Miksi mä kirjoittelen näitä tyhjiä viestejä tänne? Hyvää yötä kaikille, erityisesti Hänelle, joka merkitsee mulle jotain tosi epämääräistä kaipuuta, tuskaa, suuttumusta ja kaikkea mahdollista mitä tunteisiin voidaan koskaan lukea! Voi elämä sun kanssasi! En tiedä enää että onko tää jotain totuttua tapaa vai mitä -tämä siis että kirjoittelen tänne siinä toivossa että hän vastaisi, vaikka toisaalta en toivo ja toisaalta toivon. Tai että ylipäätään sattuisi lukemaan näitä täältä. Ja en sitten tiedä, ehkä on parempikin että hän ei näkisi näitä viestejä, että olen edelleenkin näin jumissa tämän asian kanssa. Mutta onneksi on tää yksi väylä. Muita ei voi rasittaa näin ikävällä asialla, että sitä voisi alkaa jatkuvasti jonkun kanssa käymään läpi. Ei se varmaan puhumalla menisikään. Kun tässä on ihan itsensä kanssa eniten solmussa. Joo olen aikuinen ja teini-ikä meni ajat sitten, kyllähän nää pitäs osata käsitellä ja työstää ne asiaan kuuluvalla asiallisuudella ja järkevyydellä. Just! En varmaan sitten koskaan kasva edes niin isoksi. Mihin mä vielä joudun? En halua tietää.
Hyvää yötä !
niinjust!
13508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten ihmeessä hän voisi sinulle vastailla ,kun ei näistä todellakaan tiedä kenelle ne on tarkoitettu.
niinpäniin!
Kyllä se siitä :)
:))
liikkeellä. Joku syndrooma tai jotain sinne päin. Välillä tästä palstasta irtoo ja sitten taas joku kumma voima siirtää ajatukset tänne ja taas sitä pää kipeänä lukee näitä ja miettii että jospa...
:))))) öitä
en taida oikein ymmärtää viestiäsi, sillä minusta tämä nimetön palsta on väärä paikka tuollaisiin keskusteluihin. Se on luonnollisesti minun mielipiteeni ja sinulla on omasi. Ehkäpä sinä et haluakaan elämääsi ketään todellista ihmistä, syystä tai toisesta? Mutta väärin on silti häntä syyttää siitä, jos ei pidä tällaisia nimettömiä viestejä sellaisina, joihin odotetaan vastausta. En minä ainakaan. Jos joku haluaa keskustella kanssani, niin haluan nähdä ja kuulla hänet ja se on minulle tärkeää. Mikä on sinulle tärkeää?
Jos juuri Hän olet, vastaan...
Kaipuuta, tuskaa, odotusta... jotain tällasta tunnen edelleenkin sua kohtaan. Mutta kuten olet musta huomannut varmaankin, niin hiipumaan päin kaikki on. En olisi halunnut näin, mutta... Olisi ollut ehdottoman tärkeää saada viettää sun kanssa oikeasti aikaa. Se erämaamökki tai Lapin reissu olisi täytynyt järjestää. Olisi pitänyt pystyä oikeasti puhumaan asioista ja tunteista että kaikki olisi voinut jatkua. Arkoja ja saamattomia oltiin liiaksi kumpikin. Tai oikeastaan nämä meidän ympärillä pyörivät "kuviot" pilasi tämän. Ne teki musta aremman kuin yleensä olisin ollut, ehkä sustakin? Mihinköhän joudut? Naimisiin ja viettämään vakaata perhe-elämää? Onko se nyt niin paha näkymä? Mihinköhän mä vielä joudun? Onneksi en tiedä mutta perusyltiöpositiivisena uskon, että ehkä "joudun" naimisiin vielä joskus minäkin :) Tai sitten jotain muuta mutta suunta on ylöspäin... ja niin varmasti sullakin.
Naimisiin ja viettämään vakaata perhe-elämää hänen kanssa... ehkä se olisi paras mahdollinen lopputulos.
