Voiko rakkauden tähden hyväksyä jopa pettämisen?
Jos sulla on toinen
tomppa2006
2181633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 98 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 98 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 218
Vanhimmat
Kun ei ole sitä ensimmäistäkään :)
Mutta vastaus kysymykseesi, minä en vois. Se jäis aina kalvamaan mieltä. Luottamusta ei sen jälkeen olis.
Ja mitä sitten on rakkaus ?
Kahta asiaa en katsois kahta kertaa, toinen on lyöminen ja toinen pettäminen.
se on sitä, kun toinen ihminen tulee osaksi sinua. Elät myös hänen elämäänsä ja hän sinun. Tunteista voimakkain ja upean hieno tunne.
Sitä anteeksi antamisen kynnystä kysymykselläni tavoittelin. Sinun kohdallasi ilmeisesti kerrasta poikki?
Niin olis.
Menneille suhteille olen sikailut antanut anteeksi, itseni takia. Viha kuluttaa vain ihmistä joka vihaa tuntee.
Mutta takaisin en ottais, ei olis enää mitään minkä varaan rakentaa.
Jos kerran ihminen menee, niin se menee. Ja jos ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä.
vihantunne aiheuttaa paljon katkeruutta ja pahaa oloa. Ja kyllä rakkauskin loppuu ilman sitä, että tarvitsisi toista ruveta vihaamaan. Se vaan kuihtuu pois ja lakkaa olemasta rakkautta. Tiedän paljon miehiä, jotka menevät ja elävät silti parisuhteessa.
Ihmiset on erilaisia, on paljon naisia jotka hyväksyy miehensä vieraissa juoksun. Niin kun on ilmeisesti toisinkin päin.
Jossain asioissa olen musta-valkoinen ja tämä on yksi niitä.
Yleisesti olen kyllä hyväksyäinen.
En pistäis miestä kahleisiin, enkä ole koskaan pistänyt. Mutta silloin olen toiseen luottanut, ja jos luotto häviää niin silloin häviää kaikki.
Kummankin täytyy pystyä elämään vapaasti, mutta uskollisesti.
tässä vähän aikaa sitten esille tuo Tiger Woodsinkin sekoilut ja ilmeisesti vaimo on taas miehensä tukena. No, en ihan tarkoittanut tuossa mittakaavassa.
Samaa mieltä vapaasti elämisestä, toiselle pitää antaa omaa tilaa. Jos luottamus ja kunnioitus on kunnossa, ei varmaan tekisi toiselle sitä mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän.
Ehkä se kuitenkin koetaan loukkauksena. Eikä sitä voi tietää mitä parien välillä tapahtuu.
Itse ainakin kokisin häpeänä jos mieheni juoksisi vieraissa.
Sitten on naisia jotka on kiinni miehessään taloudellisesti, ne ei voi uskoa pärjäävänsä ilman miestään ja tämä on ainakin yhden parin takana. Eli nainen kokee että hänen on pakko hyväksyä toisen pettäminen.
Eikä usko puhetta siitä että yksinkin pärjää.
Ei. Ystävyys; kyllä. Fyysisyys, yhdyntä ihmissuhteessa on aina enemmän kuin pelkkä mekaaninen akti, siinä mennään syvälle sielujen syvyyksiin ja ja metatajunnallinen ulottuvuus jakaa / vaihtaa siinä hetkessä kummallekin osapuolelle jotain toisesta ihmisestä ja se jää elämään sisikunnassa omaa elämäänsä, jollakin tasolla. Tämä lisää erillisyyttä ja loukkaa parisuhteen olemassaola oli petetyksi tullut tietoinen tai ei-tietoinen asiasta.
tuo akti on joskus hyvinkin paljon ainoastaan mekaanista ja voi olla että niitä luolamiehen peruja on jäänyt meihin? Mitä enemmän naisia, sitä kovempi ja parempi mies?
Itse ajattelen riskin menettää kaiken kauniin verrattuna hetkelliseen iloon.
Tottakai tunteiden merkitys lisääntyy vuosien kuluessa parisuhteessa myös tässäkin asiassa, mutta kysymyksellä hain sitä, että voiko toisesta välittäminen muodostua niin suureksi, että tämä hyväksyisi jopa pettämisen?
se on myös siitä kiinni ketä Rakastaa Oikeasti ja kenet pettää, usein rakkauden nimissä pettää lopulta kaikki kolme eri osapuolta. Sitä, jota rkastaa ei pysty pettämään muuta kuin 'täydellisessä sekavuustilassa', jos niin tietoisesti tekee, ei ihminen ole muuta kuin Peter Pan tai naispuolinen vastineensa. Rakkaus tunne, jonka vallassa ihminen usein pahimmin pettää juuri itsensä, mitä useammin niin tapahtuu, sitä kauemmaksi ja eksyneemmäksi ihminen tulee. Jos on kukasta kukkaan tyyppi, niin ei kannata sitoutua rakkauteen vaan tyytyä osaansa ja jakaa kohtalonsa kaltaistensa kanssa, silloin ei petä ketään.
olen iloinen, että tämä on vain miun omaa ajatusta. Loppujen lopuksi, voi olla niin että olen täysin väärässä ja oma käsitykseni on suojakilpi sille, että en itse ihmisenä kestäisi petetyksi ja varsinkaan jos Hän jota rakastan pettäisiä minua siksi, että on rakastunut toiseen tai himoitsee toista naista niin, että pystyisi jatkamaan yhdessäoloaan kanssani vain saamalla tältä toiselta seksiä ensin kerran jne.
minäkään miten suhtautuisin, jos itselle kävisi näin. En varmasti hyväksyisi tuosta vaan, mutta kuuntelisin luultavasti miksi niin kävi. Tuo suojamuuri on juuri sitä varten, että uskottelee, ettei itselle koskaan käy niin, enkä voisi hyväksyä moista, mutta tosipaikan tullen ei tiedä mitä tapahtuu. Pettymys ainakin olisi suuri.
Jos on sovittu yhdestä kerrallaan, peli kaatuu vaihtovirheeseen.
rakkaus ei ole lasten leikkiä.
Kuka on lapsista puhunut?
ettei ole kyse pelaamisesta, eikä sopimukset yhdestä ja ainoasta aina pidä live-elämässä.
Sopimus joka ei pidä on tarpeeton ja voidaan purkaa vaikka yksipuolisesti. Siihen haluun se pettäminenkin viittaa.
Nuinhan ne huoraavat miehet kai sitten käyttäytyvät, kuka sellaisenkin tyhjän iljetyksen haluais joka pettäis joka käänteessä ja eläis näytelmäänsä?
psykiatrille vaan, auttavat sieltä moninaisissa ongelmissa
olla vastavuoroista ja jos rakastaa toista niin ei petä. Miksi hyväksyä pettämistä ihmiseltä joka ei edes rakasta?
että rakastaa toista hyvinkin paljon, mutta silti sortuu syrjähyppyyn. Se on siis kaiken loppu?
olis kaiken loppu, mutta jokainenhan tekee itse ratkaisunsa.
toista, enkä hyväksy pettämistä, juuri sen rakkauden tähden.
ole toista ja pettäminen tuntuu pahalta. Itsekseni pohdin mitä kaikkea sen rakkauden tähden siedetäänkin. Ajattelin kysyä mitä mieltä porukka on asiasta.
ymmärrä pettämistä, jos toisesta todella välittää. Silloin on kyse jostakin muusta, valloittamisen halusta, uusista kokemuksista. En tiedä, minulla ei ole kokemusta asiasta.
Ihmeellinen kysymys. En mä nyt hyväksy pettämistä, kavaltamista enkä minkäänlaista kieroilua. Koipeen ottaminen sinänsä ei pahenna noita paheita, jos ei parannakkaan.
se elämän suuri rakkaus niin tärkeä asia, että mitä kaikkea ihmiset tekevätkään, etteivät menettäisi sitä. Heitetäänkö kaikki hukkaan tuollaisen erehtymisen vuoksi, sitä ihme-tomppa kyseleepi?
Kun mun mielestä tuollainen suuri rakkaus on jotain mitä haluaisin pikkusen jo välttää, ainakin se tuntuu ajatuksena jotenkin lapselliselta. Enemmän haluan järkeä, lämpöä ja läheisyyttä.
juuri ole sitä suurta rakkautta, järki, lämpö ja läheisyys :)
Minä olen ymmärtänyt, ettei järjellä ja rakkaudella ole mitään tekemistä keskenään.
järkeä olla, ettei petä sitä jota rakastaa ;)
Voiskohan sitä rakkauksissaan järjellisesti pettää.
mutta onko hän silloin ihan järjissään kuitenkaan, epäilen.
Ainakin vähän vippaa ;)
Niin tai sit' järki on jääny narikkaan.
tai sitten järki on jäänyt kotiin piirongin laatikkoon, kun henkilö on
lähtenyt vähän viihteelle.
Aina ei ehkä muista tarkistaa, onko kaikki mukana.
Vaikka täällä ollaan näin mustavalkoisia, minäkin, lienee raaka fakta, että ainakin pitkässä liitossa on annettava yhteisen onnen jatkumiseksi paljonkin anteeksi, jopa pettämistä.
Harva ihminen kun on pyhimys, ja usein tilanne tekee varkaan, vanhan, kuluneen sanonnan mukaan.
En tiedä, miten anteeksianto vaikuttaa, vähentääkö se tunteitten leimua, vai tekeekö se ylitsepääsemättömän padon niitten virtaan.
Harvan elämä on täydellistä, moni asia liittyy moneen, useimmilla ei ole varaa täydellisyyteen?
tämä kolahti, pääsit sanoman synnyinsijoille. Onko se tosiaan niin ehdotonta, että kakki katoaa, jos erehtyy pettämään vai voisiko asioista keskustella? Tiedän muutamia pariskuntia, jotka ovat edelleen yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta menneistä huolimatta. Voiko tunne-elämä jopa lujittua, kun kaydään niin sanotusti kuilun partaalla?
Tuossa kun asiaa pähkäilin, tuli mieleen, että itse olen kai sen verran epävarma omasta arvostani, että, jos saisin tietää mieheni pettävän, se luhistaisi minut, ja minäkuvani. Olisi siis tarun loppu, koska en pystyisi katselemaan päivittäin syyllistä.
Mutta, kun meitä on niin paljon, kaikilla oma mielensä, ja kokemuksensa, saattaapi olla, että yhteiset vastoinkäymiset toisia lähentävätkin. Ainakin itse tunnen moisia, moniakin. Ja, taas vanha viisastelu, vahingostahan voi parhaassa tapauksessa viisastuakin.
Kyllä siihen tuli ainakin minulla ikuinen särö joka johti muutaman vuoden päästä eroon. Sanoit itse, ettei rakkaus ole lasten leikkiä, ei pidä siis leikitellä myöskään toisen luottamuksella. Tunnereaktio pettämisasioissa on varmasti aina voimakas.
Ei avioliiton tarvitse olla tietenkään vakavaa kuin kirkonpenkissä istuisi, mutta ei pidä mennä liian pitkällekään. Pettämistä ei voi nimittää erehdykseksi tai hairahdukseksi.
Miten olisi jos kysäseisi puolisolta ensin, että saisinko käydä vieraissa kun tekee niin vietävästi mieli, silloin olisi reilu peli. Heh, irtoaisikohan lupa, tuskin. Itse aikoinani uskoin kun sanottiin, että kyllä sitten kerron jos olen vieraissa käynyt. Ei kertonut vaan jäi kiinni niinsanotusti, teki klassisen virheen. Vaikka sanotaan, että pitäisi antaa anteeksi, mutta jos siinä kärsivät myös lapset, kuka heidän osalta paikkaa tilanteen?
jotka ovat kaikesta tapahtuneesta huolimatta jatkaneet elämänsä loppuun saakka yhdessä. Tiedä sitten onko jatkuvaa kyräilyä ja epäilyä? Asian unohtaminen ainakin on vaikeata.
se erehtyminen ole juuri sitä inhimillisyyttä. Ainakin minusta tuntuu, että monasti on kyse täydellisestä vahingosta. Harvassa ne miehet on, jotka tahallaan pettävät ja kuvittelevat etteivät koskaan jää siitä kiinni. Pitääkö siinäkin tapauksessa saada ansionsa mukaan, vaikka olisi millainen vuosisadan rakkaustarina takana.
