Erkon talvisota onnelisesti ohi

Paasikiven leppymätön viha Erkkoon oli syynä Erkon äkkilähtöön Tukholmaan ilman virallista asemaa tai -titteliä. Paasikivi oli ehdottomasti ministerin nimikettä vastaan ja niinpä Erkosta tulikin pelkkä asiainhoitaja.

Annikki Kalelan kirjasssa Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985, kerrotaan tuosta ministerinvaihdoksesta ja Erkon äkkilähdöstä Tukholmaan. Erkko vei muutaman matkalaukullisen ulkoministeriön papereita mennessään ja kirjan mukaan jätti ne lähetystön vahtimestareiden haltuun. Mukana oli Cajanderinkin papereita, jotka Annikki kalela kertoo tuoneensa Suomeen joskus 1950 -luvulla ja sittemmin perehtyneensä niihin myöhemmin isänsä elämänkertaa kirjoittaessaan. Erkko oli AK:n kirjan mukaan kuulemma kuin puulla päähän lyöty tullessaan Tukholmaan.


Eljas Erkosta tehtiin täysivaltainen ministeri vasta Kekkosen toimesta ja vuosi oli 1957. Asia kerrotaan tuossa Broheruksen kirjassa. Erkolta kysyttiin kelpaako arvonimi. Hän oli torjunut yhden kunniamerkin, jota tarjottiin muutama vuosi onnettoman ulkoministerin pestin jälkeen. Yleensä väistyvä ministeri saa aina kuniamerkin mutta Erkolle sitä ei annettu joulukuussa 1939 ja varmaankin sattuneesta syystä. Ja niin kävi ettei Erkolla ollut yhtään kaulassa kannettavaa kotimaista kuniamerkkiä. Ulkomaisia kunniamerkkejä oli sitäkin enemmän. Tämä asia kävi kirjan mukaan kovasti hänen luonnolleen.

Brotherus Heikki: Eljas Erkko Legenda Jo Eläessään
WSOY, 1973

Kirja on aika herkullinen muutenkin juttujensa puolesta. Paasikivi vihasi kirjan mukaan syvästi Erkkoa ja Moskovassa 1940 ollessaan hän mietti listaa kenet hirttäisi. Samaan aikaan Erkko mietti Tukholmassa kuinka hänen tuttunsa yksi toisensa jälkeen kääsi hänelle selkänsä! Tukhoman pestiin loppuikin hänen poliittinen uransa, siis kesäkuussa 1940.

Mannerheim kerrotaan sanoneen Talvisodan sytyttyä, silloista ulkoministeriä Erkkoa tarkoittaen: "Erkon pitäisi mennä metsään ja ampua itsensä". Toinen versio menee "... ampua kuula kalloonsa".

Missä kirjassa tuo asia kerrotaan? Vai onko kyseessä pelkkä legenda? Eipä tunnu löytyvän kovin helpolla.

hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta 30.11. 1939. Erkolla ei ollut osaa ei arpaa sodan syttymiseen. Stalinin vaatimuksia vastusti presidentti, koko hallitus ja sotilasjohto. Siinä ei ole mitään epäselvää. Tosin Mannerheim ja Paasikivi olivat sillä kannalla, ettei neuvotteluja pidä päästää katkeamaan.

Eihän Erkko Suomen asioista määrännyt, vaan presidentti, pääministeri ja hallitus. Lisäksi kansan ehdoton mielipide oli, ettei periksi pidä antaa tuumaakaan, ei vedenalaista kariakaan.

Stalin oli aika päivää päättänyt hyökätä Suomeen. Siksi vaatimukset olivat sellaiset, että hän tiesi Suomen ne torjuvan.

Plastan mustamaalaajat ja muut Bäckman-henkiset eivät voi totuutta muuksi muuttaa.

aloitti Stalin kirjoitti:

hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta 30.11. 1939. Erkolla ei ollut osaa ei arpaa sodan syttymiseen. Stalinin vaatimuksia vastusti presidentti, koko hallitus ja sotilasjohto. Siinä ei ole mitään epäselvää. Tosin Mannerheim ja Paasikivi olivat sillä kannalla, ettei neuvotteluja pidä päästää katkeamaan.

Eihän Erkko Suomen asioista määrännyt, vaan presidentti, pääministeri ja hallitus. Lisäksi kansan ehdoton mielipide oli, ettei periksi pidä antaa tuumaakaan, ei vedenalaista kariakaan.

Stalin oli aika päivää päättänyt hyökätä Suomeen. Siksi vaatimukset olivat sellaiset, että hän tiesi Suomen ne torjuvan.

Plastan mustamaalaajat ja muut Bäckman-henkiset eivät voi totuutta muuksi muuttaa.

Lue lisää

"Sotatutkija Turmiola ei pidä Erkkoa syypäänä talvisotaan. Erkon toiminnilla ei ollut merkitystä talvisodan alkuun. Kuitenkin J.K. Paasikivi syytti Erkkoa kutsuen sotaa Erkon sodaksi."

