Löytyyisköhän täältä muita yksin vauvaansa vartovia mahakkaita?
Itse jäin yksin (tai siis jätin miehen suhteen toimimattomuuden, väkivaltaisuuden ym. takia..) jo ennen kuin tiesin paksuna olevanikaan..
Siinä sitten parin viikon päästä alkoi etova olo jo ennen kuukautisten pois jääntiä ja tiesin ihan ilman testiäkin missä vika...Pari plussa-testiä siinä sitten vielä kuitenkin tein ja paniikissa jo varasin perhesuunnittelu neuvolaan ajan aborttia suunnitellen.
Tälle käynnille mies tuli sitten ilmeisen mielellään mukaan ollen kaiketi hyvin helpottunut jos saisi taas asian helposti pois päiväjärjestyksestä. En tullut ennen tapaamista kertoneeksi miehelle että olin alkanut harkita lapsen pitämistä..
No siitähän se riemu ratkesikin kun ilmoitinkin että en haluakaan lääkäriaikaa vielä varata ja mietin vielä asiaa. Tämän jälkeen ei tosiaan ole miehestä pahemmin kuulunut ja ehdin jo salaa jopa toivoa/pelätä että olisi onnistunut heittämään veivinsä....No ei sentään onneksi ole..
Nyt olen onnellisesti rv 9 ja erittäin tyytyväinen päätökseen pitää tämä rakas pikkuinen, mikä valitettavasti tosin sitoo minut myös jossain määrin exääni..Silti jaksan uskoa ja toivoa että lopulta asiat järjestyy ja ehkäpä exäkin joskus oppii käyttäytymään järkevästi eikä välttämättä kamalasti arkea olisi hankaloittamassa.
Onneksi ainakin saan yksinhuoltajuuden kun yksin asun.
Siis olisiko muita vastaavassa tilanteessa olevia tai jo yh-äitejä??
Aina välillä ahdistaa ja pelottaa tuleva ja arki vauvan kanssa, kuinka siinä sitten selviää ykisn ym ym..
Vielä kun sukulaiset ja ystävätkin enimmäkseen asuvat eri paikkakunnilla.
Olisi kiva kuulla muista, miten olette selvinneet tai olette suunnitelleet elämää jos vielä odotatte..
Itse jäin yksin (tai siis jätin miehen suhteen toimimattomuuden, väkivaltaisuuden ym. takia..) jo ennen kuin tiesin paksuna olevanikaan..
Siinä sitten parin viikon päästä alkoi etova olo jo ennen kuukautisten pois jääntiä ja tiesin ihan ilman testiäkin missä vika...Pari plussa-testiä siinä sitten vielä kuitenkin tein ja paniikissa jo varasin perhesuunnittelu neuvolaan ajan aborttia suunnitellen.
Tälle käynnille mies tuli sitten ilmeisen mielellään mukaan ollen kaiketi hyvin helpottunut jos saisi taas asian helposti pois päiväjärjestyksestä. En tullut ennen tapaamista kertoneeksi miehelle että olin alkanut harkita lapsen pitämistä..
No siitähän se riemu ratkesikin kun ilmoitinkin että en haluakaan lääkäriaikaa vielä varata ja mietin vielä asiaa. Tämän jälkeen ei tosiaan ole miehestä pahemmin kuulunut ja ehdin jo salaa jopa toivoa/pelätä että olisi onnistunut heittämään veivinsä....No ei sentään onneksi ole..
Nyt olen onnellisesti rv 9 ja erittäin tyytyväinen päätökseen pitää tämä rakas pikkuinen, mikä valitettavasti tosin sitoo minut myös jossain määrin exääni..Silti jaksan uskoa ja toivoa että lopulta asiat järjestyy ja ehkäpä exäkin joskus oppii käyttäytymään järkevästi eikä välttämättä kamalasti arkea olisi hankaloittamassa.
Onneksi ainakin saan yksinhuoltajuuden kun yksin asun.
Siis olisiko muita vastaavassa tilanteessa olevia tai jo yh-äitejä??
Aina välillä ahdistaa ja pelottaa tuleva ja arki vauvan kanssa, kuinka siinä sitten selviää ykisn ym ym..
Vielä kun sukulaiset ja ystävätkin enimmäkseen asuvat eri paikkakunnilla.
Olisi kiva kuulla muista, miten olette selvinneet tai olette suunnitelleet elämää jos vielä odotatte..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mina odotan vauvaa miehelle jolla on sellaisia mielenterveys ongelmia etta kaytannoosa oletan olevani taysin itse vastuussa lapsesta yh. Nautin kuitenkin raskaudesta taysin siemauksin ja iloitsen vauvan tulosta. Sen vain sanoisin sinun tilanteestasi etta lapsen kannalta ei saa antaa ex:asi tuoda minkaanlaisia aggressiivisia puolia esiin. Jos han kayttaytyy niin lasta tai muita ihmisia kohtaan niin yritappa jarjestaa asiat niin etta mies ei ole mukana kuvioissa. Sanon taman omasta kokemuksestani oman isani kaytoksesta. Han oli aggressiivinen kiukkupussi ja aitini antoi pitaa yhteytta (eronneet) koska ajatteli etta lapsen tulisi saada tuntea isansa. Minusta se oli virhe vaikka ymmarran miksi aiti ajatteli niin. Lapselle voi jaada ikuisia traumoja akkipikaisen kiukkupussin kaytoksesta joka johtaa huonoon itsetuntoon yms. Eli harkitse tarkaan ja seuraa tilannetta - ei saa vahatella. Parasta tietenkin olisi jos mies hoitaisi ongelmansa pois ja voisi ottaa osaa lapsen elamaan.