ellei kukaan puhu
ei hänkään
unohdettu ?
ei
vaan itse itsensä unohtaneena
ulkopuolelle maailman
pois muiden mielistä
sydämistä
pois kysyvien katseiden alta
vaikka sydän on sirklattu sadasti
kaadettu kaikki raja-aidat
huulet
vapisevat varjoissa vieläkin
ei hänkään
unohdettu ?
ei
vaan itse itsensä unohtaneena
ulkopuolelle maailman
pois muiden mielistä
sydämistä
pois kysyvien katseiden alta
vaikka sydän on sirklattu sadasti
kaadettu kaikki raja-aidat
huulet
vapisevat varjoissa vieläkin
Vastaukset 16
Vanhimmat
niin totuudellinen
niin raajarikkoinen
puhtaan surullinen
sirklattu tuhannesti
vapisevin huulin
käyn polkuani mun
huomenna ko se
muutos tapahtuu
suusi laulaa rakkaudesta
minä lauluusi yhdyn
Hieno on runosi kuin vastasyntynyt
mitä kaikkea tämä runo loppujen lopuksi pitääkään sisällään.
Et varmaan uskoisi, mutta se lähti erästä nimeltä mainitsematonta
TV-sarjaa katsoessani. Siinä oli hyvin koskettava tarina joka liippasi
omaa elämääni muutaman vuosikymmenen takaa. Elin niiden tapahtumien
kautta selvästi ommia kokemuksiani läpi, melkein itkien.
Runo lähti vain muotoutumaan ja kun s eoli valmis, vasta sitten tajusin
siinä olevan ehkä enemmän omaa elämääni, kuin sitä mitä katsoin.
Olen varmaan harmaa hiirulainen kaikkine kipuineni ja haluaisin niin
usein käpertyä yksinäisyyteen, ulkopuolelle koko muun maailman.
Rakkaus on niin kummallinen, s ejoko on läsnä tai sitten se on vaan
jossain - piilossa. Luovin noiden kahden tuntemuksen välillä päivästä
toiseen ja koetan valaa uskoa elämääni.
Vastasyntynythän on jokainen runo, kuin uusi lapsi konsanaan.
Kiitos sydämellisestä palautteestasi ja rinnallani kulkemisesta.
Lempeää kevättä Sinulle.
Saa unohtaa itseään
vaikka hyppäisi ulkopuolelle maailmankin,
koska varmaan on joidenkin mielessä
kaikesta huolimatta.
ehkä ei saisi unohtaa itseään,
mutta minä teen sen useammin kuin tarvetta olisi.
Kenties tietoisesti, niin luulen.
Olen maailman ulkopuolella, vaikka tiedänkin ihmisten
olevan ympärilläni. Olen kuin eksynyt lapsi, harhailen
vailla päämäärää.
Lämmin kiitos Sinullekin, että pätkän kuljit rinnallani
ja ymmärsit.
Tässä runossa oli sanojen vähyydestä huolimatta paljon. Pidin kovin.
Sinähän tiedät, että minulla on paha tapa rönsyilyyn.
Siksikin tämä runoni on poikkeus sillä saralla ja kai se
niin on, että poikkeus vahvistaa säännön.
En ole ollut koskaan, eikä minusta sellaista tulekaan,
että pystyisin yhtä tiivistetysti ilmaisemaan itseäni
kuin moni muu runoilja - Sinä esimerkiksi.
Jos kerrankin onnistuin ilmaisemaan itseäni vähästi,
olen onnellinen siitä ja siitäkin, että juuri Sinä huomasit
asian ja vielä kommentoitkin.
Sinulle, pitkäaikaiselle ystävälleni suurensuuri kiitos.
Pidin tästä runosta kovasti
jotenkin niin herkkä ja aito..
Kiitokset lukuhetkestä :)
kiitos itsellesi, että huomioit kommentoimalla.
Runoon sisältyy paljon enemmän, kuin mitä sanoin
pystyin kertomaan. Kipua vuosien takaa, josta olen
kyllä onnekseni selvinnyt ja anteeksi antanut.
Iloa ja aurinkoa kevätpäiviisi.
... olen kertonut
siitä olevan jo ikuisuus
jolloin tuulet tulivat
hyväillen veivät ihmeelliseen rakkauteen
ja lopulta jättivät jälleen yksin
kanssasi
syytös
kylmän pistävänä ympärilläni
ja itken sisäisiä kyyneleitä
vapisen
pelosta
odotuksestako ...
todella huippu hieno esimerkki runosta
jossa on monta tulkinta suuntaa
ja ei voi kuin ihailla sanojesi kulkua
tyyli puhdasta lukijan viettelyä
joten
hyvä upea linda !!!
tosiaan, Sinä sen sanoiksi puit
' vaikka siitä onkin jo ikuisuus ' niin miten kipu
nousikin uudelleen rinta-alaani, kuinka koinkaan
sen kaiken tässä ja nyt yhtä riipaisevana.
