Sattuipa tuossa viime viikolla hauskasti kun päätin aurinkoisen iltapäivän kunniaksi lähteä pienelle Cruisille japanilaisella sporttipakullani. Olinkin sen edellisenä iltana pessyt jäniksenkarvasudilla, vahannut kolmasti ja lopuksi kiilloittanut shamppanjaan kastelluilla silkkiliinoilla. Renkaiden nastat kiilloitin yksitellen bläkkändekkeriin kiinnitetyllä tops-puikolla ja autosolilla.
Luin tuning-foorumeilta ilokaasuahtamisesta ja päätin välittömästi käyttää omaksumaani tietotaitoa käytäntöön. Soittelin tutulle joka on AGAlla töissä ja tilasin 50 kilon pulloon niin paljon typpioksiduulia kuin ikinä. Loput palikat päätin hakea martsarin starkista, kun on noita putkihommia tultu tehtyä niin samapa tuo. Ilokaasulaitteisto tai hanan kiinnitys.
Laitoin ostoslistan nahkatakin povariin, heitin feikki-guessit silmille ja läksin kävelemään autolle. Painoin kytkimen pohjaan, päästin käsijarrun ja nykäisin 1,3 litrasen padan tulille. Rivinelonen höökäili seksikkäästi ja kokeeksi annoin vähän kaasuakin. Tyytyväisenä panin merkille, että eläkeläiset olivat lopettaneet derrickin uusinnan katsomisen hetkeksi ja tulleet ikkunoihin tuijottamaan pahuksuvasti tuomiopäivän sinfoniaa mitä tarjoilin pakoputken kautta.
Pistin ykkösen silmään ja nostin varovaisesti kytkintä, auto lähti rullaamaan. Sytytin tupakan ja veivasin ikkunan auki. Taloyhtiön virallinen kersalauma oli tulossa koulusta ja tenavat jäivät monttu auki tuijottamaan upeaa biiliäni. Hiljensin lapsosten kohdalla ja huikkasin tyynesti ikkunasta, "yks-piste-kolmonen rivinelonen vapari", tiputin kakkosen pesään ja annoin roimasti kaasua. Yaris Verso lähti sutien kohti horisonttia lasten jäädessä silmät selällään tuijottamaan perääni.
Sain jo asesepäntiellä niin hyvän "pumppauksen" päälle, että vedin koko matkan martsariin vasemmalta puolelta. Kaikenmaailman liisatut natsihetekat ja rapeat ranskalaiset nunnuilivat tuttuun tapaansa tielläni, joten itseäni huvittaakseni tiputtelin välillä kolmoselle ja annoin muidenkin nauttia pakoäänistä ja uskomattomista syöksyistä. On mahtava tunne kun jättää nipun toimitusjohtajia taakseen, selkä painuu penkkiin G-voimien johdosta ja kaikki 86 kaakkia tekevät konepellin alla töitä kiidättääkseen minut ohjusmaiseen lentoon. Olisin voinut rykiä koko matkan Tampereelle, olo oli niin hyvä, mutta päätin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kävästä starkissa.
Starkista mukaan tarttui koko sortimentti letkua, putkea ja venttiilejä. Takaisin päätin tiputella pikkuteitä pitkin ja samalla tutustua Martinlaaksoon. Ajelin sitten martinlaaksontietä pitkin hiljaa hissunkissun ja panin merkille, kummallista tohinaa. Uimahallin takana oli isompi lössi porukkaa. Muistelin, että siellähän oli se Mika Häkkisen aukio ja Mikahan on tottakai jokaisen suomalaisen automiehen idoli. Heitin siis nokan sinnepäin ja totesin koko mediasirkuksen olevan mestoilla. Nykäisin auton parkkiin ja taapersin väkijoukkoon bongaamaan sitä Mikaa.
En nähnyt Mikaa, mutta tiesin hänen olevan jossain väkijoukossa. Ajattelin hakea kameran autostani ja sitten alkoikin tapahtua. Joku yleisöstä näki minut juuri kurottamassa sporttivaunun takaovea auki ja kiljaisi "Jumalauta! Duke of Earl on tuolla!", samassa väkijoukko ympäröi minut ja pian kaikki ne kaksi jotka eivät tunnistaneet meikäläistä oppivat kyllä tuntemaan. Toinen niistä olikin Mika joka kieli vyön alla laukkasi ihmisjoukon perässä ja kyseli "Onko Se se tyyppi joka kirjoitti sen arvostelun uudesta Turun motarista, mun on pakko tavata se!"
Onnistuttiin Mikan kanssa karistamaan diletantit hyppäämällä meikäläisen sporttipakuun ja peruuttamalla n. 60 km/h heitin kässärin avulla ympäri ja tykitin Malminkartanon mäkkäriin juustopurilaiselle. Mika oli niin vaikuttunut vaihteidenvatkauskyvystäni, että jouduin lupautumaan tulemaan monacoon antamaan yksityistunteja.