No silloinhan se on takana kun mies muihin lähtee eli ei kait siitä enää kannata kiinni pitää.
ja kulissiavioliittoja monesta syystä, se ei kuulu tähän. Pettäminen tekee aina särön eikä se siitä muuksi muutu.
En hyväksy pettämistä.Jos mies minua pettäisi (JOS minulla olisi mies),saisi kyllä lähtöpassit.Itse en pystyisi pettämään,ei olisi mitään sellaista asiaa jonka vuoksi voisin niin tehdä.
tiedän nyt lopussa, että anteeksi antaminen ei auta asiaa, mies menee jos on sitä sorttia
uudestaan ja uudestaan, ja aina löytyy halukkaita naisia ja tietämättömiäkin, jotka eivät
selvää ota miehen tyylistä ja uskollisuudesta, vaan ovat niin kauhean ihastuneita tähän mieliksi
osaavana olevaan mieheen.
Kaikki miehet eivät osaa olla vain yhden kanssa vaan hamuilevat aina vain parempaa
ja kaikkien kanssa se arki tulee, ja arki on samaa arkipäivää koska miksikä se muuttuisi.
Toiset vain tajuavat sen, mutta toiset eivät.
Nyt minä olen viisastunut, jos on uskoton lopetan heti alkuun, koska vetvaaminen vain rasittaa ja
on raskasta olla epävarmassa suhteessa niin miehen kuin naisenkin kanssa sama molemmissa.
" Se on kerrasta poikki sanon suoraan sen....." on hyvä lauluohje.
Olen myös saanut kärsiä jos jonkin moisista taudeista, koska niitä tulee nykyaikana ihan varmasti.
Ainoa tae on niin kuin yksi nuorinainen sanoi kaverilleen, että ilman lääkärin todistusta en
kanssasi sänkyyn tule. Joillain leikka tapa pitää huolta itsestään.
On huora naisia, mutta on huorapukkeja vieläkin enemmän, mutta se on mukamas eri asia,
......hemmetti
miksi pohdit näitä samoja vuodesta toiseen, onko ikuisuusprobleema kohdallasi?
Tällä kertaa, Jippii, pääsette lukemasta mun piiiiiiiiitkiä jaarituksia.
Vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi: En hyväksy pettämistä. Jos mieheni menisi toisen kanssa,
niin se jälkeen en olisi enää hänen kanssaan.
jaksan aivan mainiosti lukea pitkiä tarinoitasi. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta kuitenkin mietin sitä puolta, että mitä kaikkea tosirakkaus kestää. Minä jaarittelen nyt muiden kiusaksi vähän tavallista pidempään, koska ihan aidosti uskon rakkauteen ja vastoin käymisten voittamiseen. Pystyisinkö heittämään hukkaan kaiken sen hyvän ja kauniin, mitä olemme kokeneet yhdessä. Petetyllä voi olla vielä pahempi olo kuin sillä petturilla.
Kiitos kohteliaisuudesta pitkien tarinoitten lukemisjaksamisesta:)
Jos todella, todella, Todella toista rakastaa ja sitä kaunista ja hyvää yhdessäoloa on, niin eipä sitä sitten kaiketi tekisi mieli pettää ja "vaakalaudattaa" yhteistä elettyä elämää. Ehkä yhdessäolo ei sitten kaikilta osin ole kunnossa, jos halajaa toisten sänkyyn pomppimaan.
Jos ongelmia on, niin niistä olisi keskusteltava, ettei yhteiselo riistäytyisi siihen pisteeseen, että lähtisi etsiskelemään toista petikaveria.
Onneksi kohdalleni ei ole sattunut pettäjätyyppiä. Olisi ikävää kokea sellaista syvää loukkausta toiselta osapuolelta.
Jokainen tekee ne omat ratkaisut siitä, jatkaako pettämisen jälkeen vaiko ei. Minä itse kuitenkaan en jatkaisi. En luottaisi enää toiseen ihmiseen. Ja jos toinen olisi mytännyt "sen hyvän ja kauniin" roskakoriin ja pettäisi, niin miksi ihmeessä Minä, joka en olisi pettänyt, alkaisin vaalimaan "sitä hyvää ja kaunista" ja jatkaisin suhdetta. Sitäpaitsi kaipa kaikki pariskunnat jossakin yhteydessä tulee sanoneeksi ylipäätään mielipiteen pettämisistä. Etukäteistieto, että jos pettäisi, niin en jatkaisi enää. Mitä siinä sitten olisi mitään keskusteltavaakaan, kun mielipide on tiedossa.
koko kysymystä. Tietenkin voi heittää hukkaan kaiken kauniin . Voihan pariskunta yhdessä mennä svinger klubille ja rakastella siellä kenen kanssa haluaa. Hän joka haaveilee pettämisestä useinkaan ei hyväksy että toinen avioliiton tai suhteen osapuoli tekisi samoin. Tosirakkaus kestää kummankin osapuolen petturuudet. Vai kestääkö?
Mielestäni pettäminen kielii aina jonkinlaisesta suhteen kriisistä esim. pitkässä suhteessa, tarkoitan yli 20 vuotta, voi olla kaikki jo niiin rutiinia eli silkkaa kyllästymistä, voi olla sairautta jne.
Sanotaanhan myös, että vaihtelu virkistää.
tuota oikein syvällisesti omassa snadissa bollasi kun pähkäilin siis omalta kantiltani. Vastaus on sitten aika selvä KYLLÄ..Sitä kun Rakkaus sellain kummallinen juttu...mieheni kun sairastui...toivoin että, se olisin ollut minä...ei hän....Hän sanoi minulle kyllä tiukasti takaisin: ÄLÄ liioittele...mutta, jos, ajattelee tuota ihan puhtaasti teorian kannalta...niin ihmiset myös saattavat hätä tilanteessa antaa hengensä toisen puolesta...siis Rakkaudesta silloinkin kysymys...
tsau:Friidu
tarpeeksi paljon kun toista rakastaa, se ylittää tavalliset raja-aidat. seksuaalisuuden korostaminen rakkaudessa mukamas joksikin pyhäksi asiaksi, on hyvin vanhoillista ajattelua. vanhemmiten sen osuus joka tapauksessa vähenee. pahempaa pettämistä se on jos toisen ajatukset todellakin ovat jossakin toisessa ihmisessä ja se tunnerakkaus häviää suhteesta.
joo...jotenkin noinkin minä tuon vahvasti ajattelen.. Se rakkaus minustakin jos, on todella...niin paljon laajempi käsitteenä tässä iässä jo...kuin pelkkä seksualisuus..mikä sekin tärkeä osatekijä...mutta, vain osa...sitä kokonaisuutta sittenkin mitä Rakkaudeksi luetaan..tai sanana pitää sitten sisällään...se jotain paljon mitenkä sanoisi suurempaa...eritavoin vahvempaa...;)) kuin nuorempana...
tsau:Friidu
Tätä avausta kirjoittaessani tiesin, että jossain on vielä ihmisiä, joiden rakkaus on korkeammalla tasolla. Sitä syvällistä ja ikuista. Tämä keskustelu meni vähän väärille raiteille, kun muutamat alkoivat tuomaan omaa ehdottomuuttaan liian voimakkaasti esille. Sinun vastauksesi antoi uskoa siihen, kuinka vahvaa rakkaus parhaimmillaan voi olla. Eikä tämä tietenkään tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi ruveta pettämään toisiaan.
kiitokset ajatelluista sanoista. Tälläiset kylmät ja luotaantyöntävät ihmiset pitävät suurinta meteliä uskollisuuden tärkeydestä. Ei ole kovinkaan vaikeata olla pettämättä toista, eihän se mitään luonteenlujuutta vaadi. Sitten kerrotaan uskollisuudesta ja vedotaan, kuinka hyvä ihminen on, vaikka samaanaikaa kaikki hellyys ja tunteet ovat aikoja sitten kuolleet. Ilkeys ja puhumattomuus ovat paljon pahempia parisuhteen tappajia. Aikamoista hurskastelua monilla ihmisillä.
:))Kiitos, Tomppa....sanasi lämmittivät Friidua kovin. En minäkään tuota pettämistä kannata suinkaan ainahan se tuo surua ja tuskaa ja epävarmuutta ihan kaikille.osapuolille sitten ...mutta, omalla kohdallani elämä ehkä hiukan opettanut myös..mikä sitten lopulta on tärkeää siinä Rakkaudessa....En tiedä onko ihminen sellainen että, tarvitsee katsoa sitä suurta tuntemantonta ikään kuin silmiin....Kaksi kertaa kun lyhyen aikajaksan sisällä.....en ole tienyt selviääkö Rakkaani vai menetänkö hänet. NYT. niin sitä alkaa ajattelemaan asioista jotenkin aivan toisin...näistäkin. Tiedän että, oma mieheni ei antaisi minulle anteeksi...hän ei voisi...mutta, itse pystyisin....
Nuorempana minäkin olin ehdoton tässä asiassa;) mutta en enää...
tsau:Friidu
myös meidän perheessä ja nimenomaan puolisolla. En koskaan haluaisi loukata häntä sotkeutumalla vieraisiin lemmenleikkeihin. Mutta jos näin ikävästi kävisi, en myöskään mielelläni salaisi häneltä asioita. Alusta saakka olemme puhuneet ihan kaikesta ja selvinneet vaikeistakin ajoista. Tuntuisi väärältä jättää hänet epätietouteen ja antaa itsestäni liian hyvän kuvan. Olen lähes varma, että hän lähtee meistä ensin täältä. Ja jos sortusin näin halpamaiseen tekoon, niin olisi pelkästään oikeus ja kohtuus, että hän tietäisi minkälaisen paskiaisen kanssa on elämäänsä viettänyt. Tässä asiassa toivoisin myös häneltä samanlaista näkemystä, ihan rehellisyyden ja vilpittömyyden nimissä. Ainakin minä rakastan häntä niin paljon, että pystyisin keskustelemaan järkevästi asiasta. Olen huomannut nuoruudessani olleen mustasukkaisuuden laantuneen, enkä ole enää niin ehdoton joka asiassa.
Nämä ovat niitä asioita, joista minustakin tulisi voida kyllä puolison kanssa myös keskustella avoimesti..Tuota itse kun mietin tarkemmin....niin aina se avoimuuskaan ei käy...sitäkö ihminen saattaa olla kovin herkkä...näissä jutuissa ja vo olla että, ei halua edes koko aiheesta keskustella...ja kokee sitten enkö enää kelpaakkaan ihmisenä ja etkö minua rakasta...aihe on minusta tärkeä mutta, erittäin vaikea....miten puhua niin ettei toinen loukkaantuisi.. Meillä vain sen verran tiedän mieheni mielipitestä että, hän on ehdoton.
Ehdottomasti tuota samaa linjaa olen aina noudattanut elämässäni että, ollaan rehellisiä...en usko muuten parisuhteen edes toimivan kunnolla ja ainahan tuo on toiminut...mutta, nyt miettinyt myös kun ikää tullut että, onko toisen aina hyvä tietää kaikki...kovin musta-valkoisena en elämää enää katso.....se harmaiden alueiden kirjo kun vaan lisääntyy...asioissa kuin asioissa...ehkä juuri näistä kovista kokemuksista johtuen...sitä ajatelee sitten että, se Rakkauden on oltava jotain muutakin nyt...sitä toiseen luottamista kovan paikan tullen....Seistään siinä sitten.....vierellä eikä lähdetä enää pois...ei pelätä myöskään tulevaa...siis sitten jos tämän seksuaalisen ehkä hairahduksen kun suhteuttaa siis tähän kokonaisuuteen;)) niin tuntuu kovin pieneltä jutulta muun rinnalla....
Siis missään nimessä en halua että, mieheni nyt minua pettäisi;))tai jonkun toiseen naiseen vaihtaisi...joka ehkä hänelle olisi jopa sopvampi vaihto-ehto....;)))
tsau:Friidu
toivon kaikkea hyvää ja yritän parhaani. Jotenkin minulla on tunne, että hänen rinnallaan seison ne viimeiset hetket, pidän kädestä kiinni ja sen jälkeen alkaa suuri suru ja ikävä. Ja jos en olisi ollut rehellinen, en varmasti antaisi itselleni anteeksi ja katuisin, kuinka paljon sanomatta jäi.
