikka mihin. Joten tarkentaisitko?Noh siis ihmisen syömä ruoka ei elä, mutta sitten kiveksissä ihminen tuottaa ravinnosta uutta elämää siittiöiden muodossa.
Siis olentoja jotka kuluttavat energiaa liikkumiseen. Varsinainen "elämä" sitten alkaa kun tämä itseliikkuva kykenee monistelemaan itseään, joka tapahtuu kun siittiösolu menee munasoluun. Tulee informaatio ihmisen tekemiseen ja solut alkavat monistautua. - Tähtis 98
QffT kirjoitti:
Noh siis ihmisen syömä ruoka ei elä, mutta sitten kiveksissä ihminen tuottaa ravinnosta uutta elämää siittiöiden muodossa.
Siis olentoja jotka kuluttavat energiaa liikkumiseen. Varsinainen "elämä" sitten alkaa kun tämä itseliikkuva kykenee monistelemaan itseään, joka tapahtuu kun siittiösolu menee munasoluun. Tulee informaatio ihmisen tekemiseen ja solut alkavat monistautua.teoriaa esittelet, eli ruoka ei elä? Mielestäni kyllä ruokakin aina elää, eläimet kunnes ne tapetaan mutta entäs vihannekset ?
Ja toki tämä ihmisen alullepano on kaikkien tiedossa, olipa ravintoa tai ei.
Mutta tuo 'itseliikkuvuus' on aikamoista teoriaa sinälläänn! Joten paneudu nyt asian ytimeen, eli mikä on elämän tarkoitus, ennen sitä väistämätöntä kuolemaa!? Tähtis 98 kirjoitti:
teoriaa esittelet, eli ruoka ei elä? Mielestäni kyllä ruokakin aina elää, eläimet kunnes ne tapetaan mutta entäs vihannekset ?
Ja toki tämä ihmisen alullepano on kaikkien tiedossa, olipa ravintoa tai ei.
Mutta tuo 'itseliikkuvuus' on aikamoista teoriaa sinälläänn! Joten paneudu nyt asian ytimeen, eli mikä on elämän tarkoitus, ennen sitä väistämätöntä kuolemaa!?Kaiken olevan tarkoitus on vain olla olemassa.
Erittäin simppeliä.Tähtis 98 kirjoitti:
teoriaa esittelet, eli ruoka ei elä? Mielestäni kyllä ruokakin aina elää, eläimet kunnes ne tapetaan mutta entäs vihannekset ?
Ja toki tämä ihmisen alullepano on kaikkien tiedossa, olipa ravintoa tai ei.
Mutta tuo 'itseliikkuvuus' on aikamoista teoriaa sinälläänn! Joten paneudu nyt asian ytimeen, eli mikä on elämän tarkoitus, ennen sitä väistämätöntä kuolemaa!?Minä ainakin haluan tappaa ruokani ennen syömistä ;o)
- Rauli Badding
jonkunasteisen kuolemanpelon pitäisi olla suorastaan lajityypillinen ominaisuus, ikäänkuin itsesuojeluvaiston osanen? Herätänkin kysymyksen, minkälaista elämää elätte, jos teillä ei ole minkäänlaista kuolemanpelkoa? Onko kuolemanpeloton ateisti siis evoluution kannalta epätoivottu ja tuhoontuomittu harha-askel?!
Toisekseen koko kysymys on jo lähtöoletukseltaan ateistinen. Oikeasti nimittäin ateismi toimii psykologisena suojavyöhykkeenä elämää liiaksi kahlitsevaa kuolemanpelkoa vastaan koska ihminen voi kuvitella, että kuolema on lopullinen!"Eikös jonkunasteisen kuolemanpelon pitäisi olla suorastaan lajityypillinen ominaisuus, käänkuin itsesuojeluvaiston osanen? Herätänkin kysymyksen, minkälaista elämää elätte, jos teillä ei ole minkäänlaista kuolemanpelkoa? "
Kuolemanpelko on eri asia kuin kuolemisenpelko. Kuoleminen on prosessi joka voi olla kivulias, epämiellyttyvä ja pitkäkin kun taas kuolema on olotila jota ei tiedosta enempää kuin syntymystä edeltävää aikaa.
Toinen on ihan välttelemisen arvoinen asia ja toisesta ei ole niinkään väliä.
Jos minä olisin sairaalassa tuskissani maksimissaan pari viikkoa elinaikaa jäljellä, niin nappaisin ihan varmasti jonkun kivuttoman "eutanaasia-pillerin" koska haluan välttää pitkää kuolemista enemmän kuin kuolemaa...
Ymmärrätkö?>> Toisekseen koko kysymys on jo lähtöoletukseltaan ateistinen. > Oikeasti nimittäin ateismi toimii psykologisena suojavyöhykkeenä elämää liiaksi kahlitsevaa kuolemanpelkoa vastaan koska ihminen voi kuvitella, että kuolema on lopullinen!
- Rauli Badding
boxerblock kirjoitti:
"Eikös jonkunasteisen kuolemanpelon pitäisi olla suorastaan lajityypillinen ominaisuus, käänkuin itsesuojeluvaiston osanen? Herätänkin kysymyksen, minkälaista elämää elätte, jos teillä ei ole minkäänlaista kuolemanpelkoa? "
Kuolemanpelko on eri asia kuin kuolemisenpelko. Kuoleminen on prosessi joka voi olla kivulias, epämiellyttyvä ja pitkäkin kun taas kuolema on olotila jota ei tiedosta enempää kuin syntymystä edeltävää aikaa.
Toinen on ihan välttelemisen arvoinen asia ja toisesta ei ole niinkään väliä.
Jos minä olisin sairaalassa tuskissani maksimissaan pari viikkoa elinaikaa jäljellä, niin nappaisin ihan varmasti jonkun kivuttoman "eutanaasia-pillerin" koska haluan välttää pitkää kuolemista enemmän kuin kuolemaa...
Ymmärrätkö?Kuoleman hetkellä aika menettää merkityksensä, joten kuolemisen/kuoleman pelon erottelu on turhanpäiväistä semantiikkaa.
"Kuoleminen on prosessi joka voi olla kivulias, epämiellyttyvä ja pitkäkin kun taas kuolema on olotila jota ei tiedosta enempää kuin syntymystä edeltävää aikaa."
Sinä pelkäät SAIRASTAMISTA. Tai jos niin halutaan sanoa, pelkäät TEHDÄ kuolemaa.
Kuten tiedät, elämä on tila, joka varmuudella johtaa kuolemaan, ja vakava sairauskin voi olla jo aivan oven takana. Siispä, jos haluat maksimoida riskittömyytesi, kannattaa ehkä harkita pillerin ottamista jo nyt! =)
jk. Millä perusteella syntymää edeltävää aikaa ei tiedosteta? Toisaalta, tiedostitko sinä heti syntymäsi jälkeisen ajan? Ihmisen kehitys ei ala syntymästä, vaan hedelmöittymisestä. Joka tapauksessa lausahdus ajaa sinut ateistisesta kuolemanäkemyksestä metafysiikan pariin. Vai onko sinulla myös sanalle "syntymys" eri merkityssisältö kuin perinteiselle "syntymälle"? - Rauli Badding
Whitewash kirjoitti:
>> Toisekseen koko kysymys on jo lähtöoletukseltaan ateistinen. > Oikeasti nimittäin ateismi toimii psykologisena suojavyöhykkeenä elämää liiaksi kahlitsevaa kuolemanpelkoa vastaan koska ihminen voi kuvitella, että kuolema on lopullinen!
"eikö täällä saisi sitten tehdä aloituksia jotka perustuvat ateistisiin lähtökohtiin?"
Tokihan, mutta jos kysymyksenasettelu johtaa johonkin itseään vahvistavaan kehäpäättelyyn, niin tiedon näkökulmasta sillä ei ole mitään annettavaa. Propagandatarkoitus on toki asia erikseen.
Kukapa ei lisäksi haluaisi olla rohkea ja väittää julkisesti, ettei kuolema pelota?
"Eli jos pelkää jotain, niin siihen keksitään lohdutukseksi asia joka tekee siitä vielä pahemman..."
Pelko tässä minun edustamassani mallissa kohdistukin siihen, että kuolemansa jälkeen joutuu vastuuseen elämästään. Kaikkivaltiaan edessä tuomittavana vai raueta tyhjiin? Kumpi tuntuu helpommalta? Rauli Badding kirjoitti:
"eikö täällä saisi sitten tehdä aloituksia jotka perustuvat ateistisiin lähtökohtiin?"
Tokihan, mutta jos kysymyksenasettelu johtaa johonkin itseään vahvistavaan kehäpäättelyyn, niin tiedon näkökulmasta sillä ei ole mitään annettavaa. Propagandatarkoitus on toki asia erikseen.
Kukapa ei lisäksi haluaisi olla rohkea ja väittää julkisesti, ettei kuolema pelota?
"Eli jos pelkää jotain, niin siihen keksitään lohdutukseksi asia joka tekee siitä vielä pahemman..."
Pelko tässä minun edustamassani mallissa kohdistukin siihen, että kuolemansa jälkeen joutuu vastuuseen elämästään. Kaikkivaltiaan edessä tuomittavana vai raueta tyhjiin? Kumpi tuntuu helpommalta?>> Tokihan, mutta jos kysymyksenasettelu johtaa johonkin itseään vahvistavaan kehäpäättelyyn, niin tiedon näkökulmasta sillä ei ole mitään annettavaa. Propagandatarkoitus on toki asia erikseen. > Pelko tässä minun edustamassani mallissa kohdistukin siihen, että kuolemansa jälkeen joutuu vastuuseen elämästään. Kaikkivaltiaan edessä tuomittavana vai raueta tyhjiin? Kumpi tuntuu helpommalta?
- §§§§§§§§§§§§§§§§§
boxerblock kirjoitti:
"Eikös jonkunasteisen kuolemanpelon pitäisi olla suorastaan lajityypillinen ominaisuus, käänkuin itsesuojeluvaiston osanen? Herätänkin kysymyksen, minkälaista elämää elätte, jos teillä ei ole minkäänlaista kuolemanpelkoa? "
Kuolemanpelko on eri asia kuin kuolemisenpelko. Kuoleminen on prosessi joka voi olla kivulias, epämiellyttyvä ja pitkäkin kun taas kuolema on olotila jota ei tiedosta enempää kuin syntymystä edeltävää aikaa.
Toinen on ihan välttelemisen arvoinen asia ja toisesta ei ole niinkään väliä.
