Kuka valitaan uudeksi puheenjohtajaksi?
dankollegion puheenjohtaja
erosi
622253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Oliko linjaerimielisyyksiä vai joku muu syy?
Valaistumisen tiellä kaikki on sallittua ja huokauksia on monenlaisia. Varma tieto. Onnea Iisakille tan-kollekion puheenjohtajakisaan.
Yhdistys on huhujen mukaan hyvin eripurainen, joten johtoon tarvitaan hyvä tyyppi.
Kollegion holtittomasta päätöksenteosta on esimerkki Reivuo korotus 6 daniin.
Mies ei ole ollut tatamilla kymmeneen vuoteen. Mistä korotus?
no eihän tuossa mitään holtitonta ole. Korkea vyöarvo voidaan myöntää merkittävän työrupeaman tehneelle henkilölle, vaikka ei just nyt enää olisi tatamia dallaillut. Ihan normaalia päätöksentekoa ja normaalitapa myös maailmalla.
einoa mukaillen : hyvä on hiihtäjän hiidellä kun latu on aukaistu edessään. mut parempi hiihdellä yksinään, tiens itse aukaista itselleen ja yksi uhmata yötä.
Sinne varmaankin on menijöitä ja temokraattia sinne kaivataan ei tälläistä "oikeamielisen" diktatuurin kannattajaa. kiitos kuitenkin.
Olen samaa mieltä että henkilö joka on " tehnyt merkittävän työrupeaman" ansaitsee dankorotuksen,
mutta stä ei tarvitse henkilö joka on toiminut joskus 10-15 vuotta sitten viimeksi aktiivisesti.
Omalla paikkakunnallammekin on daneja joiden pitäisi saada korotus mutta he ovat niin aktiivisia etteivät ehdi suorittamaan sellaista.
Kiinnostus herää, kuka oli tuulisen paikan puheenjohtaja ? Aikoinaan joku Itä- Suomen mies ( pikku- napoleon ) sotki jäsenenä jo tarpeeksi kuvioita, mutta palkaksi nussi 4.n danin vyöarvon. Pitääkö huhu paikkansa ? Terveisin 1kyu. Vanha sellainen.
Heh heh, oliko tuo maailmanvalloittaja Idästä kenties huippuvalmentaja Kainuusta? En kyllä ihmettelis yhtään...
mutta danit meni väärin Joensuussa ennen Romppista.
http://www.judoliitto.fi/dan-kollegio/ajankohtaista/?x128791=1432601
http://www.judoliitto.fi/dan-kollegio/ajankohtaista/?x128791=1432627
vastuullisessa hommassa herra X ( dankollegion toiminnan ravostelija ) on toiminut judon parissa:
valmentaja ( seura, maajoukkue jne ) ?
Tuomarina ?
Kilpailunjohtajana?
aluepäälikkönä?
vähän, mutta itseään ja veljiään kyllä kehunut.
sedillä on puuhat vähissä kun taninoista marisee.
Kyllä rupee tuntuu tää judoilu pelletouhulta, mutakin puuhaa olis judon parissa.
huhuhuh
Herra x käy edelleen joka viikko tatamilla ja vetää treenejä useassa seurassa pääkaupunkiseudulla. Herra x:llä on ikää jo reilusti yli kuudenkymmenen joten kokemusta judosta on jo 60-luvulta alkaen.
hhhhöpö, sullekin vielä toimivaa judoa.
Mene harjoituksiin mukaan, jos jaksat kyydissä.
Käy kollegion sivuilla niin näet kuka on puheenjohtaja. Kainuun miehän on liiton valmennuksesta vastaava ja hyvä kaveri kaveri, jossa on enemmän näyttöä kuin muilla yhteensä.
mitä sillä on väliä mitä mies on tehnyt, kyse on kirjeen sisällöstä
Kylllä se napoleon häärää siellä kollegiossa yhä. voittanut pari matsia, mutta ei ole yhtää merkittävää mitalia. randoria ei ottanut muutamaan kymmeneen vuoteen
Taitavat Jaska ja Timo ylireagoida; varmaankin tietävät että jos "yhteistyökumppanit" Lehdes ja Mäki alkavat myöntämään vöitä niin varmaankin kaikki osaavat päätellä mitä siitä tulee. Itse olen sitä mieltä että tan-kollegio tulisi olla kilpailuhenkisempi, mitenkään aliarvioimatta katahenkisyyttä, ne vaan kun tulisi olla toisiaan vahvistavia juttuja; mutta shiai tulee ensin ja vasta sitten perinteet. Jotenkintuntuu että kaikki me ollaan hakoteillä ja Judo on jossakin muualla. Tämmöisen pienen porukan on aika(lue: hyvin) tyhmää riidellä keskenään.Itsekkäät arvot näyttävät tulevan päällimmäiseksi vaikka laji opettaa aivan muuta. minulle sanottiin jo pienenä poikana kun tein mokia että "kyllä elämä opettaa". Olisi aika jännää että joku toteaisi: Kyllä Judo opettaa.... nöyryyttä.
"Ihminen on rationaalinen eläin joka menettää malttinsa aina kun hänen pitäisi toimia järkevästi."
- Oscar Wilde -
Järjestys juuri näin:
1. Shiai ja toimiva judo
2. Perinteet
Ja muuttakoon dan-kollegio samalla graduointisääntöjään niin, että aikuiskuntoilijalla joka ei kilpaile, maksimi ruskea vyö. Ellei suorita pitkää ja vaativaa kolutusputkea, joka on jotain ihan muuta kuin nykyinen katateatteri.