Ei varmaan kukaan halua tulla petetyksi, kova pala se olisi kenelle tahansa. Eipä silti taida olla niitäkään, jotka petturin viitan ottavat harteilleen kannettavakseen.
En suostu vielä itse tätä ajattelemaan kumpi meistä lähtee ensin...vaikka todennäköisyys sitten onkin sitten mies...jos ihan puhtaasti ajatellaan...miehen huono terveys minkä kumpikin tiedämme....Kundi tässä yks päivä kysyi ihan asiallisesti että, kuka hänestä huolehtii sitten jos, molemmille kävisi huonosti. Asiasta piti silloinkin keskustella niiden oikeilla nimillä... Taidan naisena samanlainen olla....en pysty tuohon epärehellisyyteen kyllä minäkään...Ehkä hyvä juttu myös itselleen ikään kuin etukäteen tämä tietää....Tätä etteikö niitä tilaisuuksia sitten tulisi...ja muuta....vaikea sanoa....Sen verran paljon olen elämäni aikana ihmisten kanssa tuolla järjestö-elämässä ja työkin elämässä aikanaan erilailaisiin sekä miehiin että naisiin tutustunut...niin tiedän myös kuinka yksinkertaista se on....ja helppoa...jos, ihminen itse haluaa...mutta, ne seuraukset on sitten myös pystyttävä kantamaan...hyvä tiedostaa sekin...puoli...Mutta, tuomitsemaan minusta ei vain ole;)) ketään tässä iässä....Ihminen kun myös on erehtyväinen...
tsau:Friidu
sitä asiaa mitään sen suuremmin mieti, mutta väistämättä joskus hiljaisina hetkinä tulee mieleen ja saa surun kyyneleet silmiini.
Tilaisuuksia on varmaan täälläkin ollut yllin kyllin. Ympäri maailmaa matkustaneena ja paljon ihmisiin tutusteena, jos vaan olisi ollut tarvetta, niin helposti olisi onnistunut. Kuten ehkä huomaat tiedostan hyvin tämän seurausten kantamisen raskaan taakan. En minä varmaan muuten tälläisia miettisikään. Jotkut arvostelevat petturit julmiksi ja tunteettomiksi ihmisiksi, mutta ei minulla ole varaa alkaa ketään kivittämään. Monessa tapauksessa on varmasti kyse erehdyksestä, suuresta erehdyksestä. Sattumaa ja suurta kohtaloa tämähän on koko elämä. Ihanaa sellaista.
Joo, ei minustakaan koskaan ole kenenkään kivittäjäksi....Itse kun myös tähän kummalliseen sattumaan niin monesti olen elämäni aikana törmänyt...
Minussa sinussa on niin paljon sitä oikeaa kunnioitusta ja rakkautta vaimoasi kohtaan..että, en osaa sinua kyllä näiden mielipiteiden vuoksi nyt mihinkään petturiksi ja julmuriksi tai tunne-elämältään kylmäksi ihmiseksi sanoa....päin vastoin...
Muista Tomppa että, vain päivä kerrallaan....sekö riittää silloin kun on vaikeaa...
tsau:Friidu
Itse pohdin joka päivä tätä kysymystä.
Meillä on takana pitkä liitto, kummallakin toinen. Osa lapsista jo omilla teillään, nuorin lähdössä.
Mies täyttää tänä vuonna 60. Mieheni jäi viime syksynä kiinni syrjähypystä, joka oli sattunut työmatkalla ulkomailla maksullisen naisen kanssa. Siihen päivään saakka, kun sain tietää asiasta, uskoin, että meillä oli onnellinen avioliitto.
Nyt en tiedä enää mitä uskoa ja mihin luottaa. Mies tunnusti pakon edessä, mutta voinko koskaan tietää, onko tätä tapahtunut aikaisemminkin pitkin yhteistä taivalta. Koko yhteinen elämä on perustunut luottamukselle, minä en edes tosissani ollut koskaan epäillyt mitään - ja sitten PAM.
Olen täysin itsellinen ja jos ero tulisi, se olisi mies, joka menettäisi eniten. Enkä puhu nyt taloudellisista seikoista.
Rakastanko miestäni enää? En tiedä, sitä pohdin joka päivä. Miehessäni on paljon hyvää eikä hän ole mikään "häntäheikki"-tyyppi. Jollain tasolla ymmärrän miehen ja naisen eron seksin suhteen. Olen paljon ollut työmatkoilla miesten kanssa ulkomailla. Voitte uskoa, että lähes jokainen, rauhallisempikin insinööri, innostuu tavalla tai toisella maailman ilokaduilla. Kaikki eivät vaan rohkene viedä asiaa loppuun.
Mieheni tekee kaikkensa, etten lähtisi. Itse en todellakaan tiedä mitä teen. Kaipa se asia vuosien saatossa selviää, minulla ei ole minnekään kiire.
Todella harmi vain, jos asia oli miehelle kevyt hairahdus ja se voi maksaa meidän avioliiton.
Alkuperäiseen kysymykseen en nyt osaa vastata, mutta ehkä voisin jo vuoden kuluttua???
on vain toisen sana ja uskottavuus todisteena siitä, ettei niillä työmatkoilla ole ollut mitään seikkailuita. Voisi melkein sanoa, että mitä parempi valehtija on, sitä paremmin pärjää tässä asiassa. Varmasti monet miehet ovat vieneet hautaan saakka tiedon uskottomuudestaan ja toinen osapuoli on ollut autuaan tietämätön asiasta. Sekö sitten on sitä ikuista rakkautta, paremminkin aivan samanlaista kieroilua ja petturuutta. Paljon puhutaan rehellisyydestä ja luottamuksesta, mutta tässä varmaan on se rajapinta. Älä koskaan tunnusta, jos et halua parisuhteen päättyvän tai toisaalta onko, sille puolisolle tämä juuri se kaikkein tärkein asia.
Mieheni on ihan sama hyvä mies ennen ja jälkeen pettämisen. Ehkäpä asian tultua julki, aikaisempaa parempikin. Ainakin yritys on kova!
Kysymyshän on minun oman pääni sisäisestä jutusta. Miksi tämä pettäminen oli niin kova kolaus? Olin itsekin ennen tätä ehdoton asian suhteen; kerrasta poikki. Nyt joutuu miettimään, mitä ja ketä auttaa se, että rikotaan perhe, ystävyyssuhteet, yhteinen kiva arki? Olenko minä itse niin täydellinen?
Olin eilen kokouksessa, jossa miespuolinen kollega huomautti jotain hyvännäköisestä olemuksestani. Se hiveli itsetuntoani. Ajattelin, että voisko tuon kanssa mennä pidemmälle? Ennen en ikinä olisi edes päästänyt mieleeni moista. Auttaisiko, jos tekisin saman? Huomaisinko, että sillä ei ole mitään tekemistä raukkauden kanssa? Vähenisikö rakkauteni mieheeni? Tuskin miehenikään on ajatellut, että en taida rakastaa vaimoani, rakastanpa hetken tuota ilotyttöä.
Mieheni sanoo, ettei ole koskaan edes ajatellut ihastua muihin, minussa on hänelle naista riittävästi. Minä jotenkin uskonkin sen.
Ei tämä uskottomuusasia ole yksistään se, mitä mietin. Asia on nostanut esiin paljon muitakin epäkohtia avioliitossamme. Nyt vain punnitsen hyvät ja huonot. Tämäkin keskustelu on osaltaan sitä asioiden punniskelua.
siihen rakkauteen kuuluu niin paljon muutakin kuin rakasteleminen. Nykyään ihmiset eroavat todella helposti ja näitä eroissa ilman toista vanhempaa kasvavia lapsia käy kaikkein eniten sääliksi. Eihän toista ihmistä voi kokonaan omistaa tai kahlita. Antaa rajoja että mitä muuta pahaa saat tehdä, kunhan et vain ole toisen kanssa. Onko se asia se maailman suurin synti, jota ei missään olosuhteissa koskaan anneta anteeksi?
Oikein hyvä että nyt olet saanut niitä vastauksia mitä odotit ja ilmeisesti toivoit.
Minä en hyväksy pettämistä vieläkään. Se on pettämistä jos menee muiden kanssa.
Luotto menee ihmiseen joka lähtee.
paha voisi olla, pahoinpitelyä vai jotain?
Pettäminen on niin erilaista kuin mikään muu, että en vertaisi sitä mihinkään muuhun "pahaan".
Siinä tulee varmaan se tunne, etten minä siis riittänyt, kun piti olla toisen kanssa.
Ehkei se maailman suurin synti ole, jokainen petetty ottaa sen omalla tavallaan, toiset antavat anteeksi
ja jatkavat yhdessä, joku ei vaan voi ymmärtää, että miksi häntä petettiin.
tarvitse samaa mieltä olla, ei se mitään keskustelua ole, jos vain myötäillään. En minäkään hyväksy pettämistä, enkä mitenkään halunnut tuoda asiaa sillä tavoin julki. Ajattelen vanhenemista ihan tosissani ja vuosikymmenten yhteistä yhdessäoloa. Onko se sitten niin, että jopa kuusi- ja seitsemänkymppisten pitää erota siihen paikkaan, jos mahdollisesti ilmenee jotain tai paljastuu, vaikka nuorempana tehtyjä hairahduksia?
se voisi olla tunnekylmyyttä, ettei osoittaisi huomiota tai välittämistä toiselle. Puhumattomuus on myös erittäin paha asia, mielestäni. Mitä yhdessäoloa sellainen on, jos ihmiset eivät keskustele toistensa kanssa. Tai sitten kosketuksen puute, ei halata tai suukotella. Ollan vaan yhdessä sen vuoksi, että joskus on löydetty toisensa, mutta myöhemmin kaikki tunteet ovat kylmenneet.
Palaan nyt takaisin ketjuusi ja jos saan jatkaa, niin sitä tässä itsekseni mietin, että miksi pettäminen pitäisi tehdä Salaa toiselta. Eikö se salassa tekeminen todista, että tässä ei nyt oikein olla oikeilla poluilla?
Myös sellainen seikka, että jos joku pettää, niin pettämisen lisäksi hän ei arvosta omaa puolisoaan senkään vertaa, että katsoisi tarpeelliseksi hänelle kertoa tapauksesta. Jos on hyvät välit ja rakkaudellinen mieli, niin miksei sitä sitten kertoisi.
Tai toisena vaihtoehtona, että keskustelisi Etukäteen asiasta. Voisihan sopia yhteisesti, että Molemmat voivat mennä etsimään sänkykaveria itselleen.
Olen sitä mieltä, että jos on todella hyvä suhde, niin silloin ei tule edes mieleen lähteä pettämään. Joku on vialla, joku mättää, jossakin vaiheessa suhde on Muuttunut, kun ja jos lähtee pettämään.
Minäkin olen sitä mieltä, että toista ihmistä ei voi omistaa eikä kahlita. Mutta Luottamus täytyy olla puolin ja toisin. "Pelisääntöjen" muuttaminen yksikseen ei ole mielestäni reilua. Niillä "sopimuksilla" ja "säännöillä", jotka yhdessä on tehty on mentävä, kunnes yhdessä tehdään uudet "pelisäännöt." Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Mulle tuli kylläkin vahvasti eilen tunne että asia on juuri päinvastoin.
Että haet juuri mahdollisuutta ja syitä hypätä vieraaseen ssänkyyn, noin niinkun vahingossa siellä työpaikan sohvalla.
Ikäänkuin petaisit itsellesi selitykisä, mutta täähän on vaan mun tunteeni.
Itse elät niin kuin elät ja jokainen vastaa omista teoistaan.
Silloin erotaan ja annetaan molemmille mahdollisuus löytää uusi onni.
Mutta ei lähdetä pettämisen tielle.
ja ilokseni huomaan sinunkin menneen mietteissäsi asiaan syvemmälle. Eikai edes ole kysymys siitä, että haluaisi pettää toista. Jostain tuntemattomasta syystä ihmisille vain käy joskus niin. En minä usko mihinkään yhteisiin sopimuksiin, että voisi mennä etsimään sänkykaveria itselleen. Silloin on jo ajat sitten rakkaus loppunut.