Kaikki kunnia Erkolle. Jos jokin taho oli "syyllistynyt Talisotaan", eli siihen, että asetuimme joukolla puolustamaan maatamme kommunisti diktaattori hirmuhallitsija Josef Stalinin hyökkäykseltä, niin syytöstä ei missään tapauksessa tarvitse ainakaan häpeillä. Talvisota on ja pysyy kaikkein kunniaikkaimpana historiamme sivuna jota venäjänmieliset mustamaalaajat eivät muuksi pysty koskaan muuttamaan.

lehti ennen kaikkea. Sillä oli ylipäänsäkinn parhaat yhteydet länsimaihin. Jos Bäckman tai joku muu kommunisti väittää Hesaria saksalaisystävälliseksi, niin se ei lainkaan pidä paikkaansa. Lehti kannatti selkeästi pohjosimaista puolueettomuutta ja suuntautumista Kansainliittoon.

1939-1940 kirjoitti:

Paasikiven leppymätön viha Erkkoon oli syynä Erkon äkkilähtöön Tukholmaan ilman virallista asemaa tai -titteliä. Paasikivi oli ehdottomasti ministerin nimikettä vastaan ja niinpä Erkosta tulikin pelkkä asiainhoitaja.

Annikki Kalelan kirjasssa Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985, kerrotaan tuosta ministerinvaihdoksesta ja Erkon äkkilähdöstä Tukholmaan. Erkko vei muutaman matkalaukullisen ulkoministeriön papereita mennessään ja kirjan mukaan jätti ne lähetystön vahtimestareiden haltuun. Mukana oli Cajanderinkin papereita, jotka Annikki kalela kertoo tuoneensa Suomeen joskus 1950 -luvulla ja sittemmin perehtyneensä niihin myöhemmin isänsä elämänkertaa kirjoittaessaan. Erkko oli AK:n kirjan mukaan kuulemma kuin puulla päähän lyöty tullessaan Tukholmaan.


Eljas Erkosta tehtiin täysivaltainen ministeri vasta Kekkosen toimesta ja vuosi oli 1957. Asia kerrotaan tuossa Broheruksen kirjassa. Erkolta kysyttiin kelpaako arvonimi. Hän oli torjunut yhden kunniamerkin, jota tarjottiin muutama vuosi onnettoman ulkoministerin pestin jälkeen. Yleensä väistyvä ministeri saa aina kuniamerkin mutta Erkolle sitä ei annettu joulukuussa 1939 ja varmaankin sattuneesta syystä. Ja niin kävi ettei Erkolla ollut yhtään kaulassa kannettavaa kotimaista kuniamerkkiä. Ulkomaisia kunniamerkkejä oli sitäkin enemmän. Tämä asia kävi kirjan mukaan kovasti hänen luonnolleen.

Brotherus Heikki: Eljas Erkko Legenda Jo Eläessään
WSOY, 1973

Kirja on aika herkullinen muutenkin juttujensa puolesta. Paasikivi vihasi kirjan mukaan syvästi Erkkoa ja Moskovassa 1940 ollessaan hän mietti listaa kenet hirttäisi. Samaan aikaan Erkko mietti Tukholmassa kuinka hänen tuttunsa yksi toisensa jälkeen kääsi hänelle selkänsä! Tukhoman pestiin loppuikin hänen poliittinen uransa, siis kesäkuussa 1940.

Mannerheim kerrotaan sanoneen Talvisodan sytyttyä, silloista ulkoministeriä Erkkoa tarkoittaen: "Erkon pitäisi mennä metsään ja ampua itsensä". Toinen versio menee "... ampua kuula kalloonsa".

Missä kirjassa tuo asia kerrotaan? Vai onko kyseessä pelkkä legenda? Eipä tunnu löytyvän kovin helpolla.

Lue lisää

Mannerheim kerrotaan sanoneen Talvisodan sytyttyä, silloista ulkoministeriä Erkkoa tarkoittaen: "Erkon pitäisi mennä metsään ja ampua itsensä". Toinen versio menee "... ampua kuula kalloonsa".

Missä kirjassa tuo asia kerrotaan? Vai onko kyseessä pelkkä legenda? Eipä tunnu löytyvän kovin helpolla.

aloitti Stalin kirjoitti:

hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta 30.11. 1939. Erkolla ei ollut osaa ei arpaa sodan syttymiseen. Stalinin vaatimuksia vastusti presidentti, koko hallitus ja sotilasjohto. Siinä ei ole mitään epäselvää. Tosin Mannerheim ja Paasikivi olivat sillä kannalla, ettei neuvotteluja pidä päästää katkeamaan.

Eihän Erkko Suomen asioista määrännyt, vaan presidentti, pääministeri ja hallitus. Lisäksi kansan ehdoton mielipide oli, ettei periksi pidä antaa tuumaakaan, ei vedenalaista kariakaan.

Stalin oli aika päivää päättänyt hyökätä Suomeen. Siksi vaatimukset olivat sellaiset, että hän tiesi Suomen ne torjuvan.

Plastan mustamaalaajat ja muut Bäckman-henkiset eivät voi totuutta muuksi muuttaa.

Lue lisää

"Erkolla ei ollut osaa ei arpaa sodan syttymiseen."