Jos minä olisin sairaalassa tuskissani maksimissaan pari viikkoa elinaikaa jäljellä, niin nappaisin ihan varmasti jonkun kivuttoman "eutanaasia-pillerin" koska haluan välttää pitkää kuolemista enemmän kuin kuolemaa...
Ymmärrätkö?Siellä ei nappailla mitään pillereitä. Olen saanut seurata kun vanhat ihmiset sängynpohjalla makaavat vuosikausia. Ihmiset pidetään elossa vaikka väkisin. Kuolemaa pidetään niin hirveänä asiana jossain. Hirveätä seurata kun sängynpohjalla makaavilla ikäihmisillä voimakkaat lääkitykset. Enkä puhu kipulääkkeistä.
Mieluummin kuolen 50- vee sydäriin kuin elän 80- vuotiaaksi sängynpohjalla vuosikaudet.
- Thronos
En pelkää kuolemaa ja ateisti olen. Itsesuojeluvaisto toimii kyllä ja pyrin pysymään elossa - en siis esimerkiksi juokse rekan alle kuolemanpelottomuudessani. Ajatus kuolemasta ja sen jälkeisestä olemattomuudesta ei ole surullinen eikä ahdistava vaan aika rauhoittava.
- Tähtis 98
pyrit pysymään elossa? Mutta tämä pyrkimys kun ei aina auta, siitäkään huolimatta, ettet ryntäile ihan mihin sattuu!
- Thronos
Tähtis 98 kirjoitti:
pyrit pysymään elossa? Mutta tämä pyrkimys kun ei aina auta, siitäkään huolimatta, ettet ryntäile ihan mihin sattuu!
Tiedän varsin hyvin. Tarkoitin sitä ettei kuolemanpelottomuus tarkoita samaa kuin itsetuhoisuus.
- Tähtis 98
Thronos kirjoitti:
Tiedän varsin hyvin. Tarkoitin sitä ettei kuolemanpelottomuus tarkoita samaa kuin itsetuhoisuus.
Mitä tarkoitat tällä?
- karisma
Tähtis 98 kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä?
jokaisen ymmärtävän eron itsetuhoisuuden kuolemanpelottomuuden välillä.
Ei se, ettei pelkää kuolemaa tarkoita, että sen tulemista nyt aktiivisesti edistäisi. Tähtis 98 kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä?
Sanoit itse aiemmin että et pelkää kuolemaa, koska mielestäsi kuolema on uusi alku. Okei, et pelkää kuolemaa, mutta et kuitenkaan ole tappanut itseäsi, koska et halua kuolla vielä. Et siis ole itsetuhoinen: et halua aktiivisesti edesauttaa omaa kuolemaasi, vaikka et sitä myöskään pelkää sitten kun se tulee.
Ero ateistin ja uskovan välillä on siinä että ateisti ei oleta elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, mutta ei siltikään pelkää sitä. Uskova olettaa elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, tehden kuolemasta merkityksettömän, ja siksi ei pelkää sitä.- Tähtis 98
karisma kirjoitti:
jokaisen ymmärtävän eron itsetuhoisuuden kuolemanpelottomuuden välillä.
Ei se, ettei pelkää kuolemaa tarkoita, että sen tulemista nyt aktiivisesti edistäisi.joku ei nyt vaan ymmärrä!
Aktiivinen edistäminen, mutta entäs passiivinen edistäminen? Tähtis 98 kirjoitti:
joku ei nyt vaan ymmärrä!
Aktiivinen edistäminen, mutta entäs passiivinen edistäminen?Ei sellaista olekkaan.
- Thronos
Tähtis 98 kirjoitti:
joku ei nyt vaan ymmärrä!
Aktiivinen edistäminen, mutta entäs passiivinen edistäminen?No, eläminen on varmaankin kuoleman passiivista edistämistä. Teki niin tai näin niin kuolema lähestyy...
Thronos kirjoitti:
No, eläminen on varmaankin kuoleman passiivista edistämistä. Teki niin tai näin niin kuolema lähestyy...
Olen kuullut joskus kyynisistä kyynisimmän määritelmän elämälle:
- Elämä on sukupuoliyhteydessä tarttuva, kuolemaan johtava sairausThronos kirjoitti:
No, eläminen on varmaankin kuoleman passiivista edistämistä. Teki niin tai näin niin kuolema lähestyy...
Vois heittää tähän väliin klassisen lauseen matrixistä: it is inevitable!
KeljuKooKojootti kirjoitti:
Olen kuullut joskus kyynisistä kyynisimmän määritelmän elämälle:
- Elämä on sukupuoliyhteydessä tarttuva, kuolemaan johtava sairausEi elämästä selviä hengissä :P
- karisma
qfft kirjoitti:
Ei elämästä selviä hengissä :P
vaikkakin on jotain 6 miljardia ihmistä muista eläinlajeista puhumattakaan, jotka ovat tähän mennessä selvinneet :)
Tosin paljon enemmän on niitä, jotka eivät ole selvinneet.
Mut ei ainakaan missään jengissä voi elmästä selvitä hengissä. Ei ese Juice :( qfft kirjoitti:
Vois heittää tähän väliin klassisen lauseen matrixistä: it is inevitable!
"Indeed"
-Teal'c- qpow
Whitewash kirjoitti:
Sanoit itse aiemmin että et pelkää kuolemaa, koska mielestäsi kuolema on uusi alku. Okei, et pelkää kuolemaa, mutta et kuitenkaan ole tappanut itseäsi, koska et halua kuolla vielä. Et siis ole itsetuhoinen: et halua aktiivisesti edesauttaa omaa kuolemaasi, vaikka et sitä myöskään pelkää sitten kun se tulee.
Ero ateistin ja uskovan välillä on siinä että ateisti ei oleta elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, mutta ei siltikään pelkää sitä. Uskova olettaa elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, tehden kuolemasta merkityksettömän, ja siksi ei pelkää sitä.>Ero ateistin ja uskovan välillä on siinä, että ateisti ei oleta elämän jatkuvan kuoleman jälkeen,<
No tuossahan oli yksi ateisti, joka olettaa minänsä jatkavan, koska puhui karmasta. Harvinaista.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8939800/43205746 - Tähtis 98
qfft kirjoitti:
Ei sellaista olekkaan.
ihminen silloin, kun hän tietoisesti elää epäterveellistä elämää (=huumeet, alkoholin liikakäyttö, ymv. jutut), lyhennä elämisensä kaarta.
Toki erikseen voi vielä mainita tietoisen riskinoton, kuten autourheilun tai muut vastaavat 'herkät' lajit. - karisma
Tähtis 98 kirjoitti:
ihminen silloin, kun hän tietoisesti elää epäterveellistä elämää (=huumeet, alkoholin liikakäyttö, ymv. jutut), lyhennä elämisensä kaarta.
Toki erikseen voi vielä mainita tietoisen riskinoton, kuten autourheilun tai muut vastaavat 'herkät' lajit.Jos tietoisesti elää epäterveellisesti niin se on aktiivista elämän lyhentämistä.
qpow kirjoitti:
>Ero ateistin ja uskovan välillä on siinä, että ateisti ei oleta elämän jatkuvan kuoleman jälkeen,<
No tuossahan oli yksi ateisti, joka olettaa minänsä jatkavan, koska puhui karmasta. Harvinaista.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8939800/43205746>> No tuossahan oli yksi ateisti, joka olettaa minänsä jatkavan, koska puhui karmasta. Harvinaista.
karisma kirjoitti:
vaikkakin on jotain 6 miljardia ihmistä muista eläinlajeista puhumattakaan, jotka ovat tähän mennessä selvinneet :)
Tosin paljon enemmän on niitä, jotka eivät ole selvinneet.
Mut ei ainakaan missään jengissä voi elmästä selvitä hengissä. Ei ese Juice :(Elämä on kovaa, mutta onneksi se on lyhyt.
- Kössönöm
En pelkää kuolemaa sinänsä, mutta en halua kuolla. Kyllä täällä elellä voisi.
- hoittsu
ja kääntyy siksi lopulta uskoon kuitenkin. Kuolinvuoteellaan ateistit huutavat eniten, pelkäävät ja rukoilevat.
- Tähtis 98
et halua kuolla, mutta kuitenkin kuolet, jossakin vaiheessa!
Joten taidat kuitenkin pelätä tätä tapahtumaa? - J-la
hoittsu kirjoitti:
ja kääntyy siksi lopulta uskoon kuitenkin. Kuolinvuoteellaan ateistit huutavat eniten, pelkäävät ja rukoilevat.
Ei minun vanhemmista kumpikaan, vaikka lääkärit sanoivat varmaksi, että vain muutama påivå korkeitaan on aikaa.
- Tango_Delirium
hoittsu kirjoitti:
ja kääntyy siksi lopulta uskoon kuitenkin. Kuolinvuoteellaan ateistit huutavat eniten, pelkäävät ja rukoilevat.
Kuinkas monen ateistin kuolinvuoteella sitä on oltu? Voisitko mahdollisesti antaa aiheesta jotakin tilastotietoa?
- goddeloos
Tähtis 98 kirjoitti:
et halua kuolla, mutta kuitenkin kuolet, jossakin vaiheessa!
Joten taidat kuitenkin pelätä tätä tapahtumaa?"Taasen, Kössö hyvä
et halua kuolla, mutta kuitenkin kuolet, jossakin vaiheessa!
Joten taidat kuitenkin pelätä tätä tapahtumaa? "
- Koska meillä on vain tämä yksi elämä niin ei sen ihan pian toivo loppuvan. Kuolemanpelolla ei siinä ole osaa eikä arpaa!!!
Me kuolemme mutta synnymme uudelleen muutaman miljardin vuoden päästä kun tämän galaksin raunioista syntyy uusi galaksi... Mitään yliluonollista siinä ei ole! Tähtis 98 kirjoitti:
et halua kuolla, mutta kuitenkin kuolet, jossakin vaiheessa!
Joten taidat kuitenkin pelätä tätä tapahtumaa?et halua flunssaa, mutta kuitenkin saat flunssan ennenmin tai myöhemmin, jossakin vaiheessa!
Joten taidan kuitenkin pelätä tätä tapahtumaa.hoittsu kirjoitti:
ja kääntyy siksi lopulta uskoon kuitenkin. Kuolinvuoteellaan ateistit huutavat eniten, pelkäävät ja rukoilevat.
Ateistit ovat oikeassa. Kuolema on loppu. Et tapaa rakkaitasi. Et "pääse valoon".