Tuo toiselle asiasta kertominen tulee mielestäni hyvin esiin tässä keskustelussa. Useimmat ovat sitä mieltä, että se kerrasta poikki, joten kannattaako sitä silloin kertoa, jos rakastaa toista ja haluaa kuitenkin jatkaa suhdetta?
sellainen esimerkki, mikä nyt tuli mieleeni. Olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa pettämisistä on suunnittelemattomia ja kaikenlaista voi sattua. Minulla ei ole pienintäkään tarkoitusta hypätä kenenkään kanssa iltasella työpaikan sohvalle.
kysyttiin mikä voisi olla vielä sitä pettämistäkin pahempaa. Tuollainen tunteettomuus mielestäni on.
esiintyy parisuhteessa, ei se pettäminenkään ole niin suuri loukkaus. Toista on kun rakastetaan ja sitten yllättäen selviää, että toinen on pettänyt.
Jos välit on noin huonot, ettei puhuta ja on vielä kylmääkin, parempi erota.
pettämistä ei olisikaan, niin voi olla toisenlaista pahaa. Samaa mieltä asiasta, parempi erota, mutta jos toinen ei halua ja vakuuttelee kaiken paranevan.
No, minä en piittaa, mitä useimmat ajattelee. Omalla tavalla tästä asiasta ajattelen.
Kirjoitit, että "kannattaako sitä silloin kertoa, jos rakastaa toista ja haluaa kuitenkin jatkaa suhdetta?"
Kirjoitin tuolla aikaisemmin, että jos todella rakastaa toista, niin ei edes tule mieleen pettää.
Monesti vaan on niin, että nämä pettäjät jäävät jossakin vaiheessa kiinni. Millä tavalla suu sitten pannaan, kun toinen kysyy, "miksi et ole kertonut asiaa?"
En oikein ymmärtänyt tuota väitettäsi, että Jostakin Tuntemattomasta syystä ihmisille vain käy joskus niin.
Ajatusmaailmaani ei "yllä" tämänkaltainen ajatus.
Pieni leikinlasku, jos sallinet: Oho, jostakin ihmeen Tuntemattomasta syystä hokasin, että sen mun työkaverin penis oli mun sisällä. Vähä mä säikähdin.
Tai: Apua, ei VOI olla totta, Tuntemattomasta syystä huomasin olevani sen yhen naisen sisällä. Oi ei.
narraa itseään, ei mikään parane jos välit on jo valmiiksi huonot ja siihen päälle tulee vielä pettäminen.
Eihän nykyisin ole pakko elää yhdessä, jos se tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia.
Luulen kyllä, että pettäminen on helpompaa silloin, kun on kaikenlaisia ongelmia jo muutenkin.
Annetaanko anteeksi ja jatketaanko yhdessä, se pitää henkilöiden itsensä päättää, mutta kyllä olisi hyvä
keskustella näistä muistakin ongelmista siinä samalla.
Joo voi olla että koko ajan minä käsitän väärin, mutta vieläkään en hyväksy pettämistä millään verukkeella ja ne hetken pettämiset on pedattu jo aikaa sitten, ei ole sellaista pettämisen muotoa minkä minä hyväksyisin.
Ja ehkä puhun jollain kokemuksella, enkä vaan tosta noin vaan heittele ajatuksia.
Mulla on täysi syy mun ehdottomuuteen joka tulee historiastani.
Tästä lähtien täytyykin varoa, ettei joudu moiseen "tuntemattomaan tilanteeseen" ;((
Kyllä minäkin säikähtäisin.
...kyllä nuo sinun tuntemattomasta syystä vertaukset naurattivat, ihan tosi...
Mutta varmasti myös tiedät sellaisen, kuin vetovoima. Sitä vaan tuntee jotain miellyttävää ihmistä kohtaan enemmän kuin muita ja jossakin joskus voi tulla yllättäviä käänteitä elämään. Ihan äkkiarvaamatta jokin tilapäinen mielenhäiriö normaaliin ajatteluun, vauhtia ja vaarallinen tilaisuus, jota ei jätä käyttämättä.
Keskustelun myötä minulle on ainakin selvinnyt, ettenpä luultavasti kertoisi asiaa. Tosin ei nyt ole tarkoituskaan mennä sen yhden naisen sisään, heh.
Etkö nyt jo usko että on se mahdollista kun täällä niin väitetään :))
Ei mitään suunnitelmia eikä aikaisempia kontakteja ei mitään ennen ja yks kaks se vaan on siellä eikä sille voinut mitään :)))
perusta on molemmin puolinen uskollisuus. Siitä asiasta ei minullakaan ole epäselvyyttä. Mutta se kysymys että kaikki, siis koko parisuhde on vain pystyssä sen asian varassa, epäilyttää minua. Toisesta välittäminen voi suuruudessaan kannattaa liittoa, eikä koko rakennelman tarvitse kaatua yhteen harmittomaan syrjähyppyyn. Tällöin tietysti tarvitsee olla kyse tosiaankin erehdyksestä ja yhdestä ainoasta kerrasta.
Kyllä isot tytöt ja pojat tietävät mitä saa tehdä, mitä ei. Silti tekevät tekosiaan.
Omasta tahdosta on tietenkin kiini jos tilanne tekee varkaan, itseään siitä on syyttäminen. Toisaalta luonnostaan meissä asuu se pieni varas, niin miehissä kuin naisissakin, sitä itse aina tiedostamattamme. Eikä aivan väärässä ole se sananlasku, jossa todetaan ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Siitäkin huolimatta, että oma nurmikko on hyvin hoidetun oloinen.
Sukupuolien välillä on tiettyjä luontaisia eroja. Urosten pääasiallisena tehtävänä on jälkeläisten siittämisen ja sitäkautta lajin jatkumon varmistamisen. Naaraiden roolin ollessa imetyksen myötä jälkikasvusta konkreettisesti huolehtiminen. Tämä näin erittäin karkeasti jaoteltuna.
Kautta aikain ovat miesten ja naisten seksuaaliset tarpeet olleet erilaisia, eivätkä ole tyydyttäneet molempia sukupuolia yhteismitallisesti samalla tavalla. Miehillä tekee useimmin mieli kuin naisilla, tai ainakin miesten mieliteot ovat voimakkaampia. Luonnon kytkemä siittämisen koodi on koko ajan päällä. Tämän tosiasian kanssa nykyihminen moraalisääntöineen sitten taiteilee.
Älä/älkää ymmärtäkö väärin, en suosi enkä suosita syrjähyppyjä. Halusin vain katsella asiaa hieman kauempaa.
No ajattelet kuin ajattelet, mä en jaksa enää jankata.
Hyvää päivänjatkoa sulle.
Tuo edellinen vastaukseni oli vastaus vastaukseesi, että Tuntemattomasta syystä voisi pettää.
Nyt vetäsit esiin Vetovoiman. Elikkä nyt ei sitten ole enää kysymys Tuntemattomasta asiasta, vaan kertakaikkisen kertakaikkiaan Tunnistetusta syystä.
No niin, nyt alkulause on väsätty ja pääsen varsinaiseen asiaan.
En hyväksy pettämistä. Ja se ei vähennä pettämisen "arvoa", jos joku sanoisi, että "Noku sen naisen/miehen vetovoima vetäs mut. Harrasin kynsin hampain vastaan, mutta eihän nyt Kukaan voi vetovoimalle mitään. Tietäähän sen nyt maan vetovoimastakin, minkäs teet, minkäs teet.
Jos minulla olisi sellainen mies, joka aika-ajoin ajautuu tilapäisiin mielenhäiriöihin, joka vaikuttaisi normaalin ajattelun toimintaan, niin semmonen mies ei olisi sopiva mies minulle. Minä tahdon miehen, jolla on aivot ja älyä ja joka myös käyttää niitä kokopäiväisesti.
Ihmisillä on myös hyvin erilaisia elämän tilanteita ja ympyröitä. Jos liikut paljon ja vieläpä ympäri maailmaa, vastaan tulee tilaisuuksia ja houkutuksia ihan eri tavalla kuin liikkuessa yhden kylän raittia. Ei se tietystikään oikeuta pettämiseen, mutta ihminen on kuitenkin erehtyväinen.
Lisäksi pitkässä liitossa voi olla erilaisia vaiheita. Kyllä meilläkin on ollut vuosien varrella ylä- ja alamäkeä.
Jos pettäminen ei ole tapa - vaan hairahdus, pitää osata katsoa sitä yhtenä tapahtumana pitkässä tapahtumien virrassa!
En puolustele, vaan yrityän ymmärtää!
tässä on pitkälti kyse. Miesten uskottomuus on nostettu esiin ja siitä on tehty naisille asia, jota ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Isoisälläni oli lapsia neljän eri naisen kanssa, eikä se viime vuosisadan alkupuolella ollut mitenkään tavatonta. Maaseudulla ihmiset tiesivät toistensä menemiset, eikä niitä edes sen enempää paheksittu. Paljon on paljastunut myös merkkihenkilöiden salatusta elämästä, kun on ruvettu penkomaan asioita jälkikäteen.
En minäkään suosi syrjähyppyjä, mutta silti kyseenalaistan pitääkö kaiken päättyä siihen.
Joo, vähä mä täälä pyörin ympyrää ja krapsuttelen päätäni. Olen niin Äimistynyt, kun on niin moninaisia pettämistä puoltavia kommentteja ja mitä parahimpia Syitä, että voisi pettää.
Heh, jos toinen osapuoli kerta toisensa jälkeen ajautuisi Tuntemattomasta syystä vieraaseen asuntoon, niin hän voisi sanoa vaimolle/miehelle: Noku mää lähin heti siinä sitte valomerkin jälkeen kotio päin kävelemään, niin heevetti jostakin Tuntemattomasta syystä huomasin makaavani jonkun naisen/miehen sängyssä. Eikä siinä vielä Kaikki, apua, mulla ei ollut mitään päälläni, usko tai älä mutta olin A L A S T I. Mutta eniten mä ihmettelin sitä, että yhtäkkiä vaan, tosta noin, suoritin yhdyntätoimenpidettä. Ihmeellinen juttu.
:))
Kenen mielestä se on harmiton, hyppääjän vai petetyn?
Mielipide voi olla erilainen, riippuen kummalta kysytään.
Erehdys? Ei kukaan voi erehtyä vahingossa pettämään, eli seli, seli.
Moninaisia ajatteluja pätkäsit näytölle.
En soisi kovin yleistävää ajattelua tuohon naisten ja miesten seksuaalisiin tarpeisiin, siis väitteeseen, että miehillä tekee useimmin mieli, kuin naisilla. En nimittäin ole samaa mieltä kanssasi.
Ensimmäinen lauseesi "Kyllä isot tytöt ja pojat tietävät mitä saa tehdä, mitä ei..."
Tuossa asiassa olen samaa mieltä.
Muissa asioissa en ole samaa mieltä. Mutta on kuitenkin mielenkiintoista lukea erilaisia näkökantoja ja erilaisten ihmisten mielipiteitä.
Minä olen kuitenkin sitä mieltä, mitä olen ja olen myös ne perustellut. Jokainen voi ja saa tehdä, kuinka parhaimmaksi näkee. Muiden pariskuntien tekemiset eivät kuulu minulle.
No ihan just mustakin noi kaikenmaailman selittelyt kuulostaa joltain ihmeeltä.
Maailma on ihmeitä täynnä mutta niiden ihmeiden ei tartte tulla mun elämään.
Loukkaus se on vaikka mitä sanotaan, siis mun mielestä.
Mutta ainahan täällä on pettämisen puolustajia ollut, joskus saanut kovastikin päälleni tälläisiä viestejä.
minäkään. Pettämisen ymmärtäminen on todella vaikeata ja siihen johtaneet syyt ovat moninaisia. Harvoin sitä rysän päältä kiinni jäädään ja ihmetyttää toisaalta puheet, että kaikista asioista pitäisi pystyä keskustelemaan puolison kanssa. Miten ihmeessä voi puhua, kun täälläkin suurin osa naisista huutaa suureen ääneen, että se loppu jos kerrankin erehdyt pettämään?
mutta luulen, ettei ole tarpeeksi keskusteltu, jos pettää täytyy. Sen jälkeen keskustelun sävy
voi olla toinen.