Mutta minulle lähellä oleminen olisi hyvä ainakin alusta.
Rakastan Häntä todella paljon...
Ja muuten on hyvä että kaipuuta, tuskaa, odotusta ei ole enää :)
Nyt öitä :)
Sinun :)
nettiin addiktoitunut käyttää ilmaisua...olisi pitänyt irl...?
Ei tää tyhjä viesti ollut ainaskaan. Oli paljon asiaa ja jotenkin avartavaa. Ainakin minulle sen suhteen, että muutkin ajattelee noin. Odottaa ja troivoo, että oma kohde olisi täällä ja vastaisi ja samalla jopa toivoo ettei hän olisi sivuille koskaan vilkaissukkaan. Mistä moinen vai onko se sitä rakkautta sekin? Mutta tääällä ollaan kuitenkin itse kukin ja miettimään itseäni ainakin välillä pistää kysymys, kumpaa on vaikeampi uskoa todeksi, sitä ettei toinen välitä vai sitä ettei se edes tiedä tai usko kaipuustasi hölkäsen pöläystä.
Tuosta nitä sanoin ettei viesti ollut tyhjä, niin minä ainakin tykkäsin lukea tätä. Ja jopa "samaistuin" sen kohteeksi helposti vaikka on oikeasti aika rankkaa tietää olevansa tai siis voivansa merkitä jollekin jotain tuollaista mitä kirjoitit epämääräistä kaipuuta, tuskaa ja varmasti suuttumustakin jne.. (siis tuon oletuksen itsestäni tein sillä edellytyksellä, että oman kaipaamani ihmisen päässä ja ehkä sydämessä on edes jonkinlainen paikka itselleni ja jos näin olisi niin siinä tapauksessa tuo kaikki olisi varmasti oikeastikin mahdollista sillä tottahan toki tiedän itse mitä olen, ja miten vähään kykenevä - niin paljoon, mutta ei oikeastaan mihinkään kuitenkään).
No onneksi meistä kukaan ei loppujen lopuksi tiedä etukäteen mihin elämä vie ja viekö minnekkään, koska se antaa tulevaisuudelle kaikki mahdollisuudet, ne hyvätkin. Eli hengitä välillä syvään ja rauhallisesti ja unohda maalliset murheet ja tunne-elämän myllerrykset ja keskity vain itseesi niin ehkä näet äkkiäkin valoa tunnelin toisessa päässä. Sen jälkeen voi olla helpompi hyväksyä itsensä aikuisena keskenkasvuisena, sillä valmista ihmistä ei tule koskaan kenestäkään vaan aina olemme jollakin tavalla keskeneräisiä vaikka olisimmekin johonkin nähden riittävästi kypsyneitä tai kehittyneitä. sillä elämähän on ikuista kasvamista.
on niin totta ,minunkin osaltani
sisäistä kaksintaistelua tunteitteni kanssa
helkatinmoista käden vääntöä aina välistä , häviölle aina jään..
silloin tulee pakonomainen tarve kertoa omaista tunteista jonnekkin.
http://www.youtube.com/watch?v=xIQpAcAT7vo&feature=related
´jos olet hän joksi luulen, ota yhteyttä, minä ajattelen sinua joka päivä ja yö, varmaan tiedät miten minuun saa yhteyden,
Älä välitä, minä olen samassa tilanteessa. Pitää vaan antaa itselleen aikaa kaivata. Ei se tarkoita välttämättä muuta, kuin että ollaan herkempiä kuin toiset, siksi on vaikeampaa unohtaa. Pidän itseäni tosi typeränä, kun käyn lukemassa tällaisia palstoja. Ennen ei olisi tullut mieleenkään. Kyllä mä sit joskus lopetan kaipaamisen, mut se vaan ottaa niin paljon aikaa, että mäkään en enää sitä samaa asiaa voi purkaa ystävilleni. Se ei enää herätä myötätuntoa, vaan ihmetystä.