Tiedät sen kyllä itsekin. Olet vaan pelkuri, joka haluaa uskotella itselleen, että uskonnot eivät olekaan paskaa, vaikka järki sanoo, että ovat.
Ei se mitään. Kyllä sinua ymmärretään. Älä silti viitsi ihan noin lapsellisesti hyökätä. Olet vähän turhan läpinäkyvä.- Kössönöm
Tähtis 98 kirjoitti:
et halua kuolla, mutta kuitenkin kuolet, jossakin vaiheessa!
Joten taidat kuitenkin pelätä tätä tapahtumaa?En pelkää kuolemaa sinänsä, mutta en halua kuolla. Kyllä täällä elellä voisi.
Miten sinä tuosta löydät kuolemanpelkoa?
En minä kuolemaa pelkää, mutta en haluaisi kitua ennen kuolemaa. Noh onneksi on olemassa hyvät kipulääkkeet. Toivoisin että kun kuolen, kuolen nopeasti.
- Tango_Delirium
Kuolemassa pelkään ainoastaan siihen mahdollisesti liittyvää, ehkä pitkäkestoistakin kipua. Mikäli saisin kuolla nukkuessani ja ilman tuskia, en näkisi siinä mitään pelättävää. Ja niin, (kuten täällä hyvin tiedetään) olen ateisti.
- HildeBryn
En pelkää kuolemaa. Olen ikäänkuin jatkoajalla. Jouduin suurten kysymysten äärelle jokunen vuosi sitten, kun minulla todettiin syöpä. Luulin kuolevani ja kävin aikamoisen prosessin siinä muutamien viikkojen aikana. Lopulta päädyin siihen, että olen saanut elää itse asiassa ihan helvetin hienon ja rikkaan elämän ja olen valmis heittämään lapion nurkkaan milloin vain. Paradoksaalista, etten sitten kuollutkaan, vaan etevät kirurgit tekivät tehtävänsä ja täällä sitä nyt sitten höpötellään. ;-D
- J-la
harmiksi :D)
Multa fiksattiin sydänvika parikyt vuotta sitten, niin kyllä on myönnettävä, että kun leikkausvaatteet saapu, niin kyllä mua siilloin rupes vähän hirvittään, että mähän voin oikeesti olla kuollu huomenna, mutta hyvä sydänkirurgi, niin kuolinhetki siirty eteenpäin.
- Sitä minäkin hihuna
J-la kirjoitti:
harmiksi :D)
toivon jokaisen ateistin kohdalla !
- Psychobilly82
Vastaan kuten näköjään monet muutkin. En pelkää kuolemaa, mutta kuolemista pelkään. Kannatan ehdottomasti eutanasiaa.
Miksi kärsivän eläimen lopettaminen vastoin sen tahtoa on inhimillistä, mutta kärsivän ihmisen lopettaminen hänen omasta tahdostaan on epäinhimillistä? - karisma
kuolemaa, miksi pelkäisin? Luonnollinen loppu elämälle.
Enkä jää pyörimään minkään rajan taakse vaan lakkaan yksinkertaisesti olemasta mitä pelättävää siinä on?
Ei nyt ole hinkua ihan heti lakata olemasta mutta kun joskus olemasta lakkaan niin sitten vain lakkaan ei siinä sen kummempaa.
Ja joku tuolla aikaisemmin väitti. että kaikki ateistit kuolinvuoteellaan kääntyvät uskoon kuolemanpelossa ei pidä paikkaansa ei sitten sinne päinkään. Joten turha siitätäkään on uskovaisten vouhkata ei mene läpi.
Minusta jää joitain muistoja joillekkin ehkä muutamaksi vuodeksi mutta parin sukupolven päästä ei ole enää mitään. Ja mitä sitten? Ei mitään. En pelkää kuolemaa ja olen ateisti.
Kuolemisen välttäminen on taas eri asia, mutta suoraan sanoen minulla ei ole mitään pelkoja kuolemistakaan kohtaan jos se on kivuton.
Varmaankin pahin asia mitä näen kuolemassa on se että se estää minua kokemasta uusia asioita ja samoin estää minua tietämästä kaikkea uutta mitä saadaan selville joka päivä.
Kunnioitan elämää niin paljon että en ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka haluavat pilata toisten ihmisten viimeiset hetket elossa pakottamalla heidät olemaan tuskissaan, sen sijaan että he saisivat lähteä arvokkaasti omilla ehdoillaan omana aikanaan ennen kuin sairaudet vievät kaikki muut mahdollisuudet kuin pelkän kivun tuntemisen...- J-la
Kun vanhenee ja elämästä ei enää ole iloa enää.Tarpeeton jo olen evoluution kannalta tehtäväni tehnyt ja
Muutamalle mahd. surevalle se kuitenkin tulee. Ruumini olen testamentannut jo lääketieteelle ja esittänunyt toiveeni tulla tuhkatuksi ja kieltänyt maksullise siunaamiset.
Olen jo ollut niin usein lähellä kuolla, että eräs upseeri evp. kysyikin leikillään, että montako henkeä minulla oikein on, kun kissallakin on 9 ja olen sen jo ylittänyt;)
Yhden kerran ilmoitin varoiksi, että teen suisidin pian ellei lääkärit pysty parantamaan ankaraa kipuani.
Siitä olen jo täysin toipunut onneksi.............kammoksun, jos joudun virumaan jossain vanhainkodissa dementikkona ja kovissa tuskissa.
En näe mitään järkeä iakaikiselle elämälle, jota hihhulit lupaavat, se on käsitykseni mukaan maaimankaikkeudesta mahdotontakin. Kuolema on voimakas kokemus vierestä seurattuna. Itse en pelkää kuolemaa, mutta toivoisin kuolemani olevan kivuton ja nopea tapahtuma. Olen parin ystäväni arkun kantanut 6 jalan syvyyteen ja seurannut läheltä 3 vuotiaan tytön leukemiataistelua. Olen oppinut arvostamaan ateistina elämää syvimmällä mahdollisella tavalla ymmärtäen sen haurauden ja ainutlaatuisuuden. Tänäänkin peratessani ahvenia huomasin ajattelevani niiden elämää ;) Olivat muuten täynnä mätiä ja maitia..
- olen ateisti
Pelkään kuolevani (onhan minulla alaikäisiä lapsia elätettävänä), mutta itse kuolemaa en pelkää. Ihmiselämä eli henki minussa lakkaa, mutta materiani jatkaa maapallolla kiertokulkuaan (ikuinen "elämä").
- kadun*nainen
En pelkää lainkaan kuolemaa, Jumalan rakkaudessa ei ole kuolemaa
vaikka meidän ihmisten rakkaudessa sitä on. Jokainen asukas universumissa
tiedostaa, ihan sama millä planeetalla nyt nurmikkoa leikkaakin, tietää että
yksi virta on meidät luonut ja aikaansaannut omassa Rakkaudessaan
ja sinne olemme palaava. Kummitukset ovat pelottavia. Tottakai pelottaa oman elämän loppuminen, kun ei tiedä mitä rajan takana odottaa, mutta se toisaalta pitää mielenkiintoa yllä.
- karisma
luulet rajan takana odottovan jotain?
Ja minkä rajan? Mikä se sellainen raja on joka elämän loppumisessa tulee ylittää? karisma kirjoitti:
luulet rajan takana odottovan jotain?
Ja minkä rajan? Mikä se sellainen raja on joka elämän loppumisessa tulee ylittää?Kaipa tässä oli puhe elämän ja kuoleman rajasta.
Kenties atomit yhtyvät juuri sopivasti tulevaisuudessa jossain kauana juuri semmottiis että niistä tulisi uusi minä.
Ja vaikka tämä tapaus olisi lähes äärettömän harvinainen, olisi se pakko toteutua äärettömässä määrässä äärettömiä universumeita.
En itse usko kuitenkaan että kuoleman jälkeen välittyisi mitään henkistä yhtään mihinkään, miksi semmoinen nyt pitäisi välittyä.
Saattaa tietenkin olla että tämä universumi syntyy kerran ja supistuu kerran jolloin olemme äärettömän onnekkaita että olemme syntyneet. Uskon kumminkin mieluummin siihen sykliseen universumiin kuin että kaikki tapahtuisi kerran ja se olisi siinä.
Nyt tais mennä ateistisen budhalaisuuden saarnauksen puolelle.- ehaehaeha
karisma kirjoitti:
luulet rajan takana odottovan jotain?
Ja minkä rajan? Mikä se sellainen raja on joka elämän loppumisessa tulee ylittää?Jos ei itse kuoleman olotilaa pelkää, niin ainakin kuolemista. Se on ihan varma. Muussa tapauksessa kyllä valehtelee itselleen, nimittäin olisi varsin luonnotonta olla pelkäämättä. Sitä pelkoa ei vain välttämättä tiedosta jokapäiväisessä, mutta jos esim. terroristi osoittaisi aseella päätäsi ja olisi ampumaisillaan, siinä tilanteessa ei voi olla pelkäämättä.
En minäkään kuolemaa normaalisti pelkää, esim. tällä hetkellä ei kuolema pelota yhtään, mutta voin rehellisesti myöntää, että tositilanteessa pelottaa takuulla...
Olen ateisti, mutten usko ihmisen teismin/ateismin vaikuttavan ollenkaan tähän asiaan. Suuri kuolemapelko saattaa tosin ehkä ilmentyä teisminä, mutta ei siitä sen enempää. - viikatemies.
ehaehaeha kirjoitti:
Jos ei itse kuoleman olotilaa pelkää, niin ainakin kuolemista. Se on ihan varma. Muussa tapauksessa kyllä valehtelee itselleen, nimittäin olisi varsin luonnotonta olla pelkäämättä. Sitä pelkoa ei vain välttämättä tiedosta jokapäiväisessä, mutta jos esim. terroristi osoittaisi aseella päätäsi ja olisi ampumaisillaan, siinä tilanteessa ei voi olla pelkäämättä.
En minäkään kuolemaa normaalisti pelkää, esim. tällä hetkellä ei kuolema pelota yhtään, mutta voin rehellisesti myöntää, että tositilanteessa pelottaa takuulla...
Olen ateisti, mutten usko ihmisen teismin/ateismin vaikuttavan ollenkaan tähän asiaan. Suuri kuolemapelko saattaa tosin ehkä ilmentyä teisminä, mutta ei siitä sen enempää..
- ehaehaeha
viikatemies. kirjoitti:
.
se lisää aineenvaihduntaa, sydämen sykettä, verenpainetta, veren sokeripitoisuutta ja suorituskykyä.