Runon synty on aika kummallinen ja vielä oudompaa
on se, että aloittaessani sitä se sai alkunsa aivan
muusta, kuin omasta elämästäni.
Alitajuisesti kävin uudelleen läpi sitä kaikkea, joka aikoinaan
jätti sieluuni haavoja ja jotka nyt on jo arpeutuneet.
Hirmu koskettava on palautteesi ja huomaan, että olet lukenut
minua jälleen kuin avointa kirjaa.
Kiitos ja oikein iso rutistus Sinulle Jouni !
Jos ei ole sanottavaakaan?
Vaikka olen pettynyt itseeni
monen monta kertaa,
vapissut kuin haavoitettu eläni
ei rakkauden olemassaolo
ole kertaakaan unohtunut mielestäni.
Vaikka olen katsellut ulkopuolisin silmin
tunteiden rantaa jossa rakkauden aallot lyovät,
olen elänyt sen mukana koko sielustani
kyynelien kanssa tai ilman?
Tässä olen vieläkin etsien
paikkaani tunteiden kentässä,
särkynein sydämin ja pettynein mielin.
Silti jaksaen yhä uskoa
aitoon rakkauteen, ihmiseen,elämään!
Mahtavaa linda. J.
kuin haavoitetun eläimen,
soljuu runosi koskettavuus jokaisella
säkeellä.
Kiitos J, tekstisi on mieleenpainuvan kaunis.
Katsoit samaa asiaa, kuin minä, mutta erilaisin
ja herkin silmin.
En niitä huomannut..
et sanonut..
vihjannut..
en vain tiennyt..
Ajattelin..
vastarunoa..
ei..
en voi kirjoittaa..
mitään..
tekstisi..
niin vahvaa..
väkevää..
tunteiden purkausta..
sanaton..
matkani varrella on ollut suuri rikkaus.
Sanoissasi on lämmin sävel, rinnallakulkemisen
lempeys ja lohtu.
Kauni kiitokseni näistä monista yhteisistä runovuosista,
on niin ikävää tämä palstan alasajo. Nakertaa kirjoittajaa,
kommentoijaa. Mutta en ole kuitenkaan luovuttanut - vielä.
Oikein rakkaudellista kevättä Sinulle ja Hänelle Ystäväni.
Kiitoksia kannustuksesta kirjoittamiseen.
Puhuit alasajosta..mitä tarkoitit.
kaksi viimeisintä muutosprosessia sivustoilla on muuttaneet
monta asiaa. Esim. runojen lukukerrat muodostui aiemmin
sekä kommenttien että runon lukemisesta, tänään enää vain
runon avaamisesta ( eikä sekään edes realiajassa )
Ensimmäinen uudistus toi muassaan runojen arvosteluihin
tähdet 1-5:teen, joilla lukija voi pisteyttää runon ja tämä
viimeinen muutos sitten vei ne pois, mutta toi tilalle nuo
kaksi eri suuntaan olevaa peukkua.
Aikuiset ihmiset tuskin tarvitsevat mokomaa lastenleikkiä
runoihin tai muihinkaan keskusteluihin. Sanallinen ilmaisu
on mielestäni ainoa oikea tapa, enkä ole vielä kenenkään
kuullut olevan asian puolella, vain vastaan. Siltikin muka
yp:lle on mennyt toiveita toiminnon käyttöönotosta.
Esikatselun poistaminen on myös suurensuuri puute, mutta
eipä silläkään enää paljoa ole merkitystä tässä mylläkässä.
Molemmat muutosprosessit on vieneet runoilijoita mennessään,
saaneet palstat muuttumaan kuolemanhiljaisiksi. Itsekin olen
ihan toisaalla nykyään, vaikken ole kokonaan unohtanut tätäkään
saittia.
On surullista katsoa palstojen hiljaista nuukahtamista ja lopulta
varmaan kuolemaa, niin kauan kun olen itsekin täällä jo ollut.
Ellen ihan väärin muista, niin reilut 5 vuotta. Oli niin mukavaa
vielä noin vuosi sitten tulla aamuisin tänne, kommentoida ja runoilla.
Siihen aikaan päivässä tulevien kommenttien/avauksien yhteislukumäärä
oli ehkä 100-200 parhaimmillaan. Nyt jos päiväsaldo ylittää 10, se on jo
melkoinen saavutus.
En tiedä ketä palstojen alasajao palvelee, mutta eipä se olekaan minun
päänsärkyni, onneksi.
Kuitenkin olet ollut uskollinen kommentoijani ja kannustajani aikojen
alusta, joten kiitos siitä ei ole siis nytkään turhaa.
Kiitos ja oikein hyvää kevään jatkoa ja pääsiäisen aikaa.