Erkon rooli oli ratkaiseva. Sodan puhjettua hän sai Mannerheimin, Paasikiven ja muiden realistien haukut osakseen. Erkko pakeni nuhteita Tukholmaan.

"Stalinin vaatimuksia vastusti presidentti, koko hallitus ja sotilasjohto."

Puolustusministeri Niukkanen kyllä (hänhän haihattelijamaisesti uskoi Suomen voittavan mahdollisen sodankin!), mutta eikö myönnytyksiä kannattanut Mannerheim muka kuulunut "sotilasjohtoon"?

"Tosin Mannerheim ja Paasikivi olivat sillä kannalla, ettei neuvotteluja pidä päästää katkeamaan."

Koska he ymmärsivät, mitä seuraa, jos Suomi ne katkaisee: sota, joka välttämättä päättyy Suomen tappioon, kenties tuhoon.

"Eihän Erkko Suomen asioista määrännyt, vaan presidentti, pääministeri ja hallitus."

Kallio ja Cajander olivat heikkoja miehiä, Erkko pystyi manipuloimaan heitä mielensä mukaan.

"Lisäksi kansan ehdoton mielipide oli, ettei periksi pidä antaa tuumaakaan, ei vedenalaista kariakaan."

Mutta pakko oli lopulta antaa Karjala Viipuria ja Sortavalaa myöten. Se opetti eräille suomalaisille historian realiteetteja. Valitettavasti nuo opetukset näyttävät nyky-Suomessa yhä pahemmin unohtuvan.

"Stalin oli aika päivää päättänyt hyökätä Suomeen."

Stalin oli päättänyt hyökätä, mikäli Suomi katkaisisi neuvottelut Moskovassa. Mutta Stalin pyrki niissä viimeiseen saakka kompromissiratkaisuun, jopa itseään ja omaa kaikkivaltiaan diktaattorin asemaansa nöyryyttäen. Paasikivi tajusi sen ja oli siksi loppuikänsä katkera, ettei Suomen hallistus tarttunut Stalinin ehdotukseen jonkun Hangon lähistöllä olevan saaren ottamiseen Hankoniemen tilalle.

"Siksi vaatimukset olivat sellaiset, että hän tiesi Suomen ne torjuvan."

Stalinin vaatimukset Suomelle olivat alusta lähtien toisenlaiset kuin Baltian maille esitetyt. Stalin selvästi pyrki sovitteluratkaisuun.

Kiitos veteraanit kirjoitti:

"Sotatutkija Turmiola ei pidä Erkkoa syypäänä talvisotaan. Erkon toiminnilla ei ollut merkitystä talvisodan alkuun. Kuitenkin J.K. Paasikivi syytti Erkkoa kutsuen sotaa Erkon sodaksi."

Kaikki kunnia Erkolle. Jos jokin taho oli "syyllistynyt Talisotaan", eli siihen, että asetuimme joukolla puolustamaan maatamme kommunisti diktaattori hirmuhallitsija Josef Stalinin hyökkäykseltä, niin syytöstä ei missään tapauksessa tarvitse ainakaan häpeillä. Talvisota on ja pysyy kaikkein kunniaikkaimpana historiamme sivuna jota venäjänmieliset mustamaalaajat eivät muuksi pysty koskaan muuttamaan.

Lue lisää

Konfliktihan päättyi siihen, että puna-armeija mursi suomalaisten pääpuolustuslinjan, sen takana olleen väliaseman, ja jopa viimeisen taka-aseman Viipurinlahdella ja Talissa. Suomi pakotettiin raskaaseen rauhaan murskaamalla suomalaisten rintama. Traagisinta talvisodassa Suomen kannalta on se, että Suomen sotahistorian verisimmät kuukaudet olivat helmikuu ja maaliskuu 1940, jolloin NL oli jo valmis rauhaan Suomen kanssa ja toisaalta Suomen taistelun toivottomuus kaikille selvää.

brittiystävällinen kirjoitti:

lehti ennen kaikkea. Sillä oli ylipäänsäkinn parhaat yhteydet länsimaihin. Jos Bäckman tai joku muu kommunisti väittää Hesaria saksalaisystävälliseksi, niin se ei lainkaan pidä paikkaansa. Lehti kannatti selkeästi pohjosimaista puolueettomuutta ja suuntautumista Kansainliittoon.

Lue lisää

Erkon vaimo todellakin oli englanninjuutalainen joten tuskin tyyppi varsinkaan 1930-luvulla Kristalliyön ja Nurnbergin lakien jälkeen mikään kamala Hitler-fani oli. Toisaalta kun ottaa huomioon Stalinin kommunistijuutalaisiin Jagodaan, Kameneviin, Zinovieviin, Trotskiin ja muihin kohdistamat vainot niin ymmärrettävästi ei saannut Nekkulakaan koukkonokan nussijan lähdessä paljoa lämmintä rakkautta.

Koroljov kirjoitti:

"Erkolla ei ollut osaa ei arpaa sodan syttymiseen."

Erkon rooli oli ratkaiseva. Sodan puhjettua hän sai Mannerheimin, Paasikiven ja muiden realistien haukut osakseen. Erkko pakeni nuhteita Tukholmaan.