Adrenaliini voi sen sijaan aiheuttaa hyvänolon tunteen lisäksi myös pelkoa/jännitystä. - karisma
ehaehaeha kirjoitti:
Jos ei itse kuoleman olotilaa pelkää, niin ainakin kuolemista. Se on ihan varma. Muussa tapauksessa kyllä valehtelee itselleen, nimittäin olisi varsin luonnotonta olla pelkäämättä. Sitä pelkoa ei vain välttämättä tiedosta jokapäiväisessä, mutta jos esim. terroristi osoittaisi aseella päätäsi ja olisi ampumaisillaan, siinä tilanteessa ei voi olla pelkäämättä.
En minäkään kuolemaa normaalisti pelkää, esim. tällä hetkellä ei kuolema pelota yhtään, mutta voin rehellisesti myöntää, että tositilanteessa pelottaa takuulla...
Olen ateisti, mutten usko ihmisen teismin/ateismin vaikuttavan ollenkaan tähän asiaan. Suuri kuolemapelko saattaa tosin ehkä ilmentyä teisminä, mutta ei siitä sen enempää.mulla on ollut ase ohimolla. Ei siinä mitään pelkotiloja tullut sitä vaan ajatteli, että aha, tässä tää sitten taisi olla. Toki koitin rauhoittaa mielipuolta kykyni mukaan ja poliisit lopuksi tilanteen ratkaisivat. Mutta en mä siinä mitää kuolemaa pelännyt.
viikatemies. kirjoitti:
.
Eikös adrenaliini juuri vahvista pelkotilaa ja lisää toimintakykyä lihaksiin ja sydämeen?
karisma kirjoitti:
mulla on ollut ase ohimolla. Ei siinä mitään pelkotiloja tullut sitä vaan ajatteli, että aha, tässä tää sitten taisi olla. Toki koitin rauhoittaa mielipuolta kykyni mukaan ja poliisit lopuksi tilanteen ratkaisivat. Mutta en mä siinä mitää kuolemaa pelännyt.
ohoh, missäspäin tämä tapahtui?
- karisma
qfft kirjoitti:
ohoh, missäspäin tämä tapahtui?
kotikulmilla eteläsuomessa.
Tapasin yhden naisen ja ihmettelin miksi hänellä oli pyöreä jälki otsassa.
No hän kertoi aviomiehensä tuupanne haulikon piipun hänen otsaansa eikä uskaltanut mennä kotiin.
Lähdin sitten turvaksi saattamaan ja siellähän oli varsinainen arsenaali aseita ja mielipuoli ukko.
Jostain kaivoi revolverin ja tuuppasi sen mun ohimoon, nainen pääsi pakenemaan asunnosta mutta mä nyt en siitä mihinkään päässyt kun oli revolverin piippu ohimolla. No nainen sai paettuaan hälytetyä poliisit, jotka piirittivät talon.
Homma saatiin poliisien avulla hoidettua ja sieltä asunnosta löytyi huomattava arsenaali erilaisia kivääreitä, pistooleja sekä revolverejä. Osa luvallisia mutta suuri osa luvattomia.
No aseenkantoluvat lähtivät kun kuppa töölöstä ja ukko tietty sai tuomion. Et sellainen tapaus se.
Paikkakuntaa en viitsi mainita kuten en viitsti mainita asuinpaikkakuntaanikaan. - ehaehaeha
karisma kirjoitti:
kotikulmilla eteläsuomessa.
Tapasin yhden naisen ja ihmettelin miksi hänellä oli pyöreä jälki otsassa.
No hän kertoi aviomiehensä tuupanne haulikon piipun hänen otsaansa eikä uskaltanut mennä kotiin.
Lähdin sitten turvaksi saattamaan ja siellähän oli varsinainen arsenaali aseita ja mielipuoli ukko.
Jostain kaivoi revolverin ja tuuppasi sen mun ohimoon, nainen pääsi pakenemaan asunnosta mutta mä nyt en siitä mihinkään päässyt kun oli revolverin piippu ohimolla. No nainen sai paettuaan hälytetyä poliisit, jotka piirittivät talon.
Homma saatiin poliisien avulla hoidettua ja sieltä asunnosta löytyi huomattava arsenaali erilaisia kivääreitä, pistooleja sekä revolverejä. Osa luvallisia mutta suuri osa luvattomia.
No aseenkantoluvat lähtivät kun kuppa töölöstä ja ukko tietty sai tuomion. Et sellainen tapaus se.
Paikkakuntaa en viitsi mainita kuten en viitsti mainita asuinpaikkakuntaanikaan.tommonen tilanne voi tietenkin tulla niin shokkina, ettei siinä kerkeä ajattelemaan mitään.
Itse olen pari kertaa meinannut kuolla, muistan vain yhdestä tapauksesta että pelotti aivan vitusti.
Voipihan se ehkä myös joissain määrin riippua yksilöstä. ehaehaeha kirjoitti:
tommonen tilanne voi tietenkin tulla niin shokkina, ettei siinä kerkeä ajattelemaan mitään.
Itse olen pari kertaa meinannut kuolla, muistan vain yhdestä tapauksesta että pelotti aivan vitusti.
Voipihan se ehkä myös joissain määrin riippua yksilöstä.Ennen kun tulin isäksi, en ajatellut kovinkaan paljon omaa selviytymistäni, enkä juurikaan pelännyt. Lasten syntymän jälkeen en ole ollut kovin halukas laittamaan itseäni likoon...
Kaippa sekin on lajin säilymistä tukeva ominaisuus, eikä kerro mitään minusta. Ehkäpä siksi sen halusinkin kertoa ;o)- Jumala rakasti meitä
viikatemies. kirjoitti:
.
ihmisiä niinpaljon, että Hän antoi ainoan Poikansa - tällätavoin Hän halusi ilmaista sen, miten rakkaita
me Hänelle olemme, että Hän tuli ihmiseksi ja eli ihmisenä, ettämyöskin kärsi ja kuoli ihmisenä ja kuolemansa kautta Hän meidän puolestamme voitti kuoleman, että me saisimme ikuisen elämän siellä
missä ei ole murhetta, kärsimystä, eikä kuolemaa..
Meistä jokainen on ainutlaatuinen oma persoonansa, omine tunteinemme, toiveinemme,
ajatuksinemme..ja tämä meidän minuutemme on se, joka elää ikuisesti ja jonka Jumala
tahtoisi pelastaa ja joka ei kuole siirtyessämme ajanrajan yli ikuisuuteen. - - Äkillistä kuolemaa
ehaehaeha kirjoitti:
se lisää aineenvaihduntaa, sydämen sykettä, verenpainetta, veren sokeripitoisuutta ja suorituskykyä.
Adrenaliini voi sen sijaan aiheuttaa hyvänolon tunteen lisäksi myös pelkoa/jännitystä.Sillä hetkellä, kun kuolemanvaara uhkaa , astuu primitiiviset eläimen "vaistot" esiin - adrealiini on yksi niistä suomekanismeista. Kaatuvaa puuta yrittää väistää, yllättäen kohti tuelvaa autoa pinkaisee karkuun ja kaikki ennalta arvaamattomat äkkinäiset vaaralliselta näyttävät tilanteet laukaisevat tahdosta riippumattomat suojaustoimenpiteet. Ainoastaan hyvin masentuneet tai elämäänsä kyllästyneet saattavat pystyä salpaamaan nämä reaktiot. Mutta kyseessä ei sama kuolemanpelko mitä ketjun aloittaja kysyi. Äkkinäisen vaaranpaikan tullen, minulla on aina ollut päälimmäisenä ajatuksena " ei viellä..."
Mutta varsinaiseen kysymykseen - väistämättömään kuolemaan. Ei pelota, loppu tulee se on väistämätöntä. Enqvistiä mukailleen " Kuolemassa se, mitä uskovaiset sanovat sieluksi , kuolee ja lakkaa olemasta, sen sijaan ruumis mätänee ja hajoaa tomuksi elämänkiertokulun ravinnoksi. Aikanaan Auringon polttaessaan vetyvarastonsa kuiviin se laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja höyrystää maapallon kaasuksi tähtienväliseen avaruuteen. Sielu ja tietoisuus on katoavaista , atomit on ikuisia " - Äkillistä kuolemaa kirjoitti:
Sillä hetkellä, kun kuolemanvaara uhkaa , astuu primitiiviset eläimen "vaistot" esiin - adrealiini on yksi niistä suomekanismeista. Kaatuvaa puuta yrittää väistää, yllättäen kohti tuelvaa autoa pinkaisee karkuun ja kaikki ennalta arvaamattomat äkkinäiset vaaralliselta näyttävät tilanteet laukaisevat tahdosta riippumattomat suojaustoimenpiteet. Ainoastaan hyvin masentuneet tai elämäänsä kyllästyneet saattavat pystyä salpaamaan nämä reaktiot. Mutta kyseessä ei sama kuolemanpelko mitä ketjun aloittaja kysyi. Äkkinäisen vaaranpaikan tullen, minulla on aina ollut päälimmäisenä ajatuksena " ei viellä..."
Mutta varsinaiseen kysymykseen - väistämättömään kuolemaan. Ei pelota, loppu tulee se on väistämätöntä. Enqvistiä mukailleen " Kuolemassa se, mitä uskovaiset sanovat sieluksi , kuolee ja lakkaa olemasta, sen sijaan ruumis mätänee ja hajoaa tomuksi elämänkiertokulun ravinnoksi. Aikanaan Auringon polttaessaan vetyvarastonsa kuiviin se laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja höyrystää maapallon kaasuksi tähtienväliseen avaruuteen. Sielu ja tietoisuus on katoavaista , atomit on ikuisia "Se on selviytymistä. Pelko lamauttaa ja siksi se on väistyvä ominaisuus. Vaaratilanteessa toimintakykynsä säilyttäneet yksilöt ovat jääneet henkiin ja lisääntyneet.
- karisma
- Äkillistä kuolemaa kirjoitti:
Sillä hetkellä, kun kuolemanvaara uhkaa , astuu primitiiviset eläimen "vaistot" esiin - adrealiini on yksi niistä suomekanismeista. Kaatuvaa puuta yrittää väistää, yllättäen kohti tuelvaa autoa pinkaisee karkuun ja kaikki ennalta arvaamattomat äkkinäiset vaaralliselta näyttävät tilanteet laukaisevat tahdosta riippumattomat suojaustoimenpiteet. Ainoastaan hyvin masentuneet tai elämäänsä kyllästyneet saattavat pystyä salpaamaan nämä reaktiot. Mutta kyseessä ei sama kuolemanpelko mitä ketjun aloittaja kysyi. Äkkinäisen vaaranpaikan tullen, minulla on aina ollut päälimmäisenä ajatuksena " ei viellä..."