Ei syrjähyppy ole maailmanloppu, vaikka se siltä saattaa tuntua. Luulen, että järkeville ihmisille se ei ole ylitsepääsemätön kynnys. Tuo on kuitenkin asia jota ei voi oikeastaan, eikä yhtään käsitellä yleisellä tasolla. Kaikki parisuhteet ovat omanlaisia ja suhteiden sisäiset kytkennät ulkopuolisten vaikeasti arvioitavissa.
mutta niitäkin liittoja on paljon, jossa tunteet ovat ajat sitten kuolleet, mutta kitkutetaan vaan yhdessä kummankaan saamatta yhteisolosta mitään.
Ihmiset muuttuvat vuosien kuluessa ja olen avoimuuden kannalla ja sen, että pitäisi pystyä puhumaan kaikesta. Siis ihan kaikesta, muuten niitä asioita kasautuu toisen sisälle ja toinen ihmettelee, mitä tälle oikein tapahtuu.
henkilökohtaisesta, vain siinä yhdessä parisuhteessa eläviä ihmisiä koskettavasta asiasta on kyse. Täytyisi tuntea ja tietää toinen ihminen hyvin, paremmin kuin kukaan muu, ennenkuin voisi alkaa purkamaan ehkäpä koko elämän vaikeinta ongelmaa. Uskon tämän voivan onnistua, mutta hankalaa se joka tapauksessa olisi.
-Minä olen kuitenkin sitä mieltä, mitä olen ja olen myös ne perustellut. Jokainen voi ja saa tehdä, kuinka parhaimmaksi näkee. Muiden pariskuntien tekemiset eivät kuulu minulle.
No voi että. Olenkin nyt sitten pahoillani kun esitin, että et voisi olla sitä mieltä mitä olet ja etteikö jokainen saa tehdä kuinka parhaimmaksi näkee ja erityiset pahoitteluni siitä kun väitin muiden tekemisten kuuluvan sinulle.
Miksi esitit mielipiteesi noin voimallisesti? Kirjoitit, että osa naisista huutaa suureen ääneen....?
Minä olen sanonut Oman mielipiteeni, koska sitä kysyttiin. En kuitenkaan Suureen ääneen ole asiaa ilmaissut. Vai onko niin, että eriävät mielipiteet saavat aikaan ajattelun, että toinen Suureen ääneen huutaa?
Minusta on hyvä, kun palstalla voi sanoa, mitä ajattelee. Mielipiteet pitäisi olla Tasa-arvoisia, riippumatta eriävyydestä. En voi sille mitään, että minulle on tullut tunne, että et Hyväksy toisen mielipidettä, jos se ei ole sama, kuin sinulla. "Luultavimmatusti" olen väärässä, kun näin ajattelen, mutta tällainen tunne nyt kuitenkin on.
Vaikka kuinka päin asiaa pyöriteltäisiin, niin pettäminen on pettämistä. Minun mielestä. Tahtoisin, että mielipiteeni hyväksyttäisiin mielipiteenä, eikä yritettäisi tavallaan jankuttamalla sitä muuttaa.
Tässä asiassa me ilmeisesti ajattelemme eri tavalla.
Mites sitten jos se "syrjähyppy" tuntuikin niin hyvälle että sen jälkeen tulee toinen jne.
Syrjähyppyä ennen on ollut ajatus, ajatuksessa on ollut pettäminen.
voihan näitä pyöritellä miten vain näitä sanoja mutta minulle riittää yksi syrjähyppy, samoin kun yksi lyönti.
No elähän nyt viitti olla pahoillasi :)
Tuo kirjoittamani oli tavallaan yhteenveto noin yleisesti, eikä suunnattu nimenomaan sinulle.
Kommentoin niihin Sinun kirjoittamiisi asioihin ja loppulause oli todellakin tähän astisista kommenteistani "sinetöivä" kirjoitus. Jos näin hassahtavasti asian voin sanoa.:)
En ajattele, enkä ajatellut, että olisit tuonut esiin, etten voisi tai saisi ajatella omalla tavallani.
Eihän kirjoituksessasi sellaista edes käsitelty. Joten, pyydän anteeksi, että annoin niin huonon vastauksen, joka nostatti karvojasi ylös.
Miksi minulla on tunne, että joudun tahtomattani puolustamaan syrjähyppyjä?!
voisin sanoa sinunkin esittävän voimakkaana omaa mielipidettäsi, jopa hieman jankuttavan mutta en sano niin, koska mielestäni myös se toisen mielipiteen aliarvioimista ja yritys käännyttää toinen puolelleen. Toisten mielipiteitä ei myöskään pitäisi arvioida, koska myös minulla on oikeus esittää omani. Eikö riittäisi että kerrotaan vain se mielipide. Keskustelun aloittajana otin vapauden kommentoida naisten yleistä asennetta käytävään keskusteluun. En kohdistanut sitä kenenkään tiettyyn henkilöön.
:))) sitä sietääkin varmaan kysyä.
Miksi puolustaa jotain ja vielä tahtomattaan?
Lasketko nyt leikkiä, vai mikä mättää?
Miten niin, ei mulla mikään mätä.
Tarkoitin vain jos puolustelet asiaa jota et hyväksy niin miksi puolustelet, vai hyväksytkö kuitenkin?
Kohta ajankohtaista tippaleipää ei mun näköjään tarvi kaupasta hakea. Rouskis rouskis. Oikein hyvää. Kiitos.
No mites tää nyt pitää tulkita, mättääks sua joku vaaaai :))
on vienyt asiaa jo siihen pisteeseen, että tunteet ovat kuolleet.
Minä lähdin liikkeelle siitä, että sitä jota rakastaa, ei halua pettää.
Puhumisesta ja sen tärkeydestä voisi aloittaa ihan uuden keskustelun.
saman asian, ei enää keskustella siitä rakkauden määrästä ja miten kaikin tavoin sitä pitäisi vaalia ja siitä huolehtia. Itse lähdin liikkeelle siitä, kuinka paljon sitä rakkautta voikaan löytyä. Tiedän että sitä on olemassa valtavasti.
Niin voisi keskustella puhumattomuudesta, mutta epäilen ettei niitä todellisia syitä koskaan kerrota. Jos aloitat keskustelun, niin lupaan osallistua.
;)) En ole mikään ammattipsykologi mutta, itse ajattelen näin kriiseistä mitkä koettelevat parisuhdetta...meillä se oli mieheni vakava sairaustuminen...niin, sitten kun siitä kriisistä päästään tavallaan yli ((meillä meni 2 vuotta) tähän uuden asiaan sopeutumiseen...siis avioparina. Niin jälkeenpäin ajattelen, että kriisi on sellainen asia jos, sen yli päästään...tai itse pääsee....se jotenkin syventää sitä parisuhdetta ja myös antaa sinulle itsellesi ehkä myös vahvuutta..jota tulet jatkossa elämässäsi tarvitsemaan...
Ilman muuta kannattaa kaikki ihailu aina vilpittömästi vastaan;))) Eilen kun olimme tuolla kahvilassa mieheni kanssa, niin siinä semmoinen miesporukka...yksi mies sitten istui pyörätuolissa...ja aivan pokkana alkoi vitsiä heittämään minulle katsoi vain suoraan silmiini ....oma mies siinä murjotti vähäsen, näin naamasta;))) Nooh...enhän voinut kun hymyillä näille vitseille nekö semmoista harmintonta hyväntuulista juttua....tulin näistä vitseistä itse vaan hyvälle tuulelle;))) Kyllä sanoisin että, kummallinen täytyy ihmisen olla jos, ei siitä ihailusta tai saamastaan huomiosta on sitten mies tai nainen....ei jotenkin pikkuisen nauttisi myös...
Tsemppiä, sinulle....kriisit aina ratkeavat kuitenkin sen ajan kanssa..Anna itsellesi rauhassa aikaa...päättää ja jos sinulla on muuten hyvä avioliitto ja näinkin pitkä jo takana...niin...kannattaako kaikkea menettää? Raskasta on aloittaa myös alusta...eikä koskaan tehtyjä asiota sitten kumminkaan saa tekemättömäksi...eikä tuo asia että, miehensi on pettänyt muutu...vaikka eroaisitkin....
tsau:Friidu
kyllä ne petetyt naiset kärsivät aivan samalla tavalla kuin nykyaikanakin. Ennen vain oli vaimon pakko olla siiinä huonossa suhteessa. Vaikka Suomessa naiset saivatkin äänioikeuden aikaisin niin eihän laillinen oikeus omaisuuteen tainnut tulla ennenkuin 1940/50 luvulla.
Nykyään on onneksi naisella oikeus mennä kodin ulkopuolelle töihin ja tuntea olevansa riippumaton miehestään. Ja varmaan tämä mahdollisuus on myös miehelle positiivista. Miehen ei ole enää pakko tuntea olevansa se työjuhta joka elättää koko perheen. Vaan voi myös vaatia että vaimokin osallistuu.
Mietippä hetki ja muistele oliko isoäidilläsi surulliset silmät. Ja oliko aina puhumatta kun isoisäsi astui samaan huoneeseen kuin hän.?
ja jatkaisin. Pettäminenhän astuu kuvaan ns nykyaikaisessa parisuhteessa. Sitä ennen se jotain aivan muuta. Niin kauan kuin ihmiskunta on ollut ja tulee olemaan pettämistä on tapahtunut , tapahtuu ja tulee aina tapahtumaan. "Jokin vain naksahti", " ei se merkinnyt mitään", joteninkin vain ajauduttiin" kuuluisia selityksiä.
Meillä pitäisi olla luukku päässä, johon vain papilla on avain. Aamenen sijasta pappi avaa luukun, vääntää nappulan toiseen asentoon ja, katso, et enää tunne vetoa muihin kuin omaan puolisoon. Nappulan se vaatii, ihmisen tahto ei siihen riitä. Sen määrää miljoonia vuosia vanha viettisysteemi, johon nykyaika ei pysty.
kyllä vaan voi,nimimerkillä kokemusta on ja edelleenkin onnellisesti avioliitossa.Monet sekottavat rakkauden pelkästään yhdessäolemiseen.Ei se rakkaus siihen lopu ja sanassakin sanotaan sen kärsivän kaiken.Nykypariskunnat ovat määritelleet yhdessolemiselle jotain reunaehtoja,mikä sinänsä on aivan typerää.Elämässä pitää käsitellä kaikki vaikeatkin asiat omana vastamäkenään ja katsoa selvitäänkö niistä yhdessä.
että minä en missään tapauksessa tule hyväksymään minkäänlaista epärehellisyyttä ja kuitenkin hyvin monella on niitä omia asioita, joita toinen ei koskaan saa tietää. Tätäkö se täydellinen luottamus toiseen on. Keneen sitä voi turvautua, jos perheessä vanhemmat salaisevat asioita toisiltaan. Eikö tunnu paljon pahemmalta saada asia jotain muuta kautta tietoon.
naiselta ei voi odottaa hyväksyntää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun nainen pääsee keskustelemaan sen parhaan ystävättären kanssa, niin kaikki päättyy. :((
näistä syväluotaavista keskusteluista, ei ole onneksi kokemusta silti sen paremmin.
omista tunteista paistaa tästäkin keskustelusta lävitse. Oletko huomannut kuinka paljon poistettuja viestejä epätasapainoisuus kirjoittajilla aiheuttaa?
Ei yhden kirjoittajan viestien poistamisesta voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Kukin tyylillään.
syystä että en osannut kirjoittaa aiheesta asiallisesti mun tunteet on kohdallaan kerroin monenlaisia asioita myös siitä että olen ollut itse pettävänä osapuolena en kylläkään antavana niinkuin joku siihen kommentoi vaan ottavana mielestäni aihe oli erittäin kiinnostava mutta näin kävi tällä kertaa ja uskallan väittää että olen monta kertaa tasapainoisempi ihminen kuin esimerkiksi sinä joka toisten epätasapainoisuutta arvuuttelet tuntematta mukavaa päivän jatkoa työt kutsuvat yritä pitää itsesi tasapainossa se auttaa siihen että ehkä pystyt vielä joskus tekemään jotain muutakin kun arvostelemaan täällä ihmisiä =)))))
täyspäiseltä tai tasapainoiselta vaikuta tuo sinun kirjoitustyylisi. Oletko kuullut koskaan puhuttavan pilkuista tai pisteistä?