Mika halusi vielä testata Yaris Versoa, kun ei kuulemma omalla vapaa- tai työaikanaan pääse kunnon priimiumia kenkimään. Mika ajoi martsariin ja siitä sitten kruisailin leppoisasti himaan.
Luin tuning-foorumeilta ilokaasuahtamisesta ja päätin välittömästi käyttää omaksumaani tietotaitoa käytäntöön. Soittelin tutulle joka on AGAlla töissä ja tilasin 50 kilon pulloon niin paljon typpioksiduulia kuin ikinä. Loput palikat päätin hakea martsarin starkista, kun on noita putkihommia tultu tehtyä niin samapa tuo. Ilokaasulaitteisto tai hanan kiinnitys.
Laitoin ostoslistan nahkatakin povariin, heitin feikki-guessit silmille ja läksin kävelemään autolle. Painoin kytkimen pohjaan, päästin käsijarrun ja nykäisin 1,3 litrasen padan tulille. Rivinelonen höökäili seksikkäästi ja kokeeksi annoin vähän kaasuakin. Tyytyväisenä panin merkille, että eläkeläiset olivat lopettaneet derrickin uusinnan katsomisen hetkeksi ja tulleet ikkunoihin tuijottamaan pahuksuvasti tuomiopäivän sinfoniaa mitä tarjoilin pakoputken kautta.
Pistin ykkösen silmään ja nostin varovaisesti kytkintä, auto lähti rullaamaan. Sytytin tupakan ja veivasin ikkunan auki. Taloyhtiön virallinen kersalauma oli tulossa koulusta ja tenavat jäivät monttu auki tuijottamaan upeaa biiliäni. Hiljensin lapsosten kohdalla ja huikkasin tyynesti ikkunasta, "yks-piste-kolmonen rivinelonen vapari", tiputin kakkosen pesään ja annoin roimasti kaasua. Yaris Verso lähti sutien kohti horisonttia lasten jäädessä silmät selällään tuijottamaan perääni.
Sain jo asesepäntiellä niin hyvän "pumppauksen" päälle, että vedin koko matkan martsariin vasemmalta puolelta. Kaikenmaailman liisatut natsihetekat ja rapeat ranskalaiset nunnuilivat tuttuun tapaansa tielläni, joten itseäni huvittaakseni tiputtelin välillä kolmoselle ja annoin muidenkin nauttia pakoäänistä ja uskomattomista syöksyistä. On mahtava tunne kun jättää nipun toimitusjohtajia taakseen, selkä painuu penkkiin G-voimien johdosta ja kaikki 86 kaakkia tekevät konepellin alla töitä kiidättääkseen minut ohjusmaiseen lentoon. Olisin voinut rykiä koko matkan Tampereelle, olo oli niin hyvä, mutta päätin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kävästä starkissa.
Starkista mukaan tarttui koko sortimentti letkua, putkea ja venttiilejä. Takaisin päätin tiputella pikkuteitä pitkin ja samalla tutustua Martinlaaksoon. Ajelin sitten martinlaaksontietä pitkin hiljaa hissunkissun ja panin merkille, kummallista tohinaa. Uimahallin takana oli isompi lössi porukkaa. Muistelin, että siellähän oli se Mika Häkkisen aukio ja Mikahan on tottakai jokaisen suomalaisen automiehen idoli. Heitin siis nokan sinnepäin ja totesin koko mediasirkuksen olevan mestoilla. Nykäisin auton parkkiin ja taapersin väkijoukkoon bongaamaan sitä Mikaa.
En nähnyt Mikaa, mutta tiesin hänen olevan jossain väkijoukossa. Ajattelin hakea kameran autostani ja sitten alkoikin tapahtua. Joku yleisöstä näki minut juuri kurottamassa sporttivaunun takaovea auki ja kiljaisi "Jumalauta! Duke of Earl on tuolla!", samassa väkijoukko ympäröi minut ja pian kaikki ne kaksi jotka eivät tunnistaneet meikäläistä oppivat kyllä tuntemaan. Toinen niistä olikin Mika joka kieli vyön alla laukkasi ihmisjoukon perässä ja kyseli "Onko Se se tyyppi joka kirjoitti sen arvostelun uudesta Turun motarista, mun on pakko tavata se!"
Onnistuttiin Mikan kanssa karistamaan diletantit hyppäämällä meikäläisen sporttipakuun ja peruuttamalla n. 60 km/h heitin kässärin avulla ympäri ja tykitin Malminkartanon mäkkäriin juustopurilaiselle. Mika oli niin vaikuttunut vaihteidenvatkauskyvystäni, että jouduin lupautumaan tulemaan monacoon antamaan yksityistunteja.
Mika halusi vielä testata Yaris Versoa, kun ei kuulemma omalla vapaa- tai työaikanaan pääse kunnon priimiumia kenkimään. Mika ajoi martsariin ja siitä sitten kruisailin leppoisasti himaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tänne http://koti.mbnet.fi/rvaa/r/rutinoff/Toyota-kerhon jasenhakemus.pdf