Mutta varsinaiseen kysymykseen - väistämättömään kuolemaan. Ei pelota, loppu tulee se on väistämätöntä. Enqvistiä mukailleen " Kuolemassa se, mitä uskovaiset sanovat sieluksi , kuolee ja lakkaa olemasta, sen sijaan ruumis mätänee ja hajoaa tomuksi elämänkiertokulun ravinnoksi. Aikanaan Auringon polttaessaan vetyvarastonsa kuiviin se laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja höyrystää maapallon kaasuksi tähtienväliseen avaruuteen. Sielu ja tietoisuus on katoavaista , atomit on ikuisia "Itsesuojeluvaisto ja pelko ovat eri asoita.
Tottakai sitä pakenee kaatuvan puun altamutta ei siksi, että pelkäisi sen kaatuvan päälle vaan siksi, että itsesuojeluvaisto määrää poistumaan kaatuvaan puun alta.
Ei näitä pidä sekoittaa keskenään. Pelko lamaannuttaa ja itsesuojeluvaisto antaa eväät pelastua. - J-la
ehaehaeha kirjoitti:
se lisää aineenvaihduntaa, sydämen sykettä, verenpainetta, veren sokeripitoisuutta ja suorituskykyä.
Adrenaliini voi sen sijaan aiheuttaa hyvänolon tunteen lisäksi myös pelkoa/jännitystä.empiiristä kokemusta on
- HÄIVY HIHU
Jumala rakasti meitä kirjoitti:
ihmisiä niinpaljon, että Hän antoi ainoan Poikansa - tällätavoin Hän halusi ilmaista sen, miten rakkaita
me Hänelle olemme, että Hän tuli ihmiseksi ja eli ihmisenä, ettämyöskin kärsi ja kuoli ihmisenä ja kuolemansa kautta Hän meidän puolestamme voitti kuoleman, että me saisimme ikuisen elämän siellä
missä ei ole murhetta, kärsimystä, eikä kuolemaa..
Meistä jokainen on ainutlaatuinen oma persoonansa, omine tunteinemme, toiveinemme,
ajatuksinemme..ja tämä meidän minuutemme on se, joka elää ikuisesti ja jonka Jumala
tahtoisi pelastaa ja joka ei kuole siirtyessämme ajanrajan yli ikuisuuteen..
- J-la
- Äkillistä kuolemaa kirjoitti:
Sillä hetkellä, kun kuolemanvaara uhkaa , astuu primitiiviset eläimen "vaistot" esiin - adrealiini on yksi niistä suomekanismeista. Kaatuvaa puuta yrittää väistää, yllättäen kohti tuelvaa autoa pinkaisee karkuun ja kaikki ennalta arvaamattomat äkkinäiset vaaralliselta näyttävät tilanteet laukaisevat tahdosta riippumattomat suojaustoimenpiteet. Ainoastaan hyvin masentuneet tai elämäänsä kyllästyneet saattavat pystyä salpaamaan nämä reaktiot. Mutta kyseessä ei sama kuolemanpelko mitä ketjun aloittaja kysyi. Äkkinäisen vaaranpaikan tullen, minulla on aina ollut päälimmäisenä ajatuksena " ei viellä..."
Mutta varsinaiseen kysymykseen - väistämättömään kuolemaan. Ei pelota, loppu tulee se on väistämätöntä. Enqvistiä mukailleen " Kuolemassa se, mitä uskovaiset sanovat sieluksi , kuolee ja lakkaa olemasta, sen sijaan ruumis mätänee ja hajoaa tomuksi elämänkiertokulun ravinnoksi. Aikanaan Auringon polttaessaan vetyvarastonsa kuiviin se laajenee punaiseksi jättiläiseksi ja höyrystää maapallon kaasuksi tähtienväliseen avaruuteen. Sielu ja tietoisuus on katoavaista , atomit on ikuisia ".
- J-la
qfft kirjoitti:
Eikös adrenaliini juuri vahvista pelkotilaa ja lisää toimintakykyä lihaksiin ja sydämeen?
.
- Thronos
ehaehaeha kirjoitti:
se lisää aineenvaihduntaa, sydämen sykettä, verenpainetta, veren sokeripitoisuutta ja suorituskykyä.
Adrenaliini voi sen sijaan aiheuttaa hyvänolon tunteen lisäksi myös pelkoa/jännitystä.Kuolemanvaarassa ollessani en ole pelännyt vaan toiminut nopeasti ja vaistonvaraisesti. Pelko on tullut sitten jälkeenpäin kun vaara on ohi - jalat menevät voimattomiksi ja vapisuttaa. Tositilanteessa ei edes ajattele pelkoa, kaikki huomio on selviytymisessä. Jollakulla muulla voi olla toisin, näin on minulla tähän asti ollut.
J-la kirjoitti:
.
Tutulla kävi hammaslääkärissä niin, että meni puudutuksessa käytettävää adrenaliinia suoneen. Se ei ikinä ole kuulemma pelännyt hammaslääkärissä niin paljon. Koko kotimatkan se oli ollut ihan vauhkona ja koko ajan pelkäsi, että joku vastaantulija käy kiinni jne...
Thronos kirjoitti:
Kuolemanvaarassa ollessani en ole pelännyt vaan toiminut nopeasti ja vaistonvaraisesti. Pelko on tullut sitten jälkeenpäin kun vaara on ohi - jalat menevät voimattomiksi ja vapisuttaa. Tositilanteessa ei edes ajattele pelkoa, kaikki huomio on selviytymisessä. Jollakulla muulla voi olla toisin, näin on minulla tähän asti ollut.
Kuolemanvaarassa kaikki muu unohtuu. Sitä muuttuu jotenkin yli-ihmiseksi. Aivot ja keho toimii kuin huippuunsa trimmattu kone, nopeasti, selkeästi, määrätietoisesti. Se on upea tunne! Tuntuu kuin voisi lentää, jos sitä tarvitaan.
- ~~~
ehaehaeha kirjoitti:
Jos ei itse kuoleman olotilaa pelkää, niin ainakin kuolemista. Se on ihan varma. Muussa tapauksessa kyllä valehtelee itselleen, nimittäin olisi varsin luonnotonta olla pelkäämättä. Sitä pelkoa ei vain välttämättä tiedosta jokapäiväisessä, mutta jos esim. terroristi osoittaisi aseella päätäsi ja olisi ampumaisillaan, siinä tilanteessa ei voi olla pelkäämättä.
En minäkään kuolemaa normaalisti pelkää, esim. tällä hetkellä ei kuolema pelota yhtään, mutta voin rehellisesti myöntää, että tositilanteessa pelottaa takuulla...
Olen ateisti, mutten usko ihmisen teismin/ateismin vaikuttavan ollenkaan tähän asiaan. Suuri kuolemapelko saattaa tosin ehkä ilmentyä teisminä, mutta ei siitä sen enempää.Mikä saa sinut ajattelemaan, että tiedät tämän asian paremmin kuin jokainen kanssasi eri mieltä oleva? Moni on tässä sanonut, ettei pelkää kuolemaa. Sinä kuitenkin otat auktoriteetin aseman ja väität, että hevonkukkua, jokainen pelkää. Tiedät muiden ajatukset ja kokemukset siis heitä paremmin?
Nekin, jotka ovat kuoleman silmästä silmään kohdanneet eivätkä tunteneet pelkoa, huijaavat itseään, koska sinä tiedät paremmin?
Mielenkiintoista. Ateisti minäkin, ja väitänpä, etten pelkää kuolemaa ja tiedän tarpeeksi tietääkseni sen ;)
- ei muuta
Se, että sielu palastuu, eikä joudu tuomittavaksi, on jo valtavan iso asia, se on tavoite ja päämäärä uskossa olevalla, usko ja odotus loppuun viimeiseen asti.
- karisma
"Sielu" / minuus lakkaa olemasta tasan tarkkaan siinävaiheessa, kun sähkökemialliset toiminnot aivoissa loppuvat. Eikä se nyt niin kummallinen asia ole niin on käynyt kaikille tähän mennessä kuolleille ja niin tulee käymään meillekkin.
Ei sitä tarvitse pelätä se vaan tapahtuu. Ja mitä tulee johonkin ikuiseen elämään tai kidutukseen niin sitähän saa kukin tahoillaan pelätä tai toivoa ihan miten vaan mun puolesta mä nyt kuitenkin aijon elää tämän ainokaisen ilman pelkoa helvetistä tai toivoa taivaasta.
- gautis
Ei ole mennyttä eikä tulevaa. On vain tässä ja nyt. Kaikki pääsevät lopulta valoon. Riippumatta hyvistä ja pahoista teoista. Valossa elämän siemen otetaan ja jaetaan ihmisaihiolle uudelleen random- periaatteella. Voit päätyä pedoksi, saaliiksi tai jopa hajottajaksi. Olet taas ainetta ja sinussa on elämä! Kakki kiertää aina ja ikuisesti. Taivasta ja helvettiä ei ole muuten kuin ihmisen kuvitelmissa. Miten tämän kaltaiset kuvitelmat voivat olla ykseydessä todellisuuden kanssa? Sitä sopii pohtia syvällisesti!!
- taamu
Oletteko te, jotka uskotte niin, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään miettineet, mitä ihmisen sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Ajatus siitä, että kaikki vaan loppuu, on mahdoton. Mihin sen jälkeen mennään? Miten subjektiivinen aikakäsitys etenee kuoleman jälkeen? Jos kaikki loppuu, niin... ajatushan on mahdoton. En ainakaan itse sitä pysty käsittämään
- `^*:_;
Sielu eli mieli on aivojen kemiallisen sekä sähköimpulssitoiminnan tulos. Kun sydän pysähtyy ja aivot lopettavat saamasta verta ylläpitääkseen noita toimintoja, kuolee se sielu eli mieli siinä mukana. Lakkaa olemasta. Mikä siinä on niin ylivoimaista käsittää? Minulle tämä on aivan itsestään selvyys, kaikkea muuta kuin mahdoton. Elän tuon asian kanssa ihan ok.