"Stalinin vaatimuksia vastusti presidentti, koko hallitus ja sotilasjohto."

Puolustusministeri Niukkanen kyllä (hänhän haihattelijamaisesti uskoi Suomen voittavan mahdollisen sodankin!), mutta eikö myönnytyksiä kannattanut Mannerheim muka kuulunut "sotilasjohtoon"?

"Tosin Mannerheim ja Paasikivi olivat sillä kannalla, ettei neuvotteluja pidä päästää katkeamaan."

Koska he ymmärsivät, mitä seuraa, jos Suomi ne katkaisee: sota, joka välttämättä päättyy Suomen tappioon, kenties tuhoon.

"Eihän Erkko Suomen asioista määrännyt, vaan presidentti, pääministeri ja hallitus."

Kallio ja Cajander olivat heikkoja miehiä, Erkko pystyi manipuloimaan heitä mielensä mukaan.

"Lisäksi kansan ehdoton mielipide oli, ettei periksi pidä antaa tuumaakaan, ei vedenalaista kariakaan."

Mutta pakko oli lopulta antaa Karjala Viipuria ja Sortavalaa myöten. Se opetti eräille suomalaisille historian realiteetteja. Valitettavasti nuo opetukset näyttävät nyky-Suomessa yhä pahemmin unohtuvan.

"Stalin oli aika päivää päättänyt hyökätä Suomeen."

Stalin oli päättänyt hyökätä, mikäli Suomi katkaisisi neuvottelut Moskovassa. Mutta Stalin pyrki niissä viimeiseen saakka kompromissiratkaisuun, jopa itseään ja omaa kaikkivaltiaan diktaattorin asemaansa nöyryyttäen. Paasikivi tajusi sen ja oli siksi loppuikänsä katkera, ettei Suomen hallistus tarttunut Stalinin ehdotukseen jonkun Hangon lähistöllä olevan saaren ottamiseen Hankoniemen tilalle.

"Siksi vaatimukset olivat sellaiset, että hän tiesi Suomen ne torjuvan."

Stalinin vaatimukset Suomelle olivat alusta lähtien toisenlaiset kuin Baltian maille esitetyt. Stalin selvästi pyrki sovitteluratkaisuun.

Lue lisää

Paasikivi neuvoi ja varoitti Tanneria olemaan erottamatta ja suututtamatta Mannerheimia, koska tämä oli Paasikiven mukaan korvaamaton Suomelle. Tämä tapahtui kesällä 1939 eli hieman ennen Talvisodan syttymistä. Tuolloin oli jälleen kerran kyse perushankintamäärärahoista ja niiden lisäksi tulevista hankintaesityksistä eli kaikkiaan peräti 3500 miljoonan rahasummista. Sitä olisi tarvittu heti lisävarusteisiin 1500 miljoonaa yli perushankintaohjelman, rajan linnoittamiseen 800 miljoonaa ja laivasto-ohjelmaan 1500 miljoonaa. Tanner oli kirjoittanut 26.7.1939 Paasikivelle kannastaan, että annetaanko Mannerheimin "mennä kun hän on menettänyt hermonsa".

"Tiedän, että Mannerheimia monella taholla pidetään korvaamattomana. Minuun on vähitellen syöpynyt se käsitys, että hän on päästettävä menemään. Hän on menettänyt hermonsa ja aina, kun jotakin maailmassa tapahtuu, on hän poissa tasapainostansa ja esittää vaatimuksiaan. Jos hänen mieltään olisi noudatettu, olisimme ennättäneet tehdä jo monta tyhmyyttä. Parin viime kuukauden aikana hän on esittänyt monia aivan järjettömiä vaatimuksia, joista on ollut pakotettu perääntymään, kun niiden mahdottomuus on osoitettu. Eräs huomattava henkilö sanoikin hänestä, että hän näyttää kopioivan ryssäläisten kenraalien tapoja, jotka vastaisia tappioita peläten ajoissa hankkivat syntipukkeja pelastaakseen itsensä."

Mannerheimin suhteen erehdyin, ja Paasikivi varoittikin vastauskirjeessään erottamasta häntä (Mannerheimia):

"Aivan pelästyin, kun luin, mitä kirjoitat Mannerheimin poisjäännistä. Pyydän ja kehotan mitä hartaimmin, että ette sitä millään tavalla edes harkitse. Mannerheim itse kyllä mielellään lähtisi pois. Häntä painaa kovasti edesvastuu, mikä on hänen hartioillaan. On jumalan onni, että Mannerheim vielä on sellaisissa voimissa, että hän voi johtaa puolustuslaitoksen kehittämistä. Keitä muita upseereita meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurempiin tehtäviin. Minä tunnen ne luultavasti yhtä hyvin kuin te siellä."

Lähteenä Väinö Tannerin muistelmat Kahden maailmansodan välissä, sivut 227-228.

Hänen hallituksensa myönsi siihen asti suurimmat puolustusmäärärahat hyväksyessään perushankintaohjelman 1938. Se olisi ollut toteutettu 1945. Ei ollut Cajanderin vika, että rahaa ei ollut aiemmin riittänyt.

