Mikä siinä on kun jotkut TV-toimittajat niin kovin puhuvat käsillään ja itsekin katsovat käsiään puhuessaan? Käytännön esimerkkinä Markku Veijalainen, joka tuskin pystyy sanomaan yhtään mitään ilman etteikö kädet vatkaisi ja viittilöisi. Haen kysymykselläni vastausta siihen mihin ihminen pyrkii omaehtoisella huitomisellaan? Monesti tuntuu olevan niin että puheena esitettävä asia on luonteeltaan niin helppo ja yksinkertainen että viittilöinnin ja huitomisen on objektiivbisesti tarkastellen vaikea kuvitella tuovan kertomukseen lisäselvyyttä. Huitominen lienee ainakin maneeri, mutta onko se myös itsetehostuksen väline ja väline huomion tavoitteluun vai jotain muuta?
Viittilöimisen psykologia?
Ilmiöstä kiinnostunu
101915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
viittilöiminen elävöittää esitystä, mikäli eleet ja liikkeet ovat sisäsyntyisiä.
Puheen ja liikkeen välinen kontrasti symboloi ihmisen mielen liikkeitä ja elävä esiintyminen luo atmosfäärin, johon katsoja voi helposti samaistua. Tosin hyvin vähäinenkin liike voi herättää katsojan mielenkiinnon. Esimerkkinä Jussi Halli, jonka silmien liikettä yhdistettynä puheen sujuvuuteen oli lumoavaa seurata hänen esiintyessään S24:n tj:n ominaisuudessa.
Itse asiassa eräässä tutkimuksessa on todettu, että käsien käyttö (puheen kuvittaminen) lisää ihmisen älyllistä suoriutumista suhteessa tilanteeseen, jossa ihminen ei tietoisesti käytä käsiään. Ihminen on fyysinen olento, jonka kieli on abstrahoitunut konkretiasta.
Käsien käyttö puhuessa ei ole maneeri vaan yleensä perinnöllinen piirre. Itsetehostuksesta se on hyvin kaukana. Käsiään käyttävää ja ilmeikästä puhujaa jaksaa myös kuunnella, kun taas paikallaan kivimäisesti tönöttävää, eleetöntä ihmistä ei jaksa pitkään "seurata" (kuunnella). Mielestäni enemminkin reagoimattomuus ja eleettömyys tulee tulkituksi itsekkyydeksi tai ylimielisyydeksi. Käsien käyttö luo helposti myös vaikutelman avoimemmasta ilmapiiristä. Runsaasti ilmehtivän ihmisen on myös vaikeampi valehdella. Paikallaan pönöttävältä patsaalta se onnistuu helpommin, kun keho ei paljasta "totuutta".
Olisin eri mieltä huitomisen perinnöllisyydestä. Jossain Etelä-Euroopan, Aasian tai Afrikan maassa huitominen voi olla kulttuurisidonnainen piirre, mutta Suomessa se minusta ei ole sitä. Suomessakin puhuja voi ilmehtiä ja elehtiä käsillä johonkin rajaan saakka, mutta liiallinen käsillä pelaaminen on liikaa. Liiallinen huitominen ainakin vaikuttaa hyvin teennäiseltä.
Kun katsoo esimerkikseni mainitsemaa Veijalaista, käsien vatkaaminen ei todellakaan vaikuta luontaiselta, vaan pikemminkin opetellulta ja kenties tavaksi jääneeltä. Mulla ei ole mitään erityistä Veijalaista vastaan. Tulin vain maininneeksi hänet esimerkkitapauksena. Ahtisaarella on istualtaan puhuessaan tapana laittaa kädet yhteen siten että sormenpäät koskettavat toisiaan. Ei järin luontaiselta vaikuta sekään.
No syvän tieteellisen todistusaineistosi pohjalta voit varmasti sanoa, miksi M. Ahtisaari nimenomaisesti olisi opetellut kyseisen "sormen päät yhteen" -tavan? Käsiä käyttävänä olen itse havainnut sen olevan jokseenkin automaattista. Itse siihen on vaikea vaikuttaa ja siitä tulla tietoiseksi.
Jos joku jotain psykologiaa tällaisestakin ilmiöstä haluaa löytää, niin siitä vaan.. Tänä medikalisaation aikakautena se kait on odotettavaakin. M. Ahtisaartakin jaksaa kuunnella paremmin, kun tämä vaikuttaa elävämmältä edes elehtiessään. Jos sillä olisi kädet tiukasti taskussa, parempiko se olisi? Tuskin.
Opetellut eleet ovat asia erikseen, eikä kummassakaan mainitsemassasi tapauksessa ole mielestäni kyse puhtaasti siitä, etenkään Veijalaisen tapauksessa. Aidosti käsillään puhuvan ja puheen tehokeinoksi käsien käytön opetelleen erottaa. Suurin osa ihmisistä käyttää käsiään ainakin joissakin tilanteissa, etenkin vihastuneina (enkä puhu lyömisestä). Lisäksi opetelluissakaan eleissä ei sinällään ole vikaa. Elävää esitystä katselee mieluummin kuin puhuvaa patsasta, vaikka elehtimistä olisi pitänyt hieman harjoitellakin.
Mitäpä se tiede lopultakaan on muuta kuin perusteltuja uskomuksia?
Voisikohan Martin käsieleen takana olla jotain ajatusta sillanrakentamisesta? Martin työ tai harrastus on rakentaa siltoja riitaisten osapuolten välille ja myydä osaamistansa. Martti on tuotteistanut riitojen sovittelun CMI:n kuosiin. Martti on kuitenkin tarkka mies maineestaan ja ei siksi sovittele mitä tahansa eri mielisyyksiä. Martin sovittelemissa riidoissa pitää olla kysymys valtion päämiestason riitelyistä. Niin teennäinen ele Mokalta kuin vain ikinä voi. Sanoisin kärjekkäästi että Mokan ele on tarkkaan harkittu ja hyvin tietoinen ele joka tukee Martin tavoitteita ja päämääriä puheessa.
Keskustelussa olisi hyvä erottaa arvo ja asia. Martista ja Martin eleistä voi tykätä tai sitten ei. Ilmiöistä voi keskustella sellaisenaan ilman vaihtoehtojen arvottamista.
Aivan asian vierestä arvelen, en tiedä, että ADHD-tyyppisiä ihmisiä vetää medioissa työskentely ja että heille tosiaan alituinen liikehtiminen on luontainen tarve ja ominaisuus, keino pysyä virkeänä, asiassa jne.
Itse olen se toinen laita, jäyhä jököttäjä, joka tutussa seurassa muuttuu ilmeikkääksi, siis elekieli löytyy jos ei jännitä. Eli arvelen suomalaisen jäykkyyden olevan joko opeteltua tai jännitykseen ja epävarmuuteen liittyvää esiintyjillä, sama henkilö pienessä piirissä ja rohkaisuryypyn saaneena saattaa käyttää aivan eri elerepertuaaria. Toki genetiikalla ja temperamentilla varmasti on suuri osansa myös.
Pikkulapsia katsellessa luontaiset eleet ja temperamenttierot näkyvät parhaiten.
http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1078807?boyd_gordon
jos luulee ettei katsoja ymmärrä ellei havainnollista!?
me kaikki ilmaisemme itseäme, se on tehoste keino tässä monelle meistä. yritäpä itse kertoa miten joku hyppäsi tuonne järveen.
voikos yletön käsien käyttö olla autismikirjoa