- DarkNinjaHiiri
`^*:_; kirjoitti:
Sielu eli mieli on aivojen kemiallisen sekä sähköimpulssitoiminnan tulos. Kun sydän pysähtyy ja aivot lopettavat saamasta verta ylläpitääkseen noita toimintoja, kuolee se sielu eli mieli siinä mukana. Lakkaa olemasta. Mikä siinä on niin ylivoimaista käsittää? Minulle tämä on aivan itsestään selvyys, kaikkea muuta kuin mahdoton. Elän tuon asian kanssa ihan ok.
Moni ihmettelee miksi massasta tulee itsetietoinen. Nyt ollaan jo jyvällä siitä. Mitään rajaa ei voida vetää siihen pisteeseen missä materiasta tulee itsetiodostava orgaaninen olento. Kyse on emergentistä ilmiöstä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Emergenssi
Tietämättömyyteen vetoaminen ei toimi. - Thronos
Mitä muistat ajatelleesi ennen syntymääsi, ennen sitä kun sinut siitettiin? Millainen oli olosi? Pystytkö käsittämään sen ettet todennäköisesti muista tuosta ajasta mitään, koska sinua ei vielä ollut?
Ei se kuoleman jälkeinen olo sen kummallisempaa ole. En minä usko niin. Olen saatavilla olevien todisteiden ja teorioiden valossa melko vakuuttunut siitä, että kuolema on loppu. En itseasiassa pidä muita vahtoehtoja kovinkaan todennäköisinä.
Kuolemaa voi verrata aikaan ennen syntymää. Sitä voi verrata myös syvään uneen, et sinä aamulla tiedä unestasi yhtään mitään (ellet sitten unia ole nähnyt) :)
- DarkNinjaHiiri
Joku buddhalainen munkki sanoi että kuoleman miettimen johtaa lopulta henkisyyteen. Budhalaisuus kuitenkin voidaan ottaa ateistisena uskontona. Itseäni se auttoi dualismin harhan käsittämiseen jo teininä.
Karma eli syy/seurausuhde eli kausaliteetti. Sinne minä jään elämään mutta ei se ole itsetarkoitus VITUN lunastaa taivaspaikkaa. - ad astra
sitä alkaa enenmmän funtisimaan kuoleman mysteeriota.
Olisiko kaiken lopulle sittenkin toinen vaihtoahto.
Itse uskon minän jatkuvaan kehitykseen jälleensyntymien kautta ja se vapauttaa kuoleman pelosta.
Pelottava ajatus se olisikin jos kaikki loppuisi tähän.
Edellisessä elämässä elin muuten tsaarin aikaan Venäjällä. - J-la
kauhusta jo TV:n näkemisestä
Minusta tietynlainen kuolemanpelko on luonnollista, sillä jokainen pyrkii säilymään hengissä ja selviytymään. Voisi sanoa että elämän aikana yksi tärkein tehtävä on vältellä kuolemaa mahdollisimman pitkään - toki pitääkin, jotta voi elää. Tätä voisi varmaan kutsua kuoleman kunnioitukseksi.
Vakava kuolemanpelko (pelontunne) tulee yleensä esiin vain onnettomuustilanteissa tai läheltäpiti-tilanteissa. En uskoisi, että tässäkään on eroja (tavallisten) uskovaisten ja uskonnottomien välillä. Inhimillisiä tunteitaan ja selviytymisvaistoaan on vaikea kieltää, ja onnettomuuksissa ne ottavatkin yleensä ohjat käsiinsä. Poikkeuksena ovat ainakin ääriuskovaiset, jotka eivät pelkää kuolemaa koska he uskovat päätyvänsä paratiisiin, kun tekevät jonkin uskontonsa määräämän terrori-iskun tai vastaavan.
Tässä päästään siihen, että lopulta on kyse siitä, hyväksyykö kuoleman lopullisena päätepisteenä. Jos ei ole kykenevä ajattelemaan että kuolemassa lakkaamme olemasta ja me kirjaimellisesti hajoamme, niin siihen tyhjyyteen on silloin saatava täytettä; esimerkiksi uskonnolla. Uskominen antaa helpotusta mielelle, joka haluaa kuvitella olevansa ikuinen - vaikka se ei tosiasioita muutakaan.
Vain kuolema on ikuinen - älä siis tee virheitä :]- Thronos
Koetin eläytyä ajatukseen että "tietäisin" kuoltuani joutuvani/pääseväni johonkin paikkaan jossa olisin ikuisesti. Ikuisesti! Oikein vatsasta kouraisi. Vapaus on minulle niin tärkeä asia että kammoksun ajatustakin siitä että olisin jossakin paikassa josta en pääse pois - saati sitten että olisin siellä ikuisesti. Ei kiitos minulle!
Kuolema ja kaiken loppuminen on sen rinnalla hyvin huojentava ajatus.- Olen miettinyt
Itseasiassa jos mietin, että kuoleman jälkeen olisikin edessä joko taivas tai helvetti alkaa kirjaimellisesti ahdistamaan ihan sairaasti. Mutta näin ateistina käsitykseni on, että kuolemaan loppuu yksilön henki, jolloin en pidä itse kuolemaa mitenkään ahdistavana. Eri asia onkin kuolemaan johtava prosessi mitä itse pelkään mutta sehän ei itse kysymykseen liitykään.
"Oletteko te, jotka uskotte niin, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään miettineet, mitä ihmisen sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Ajatus siitä, että kaikki vaan loppuu, on mahdoton. Mihin sen jälkeen mennään? Miten subjektiivinen aikakäsitys etenee kuoleman jälkeen? Jos kaikki loppuu, niin... ajatushan on mahdoton. En ainakaan itse sitä pysty käsittämään"
Miksi sitä on niin vaikea käsittää? Ihmisestä ei ole mitään valmiina ennen sikiötä, aivan samalla tavalla kaikki kemialliset ja sähköiset reaktiot aivoissa loppuvat kuolemaan jolloin kaikki loppuu. Yksinkertaista. Ei ole olemassa sielua; on kognitiiviset toiminnot, aivokemia ja niin edelleen. - ad astra
m,ukava taas aloittaa joskus vauvasta.
Ties kuinka hienossa ja vaikkapa ateistisessa yhteiskunnassa.
Tietenkään kahden elämän väilinen tila ei ole ikuinen.
Kirjoitin tämän vaikka et ehkä uskokkaan jälleensyntymiseen. - Thronos
ad astra kirjoitti:
m,ukava taas aloittaa joskus vauvasta.
Ties kuinka hienossa ja vaikkapa ateistisessa yhteiskunnassa.
Tietenkään kahden elämän väilinen tila ei ole ikuinen.
Kirjoitin tämän vaikka et ehkä uskokkaan jälleensyntymiseen.Mikä se sama "minä" sitten olisi? Tarkoitatko että vauva muistaisi mitä edellisessä elämässä on tehnyt? Minä en ainakaan nyt muista edellisistä elämistä mitään, joten miten sen jonkun edellisen minän mielestä olisi "hienoa" elää nyt minuna kun mitään yhteyttä ei välillämme oie?
- ad Astra
Thronos kirjoitti:
Mikä se sama "minä" sitten olisi? Tarkoitatko että vauva muistaisi mitä edellisessä elämässä on tehnyt? Minä en ainakaan nyt muista edellisistä elämistä mitään, joten miten sen jonkun edellisen minän mielestä olisi "hienoa" elää nyt minuna kun mitään yhteyttä ei välillämme oie?
kolmivuotiaana muistaa edellisiä elämiään.
Vanhana niitä ei muista, eihän sitä muista mitä tapahtui yksivuotiaanakaan.
Itse vain uskon että meillä on fyysisen ruumiin lisäksi kuolematon olemuspuolemme, sanottakoon sitä nyt sieluksi.
Olen vain päätellyt mieltymyksistäni ja kaipuustani tiettyyn paikkaan että olen elänyt sielllä ennen. - Thronos
ad Astra kirjoitti:
kolmivuotiaana muistaa edellisiä elämiään.
Vanhana niitä ei muista, eihän sitä muista mitä tapahtui yksivuotiaanakaan.
Itse vain uskon että meillä on fyysisen ruumiin lisäksi kuolematon olemuspuolemme, sanottakoon sitä nyt sieluksi.
Olen vain päätellyt mieltymyksistäni ja kaipuustani tiettyyn paikkaan että olen elänyt sielllä ennen.Uudelleensyntyminen olisi minustakin mielenkiintoinen juttu jos se olisi totta, ja se selittäisi juuri tuollaiset oudot mieltymykset ja tuttuuden tunteet joita monilla on. Kun en kuitenkaan ole saanut siitä minkäänlaisia todisteita niin en voi sanoa uskovani siihen - uskoisin kyllä mielelläni jos olisi perusteita. Ajatuksella on kuitenkin hauska leikitellä...
- ad astra
Thronos kirjoitti:
Uudelleensyntyminen olisi minustakin mielenkiintoinen juttu jos se olisi totta, ja se selittäisi juuri tuollaiset oudot mieltymykset ja tuttuuden tunteet joita monilla on. Kun en kuitenkaan ole saanut siitä minkäänlaisia todisteita niin en voi sanoa uskovani siihen - uskoisin kyllä mielelläni jos olisi perusteita. Ajatuksella on kuitenkin hauska leikitellä...
Esimerkiksi hypnoosiregressiolla on mahdollista taannuttaa ihminen edellisiin elämiinsä.
Yle Teemalla oli vasta ohjelmasarja "Intian ihmeet" siinä toimittaja Paul Merton hypnotisoitiin edelliseen elämäänsä. Eräs mielenkiintoinen tapaus on Intialaisen Shanti Devin tarina.
Itseasiassa olisin ateisti mutta kun en voi sillä en halua uskoa siihen että tietoisuus loppuu kuolemaan.
En usko valmistuvani yhdellä luokalla elämänkoulussa.
Tässäpä minun leikittelyä. - Thronos
ad astra kirjoitti:
Esimerkiksi hypnoosiregressiolla on mahdollista taannuttaa ihminen edellisiin elämiinsä.
Yle Teemalla oli vasta ohjelmasarja "Intian ihmeet" siinä toimittaja Paul Merton hypnotisoitiin edelliseen elämäänsä. Eräs mielenkiintoinen tapaus on Intialaisen Shanti Devin tarina.
Itseasiassa olisin ateisti mutta kun en voi sillä en halua uskoa siihen että tietoisuus loppuu kuolemaan.
En usko valmistuvani yhdellä luokalla elämänkoulussa.