Siinä tietysti kävi lipsahdus, että vanhentunutta olisi ollut vain 1918 jälkeeen hankittu materiali. Nythän suurin osa aseistuksesta oli nimenomaan valmistettu ennen vuotta 1918. Ajanmukaista oli vain vähäinen määrä lentokoneita sekä pääosa laivastoa. Muutenhan sotavarustus oli pelkkiä puutteita.

isänmaallinen mies kirjoitti:

Hänen hallituksensa myönsi siihen asti suurimmat puolustusmäärärahat hyväksyessään perushankintaohjelman 1938. Se olisi ollut toteutettu 1945. Ei ollut Cajanderin vika, että rahaa ei ollut aiemmin riittänyt.

Siinä tietysti kävi lipsahdus, että vanhentunutta olisi ollut vain 1918 jälkeeen hankittu materiali. Nythän suurin osa aseistuksesta oli nimenomaan valmistettu ennen vuotta 1918. Ajanmukaista oli vain vähäinen määrä lentokoneita sekä pääosa laivastoa. Muutenhan sotavarustus oli pelkkiä puutteita.

Lue lisää

sen hankkimattoman vanhentuneen kaluston lisäksi oli hankkimatta myös ajanmukainen kalusto. Sanomatta jäi myös, että oltiin paljolti ENNEN vuotta 1918 peräisin olevan varustuksen varassa.

Nyt sekin selvisi mitä Cajander oikeasti sanoi.

Mikäli Suomi mielii alkaa huonontaa suhteitaan Venäjään Viron tavoin, taikka huonontaa venäläisen vähemmistönsä asemaa, vastatoimet alkavat välittömästi. Venäjällä ollaan hyvin tietoisia siitä, että Suomessa levitetään venäläisvastaista ja länsimielistä propagandaa, jonka perimmäinen tarkoitus on tehdä Suomesta läntisen sotilasliiton sillänpääasema Venäjää vastaan Itämeren koillisreunalla. Toistaiseksi suhteet ovat pysyneet korrekteina. Suomi ei kuitenkaan tee tarpeeksi ylläpitääkseen luottamusta.

Koroljov kirjoitti:

Mikäli Suomi mielii alkaa huonontaa suhteitaan Venäjään Viron tavoin, taikka huonontaa venäläisen vähemmistönsä asemaa, vastatoimet alkavat välittömästi. Venäjällä ollaan hyvin tietoisia siitä, että Suomessa levitetään venäläisvastaista ja länsimielistä propagandaa, jonka perimmäinen tarkoitus on tehdä Suomesta läntisen sotilasliiton sillänpääasema Venäjää vastaan Itämeren koillisreunalla. Toistaiseksi suhteet ovat pysyneet korrekteina. Suomi ei kuitenkaan tee tarpeeksi ylläpitääkseen luottamusta.

Lue lisää

" Suomi ei kuitenkaan tee tarpeeksi ylläpitääkseen luottamusta. "

Aina ja toivottavasti myös tulevaisuudessakin länteenpäin. Suomi on länsivaltio ja se ei ole mikään itsestäänselvyys, ellemme me pidä huolta länsisuhteistamme. Ison naapurin vuoksi, länsisuhteet ovat olleet kaikki kaikessa Suomen poliittisissa ratmaisuissa.

selviskö kirjoitti:

" Suomi ei kuitenkaan tee tarpeeksi ylläpitääkseen luottamusta. "

Aina ja toivottavasti myös tulevaisuudessakin länteenpäin. Suomi on länsivaltio ja se ei ole mikään itsestäänselvyys, ellemme me pidä huolta länsisuhteistamme. Ison naapurin vuoksi, länsisuhteet ovat olleet kaikki kaikessa Suomen poliittisissa ratmaisuissa.

Lue lisää

"Suomi on länsivaltio ja se ei ole mikään itsestäänselvyys, ellemme me pidä huolta länsisuhteistamme."

Suomi kuuluu Venäjän reunavaltioihin niin kuin Baltian maat, Valko-Venäjä ja Ukraina. Suomi on oikeastaan Itä-Euroopan maa. Suomi ei voi kääntää selkäänsä idälle ja kumarrella yksin lännelle. Venäjän suhteiden ylläpito on Suomelle elinehto. Suomi on silta Venäjän ja muun Euroopan välillä. Siinä on Suomen suuri mahdollisuus. Kekkonen käytti tätä suuresti hyväksi kylmän sodan aikana Suomen eduksi. Suomen nykyjohdonkin pitää ymmärtää, mitä mahdollisuuksia Venäjä antaa Suomelle.

"Ison naapurin vuoksi, länsisuhteet ovat olleet kaikki kaikessa Suomen poliittisissa ratmaisuissa."

Sisällissodan voittajien Suomi luotti Saksaan sokeasti v. 1918. Saksa romahti. Saksa romahti myös seuraavassa sodassa. Nyt Saksan johtamaa EU:ta, johon Suomi on sitonut kohtalonsa yhtä tiukasti kuin aikoinaan Wilhelmin ja Hitlerin Saksaan, uhkaa taloudellinen romahdus. Suomen pitäisi varmistaa selustansa. Tulee aika, jolloin Venäjä on jälleen Saksaa ja muita suuria EU-maita vahvempi ja Suomelle tärkeämpi myös taloudellisesti.

