Nyt 4-vuotiaalla pojallamme diagnosoitiin lonkkatulehdus (nestettä lonkkanivelessä) kun hän oli 2,5-vuotias. Ensin hän oli tulehduskipulääkekuurilla pariin otteeseen, mutta tilanne ei parantunut. Niinpä hänelle laitettiin kortisonia nukutuksessa suoraan niveleen, kaksi kertaa vuonna 2002. Samana syksynä magneettikuvassa vaiva todettiin parantuneeksi. Vuosi sitten käytiin vielä kontrolliultrassa ja kaikki oli kunnossa. Nyt poika on muutaman kerran valitellut, että lonkkaan koskee ja yhtenä aamuna ei kärsinyt kävellä. Tämän viikon ovat sairaalan reumapolin hoitajat lomalla (pitkä pääsiäinen odotella huolissaan, ennen kun pääsee kysymään viisaammilta, mitäs nyt tehhään).
Etsiessäni hakusanalla lonkkatulehdus, löytyi tauti nimeltä Perthes...mahtaako tätä lukea joku, joka osaa kertoa, voiko meidän pikkumiehellä mahdollisesti olla ko.sairaus...?
Etsiessäni hakusanalla lonkkatulehdus, löytyi tauti nimeltä Perthes...mahtaako tätä lukea joku, joka osaa kertoa, voiko meidän pikkumiehellä mahdollisesti olla ko.sairaus...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä on ollu kohta 4kk KUMMASSAKI lonkassa nivelpussintulehdus, en ole harrastanu sinä aikana minkäänlaista liikuntaa, eikä ole helpottanut yhtään. On laitettu neljästi kortisonipiikki, fysioterapiassa oon käyny monia kertoja, magneetti/röntgen kuvissa näkyi lievää tulehusta. Mutta kipu on niin kova, että ei huvita lähtä mihinkäään, saatikka harrastamaaan omaaa lajiaan. Tää on rajottanu mun elämää niin paljon etten jaksais ennää. Nyt ois jouluki ovella mutta ei huvita yhtään. Jäi tärkeet maajoukkue karsinnatki välistä tämän pas-... takia. ): tämmöstä tämä elämä on :( eikä tämän ikäne pääse mihikää leikkauseeenkaaaan
..itselläni ole lapsireuma (5-11v).Se oli aika vaikea.Minulla alkoi samalla tavalla kuin ensimmäsen kirjoittajan lapsella (näin äiti on minulle kertonut).Arvauskeskuksessa oli ensin vähätelty että "no lapset ovat nyt lapsia, ne voivat kompuroidakkin eivätkä sano mitään".Sitten isäni suuttui kun ei ollut tapahtunut mitään, ja vaati lähetettä keskussairaalaan.Siellä sitten yksi hoitajista sanoi että "minun siskoni pojalla on lapsireuma, joka alkoi juuri samalla tavalla, en nyt halua pelotella, mutta jos ehdottaisin että asia tutkitaan". Ja niin se tutkittiin, ja sitähän se oli.No sitten olikin kaikkien tutkimusten jälkeen lähtö Heinolaan.Ja (vaikka oli kaukana kotoa) niin en ikävöinyt, koska hoitajat siellä olivat niin oikeassa työssä kun olla ja voi =). Erittäin laspsi ystävällisiä.Ja olipa siellä yksi keskussairaalasta tuttu mieshoitaja (siirtynyt sinne) johon pikkuisena tyttönä ihastuin =DD .Ja voi että kun me aina hihiteltiin tyttöjen kanssa kun tämä meni ohi =) , ja kun tietysti kyseinen hoitaja vielä oikein "millekkäs tytöt niin hihittelevät..ei kai mulla oo kengät väärinpäin (tms.) " =D . Ja kyllä meillä oli hauskaa =) .
Mutta siis, pointti oli se, että vaikka se olisi reumaa tai muuta sellaista, niin kun lapselle vain selittää asian, eikä itse panikoi, niin asiat kyllä pakkaavat järjestymään.Minulla ei ole 11ikävuoden jälkeen ollut minkäänlaisia oireita =) ..paranin täysin kun oikea lääkitys löydettiin =) .Lääkityksenkin sain lopettaa silloin (11v).