Tässäpä minun leikittelyä.Ateismi tarkoittaa vain sitä että ei usko persoonalliseen jumalaan joten kyllä sinä minun käsittääkseni voit sanoa itseäsi ateistiksi vaikka uskotkin siihen että tietoisuus ei lopu kuolemaan. Ja kyllähän minä otankin selvää - koko elämähän on selvän ottamista monenlaisista eri asioista ja siksi niin mielenkiintoista.
Olen vain parantumaton skeptikko, ja nuo hypnoosiregressiot voivat ehkä kuvastaa sitä mitä ihminen ajattelee itsestään ja millainen olisi halunnut olla edellisessä elämässään. Jos nyt on kiinnostunut Egyptistä ja regressiossa saa kuulla olleensa muinoin egyptiläinen niin ehkäpä kiinnostus ei johdukaan edellisestä elämästä vaan edellisen elämän (kuvitellut) asiat kumpuavat kiinnostuksesta... - ad astra
Thronos kirjoitti:
Ateismi tarkoittaa vain sitä että ei usko persoonalliseen jumalaan joten kyllä sinä minun käsittääkseni voit sanoa itseäsi ateistiksi vaikka uskotkin siihen että tietoisuus ei lopu kuolemaan. Ja kyllähän minä otankin selvää - koko elämähän on selvän ottamista monenlaisista eri asioista ja siksi niin mielenkiintoista.
Olen vain parantumaton skeptikko, ja nuo hypnoosiregressiot voivat ehkä kuvastaa sitä mitä ihminen ajattelee itsestään ja millainen olisi halunnut olla edellisessä elämässään. Jos nyt on kiinnostunut Egyptistä ja regressiossa saa kuulla olleensa muinoin egyptiläinen niin ehkäpä kiinnostus ei johdukaan edellisestä elämästä vaan edellisen elämän (kuvitellut) asiat kumpuavat kiinnostuksesta...ja jumaluus ilmenee kaikessa elollisessa. Me ihmisetkin ollaan jumalia.
Muinaiset Egyptiläiset pitivät universumia yhtenä jumalana.
Paljonhan sitä on tutkimista elämän mysteerioissa, ehkä sitten olemme viisaampia kun Aurinko on hiipunut tai räjähtänyt joskus miljaardien vuosien päästä. Ollaan sitä ennen muutettu toiseen aurinkokuntaan.
Tässä vielä reinkarnaatioagitaatiota (anteeksi, en yleensä linkittele, se on uskovaisten hommaa)
http://www.youtube.com/watch?v=EWwzFwUOxA
- Jetro
...enköhän hiukan pelkää.
- mrs Missukka
"tuoko uskosi sinulle hyvänolon tunnetta siitä että kuolema ei olekaan lopullinen, vaan kuoleman jälkeen alkaa ikuinen elämä?"
Suoraan sanottuna en tiedä. Voisin vastata sekä ei että kyllä. Asiassa on liikaa liikkuvia osia.- Ihmeellistä on.....
"Itseasiassa olisin ateisti mutta kun en voi sillä en halua uskoa siihen että tietoisuus loppuu kuolemaan."
miten ateistina olo liittyy siihen mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? voihan ateisti uskoa vaikka jälleensyntymiseen, jos ei usko että siihen liittyy mitään jumalia mukaan.
- Tango_Delirium
Tätä kuolemanpelkoasiaa on tullut viime päivinä pohdittua enemmänkin. Oli aika lähellä ettei käynyt viikatemies kylässä erään ystävän luona... No mutta sen verran korjaan aiempaa lausuntoani, että tunnustan pelkääväni kuolemaa hieman. En siis niinkään omaa kuolemaani, mikäli se tapahtuisi suhteellisen nopeasti ja kivuttomasti. Ja jos eutanasia hyväksyttäisiin, en ehkä pelkäisi enää kuoleman pitkäkestoisuutta tai kipujakaan. Täysin toinen asia, jota Whitewash ei ehkä varsinaisesti sisällyttänyt kysymykseensä, on läheisten kuolema. Sitä tunnustan pelkääväni. Sekä siksi, että en kuoleman jälkeen näkisi enää kyseistä ihmistä (erityiseesti jos on jäänyt joitakin selvittämättömiä asioita), että monista käytännön syistä. Esimerkiksi pienten lasten (lähimpänä oman 8-vuotiaan siskoni) kuolema on jotenkin pelottava ja käsittämätön asia. Tai pienten lasten vanhempien kuolema. Tällaisia puolia kuolemassa pelkään.
- Atwa
En usko mihinkään taivaaseen enkä helvettiin; en paratiisiin 72:n neitsyen seuraan; en nirvanaan; en jälleen syntymiseen.
Kun päästän viimeisen lämpöisen pierun, lakkaan olemasta. Ei jää kuin kroppa sukulaisten taikka yhteiskunnan riesaksi. Sielu tai mikä sekin nyt sitten onkaan, häviää täysin kuin pieru Saharaan; ei jää mitään. Elämä ja sielu lakkaavat olemasta; elämä sammuu kuin lamppu.
Näin se vaan on, joten miksi pelätäkään. - Ikuinen elämä!
Varmaan yksi perussyy uskoontulooni teini-ikäisenä oli kuolemanpelko: olin selvillä että on olemassa henkimaailma. Pelasin spiritismiä ja juttu toimi. Tiesin, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja tiesin sisimmässäni, että on vain kaksi paikkaa: iankaikkinen kadotus tai elämä Jumalan luona. kun tulin uskoon, löysin pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, kuolemanpelkoni lakkasi ja en ole pelännyt kuolemaan sen jälkeen. Tiedän se on vain portti todelliseen elämään, vaikka nautin tästäkin olemassaolosta maan päällä. Minun on helppo kohdata kuolevia, varsinkin jos he ovat uskovaisia. Tiedän, että pian tapaamme yhdessä kotona Isän luona.
Uskon, että jokaisella on jossakin vaiheessa pelko kuolemaa kohtaan. Tunnen useita ateisteja, jotka ovat tulleet toisiin aatoksiin, kuolinkellojen kolkutellessa esim. vaikea sairauden kohdatessa. Ei siinä ole mitään häpeää - joakinen ihminen vaistoaa, että elämä ei pääty viimeiseen hengenvetoon.
Jeesus Kristus on kuoleman voittaja! Hallelujaa!- meta-analyysi?
Ketjun aloittaja väittää että taikauskoiset pelkäisivät vähemmän. Tuulesta temmattua. Itse en pelkää.
pumps
- Ikuinen elämä!
Jotenkin koen, että ajatus kuolemasta vaivaa sittenkin sinua. Vaikka tunnustaudut ateistiksi, et pääse tämän "peikon yli", asia saa jotakin liikahtamaan sisinkaluissasi! Olet vielä suhteellisen nuori kaveri ja kuolema on kaukanan jossakin. Juuri kuolemassa koetellaan monen ateismi. Sen tiedän vanhana kristittynä. Moni kutsuu papin, mikäli vielä ehtii kuolinvuoteelleen!
Juolahtipa tuossa mieleen hassu juttu.
Voi olla, että uskonnottomat eivät monesti pelkää kuolemaa siitä syystä, että hylätessään uskontojen syöttämät selitykset maailmankaikkeuden olemuksesta ja ilmiöistä, he joutuvat käsittelemään myös suhteensa kuolemaan.
Jos mielessään hylkää käsityksen kuoleman jälkeisestä ilosta/kidutuksesta joutuu hyväksymään myös kylmän tosiasian elämän loppumisesta.
Silloin on joko sinut kuoleman kanssa tai joutuu luomaan itselleen jonkinlaisen harhan sen unohtamiseksi.
Lainataan tähän vähän Eino Leinoa:
"Tiedän, että sorrun, sentään-
taikka kenties juuri siksi-
elän suurta sunnuntaita,
tunnen kaikki kaunihiksi."- veli_r
"Kysytäänkin nyt siis ateisteilta että pelkäätkö sinä kuolemaa"
Itse kysyisin mieummin, kuka pelkää elämän loppumista, vaikka se onkin lähes sama.
"Vastaavasti ateisteilla ei taas ole kuolemanpelkoa"
Jos katsoo sitä miten ihmiset, (erityisesti ateistit,) näyttävät turvautuvan lääketieteeseen ja pyrkivät pitkittää elämää sen kautta, on aika vaikea uskoa puheita kuolemanpelottomuudesta.
En kyllä pysty näkemään miksi itse edes ateistina pelkäisin kuolemaa, sehän olisi vain väistämätön loppu, joka ei yleensä ole ihmisen omissa käsissä. Elämä on mielestäni tietenkin mukava asia ja mielelläni jatkan sitä, mutta en usko, että minulla olisi ongelmia hyväksyä sen loppumista, enkä usko elämän kestävän murehtimalla/pelolla yhtään pidempään.
Epäilen, etten kuolemaa pelkäisi missään tilanteessa, mutta toivoisin tietenkin elämän jatkuvan, koska se on mielestäni hieno asia, erityisesti sellaisena, kuin Jumala sen haluaa jatkuvan.
Mielestäni kuoleman pelko tai toive elämän jatkumisesta on kuitenkin hiukan huono syy alkaa uskoa Jumalaan ja epäilen, että sellaisen ihmisen usko ja Jumalantuntemus saattaa olla aika haperoa. Ja lisäksi, jos jotain pitäisi pelätä, kannattaisi ennemmin valita kohteeksi Jumala, jonka käsissä jokaisen elämä on. - ei pahalla
ateisti tai ei! olen aivan 100% varma, että kaikki te kuolemaa pelkäätte. Olen itsekkin ollut sitä mieltä että en pekäisi, ja tältä istumalta voisin jopa näin sanoa, mutta kun se käy läheltä tai sairastuisitte esim syöpään kyllä se sieltä esiin nousisi. Uskovainenkin pelkää kuolemaa ja kaikilla tulee loppu hetkellä se epävarmuus. Toki on niitä jotka eivät oikeasti pelkää paljoa, kuten vanhukset jotka ovat olleet kovissa tuskissa tai pitkä aikaissairaat. Mutta jos olet perus-terve niin kyllä pelkäät, ja jos sanot että et, niin se on helppo todistaa vääräksi.
- Kuolemanpelko on
selitettävissä sillä, että Raamattu sanoo sen olevan vihollinen.
Paratiisissa ei ollut kuolemanpelkoa, koska kuolemaa ei ollut,
mutta kun ihminen teki synnin, niin sen seurauksena tuli
kuolema. Siksi jokainen ihminen pelkää kuolemaa, jos ei
kaikenaikaa, niin ainakin silloin, kun sitä ajattelee tai on
sairas..