Länsimaihin ei voi eikä pidä vedota, kun Suomi järjestään suhteitaan Venäjään. Nämä järjestelyt on Suomen ja Venäjän tehtävä kahden kesken, luottamuksen hengessä. Ruotsin vallan ja maailmansotien aika suomalaiset tarjosivat maansa Venäjää vastaan suunnatun hyökkäyksen tieksi, tai vähintäänkin Venäjää kohtaan suuntautuvan uhkaamisen välineeksi. Niin ei saa tapahtua enää koskaan. Venäjä ei uhkaa Suomea, ellei Suomi ala uhkaamaan Venäjää. Niin kauan kuin Suomi ei laske läntisten sotilasliittojen joukkoja tai tukikohtia maaperälleen, Suomi on turvassa Venäjältä. Eli tilanne on juuri päinvastoin kuin Nato-kiihkoilijat ajattelevat.

Koroljov kirjoitti:

"Suomi on länsivaltio ja se ei ole mikään itsestäänselvyys, ellemme me pidä huolta länsisuhteistamme."

Suomi kuuluu Venäjän reunavaltioihin niin kuin Baltian maat, Valko-Venäjä ja Ukraina. Suomi on oikeastaan Itä-Euroopan maa. Suomi ei voi kääntää selkäänsä idälle ja kumarrella yksin lännelle. Venäjän suhteiden ylläpito on Suomelle elinehto. Suomi on silta Venäjän ja muun Euroopan välillä. Siinä on Suomen suuri mahdollisuus. Kekkonen käytti tätä suuresti hyväksi kylmän sodan aikana Suomen eduksi. Suomen nykyjohdonkin pitää ymmärtää, mitä mahdollisuuksia Venäjä antaa Suomelle.

"Ison naapurin vuoksi, länsisuhteet ovat olleet kaikki kaikessa Suomen poliittisissa ratmaisuissa."

Sisällissodan voittajien Suomi luotti Saksaan sokeasti v. 1918. Saksa romahti. Saksa romahti myös seuraavassa sodassa. Nyt Saksan johtamaa EU:ta, johon Suomi on sitonut kohtalonsa yhtä tiukasti kuin aikoinaan Wilhelmin ja Hitlerin Saksaan, uhkaa taloudellinen romahdus. Suomen pitäisi varmistaa selustansa. Tulee aika, jolloin Venäjä on jälleen Saksaa ja muita suuria EU-maita vahvempi ja Suomelle tärkeämpi myös taloudellisesti.

Länsimaihin ei voi eikä pidä vedota, kun Suomi järjestään suhteitaan Venäjään. Nämä järjestelyt on Suomen ja Venäjän tehtävä kahden kesken, luottamuksen hengessä. Ruotsin vallan ja maailmansotien aika suomalaiset tarjosivat maansa Venäjää vastaan suunnatun hyökkäyksen tieksi, tai vähintäänkin Venäjää kohtaan suuntautuvan uhkaamisen välineeksi. Niin ei saa tapahtua enää koskaan. Venäjä ei uhkaa Suomea, ellei Suomi ala uhkaamaan Venäjää. Niin kauan kuin Suomi ei laske läntisten sotilasliittojen joukkoja tai tukikohtia maaperälleen, Suomi on turvassa Venäjältä. Eli tilanne on juuri päinvastoin kuin Nato-kiihkoilijat ajattelevat.

Lue lisää

" Suomi on oikeastaan Itä-Euroopan maa. Suomi ei voi kääntää selkäänsä idälle ja kumarrella yksin lännelle. Venäjän suhteiden ylläpito on Suomelle elinehto. "

Suomelle on kaikkein tärkeintä, lujittaa siteitään ja kulttuuriaan länteen. Suomen tuhon tie on länsimaisena sivistyvaltiona selviö, jos käännämme selkämme lännelle. Suomi on länsivaltio ison karhun kupeessa joka asettaa selviytymisellemme omat lainalaisuutemme. Me emme voi pettää kansaamme koskaan siltä tosiasialta, että suhteidemme kulmakivi on oleva länteen nojaavaa. Kulturellinen ja ennen kaikkea sieltä ammennettu sivistyksellinen riippuvuutemme on tärkeä osa identiteettiämme. Sen eteen meillä riittää työsarkaa varsinkin nyt, kun Venäjän kasvavat yleispoliittiset valtapyrkimykset ovat lisääntymässä sen seurauksena, koska Venäjä on jälleen kasvanut suurvallaksi, nyt energiantuontannon alalla.

Koroljov kirjoitti:

Mikäli Suomi mielii alkaa huonontaa suhteitaan Venäjään Viron tavoin, taikka huonontaa venäläisen vähemmistönsä asemaa, vastatoimet alkavat välittömästi. Venäjällä ollaan hyvin tietoisia siitä, että Suomessa levitetään venäläisvastaista ja länsimielistä propagandaa, jonka perimmäinen tarkoitus on tehdä Suomesta läntisen sotilasliiton sillänpääasema Venäjää vastaan Itämeren koillisreunalla. Toistaiseksi suhteet ovat pysyneet korrekteina. Suomi ei kuitenkaan tee tarpeeksi ylläpitääkseen luottamusta.