Äläpäs nyt hauku Tiinaa aivan suotta, minä satuin myös lukemaan Tiinan poistetut viestit. Niissä Tiina oli rehellinen ja kertoi vain elätystä elämästään? Ei muuta.. Onko se joku synti asia tai syy haukkua toista ihmistä? Tiina vai ymmärsi että, täällä kaikki oikein häntä ymmärtäneet? Siksi halusi poistaa nuo omat kommenttinsa...
Tiina on rehellinen suomalainen nainen ja nähnyt muultakin kannatilta elämää ja kokenut myös itse...sekö hänestä tekee poikkkeuksen? Itse kun myös ööhöh----tätä elämänkokemusta on hiukkasen...kun yhden parisuhteen verran. Omassa elämässäni myös takanapäin...niin...enpä lähtisi näin kovin sanoin arvostelemaan.
tsau:Friidu
Hyvä Sisar järjestö näyttää toimivan täälläkin :))
Ihan omana itsesän aini vaa skrivaa...;)) Semmoinen tunteella enemmän kuin järjellä kulkeva tapaus vaa itse... En Friidu mihinkään sellaiseen hyvä sisko järjestöön...kun ei ole feministi;)) Mutta, Liittoon kyllä Friidu kuuluu...)))
tsau:Friidu
siis oöhööh...ammattiliittoon....täytyy laittaa tämä korjaus ettei synnyt väärinymmärrystä...
tsau:Friidu
vuoronperään kiittelee niin määkin kiitän nyt sua kokemusta löytyy varmaan meiltä jokaiselta toiset vaan pyrkii unohtaan ne on hyviä ja huonoja ja ne huonot yleensä painetaan sinne taka alalle ihan niinkun niitä ei koskaan olis ollukkaan mulla ei oo koskaan ollu se tapana en tunne tehneeni virheitä elämässäni vaikka kaikenlaista olen tehnytkin yks juttu ihan pakko kertoo mulla olis montakin mutta kun tää meni tällaseks mulla oli kaks työkaveria naista samalla osastolla missä määkin olin toinen oli kihloissa ja toinen naimisissa kahden lapsen äiti molemmilla oli ulkopuolisia suhteita aina kun vaan mahdollista se oli sillon hyvin yleistä muutenkin tällasissa isoissa firmoissa ja satun tietämään varmasti koska olin itsekkin aina reissuissa mukana mutta molemmat olivat sitä mieltä ettei heillä ole mitään muuta kun ystävyyttä niiden miesten kanssa joiden kanssa kulloinkin punkkasivat no aikanaan heidän miehensä kyllästyivät ja jättivät nämä naiset auta armias minkälainen poru siitä syntyi kummallakin kyllä miehet on törkeitä kun sillei jättävät toinen joutu jäämään ihan kuukaudeks sairaslomalle kun järkytty niin molemmat niistä on kuitenkin nyt näitten viimeisten me ollaan vaan kavereita kanssa naimisissa on se niin jännä että vaikka itte pettää niin siitä voi kuitenkin maailma järkkyä kun toinen jättää.
mieleeni tuli tuttavieni tapaus. Eli miehellä oli harrastupiirissä naispuolinen kaveri, jonka vaimo hyväksyi. No tämä, miestä hieman vanhempi nainen ( mies 46, nainen 53) meni ja ihastui mieheen. Hän jopa änkesi "sattumalta" pariskunnan mökkipaikkakunnalle, jos tiesi miehen olevan siellä yksin. Mies ei pimittänyt vaimoltaan näitä tapaamisia. Lopulta tämä nainen otti vaimoon yhteyttä ja kertoi lähes vuoden kestäneestä suhteesta. Tällöin mies väitti, ettei mitään suhdetta ollut mutta myönsi huomanneensa tämän naisen liehittelyt. Tämä kaikki johti siihen, että nainen ahdisteli sekä miestä että vaimoa tekstarein. Miehen kaveritkin pystyivät todistamaan, miten mies oli jopa tylysti käskenyt tämän naisen jättämään itsensä rauhaan.
Vaikka tuttavapariskunnallani on aina mennyt hyvin, jäi epäillys kalvamaan vaimoa. Mutta tämä perisuomalainen väpuheinen mies taisi oppia hieman avoimemmaksi ja näyttää miten palvoo vaimoaan :)
etteivät miehet tee toisilleen tuollaista.
Mitä tarkoitat? Etkö ymmärrä luettua tekstiä? Tässähän kerrottin erään naisihmisen tekosista.
Kerrottiin naisihmisen tekosista toista naista kohtaan.
Ei mies rupeaisi väittämään koskaan toiselle miehelle olleensa tämän vaimon kanssa suhteessa, jos se ei olisi totta.
Hah hah hah nyt en voi kun nauraa ja kovaa.
Vaikkei mun pitänyt sulle enää vastata mutta missä maailmassa oikein elät?
muistaakseni tämän keskustelun toteamalla, ettei sinulla ole sitä ensimmäistäkään miestä. Sen jälkeen olet ottanut kyllä kantaa moneenkin asiaan ja niin pitääkin tehdä, ei siinä mitään.
Mutta tämä alkaa olla jo liian paksua. Miten ihmeessä voit väittää, että miehet alkavat ahdistella naisia ja tämän jälkeen mukamas menevät kertomaan aviomiehelle olleensa tämän vaimon kanssa suhteessa. Miehet eivät toimi näin! Ei tämä ollut mikään arvostelu koko naissukupuolta kohtaan, vaan miehen näkemys miehistä. Olen viettänyt nuoruuteni suurissa poikaporukoissa ja nyt olen suuressa miesvaltaisessa työpaikassa töissä ja omaan laajan miesystäväpiirin. Ihan tässä ajassa ja tässä maailmassa elän, enkä varmasti naura kenenkään näkemyksille keskustelupalstoilla.
syrjähyppyjä ole olemassakaan, ellei sitten elä vain itsensä kanssa.
Aina on joku joka joutuu ikävää tai vaikeaan tilaan joko itsensä tai toisten vuoksi.
Perheelliselle tilanne on aina monimuotoinen ja ikävä.
On helppo sanoa ja näyttääkin, että ei tämä mitään merkitse, mutta aina merkitsee kuitenkin.
Tilanne muuttaa aina jonkun näkemystä tästä ihmisestä, ja luottamusta ei saa takaisin koskee
se sitten puolisoa, lapsia, sukua tai tuttuja.
Vieraatihmiset eivät koskaan välitä kuinka asiat ovat, ja oudommat voivat olla ihan vahingoniloisiakin
tapahtuneesta ja ...myhäillä partaansa.
Lapset ovat vahingoittuvin osapuoli. He eivät monestikaan näytä tai kerro todellista mieltää
yrittäessään olla sopeutuvaisia vanhemmilleen.
Heille asia on kuitenkin hyvin raskas ja voi vaikuttaa koko heidän elämäänsä.
Olisi niin mainio asia, kun ihminen tietäisi kuinka asiat menevät yhteiselämässä ja voisi olla
lapsia kärsimyksiin tekemättä, mutta kun tätä ei tiedä.
samoin vaikka nainen olenkin. Olen kuullut sanonnan "Nainen on susi naiselle". Ja olen työskennellyt miesvaltaisella sekä naisvaltaisella alalla. Kyllä miesvaltaisella on "reilu meininki".
Tomppa 2006,
olen ihan alkanut tykkäämään sinusta tätä ketjua lukiessani. Aikas fiksu mies olet!
ilmeisesti naisilla käytössä. Miehet ilmeisesti varovat sitä sakin hivutusta. Olen minäkin ollut nuoruudessani pistämässä naisen raiskaajalle turpaan. Miesporukalla on yhteisiä sääntöjä ja käyttäytymismalleja. Näistä poikkeaminen voi aiheuttaa miesporukan päälle käymistä ja sen jälkeen kyseisen hyypiön eristämistä niin kutsuttujen hörhöjen porukkaan ja sen myötä yksinäisyyteen. Ja sellaisen osa ei ole helppo.
Olen elänyt hyvin miesvoittoisessa maailmassa vaikkei tällä hetkellä olekaan ketään.
Minun elämäni on ollut kiemurainen ja olen saanut kuunnella miesten kipua ja nähdä miesten vihaa.
Kyllä ne miehetkin osaa, ja osaa todella kusettaa jopa toisiaan. Käydä ystäviensä kotona nai...sa kaverin vaimoa. Se vaimoko siinä ainoa pahan on vai eikö sitä miestä saisi moittia, kun on mies?
Ei mies ole mikään puhtoinen pulmunen, joku tietysti on.
Eli tämä ei koske tietenkään koko lajia mutta yhtä kieroa porukkaa löytyy niin miehistä kun naisistakin.
*ihan ruusunpunainen naamaltaan*
ne miehet käyvät nusasemassa kaverin vaimoa.
MUTTA EIVÄT KOSKAAN MENE VÄITTÄMÄÄN AIHEETTOMASTI SILLE KAVERILLE TEHNEENSÄ NÄIN, SIIS JOS SE EI OLE TOTTA.
Älä koskaan sano ei koskaan. Sinä tartuit nyt yhteen juttuun jota et edes voi todistaa.
Mutta sama se mulle on, uskosi olkoon edelleen sinun.
Ei ole olemassakaan naisen/miehen omaatuntoa, tai valehtelunhalua/kykyä. Aina on vain ihmisen, ihan sukupuolesta huolimatta. Patologisia valehtelijoita on niin miehiä kauin naisiakin.
mutta kun en viitti ettei tuu sanomista mää en tiedä miks mulle aina sanotaan tuli nimittäin tänä aamuna mieleen yks juttu kun mentiin kerran työporukan kanssa oluun pelireissulle kaikki ympäripäissään en ollu ite ottanu vielä mitään kauhee huuto ja meteli linja-autossa no mulla oli yks kasetti mukana sillon oli vielä niitä ei ollu cee dee levyjä menin varovasti kuskin ja sanoin nätisti että voisiko se laittaa sen soimaan sillon se ärähti mulle mitä määkin tuun siihen koko ajan selittään ja huutaan kellekkään muulle se ei ollu sanonu mitään vaikka huusivat kurkku suorana olinpahan sit hiljaa kun olin häirikkö vähän sama olo tuli tänään aamupäivällä.
Niin eihän nää asiat ole niin ykspuolisia kun täällä aina välillä annetaan ymmärtää.
Naiset ja miehet on erilaisia totta kai mutta ei luonteiltaan niin erilaisia.
Sen minkä nainen tekee ja pystyy tekemään niin siihen pystyy myös mies ja jopa tekee sen :))
Ja koko ajan sanon ettei nää koske kaikkia jos ei miehiä niin ei naisiakaan.
Ite oon lähinnä ollut huvittuneena täällä koko ketjun ajan, ja se taas johtuu siitä että mun päätä ei tietyissä asioissa käännetä, vaikka kuinka yritettäis selittää itä länneksi tai kuu auringoksi.
näihin elämästä kirjoitteluihin.
En ole kirjassa kovin pitkällä, mutta kirjan esittely hyvin kuvaa sen sopivuutta tämän ajan
elämääkin monine kohtaloineen.
Pirjo Hassinen " Kuninkaan puisto".
Hassinen käsittelee romaneissaan ruumiillisuutta.
Neliraajahalvaantunut Ari on sidottu vuoteeseen. Nykytekniikan avulla hän kyylää uskollisesti vierailulle
tulevaa vaimoaan.
Ari kiehuu mustasukkaisuudessa ja riutuu himosta.
Hän raivoaa , koska ei vammautumisensa vuoksi pysty tarpeitaan tyydyttämään eikä elämään
sellaista elämää kuin haluaisi.
Kamerallaan puiston ihmisiä tarkkaillessaan Ari näkee opettajan, joka rekastuu puistossa
leikkivään lapseen.
Arin mestaroidessa läheistensä elämää, hän tulee suistaneeksi julmasti raiteiltaan myös Vernan ja
tytön elämän.
Hassisen romaani on ahdistava ja aistillinen, hän todella hallitsee ruumiin kielen.
Jokainenhan täälläkin luotaa elämää oman pienen piirinsä ja elämänsä läpi.
Totuudet on aina erilaisia riippuen kuka ne sanoo.
Taidan huomenna mennäkin kirjastoon katsomaan josko kirja löytyisi, näille loppu vapaille.
