On se kumma kun aikuinen nainen (minä) en taida uskaltaa näyttää ihastustani. Yksi päivä heräsin ja tajusin olevani korviani myöten ihastunut erääseen upeaan mieheen.
Aluksi vain haaveilin, en uskonut yhteiseen tulevaisuuteen. Sitten lämpenit, hymyilit, juttelit, tulit aina paikalle kun saavuin. Olin onneni kukkuloilla. Yhtäkkiä kaikki kylmeni, en tiedä miksi =(
Tuntui etten nähnyt sinua enää ollenkaan, vilaukselta korkeintaan. Ajattelin että välttelet seuraani...
Sitten jatkui taas tavalliset keskustelut, ei mitään erikoista.
Eräänä päivänä tulit taas paikalle (vaikka ei olisi tarvinnut), vähän juttelit väliin, tuntui että aurinko paistoi taas. Toisena päivänä kävelit minua vastaan. Olin niin onnellinen kuin näin sinut siinä käytävällä. Odotin että olisit pysähtynyt juttelemaan mutta moikkasit vaan.
Viimeeksi yritit vähän jutellakin, mutta taisin taas näyttää torjuvaa asennetta.
En tajua mikä minussa on. Menen ihan lukkoon lähelläsi... haluaisin katsoa silmiin, hymyillä, mutta se tuntuu maailman vaikeimmalta asialta lähelläsi. Ehkä se johtuu seurasta? Katselen vain salaa kun et näe, ihailen upeaa ulkomuotoasi vaikka olenkin ihastunut sinuun enemmän luonteesi vuoksi. Jos ulkonäköösi olisin ihastunut, se olisi tapahtunut jo joitakin vuosia sitten eikä niin yllättäen.
Aluksi vain haaveilin, en uskonut yhteiseen tulevaisuuteen. Sitten lämpenit, hymyilit, juttelit, tulit aina paikalle kun saavuin. Olin onneni kukkuloilla. Yhtäkkiä kaikki kylmeni, en tiedä miksi =(
Tuntui etten nähnyt sinua enää ollenkaan, vilaukselta korkeintaan. Ajattelin että välttelet seuraani...
Sitten jatkui taas tavalliset keskustelut, ei mitään erikoista.
Eräänä päivänä tulit taas paikalle (vaikka ei olisi tarvinnut), vähän juttelit väliin, tuntui että aurinko paistoi taas. Toisena päivänä kävelit minua vastaan. Olin niin onnellinen kuin näin sinut siinä käytävällä. Odotin että olisit pysähtynyt juttelemaan mutta moikkasit vaan.
Viimeeksi yritit vähän jutellakin, mutta taisin taas näyttää torjuvaa asennetta.
En tajua mikä minussa on. Menen ihan lukkoon lähelläsi... haluaisin katsoa silmiin, hymyillä, mutta se tuntuu maailman vaikeimmalta asialta lähelläsi. Ehkä se johtuu seurasta? Katselen vain salaa kun et näe, ihailen upeaa ulkomuotoasi vaikka olenkin ihastunut sinuun enemmän luonteesi vuoksi. Jos ulkonäköösi olisin ihastunut, se olisi tapahtunut jo joitakin vuosia sitten eikä niin yllättäen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämä tulee?
pääkaupunkiseudulle.
Sama ongelma täällä päin. En vain kykene silmäpeliin, vastaamaan hymyyn tai itse hymyilemään hänelle. Jos huomaan hänen katsovan, on vain pakko katsoa pois. Minusta ei vain irtoa. Ja olen sentään jo 30.