Lue lisää

"Venäjällä ollaan hyvin tietoisia siitä, että Suomessa levitetään venäläisvastaista ja länsimielistä propagandaa."

Itse asiassa ypdellisuus on aika tarkkaan päinvastainen. Venäjän johto ja lehhdistö levittävät Suomen vastaista propagandaa erään tietyn dosentin tukemana. Suomi taasen harjoittaa objektiivista tiedonvälitystä, mistä kaikki eivät Venäjällä pidä.

"Toistaiseksi suhteet ovat pysyneet korrekteina. Suomi ei kuitenkaan tee tarpeeksi ylläpitääkseen luottamusta."

Venäjän olisi syytä itse paranyaa tiedotustoimintaansa. Venäjä ei kuitenkaan tee tarpeeksi ylläpitääkseen luottamusta.

Tarkenna hieman...

"Bullshittiä päkmän suoltaa."

Mitä tekemistä päkmännillä on tämän kanssa? Oikea Päkmänni tekee avauksia vain muidenkin todennettavista jutuista ja vieläpä lähteen keralla.

"Mitenkä Suomi voi uhata Saksan avulla Leningradia kun Saksa on luovuttanut Suomen NL:n etupiiriin?"

NL ei uskonut, että etupiirisopimus olisi muuta kuin tilapäinen. Hitlerin lopullinen päämäärä oli NL:n tiedossa. Joka tapauksessa Leningrad oli ainoa NL:n elintärkeä kaupunki, jonka etäisyys NL:n rajasta oli ainoastaan muutama kilometri. Tarton rauha oli v. 1920 tehty pakkotilanteesta, neuvostohallituksen ollessa vielä heikko ja sodassa Puolan kanssa. Siksi Tarton rauhan raja oli määritelty venäläisten intressien kannalta liian epäsuotuisasti. Suomalaiset olivat Tartossa harjoittaneet lyhytnäköistä keinottelupolitiikkaa, minkä Paasikivi myöhemmin tuomitsi - samoin Mannerheim, joskin vähemmän suorasti. Tarton rauha oli Suomelle liian hyvä rauha. Se ei perustunut realistisiin voimasuhteisiin eikä pysyviin turvallisuuspoliittisiin realiteetteihin. Sitä olisi joka tapauksessa ollut pakko korjata. Suomalaisten olisi pitänyt aavistaa, mihin saakka Stalin oli valmis menemään saadakseen tahtonsa lävitse, Suomen suunnan kysymyksen ratkaistua. Diplomaattinen ratkaisu syksyllä 1939 olisi ainakin antanut Suomelle lisäaikaa varautua pahempaan. Maata ei olisi silvottu, hyviä puolustuslinjoja menetetty.

Koroljov kirjoitti:

"Mitenkä Suomi voi uhata Saksan avulla Leningradia kun Saksa on luovuttanut Suomen NL:n etupiiriin?"

NL ei uskonut, että etupiirisopimus olisi muuta kuin tilapäinen. Hitlerin lopullinen päämäärä oli NL:n tiedossa. Joka tapauksessa Leningrad oli ainoa NL:n elintärkeä kaupunki, jonka etäisyys NL:n rajasta oli ainoastaan muutama kilometri. Tarton rauha oli v. 1920 tehty pakkotilanteesta, neuvostohallituksen ollessa vielä heikko ja sodassa Puolan kanssa. Siksi Tarton rauhan raja oli määritelty venäläisten intressien kannalta liian epäsuotuisasti. Suomalaiset olivat Tartossa harjoittaneet lyhytnäköistä keinottelupolitiikkaa, minkä Paasikivi myöhemmin tuomitsi - samoin Mannerheim, joskin vähemmän suorasti. Tarton rauha oli Suomelle liian hyvä rauha. Se ei perustunut realistisiin voimasuhteisiin eikä pysyviin turvallisuuspoliittisiin realiteetteihin. Sitä olisi joka tapauksessa ollut pakko korjata. Suomalaisten olisi pitänyt aavistaa, mihin saakka Stalin oli valmis menemään saadakseen tahtonsa lävitse, Suomen suunnan kysymyksen ratkaistua. Diplomaattinen ratkaisu syksyllä 1939 olisi ainakin antanut Suomelle lisäaikaa varautua pahempaan. Maata ei olisi silvottu, hyviä puolustuslinjoja menetetty.

Lue lisää

Jopa Neuvostoliiton sotilasasiantuntijat tiesivät että Pohjoisesta hyökkääminen Leningradia vastaan olisi äärimmäisen hankalaa. Maasto oli miljoona kertaa vaikeampaa kuin Etelässä sekä kylmyys ja muut seikat.