Jeesus voitti kuolemallaan kuoleman, että me saisimme
elämän ja tämä elämä on tarjolla kaikille ihmisille.
Ihminen, joka ei ole uskossa, on hengellisesti kuollut,
mutta uskova on herännyt hengellisesti elämään ja
saanut iankaikkisen elämän, joka alkaa jo täällä ajassa
ja jatkuu iankaikkisuuteen.
Jumalan tahto on se, että jokainen ihminen tulisi
tuntemaan Hänet ja saisi iankaikkisen elämän, ettei
kukaan ihminen joutuisi Hänestä eroon iankaikkisesti. - Niinpä........
Kuolemanpelko on kirjoitti:
selitettävissä sillä, että Raamattu sanoo sen olevan vihollinen.
Paratiisissa ei ollut kuolemanpelkoa, koska kuolemaa ei ollut,
mutta kun ihminen teki synnin, niin sen seurauksena tuli
kuolema. Siksi jokainen ihminen pelkää kuolemaa, jos ei
kaikenaikaa, niin ainakin silloin, kun sitä ajattelee tai on
sairas..
Jeesus voitti kuolemallaan kuoleman, että me saisimme
elämän ja tämä elämä on tarjolla kaikille ihmisille.
Ihminen, joka ei ole uskossa, on hengellisesti kuollut,
mutta uskova on herännyt hengellisesti elämään ja
saanut iankaikkisen elämän, joka alkaa jo täällä ajassa
ja jatkuu iankaikkisuuteen.
Jumalan tahto on se, että jokainen ihminen tulisi
tuntemaan Hänet ja saisi iankaikkisen elämän, ettei
kukaan ihminen joutuisi Hänestä eroon iankaikkisesti."Jos katsoo sitä miten ihmiset, (erityisesti ateistit,) näyttävät turvautuvan lääketieteeseen ja pyrkivät pitkittää elämää sen kautta, on aika vaikea uskoa puheita kuolemanpelottomuudesta."
Väittäisin jopa toisin päin, miksi sitten eutanasiaakaan ei ole sallittu, ellei sitä kumottaisi väitteellä: jumala päättää koska sinä kuolet, ei lääkäri. - puh ja huh
Niinpä........ kirjoitti:
"Jos katsoo sitä miten ihmiset, (erityisesti ateistit,) näyttävät turvautuvan lääketieteeseen ja pyrkivät pitkittää elämää sen kautta, on aika vaikea uskoa puheita kuolemanpelottomuudesta."
Väittäisin jopa toisin päin, miksi sitten eutanasiaakaan ei ole sallittu, ellei sitä kumottaisi väitteellä: jumala päättää koska sinä kuolet, ei lääkäri."Ei siinä ole mitään häpeää - joakinen ihminen vaistoaa, että elämä ei pääty viimeiseen hengenvetoon."
Typerää yleistystä. Olen enemmän uudelleensyntymisen kuin sen perus helvetti-taivas vaihtoehdon kohdalla. Silti pidän suurimpana todennäköisyytenä sitä että kuolemaan kaikki päättyy, tämähän on joillekin mahdotonta ymmärtää joten siksi kehitelläänkin liriloru satuja ettei tule paha mieli. - Ollaan turvassa!
Eräs ystäväni kuoli noin seitsemän vuotta sitten syöpään. Aluss se oli hänelle masentava shokki, kun oli vielä suhteellisen nuori, lapsenlapset ym. Sitten kun tuli selväksi, etteivät hoidot enää pure, hän vain ilostui ja sanoi, että odottaa vain hetkeä kun saa muuttaa kotiin. Pyysin viemään terveisiä' Jeesukselle ja kaikille pelastuneille ystäville. Hän ei pelännyt!
Apu annetaan silloinkin!
- Olly
En pelkää kuolemaa, ja aion itse päättää ajankohdan.
Kuoleman odottaminen on vastenmielinen ajatus, joo. Hieno elämä päättyy kuolemaan. Kuoleminen on oikeudenmukainen, siltä ei välty kukaan.
Olen samaa mieltä, että usein uskoon hurahtamisen takana on kulemanpelon lisäksi vielä elämänpelko.- Kuolema ei ole
oikeudenmukainen - se on Raamatun mukaan meidän vihollisemme - ja viimeisenä kaikista kukistetaan kuolema - sanotaan Ilmestyskirjassa.
- HattiWatti!
En missään nimessä pelkää kuolemaa, se on yhtä luonnollinen ja kaunis tapahtuma kuin syntymä.
Jos jotain pelkään, pelkään sitä että elämän päättyminen olisi todella kivulias ja hidas.
Kaikista paras juttu kuolemassa on se että elämä päättyy siihen eikä jatku ikuisesti. Se on mahtavaa se. Ainoastaan vakavasti aivovammaistet haluavat elää ikuisesti.- arjuuna
Mutta ei fyysinen kuolema vaan psykologinen, joka tapahtuu jo eläessä, ja se on ainut kuolema, jolla on ihmiselle jotain merkitystä,fyysisellä kuolemalla ei sen ole mitään merkitystä.
Psykologisessa kuolemassa kuolee ihmisen vuosituhansia vanha perimä,eli perisynti, joka on sama kuin ihmisen ajattelija,ego, sielu
Ajattelija,ego, sielu, voi kuolla vain tämän maaelämän aikana, koska ne täällä syntyneetkin, ihmisen itsensä synnyttämänä, joten niillä ei ole ikuista eläämää, koska ne ovat aikaa ja ainetta, vain ajaton on ikuista.
Psykologisessa kuolemassa ajallisuuden harha häviää, ja ajatus vapautuu menneisyyden vankilasta, ja alkaa kumpuamaan ajattomuudesta, ja ajattomuus on aina elävä liikkeessä oleva, liikkumaton liikuttaja, josta koko kosmos on ilmennyt
- beenthere
Joskus kyllä mietin, että kuinkahan tulen kuolemaan. Toivoisin rauhallista kuolemaa ilman kauheita kipuja. Näin varmaan kaikki tekee.
Välillä kuolema hieman mietityttää, koska haluaisin elää vielä ainakin sen verran kuin oma rakas kisulini. Tuntuu kauhealtä miettiä mitä tälle pikku veijarille kävisi jos kuolisin nyt. Se on hyvin kiintynyt minuun ja minä häneen.
Muuten kuolema on asia joka kuuluu elämään ja pelastaa pois sitten kun ei voimat enää riitä tähän elämiseen. Voisi kai sanoa, että en pelkää kuolemaa, mutta kuolemista kyllä.
- Mielestäni jokainen
pelkää jollaintavalla tuntematonta ja kuolema on tuntematon - siihen saakka, kunnes se tulee kohdalle.
- m.j.m.
Uskon kai Jumalan tai jonkun korkeamman voiman olemassaoloon. Silti uskon, että kuolema on kaiken loppu, yksi tietoisuus lakkaa kelaamasta syntyjä syviä ja saa rauhan, ja kukapa tätä harmaata arkeakaan loputtomiin jaksaisi. Kuolema itsessään on vapahtaja.
- arjuuna
Uskovaiset etsivät tuota korkeampaa voimaa ulkopuoleltaan, mutta ulkopuolella on vain aikaa ja ainetta,persoonallisine jumalineen, johon sitten uskotaan.
Korkeampi voima on kuitenkin sisäpuolellamme, jossa se odottaa, että ihminen avaisi siille portin, mutta uskonnot ja aatteet ovat muodostuneet sellaisiksi, että tuo portti pysyy kiinni, jotta ihminen, sieluineen uskontoineen ja jumalineen saisi ikuisen elämän kuoleman jälkeen taivaassa
Sielu on kuitenkin ihmisen itsensä synnyttämä, ja on aikaa ja ainetta,sekä syyn ja seurauksen lain alainen, joten sillä ei voi olla ikuisuutta, vain ajattomalla elämällä on ikuisuus
Ihmisen sielu on hänen psykologinen perimänsä,eli perisynti, ja tämän takia joutui portn ulkopuolelle
Tuolla portilla kaiken lähde, ikuinen ajaton elämä odottaa kärsivällisesti, että ihminen avaisi tun portin ja paratiisi tulisi hänen elämäänsä, jolloin kaikki väkivalta, kärsimys, tuska ja ahdistus päättyisi, ikuisiksi ajoiksi
Ihminen on teknisesti kehittynyt harppauksin, mutta mutta henkinen kehitys on polkenut paikallaan jo tuhansia vuosia, ja syypäitä tähän ovat uskonnot ja aatteet, ne ovat vuosituhansia pitäneet ihmismieltä vallassaan, hallitakseen maanpäällä tuhannen tuhatta vuotta, ja pitääkseen ihmistä kärsimyksessä ja tuskassa, koska ihmisen eläminen tussa tilassa ikuistaa heidä valtansa
Nyt ihmiskunnan olisi käännyttävä takaisin tältä turmion tieltä joka voi päätyä ihmisen tuhoon ja palattava takaisi juurilleen, jotta ihmisen älylline tyhmyys ei pääsisi tuhoamaan koko ihmiskuntaa.
Ihminen on ajatuksen kehittymisen jälkeen teknisesti nerokas koska toimii sillä alueella rationaalisesti, mutta
henkisellä alueella irradionaalisesti, joten hänen älyllisyydensä voi sillä alueella tyhmyydeksi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskallanko vielä kaivata sinua?
Siitä on niin kauan aikaa. Harmi, kun kaikki meni niin kuin meni. Elämässä oli aika raskasta silloin, ja näen sen sinun418997T:ltä J-miehelle
Se kaunein jäi välillämme kokematta Sen olisin halunnut kokea. Miten olisit pitänyt mua hyvänä. Sen yhden kerran. Se oli331961Missä meetwursti on keksitty?
Tapasin hiljattain erikoisen rouvan Prisman leikkelehyllyjen välissä pälyilemässä. Kun tulin kohdalle, rouva alkoi raivo261779- 1351571
Miksi kirjoittelet sinkut-palstalla?
Olet sinkku? Kaipaat jutteluseuraa? Täällä on kivoja keskusteluja? Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä? Joku muu syy?1941150Miten se pihvi pitää oikeaoppisesti paistaa?
Törmäsin erikoiseen episodiin eräässä ABC-ravintolassa. Pysähdyin kahvikupilliselle ja kohta ravintolan toisesta nurkast81119- 711097
- 92932
- 49835
- 75777