Kaksi erikokoista rotua yhdessä

Onnistuu tai ei.Ei sitä varmaksi pysty sanomaan jokaisessa tapauksessa.
Voi riippua roduista,sukupuolista( lähinnä tietyissä roduissa)yksilöistä,omistajasta ym.
"Jos molemmat..." Ei ihan oleellisemmasta päästä eli ei ihmeempää merkitystä noin tai toisinpäin.

Jos meinaa,että koirat voi myös leikkiä keskenään suht kunnolla,ja ylipäätään ei kiinnosta varoa fyysiseltä osin aktiivisesti,niin pienen rodun kannattaisi olla sen verran vahvan sorttinen kuitenkin,ettei hajoa,jos iso vaikka vahingossa taklaa seinään tai sattuu vaikka vahingossa päälle rojahtamaan...

Pienen otto on toisaalta helpompi isoon seuraan,koska yleensä( tosin ei aina) aikuinen koira osaa automattisesti varoa pientä.Toisinpäin voi tulla propleemaa siinä,että iso pentu/junnu ei tiedosta voimiaan ja saatta jyrätä pientä,ellei hommaa pienempi pysty pitämään hallinnassa tai omistaja.

Oma juttunsa sitten,jos ei tulla oikein toimeen.Siinä on sitten melkoisesti isompi riski käydä köpelösti,jos tulee yhteenottoa,kuin suht samankokoisilla.

Oleellista on rodut,sukupuoli tuohon liittyen,ja se osaltaan miten itse toimii.

Meillä on kaksi uroskoiraa. Vanhempi on huomattavasti pienempi kuin nuorempi, mutta ei kuitenkaan ihan kääpiökoira. Vanhempi on koostaan huolimatta koirien kesken johtaja. Koirat ovat aina tulleet hyvin toimeen keskenään, vaikka ovat päivittäin yhdessä kotona ilman ihmisiä. Molemmat rodut ovat sosiaalisia ja hyväntahtoisia. Mutta riippuu tosiaan roduista ja luonteista, millaiseksi yhteiselämä muodostuu. Nyrkkisääntönä sanoisin, että jos vanhempi koira on sosiaainen ja mukautuvainen, eikä haasta riitaa, tulee tuskin isoja rähinöitä. Vanhempi kyllä ottaa paikkansa laumassa.

.. oli chihuahua ja berninpaimenkoira :) Ja sulassa sovussa elivät liki 9v ennen kuin toinen nukkui pois..
"Pikkuinen" oli kokoero, ja arvaapa kumpi oli perheen pomo ja kumpi kumarsi? ;)
Ei se koko vaan se ego..

Eli kovasti on kiinni roduista/luonteista..