Baltian kauttakaan ei ollut mitään uhkaa pelättävissä. Hitler ei olisi käynnyt balttien kimppuun jos Leningradin sotilaspiiri olisi jättänyt baltit miehittämättä kesällä 1940. Saarto oli lähinnä Leningradin johtajien ja Kremlin herrojen syytä.

Saksalaistenkaan sotasuunnitelmissa ei oltu mainittu Suomea ennen talvisotaa. Vierailuja tehtiin puolin ja toisin vuoden 1918 takia mutta siihen se jäi. Sukellusveneitä rakennettiin siksi koska Saksa halusi kiertää Versaillesin rauhansopimusta joka kielsi siltä sukellusveneet ja Suomi halusi kehittää omaa laivanrakennusteollisuuttaan.

Nekkula rakensi myös saksalaisten kanssa sukellusveneitä ja testaili niitä Itämerellä. Baltit tilasivat omat laivansa ja sukellusveneensä briteiltä.

Koroljov kirjoitti:

"Mitenkä Suomi voi uhata Saksan avulla Leningradia kun Saksa on luovuttanut Suomen NL:n etupiiriin?"

NL ei uskonut, että etupiirisopimus olisi muuta kuin tilapäinen. Hitlerin lopullinen päämäärä oli NL:n tiedossa. Joka tapauksessa Leningrad oli ainoa NL:n elintärkeä kaupunki, jonka etäisyys NL:n rajasta oli ainoastaan muutama kilometri. Tarton rauha oli v. 1920 tehty pakkotilanteesta, neuvostohallituksen ollessa vielä heikko ja sodassa Puolan kanssa. Siksi Tarton rauhan raja oli määritelty venäläisten intressien kannalta liian epäsuotuisasti. Suomalaiset olivat Tartossa harjoittaneet lyhytnäköistä keinottelupolitiikkaa, minkä Paasikivi myöhemmin tuomitsi - samoin Mannerheim, joskin vähemmän suorasti. Tarton rauha oli Suomelle liian hyvä rauha. Se ei perustunut realistisiin voimasuhteisiin eikä pysyviin turvallisuuspoliittisiin realiteetteihin. Sitä olisi joka tapauksessa ollut pakko korjata. Suomalaisten olisi pitänyt aavistaa, mihin saakka Stalin oli valmis menemään saadakseen tahtonsa lävitse, Suomen suunnan kysymyksen ratkaistua. Diplomaattinen ratkaisu syksyllä 1939 olisi ainakin antanut Suomelle lisäaikaa varautua pahempaan. Maata ei olisi silvottu, hyviä puolustuslinjoja menetetty.

Lue lisää

"NL ei uskonut, että etupiirisopimus olisi muuta kuin tilapäinen. Hitlerin lopullinen päämäärä oli NL:n tiedossa."

Stalin ei uskonut Hitlerillä olevan mitään taka-ajatuksia ja oli ihastunut tähän diktaattoritoveriin, joka oli samalla aaltopituudella valtapiirin levittämisen suhteen. Saksan idän sotaretki yllätti venäläiset täysin.

"Joka tapauksessa Leningrad oli ainoa NL:n elintärkeä kaupunki, jonka etäisyys NL:n rajasta oli ainoastaan muutama kilometri. Tarton rauha oli v. 1920 tehty pakkotilanteesta, neuvostohallituksen ollessa vielä heikko ja sodassa Puolan kanssa."

Tämä on yksi kummallisia neukkumyyttejä. Leningradista oli rajalle 18 km matkaa ja jos katsoo vaikkapa Euroopan karttaa niin siellä on lukuisia vastaavia tilanteita eikä niistä mitään sotaa ole syntynyt. Eikä Leningrad ole edes mikään pääkaupunki. Tätä mielikuvaa on ilolla levitetty ja moni nielee syötin koukun kera.

"Diplomaattinen ratkaisu syksyllä 1939 olisi ainakin antanut Suomelle lisäaikaa varautua pahempaan. Maata ei olisi silvottu, hyviä puolustuslinjoja menetetty. "

Koko väittämäsi perustuu siihen, että Stalin olisi pitänyt sanansa, mitä hän ei aina suinkaan tehnyt. Lisäksi väittämäsi on valheellinen. Uusi raja olisi vienyt lähes kaikki vaivalla ja talkootyöllä Kannakselle takennetut linnoitusketjut. Lisäksi Stalinin ehdotuksessa vaadittiin nekin linnoitteet, jotka häisivät uuden rajan Suomen puoleiselle osalle räjäytettäviksi. Minkähäm takia? Tosiasia on se, että uudelta rajalta olisi voinut (kuten kohta Baltiassa) tehdä uusia vaatimuksia ja lähtökohdat hyökkäykselle sisä-Suomeen olisivat olleet huomattavasti paremmat!

Sinä ET voi tietää, että kuinka olisi käynyt, jos oltaisiin suostutt. Silti esität vaihtokauppaa mainiona asiana. Kuulostaa vähän falskilta!

Miten tuosta sellaista ilmenee? Moni keskustelupasta edellyttää rekisteröitymistä samaan tapaan kuin Suomi24. Se ei todista, että HS toimittaisi nimilistoja. Siksi toiseksi: JOS toimittaisi niin mitä RKP niillä tekisi?