Minulla on ongelmia. Olen vasta kolmetoista, mutta elämä heittelehtii ihan liikaa. Ensinnäkin laihdutus painaa todella paljon mieltä. Lisäksi olen täydellisyydentavoittelija, joka ei kestä virheitä tai esim. muita arvosanoja kuin 9 ja 10. Jos saan kokeesta kasin tai huonomman olen hyvin pettynyt itseeni, sitten rupean miettimään uusia keinoja kohottaa numeroa ja taas ahdistun siitä kauheasta työmäärästä mikä minun on tehtävä. Meinaan välillä seota ja ruveta vain huutamaan tai itkemään. Kysyisin teiltä nyt mikä minulla on kun usein ennen kokeita voin hyvin pahoin: käteni tärisevät, vatsaani koskee älyttömästi, hikoilen ja panikoidun hirveästi. Minulla on suoraan sanottuna kauhea olo. Joskus jännitän myös kouluun lähtöä tai jotain tuntia, vaikkei minua koulussa kiusatakkaan. Haluaisin ongelmistani eroon ja viettää edes pienen hetken kultaista nuoruutta. Saanko siihen koskaan enää mahdollisuutta? Voitteko kertoa mikä minulla on tai mitä voin tehdä asian eteen? Kiitos ja voimia kaikille teille!
Mitä voin tehdä? Keinot loppuu...
help me!
2209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, kuin sinulla olisi ns. "vaativa persoonallisuus". Tietenkään mitään diagnoosia en tässä tarjoile näin vähillä tiedoilla, saati muutenkaan (jätetään se ammattilaisille), mutta hieman sinne päin viittaavan käsityksen sain tekstistäsi. Sana "vaativa" ei tarkoita sitä, että vaatisit muilta jotain, vaan aivan päinvastoin, eli petyt itseesi todella helposti, jos asiat eivät mene kuten toivoisit. Tähän kuuluu juuri perfektionismin tavoittelun piirteitä ym.
Mitään helppoa kaavaa asian ratkaisemiseen ei ole, koska kaikki olemme yksilöitä, mutta pääpiirteittän sinun pitäisi pystyä hieman joustamaan itsellesi asettamistasi normeista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että sinun pitäisi alkaa välinpitämättömäksi, tai lopettaa hyvien arvosanojen tavoittelu koulussa, vaan enemmänkin sitä, että keksisit jotain rentouttavaa ja mukavaa tekemistä vastapainoksi. Omaa persoonaansa on vaikea - ellei mahdoton - muuttaa, mutta omaa ajatusmallia voi aina hieman hioa. Tekstistäsi päätellen olet hyvin vahvasti painottanut elämäsi juuri opiskelun ympärille. Samaa asiaa voisi verrata aikuisiin, jotka ovat täysin urakeskeisiä, ja ovat sen takia jatkuvassa stressissä. Eli suosittelisin sinua miettimään ja kohdentamaan välillä ajatuksiasi ja toimiasi johonkin muuhun mieltäsi kiinnostavaan harrastukseen. Koulu on toki tällä hetkellä "työtäsi", mutta ei sen pidä olla ainoa asia elämässäsi. Jos vain jostain saisit hieman lisäsisältöä elämääsi, niin ehkä ottaisit opiskelunkin vastaan hieman rennommin. Mitään vikaa sinussa ei missään tapauksessa ole - satut vain olemaan hieman vaativa itseäsi ja tavoitteitasi kohtaan. Joitain ihmisiä auttaa rentoutusharjoitukset, kun taas joitain jokin fyysinen tapa päästää "höyryjä" pihalle. Koeta löytää oma tapasi, niin varmaan alkaa olokin hieman helpottaa.
Mitä tulee tuohon painon kanssa painimiseen, niin olet vielä kasvuvaiheessa, vaikka kuinka tuntuisi muulta. Eli jätä painosta huolehtiminen vähemmälle. Tokihan sitä haluaa olla "normien" mukainen, mutta ensimmäisenä voisit panostaa hyvään kuntoon ja terveydelliseen ruokavalioon - kyllä se kroppakin muodostuu sitten sen mukaan aikanaan. Kaikkea hyvää ja voimia myös Sinulle! :O)
Kiitos oikein paljon! Mukavaa kevättä!