aivoverenvuoto ja masennus/ tunteet

Aivoverenvuoto lievänäkin on ihmiselle niin kova juttu, että harva siitä selviää ilman lieviä masennusoireita. Suurimmat vaikutukset aiheutuvat siitä missä kohdassa vuotoa on tapahtunut. Osa verenvuodoista saattaa aiheuttaa täydellisenkin halvaantumisen - ainakin toispuoleisen ja osa aiheuttaa sitten enemmän muita pieniä neurologisia oireita. Vain murto-osa kuntoutuu esim työkykyiseksi. Itselleni jäi niin pahat kaksoiskuvat ettei minusta enää ollut vaativaan taloushallinnon työhöni. Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 44-vuotiaana. Viimeinen niitti taisi olla paha epilepsiakohtaus.

Tunteettomuudesta en osaa sanoa mutta voin kertoa itsestäni yhden esimerkin: Olin erittäin hyvä harrastetason ratsastaja ja kun aivoverenvuodostani jäi minulle lievä tasapainohäiriö ja tiesin etten enää kykene sillä tasolla ratsastamaan niin hevosetkin muuttuivat minulle täysin merkityksettömiksi ja yhdentekeviksi vaikka ne olivat tuoneet elämääni paljonkin sisältöä ennen aivoverenvuotoa. Oletan että lähinnä tunnetasoon vaikuttava aivoverenvuoto tapahtuu otsalohkossa jonka aivojen osa-alue säätelee paljon käyttäytymistämme. Ja vielä korostaisin sitä, että ihmiselle itselleen se aivoverenvuoto on niin kamala juttu, että ainakin hetkeksi siinä voi todella jäädä muiden tunteet huomioimatta. Meneehän siinä tämän ihmisen elämä aika lailla uusiksi ja nopeasti ja aika yllätyksellisesti. Terveisin MLL

sain aivoverenvuodon (SAV) vuosi sitten juhannuksena. Miut leikattiin Hus:ssa. Toipuminen sujui hienosti, toimintakykytestien mukaan mitään jälkiä tapahtuneesta ei jäänyt eikä siis toimintarajoitteita. Palasin opettajan työhön 4 kk:n sairausloman jälkeen. Talvella alkoi kuitenkin ahdistaa ja olo oli alavireinen. työt kyllä jaksoin hoitaa, mutta muuten olin hyvin saamaton. Kotityöt kasaantuivat ja aiempi jokapäiväinen lenkkeily jäi pois. Painoa tuli 30 kg lisää kun syöminen tuntui ainoalta hyvältä toiminnalta nukkumisen ohella. Kävin psykhioitajalla keksustelemassa ja terveyskeskuslääkärillä. verikokeissa ei syytä löytynyt , aloitin masennuslääkkeen. Edelleen tunnen itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi enkä jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Kunto on laskenut aivan huonoksi ja mikään ei kiinnosta. Haluaisin vaan olla rauhassa, ielellään yksin. Onko kellään muulla samankaltaisia oireita? Minusta tuntuu, että olen luuseri ja laiska ja keksinyt koko saamattomuusasian. jatkuva huono omatunto kun perhekin huomauttelee ylipainosta ja paheksuu kun en harrasta enää liikuntaa. Onko mitään vertaisryhmää mistäå saisi apua j atukea? Kiitos !