Ja kun ensin on nuoresta oppitytöstä alkaen miesvaltaisessa työympäristössä on kuin joutuisi eri maailmaan, kun myöhemmällä iällä joutuukin naisvaltaiseen työympäristöön. Juoruilu, kieroilu, toisten julkinen arvostelu, saippuasarjat....EVVK. Samat tuntemukset ovat olleet muillakin entisillä naispuolisilla työtovereillani.
Ei toki kaikilla, mutta joillakin naisilla on kaikki konstit käytössä niin töissä etenemisessä kuin miehen iskemisessä. Nämä tapaukset ovat erittäin huomionhakuisia ja janoavat ihailua sekä yleistä hyväksyntää usein toisia mollaamalla. (Firman juhlissa Yön Kuningattaria) En tiedä, onko taustalla huono itsetunto. Samoin kuin minusta uskottomuus johtuu usein huonosta itsetunnosta. Henkilö jolla on hyvä itsetunto pystyy olemaan luja, avoin ja rehellinen. Hän pystyy hyväksymään toiset ja itsensä sellaisina kuin ovat. Täytyy myötää, että tämä entinen työpaikka "tosimiesten" keskuudessa on varmasti kasvattanut omaa itsetuntoani.
Ei ole tullut tietoon, että ois petetty, naisen kans.. ei toki miehenkään.. Mutta esim. jos alkoholi muuttuu tärkeimmäksi asiaksi, sekin omanlaistaan petosta.
Teoriassa ajatellen miehen himot perustuu kait vähän eri tasolle, kuin naisen, jolla tarvii olla tunteita mukana enemmän, miehelle voi olla enempi vain tarpeiden tyydytystä, tällainen kuva ilman tarkempaa tietoa mulla.
Mutta itsetunto kokisi suuren kolauksen, pitäisi katsoa peiliin, miksi en ole riittänyt..
Ison särön tuollainen asia jättäisi, enkä ole varma miten suhtautuisin. Vain sen että haluaisin tietää, vaikka sen tuskaa sanotaan lisäävänkin..
hyvää tietoa sinulla on naisten ja miesten tarpeista. Miehillä paljon enemmän fyysistä, tunteiden merkitys vähäisempää. Ja on niitäkin kyläsonneja, joille ei riitä edes koko kylän naiset. Eikä se varmaankaan ole yleensä naisen riittämisestä kyse, jos mies lähtee petturin tielle. Olisiko meillä miehillä pirulauta jokin ikiaikainen vietti jylläämässä tuolla aivolohkojen takaosassa. Jotkut sortuvat joskus, monet miehet usein ja on niitä ihan nuhteettomiakin.
Yhden kerran hyväksyn, mut toista en. Virheitä sattuu, mut niistä on opittava :)
hyväksyminen olisi pelastanut lukuisia parisuhteita.
Erehtyminen tekee meistä niin inhimillisiä.
joka mielestäni aika hyvin kuvaa nykyajan surkeuksia ihan konkreettisella tavalla.
Satu Hassinen " Kuninkaan puisto"
Hassinen käsittelee romaaneissaan ruumiillisuutta.
Neliraajahalvaantunut Ari on sidottuna hoitokodissa vuoteeseen.
Nykytekniikan avulla hän kyylää uskollisesti vierailulle tulevaa vaimoaan.
Ari kiehuu mustasukkaisuudessa ja riutuu himosta.
Hän raivoaa, koska ei vammautumisensa vuoksi pysty tarpeitaan tyydyttämään eikä
elämään sellaista elämää kuin haluaisi.
Kamerallaan puisto ihmisiä tarkkaillessaan Ari näkee myös vaimonsa ja Vernan.
Arin mestaroidessa läheistensä elämää, hän tulee suistaneeksi raiteiltaan myös Vernan ja
tytön elämän.
Hassisen romaani on ahdistava ja aistillinen, hän todella halliutsee ruumiin kielen.
Niinpä, kukaan ei voi olla niin täydellinen, etteikö erehtyisi.
Potku persuksille ja maailmalle! :/ Niin suurta rakkautta ei ole,että voi sellasen hyväksyä.
Jospa onkin niin, että vähä rakkaus antaa anteeksi?
jotenkin sinut tuntien ajattelin sinun ajattelevan juuri noin.
Etten päässyt sitten mitenkään yllättämään..
En tiedä,mutta itse sain aikoinani kokea sitä,että toinen pettää.Siksi tuntuu,että niskavillat nousee pystyy vähästäkin.Se on valtava loukkaus.
Sen verran lisään,että jos puoliso on jotenkin niin sairas,ettei enää voi hoitaa näitä asioita,ja toinen taas on vielä voimissaan,niin silloin asioita voisi katsoa vähän toisenlaisesta näkökulmasta..
se niinkin olla.On silloin sama vaikka toinen vähän hypeksiikin,kun ei niin hirveesti rakasta..
sanoa ei koskaan, tai minä en koskaan.
Sitä huomaa tekevänsä asioita joista ei olis uneksinutkaan...
saavat minut pohtimaan, oletko aikaisemmin sanonut ettet koskaan hyväksyisi pettämistä ja sitten kuitenkin huomannut tekeväsi niin nimenomaan rakkauden tähden?
antaa anteeksi. Elämä on niin kummallista välillä. Vuosiin tulee
lisää elämää ja elämään lisää vuosia. Mitä vanhemmaksi itse tulee
sitä enemmän huomaa, miten raadollinen ihminen voi olla.
Virheitä sattuu ja niistä olisi hyvä oppia jotakin. Yrittänyttä ei laiteta,
sanotaan ja minun mielestä pitkää parisuhdetta ei kannata syrjähypyn takia
lopettaa noin vain. Jos on ollut 25 ja 30 v yhdessä siihen aikaan mahtuu paljon
muistoja ja historiaa. Kenenkään toisen kanssa ei enää kerkeä luomaan sellaista
elämää jonka on tuon kumppanin kanssa luonut.
Sen verran on kokemusta "aidan tuolta puolen", että kovin on työlästä
lähteä uutta ihmistä etsimään, eikä siinä mukana tule vain yhtä ihmistä vaan
koko suku! Ja minkälainen tuo uusi sitten on? Menee vuosia oppimiseen ja
lopulta voi huomata, että kaikki positiivinen onkin negatiivista. Jokainen panee
parastaan suhteen alussa ja piilottaa huonot puolet ja piirteet ja tavat. Ja kuten
jokainen tietää, rakkaus ja ihastus on alussa kovin sokeaa.
Eli loppukaneettina voisi todeta, että kannattaa harkita tarkkaan mitä tekee
siinä tilanteessa jos huomaa tulleensa petetyksi pitkässä suhteessa; mielestäni
kannattaa tehdä kaikkensa ja yrittää saada vanha suhde toimimaan. Eli antaa aikaa
ja taas aikaa ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta.
Ymmärsinkö oikein, että sille, joka Ei ole tehnyt mitään ja jota petetään, niin hänelle heristettäisiin sormea ja toruttaisiin ja sanottaisiin, että hyvänen aika sentään Aattele nyt, olette olleet lähes 30 vuotta yhdessä, teillä on yhteistä historiaa älyttömästi. Koko sukuhan äimistelee, jos anteeksi et anna.
Eikö se pitäisi olla niin, että Pettäjälle sanottaisiin, että Hyi heevetti, mitä oot mennyt tekemään. Etkö yhtään ajatellut, että teillä on lähes 30 vuotinen yhteinen historia, kuinka ihmeessä olet antanut kaiken tuon valua, vain sen takia, että olet halunnut mennä aidan toista puolta nuuhkimaan. Kuinka olet kyennyt pettämään toisen luottamuksen? Millä tavalla ajattelet lastesi suhtautuvan, suvun ja sen ihmisen, jota olet halunnut pettää?
...anteeksianto edellyttää, että toisen pitää sitä aidosti pyytää...
Ja todella osoittaa katumusta ja kertoa koko totuus, eikä mitään satuja, jotka myöhemmin osoittautuvat vääriksi tai niihin tulee lisäyksiä. Olen ajatellut tuota muistojen ja yhteisen historian määrää. En minäkään kerkiä saamaan enää kenenkään toisen kanssa yhtä pitkää suhdetta, mitä minulla on takana. Enkä missään tapauksessa haluaisi heittää kaikkeä mennyttä romukoppaan. Vaikeata pelkästään lapsen ja kaikkien yhteisten tuttavien takia, ainahan se vanha elämä siinä uuden rinnalla varjona tulisi olemaan.
Jos mies on 30 vuotta ollut kunnon perheenisä, niin tuskin hänestä yhdessä yössä mikään auervaara tulee?
siitä, millainen suhde pettäjällä on ollut siihen toiseen. Jos ollut vain syrjähyppy, niin voisin antaa anteeksi, jos puoliso lupaa olla toistamatta hairahdustaan. Jos syrjähypyt eivät loppuis, silloin laittaisin liiton jatkumisen harkintaan.
Nämä pettämisasiat eivat ole niin yksoikoisia. Siinä tilanteessa pitäisi molempien alkaa pohtimaan, miksi niin on päässyt käymään. Voihan olla vaikka niin, ettei toinen halua enää olla seksuaalisessa kanssakäymisessä, ja toinen olisi vielä aktiivinen. Pitääkö sen toisen osapuolenkin silloin elää puutteessa lopun ikää?
määrää kaiken? Eikö ole mitään muuta kuin seksi,joka pitää suhteen yllä? Olla puutteessa,pah!
Olen aina sanonut et jos MIES osaa hommansa eli käsitellä naista oikein,hän kyllä saa,aina.Ja myös päinvastoin.
Itse en pettäisi pelkän seksittömyyden takia toista missään tapauksessa ja antteeksi en anna,jos toinen tekee näin,eli jos on tietoisesti hankkinut toisen ja pitää suhdetta yllä.
Miksiköhän meitä yksinäisiä onkin näin paljon...???????
ole helppo tai yksinkertainen asia. Useimmiten syyt jotka aiheuttavat suurimman mahdollisen henkilökohtaisen parisuhdekriisin olisi saatava selville, eikä suin päin rynnättävä hakemaan sitä avioeroa. Ja vaikka ero tulisikin, olisi sen petetynkin hyvä saaada tieto, miksi näin kävi. Jos kerran toista rakastaa ja paljon, en usko suhteen kaatuvan yhteen hairahdukseen. Mielestäni näin, tunteettomat petturit ovat asia erikseen.
en rupee tässä nyt sua kehumaan vaikka oot kuinkakin kiva meinasian tehdä ihan oman aloituksen mutta uskon että saan tätäkin kautta sanani kuulumaan mikä tarkoitus on keski ikäisellä ihmisellä kun hänen pitää kehua toisia kirjoittajia jotenkin tulee mieleen keskenkasvusten kakaroiden kavereiden kalastus eiköhän nää kirjoittajat tiedä sanomattakin että on ne niin ihania ja niin mukavia jne tää ikävä ihminen rupee nyt odotteleen sähkökatkoksia niitä on luvassa tälle päivälle puoli yhdeksästä neljään aurinkoista keskiviikko päivää sulle mää yritän herätä ja jatkan köhimistä.
...sinä se olet aina yhtä hyväntuulinen, etkä arvostele muita kirjoittajia...
En kyllä löytänyt sanaakaan kehuja tuosta typyn kirjoituksesta. Mitäpä jos heittäisit sen mörököllin menemään ja käyttäytyisit, kuten keski-ikäisen aikuisen naisen tuleekin?
ymmäsit taas viestini väärin typy varmaan ymmärsi mitä tarkoitin mutta sinun halusi väärin ymmärtää kirjoitukseni on jo tuttua enkä kaipaa sinulta isällisiä neuvoja uskon osaavani käyttäytyä tilanteessa kun tilanteessa tarpeen mukaan enkä suinkaan arvostellut typyä kirjoitin vaan ajatuksiani mikä ei liene minultakaan kiellettyä.
...mitä ne sinun ajatuksesi olivat, kun halusit ne toda näkyviin. Eli kuka täällä nyt kehuu toisiaan ja yrittää saada kavereita ympärilleen...
Miksi halusit minun ymmätävän väärin? En mielestäni ole sinulle mitään pahaa sanonut ja olen pahoillani, jos näin on päässyt käymään.
ei tarvitse tässä pari otsikkoasi mulla on omanlaiseni huumori ja edelleenkin sanon että aihe oli erittäin mielenkiintoinen mutta missään ei säännöissä ei kielletä pistämästä pientä vitsiä väliin seurasin kuitenkin mielenkiinnolla tätä ketjua olis ollu monta kommenttia sanottavana mää en vaan tykkää noista kommenteista kiitos kiitos kyllä sää oot sitten fiksu hieno ihminen ym ym pitäs lukee uudestaan jos kaikki ylistävät komentit muistas kuka millonkin ketäkin kehui millon punastellaan millon sinistellään plaap plaap plaap musta täällä on yleensäkkin aina aika lapsellisia ketjuja ja kun jotain mielenkiintoista löytyy niin kyllä joka kerta mun jutut joku ymmärtää väärin.
...jos väliin osuu ylistäviä kommentteja hienoista ja fiksuista ihmisitä...
Ei se ainakaan minua haittaa. Paljon mieluummin sellaista lukee, kun näitä mollaamisia ja ihmisen mustamaalaamista. Ole vaan rehellinen ja kerro, jos minun läsnäoloni häiritsee sinun palstarauhaasi?
tipan tippaa itehän sää aloit mollaan mua eílen toivon vaan että saan kirjoittaa omalla tyylilläni niinkun kaikki muutkin saavat ja voisin väittää että mua on niin paljon mustamaalattu tällä palstalla että jos se mua haittais en enää roikkus täällä mun mielestä kaikki ihmiset on fiksuja ja hienoja jokainen omalla tavallaan ja sitä ei tarvitse erikseen enää mainita sillon se menee yli mutta en kyllä rupee kenenkään mieliksi kirjoittamaan kauniisti ja ylistävästi.
mitä kieltä toi edellinen otsikko on :o
söpöliini voitasko hypätä syrjään oot sää niin syötävän sulonen vitsi vitsi vitsi ei ollu v...ittuilua jos et ymmärtäny taivutan rautalangasta eiköhän tuo edellä ollut asia oo jo loppuun käsitelty smak ;)))) kohta katkee sähköt.
...jo paljon paremmalta ja söpöliini kuulostaa hyvältä...
Pakko kertoa parhaasta lempinimestä mikä minulle on annettu. Olin silloin armeijassa ja kuten ehkä tiedät niin, radiosta tuli ainakin ennen sellainen ohjelma kuin varusmiesradio. Sitä sitten kuunneltiin kasarmilla keskusradion kautta ja minulle tuli terveiset porilaiselta tytöltä, joka kutsui minua "pupuliiniksi". Siitä seurasi se, että olin koko lopun palveluksen ajan tykkimies Pupuliini.
*hymyilee*
on vähän ällö söpöliini on paljon parempi taas tuli sähköt toivottavasti ei enää tänään katkee ehkä me päästiin tällä kertaa yhteisymmärrykseen katotaan väännetään sit taas toisella kertaa =)))
Tiina.
Kun mä en nyt tiedä, mitä tarkoitit tuolla toisten kehumisella??
Jos se liittyy tähän Tompan aloittamaan ketjuun, niin en ole lukenut muita kommentteja. Eilen käväsin täällä pikaisesta, ja en lukenut, mitä toiset ovat kommentoineen. Näin vaan aloituksen ja vastasin oman mielipiteeni :=))
Et kait sä mikään ikävä ihminen ole. En minä ole ainakaan huomannut :=))
niin ajattelin moikata sua ei ne kehumiset suhun mitenkään liittyny ne liitty yleensä koko ketujuun kunhan vaan sulle niistä kirjoittelin meitä on nyt kaks jotka ei oo huomannu että mää olisin ikävä ihminen nyt on muuten lääkitys kohdallaan sain antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen ja iltalääkkeet otettu ;)))
Muistan hänet tuolta naapuristä 40 palstalta. Heitteli aloituksia ja sai porukat mukaan. :)
Luin koko ketjun lävitse ja myöntää täytyy että ajattelin aluksi - Ei missään tapauksessa.
Keskusten edetessä huomasin ettenpä välttämättä enää ajattelekaan samoin :)
Hyvä tomppa ja kiitos antoisasta lukunautinnosta.
Kerran tuolla tiosella palstalla kirjoitti.VAIMO lähti toisen mukaan,hyvä niin nyt voin keskittyä vain 24
keskusteluun siis Tomppa kirjoitti.
takasin kun se oli nyt niin kippee tällä kertaa taitaa olla miehellä melkoinen mielikuvitus ja mikä ettei kirjoitustaitokin.
oliko sitä vaimoa koskaan ollutkaan?
tietysti elää mielikuvitusmaailmassakin jokainen tyylillään mutta kun yleensä täällä luodaan jonkinlainen mielikuva kirjoittajista niin ehkä semmoiset kirjoittajat jotka toisena päivänä kirjoittavat toista ja toisena sit kaikki onkin ihan päinvastoin luo niistä sit minkäänlaista kuvaa ja mitä heidän kanssaan sit oikeestaan keskusteliskaan kun ei tiedä miten se asia menee seuraavana päivänä.
Hirveän paljon juuri näistä parisude asioista,taitaa vain parannella omaa oloaan,jos kaikki on todella hyvin kuten antaa ymmärtää,ei luulisi olevan tällaisa asiota mielessäkään.
on tietysti ihan mielenkiintoisia muttei oikeen tiedä mitä vastata kun ei tiedä koskettaako ne just aloittajaa sillä hetkellä no mulla kävi ainakin tässä ketjussa niin että kun muutaman vitsin sinne väliin laitoin niin jo sain kimpaantuneen vastauksen taitaa olla melko omakohtainen ketju enkä usko jos itse olis pettäjän asemassa että tunteet olis niin pinnassa mutta toivotaan että kaikki menee parhain päin ennenkö on myöhästä vaikka mää oon näissä asioissa sitä mieltä että ei muuta kun pihalle.
on varmasti tullut selväksi kaikille lukijoille, mitä sitä nyt enää toistelet ;)
ihmetyttää miksi muut eivät saisi olla eri mieltä ;(
ei tässä mitään voittajaa tai minä olen oikessa henkilöä haeta :D:D
sulle yhtään mitään ja sitä ihmettelinkin miks en saa olla eri mieltä kun aloittaja jos nyt taas ruvetaan vatkaan tätä kun kerta haluat jatkaa enkä oo väittäny kertaakaan olevani mikään voittaja kummallinen kannanotto sulta mutta saitpas äänes kuuluviin ja on tässä pari muutakin kirjoittajaa kun minä mutta jos sua niin paljon ärsytän niin voi voi en kuitenkaan lakkaa kirjoittelemasta tällä palstalla just siitä asiasta kun haluan.
puskista rupee sitä Tomppaa mollaan ;(
ihan sama oikeus sillä on kirjottaa mitä haluu :D:D
kirjoitella puskista niinkun sulla mutta mutta voin kyllä puskiin vastata.
jos sinä lopettaisit taasen puskista toisen mollaamisen ite. Kukaan teistä niinsanotuista tunnistajista ei pahemmin osu oikeeseen, että kuka on kuka puskista.
vastata tähän näin kirjoita tomppa vaan ihan omalla nimmarillas äläkä puskista ;)))
sinähän et koskaan mollaa ketään :))
kun sinne huudetaan itse aloitit.
erittäin hyvin huomioitu tuo kirjoittaja, ei se vaadi etevyyttä nikillä vain "fiksuja ja filmaattisia kirjoitella" ja loat sitten puskista heitellä jos joku ei ole yhtä fiksuna.
Luulis aikuisen miehen voivan ihan nikilläänkin kirjoittaa, mutta ei mikä lie fiini-hiiri todellisuudessa:)
pisteet sulle tästä erästä :)
voihan täällä kuka tahansa syytöksiä esittää toisia kohtaan, se vaan ei ole kovin fiksua. Aika kiitettävästi aloittaja on vastannut ja välillä tylystikin, joten mistä moiset vaikeasti todistettavat väitteet?
ja katkeruus kun omat keskustelut ei oikein vedä :))
niin monta on mielipidettä kun on kirjoittajaakin ja yleensä se menee tällä kaavalla jos toinen on puolesta toinen on vastaan =)))
no voi voi voithan aina ottaa osaa toisten keskusteluihin niinkun nytkin =))))
Ihan tiedoksesi, täällä harvemmin on kiinnostavaa keskustelua, miksi nähdä vaivaa edes silloin kirjoitella, kun jo lukaisemalla otsikot voi todeta jotta mitään turhuutta kummempaa EI OLE.
Jutustella voi sitten ihan livessäkin, keskustelupalstan pitäisi olla jotain muuta kuin henkilökohtaisten ongelmien paisuttelua.
Vai ootta katkeriakin, miksi?
Purkaa huolesi, mitäpä muuta täällä olisi lukea?
tähän muuta kun
http://www.youtube.com/watch?v=S6MWqW3hZ_A
Tulikohan kokonaisuudessaan jos ei niin poistan vastaukseni.
...otin otsikon keskustelulleni...
Aika monessa tapauksessa muut tosiaan tietävät tuosta pettämisestä paljon ennen kuin se, jota asia kaikkein eniten koskettaa.
passaa ei.
Pettäminen rakkauden tähden?
eikö se ole oikeaa rakkautta, jos mikä...
...todella sitä mieltä vai onko...
jotain vitsailua, jota en kaikilta osin tässä keskustelussa ymmärtänyt?
onko se oikeeta rakkautta kanssa kysyy epätietoinen päijänteen rannalta.
luvin toisen kantin tähän pettämiseen ja rakkaus asiaan; ajattelen että jos puoliso löytää rakkaamman, eikä ole rakkautta antaa se hänelle anteeksi ja/tai jos tilanne vaatii, niin antaa hänen mennä sen rakkaamman ihmisen luo..
koska oon ollu aina sitä mieltä että pettämiseen ei ajaudu ja jos se puoliso sen toisen löytää se pitää päästää lähteen tälläkin kertaa tiedän mistä puhun ne olis tullu esille noissa poistetuissa viesteissä enkä viitti toistaa meni vaan ton tompan kanssa vähän mielipiteet ristiin oon niin vahva omissani niinkun todennäköisesti hänkin ja mun huumori no sitä ei ymmärrä kukaan mut tarttee tuntee tosi hyvin että sen ymmärtää mut jos mää kirjoitan vitsi vitsi vitsi se on sillon vitsi no nyt tää taas rönsyilee.
sehän vain piristää paria suhdetta:)
Itse en pettäis missään nimessä.Enkä muutenkaan hyväksy pettämistä.
Älä enää niitä vanhoja kaiva ja ethän sinäkään rauhaa saa kun ikä-luokasta ikä-luokaan samaa raapustelet.
Annan ex:säsi mennä jo, mennyt mikä mennyt.
Nauti kesästä ja ole itsesi.
ne eksät lähtee jos on ollunna huono kohtelu ja iliman rakkavutta. Jotkut miehet ne juoksee toisten naisten perässä eivätkä hoida jobiaan sielä missä pitäisi. mutta, että vielä 50-vuotias viipottaa?
enhän mie tomppaa tarkoittanu vaan ylleensä, että jos on jakelualan ammattilainen siis ihtensä, niin eihä siinä mittään aitoa silloin kerkiä syntymään, pelkää kiertokulkua kukasta kukkaan vuan.
...ettet tarkoittanut minua...
Omasta mielestäni olen melko hyvin hoitanut kodin ja perheen ja oikein hyvin tullaan rouvan kanssa juttuun. Tämä keskusteluaihe oli täysin hypoteettinen, eikä siis aloittajan omaa elämää koskeva.
vaan, ja hetken haluamisia saada joku itselleen tai muuttaa jotain, joka ei koskaan muutu muuksi.
Tarmokkuutta rakkauteen ei ole nykyisin olemassa. Nykyisin rakkauden pitää olla vain tässä heti tai uusinta.
Rakkaus on aikaa, sopeutumista, yrittämistä ja kaikessa yhdessä elämistä, ei heti henskelit naulaan
tyyliä, kun ei luonnistu.
nixmixs tarkoittaa, mis sun nixmixs nicki ?
kysyt?
koko kaupunki tietää sen mua ennen...