Olet samoilla linjoilla mutta ajattelen asiaa hiukan kärkevämmin. Mielestäni Judossa ei tulisi olla yhtään dania jotka eivät ole kilpailleet. Jotta päästäisiin tuohon tilanteeseen on järjestettävä kaikenlaisia kylä-kisoja, aivan pienimuotoisiakin jossa on tuomari paikalla ja joista voi pikkuhiljaa kerätä "Judokarmaa". Kamppailulaji on itsensä peliin laittamista ja Judossa se tapahtuu Shiain kautta.
Itse en ollut mikään kova kilpailija aikoinaan mutta koin todellisimmat Judohetkeni Shiaissa: Häviö satutti(lue:kasvatti) ihmisenä enemmän kuin voitto, voiton huuma oli hetkellistä. Mottona voisi olla: "älä hullua yllytä, yllytä judokaa shiaihin". Aloittelijalle sopii hyvin ne-waza Shiait ja tuleehan siinä kamppailulajin yksi näkökulma heti huomioiduksi eli kun ollaan saatu toinen kaadettua niin hoidetaan homma loppuun matossa. Kyllähän Judo-järjestelmä suomessa on hyvin hoidettu mutta PANOTUS tulisi olla enemmän todellisen kamppailun(shiain) suuntaan. "Sitä se vaan on; taistelua".
arvoiselta mallilta.
Nuo kyläkisat voisivat sitten olla vaikkapa salikisojen perinteen uudelleen henkiinherättämistä. Naapuriseurasta kilpailijoita mukaan, tuomariksi riittää 1 dan, ei tarvitse olla koulutuksen käynyt.
Kannatan lämpimästi! Tuolla mallilla kynnys kisaamiseen, vaikkapa aluksi ne-wazan muodossa, viedään mahdollisimman matalaksi.
Ruskealla vyöllä vaikkapa xx voittoa tai vastaavasti yy määrä kisoihin osallistumisia.
Pidetään tämä, Dan-Kollegio.
Mun mielestä passissa pitäisi olla 100 voittoa ennen kuin dan voidaan myöntää.
Kyllä se hyvä olisi jos tuomiot jakaisi oikea tuomari, se tuo mukaan hieman virallisuuden leimaa.
Ottelijalla olisi vyönsä värinen ottelulista jonka tuomari kuittaisi.Listan täyttyttyä olisi oikeutettu ottelujen puolesta vyöarvon korotukseen. Tuomari senkin takia että niin helposti ei pääsisi syntymään "hyväveli" systeemiä jossa ottelut käydäänkin paperilla.
Sata ottelua olisi varmaankin parempi määritelmä. Aikoinaan kun kiersin kyläkisoja täyttyi useampikin passi ja niihin merkattiin vain voitot. Erillinen ottelulista sisältäisi myös "ei voitot" ja daniin asti taivaltaja saisi vuosien varrella 100 ottelua täyteen, olisihan se tietysti hiukan tragi-koomista jos olisi sata "ei voittoa" mutta silloin se olisikin "työvoitto".
PANOTUS onko PAINOTUS vai PANOSTUS vai PAINOSTUS?
On se kumma kun tännekin löytyy kirjoittajaa jotka uhkuu 'musta vyö vain veren ja hien ja päätäseinäänlyönnin jälkeen'. Totuus on se että edelleen on Suomessa liian vaikeaa saada Judon musta vyö ja johtuen perinteestä 'vanhemmat' Judon harrastajat on paljon alemmilla vöillä kuin vastaavat ulkomaiset kumppanit.
OK Japanissa harjoitellaan Judoa koululiikuntalajina ja iso osa harjoittajista poistuu mustina vöina osa 2 daneina. Tuntuu liian radikaalilta ehdotukselta mutta ehkäpä Suomessakin pitäisi lähteä systeemiin että jos jaksaa reenata 10 -18 on 18 v dani ja jos jaksaa kisata B- SM tasolla on 2 dan.
Kisaura jatkuu niin että 35 mennessä paremmilla on 5 dan (kv. taso) ja 'aikuiskilpailijoilla' 3-4 dan.
Mitä? pari vyötä korkeampi kuin nykyisin Suomessa. Ei se sovi ... vyöt on tultava 'veren ja hien ja päätäseinäänlyönnin jälkeen'. Suomessa on siis joku kumma muiden yliarvostus ja kansallinen vaatimattomuus 'ei Suomipoika mitäään osaa' - tyyliä.
Kansainvälisesti on 3 dan seuran vetäjän ja Judo-opettajan vyö. Eli jos 18 v olet saanut jo 2 dan ja autat reenien pidossa ja kilpailetkin vähän niin siinä vaihessa kun oma kisaura on ohi, niin olet 3 dan ja voit alkaa seuravalmentajaksi. Monellako seuravalmentajalla on 3 dan. Monellako saman työn tehneellä seuravalmentajalla ulkomailla on 3 dan. Voisi miettiä.
6 dan ja ylemmät ei tule randorilla eikä shiailla vaan työstä Judon eteen. Jokainen nettiä selannut voi katsoa esim. amerikkalaisia 7 dan ja 8 dan esityksiä youtuben kautta ja miettiä tasoasioita.
On tosi ihmeellistä kun täällä tunnetaan katkeruutta jonkun saamasta vyöstä. Ei se ole itseltä pois. On hyvä että Dan kollegio on korjannut sit'ä vääryyttä kun aikoinaan SM-tasolla matsanneet joutuivat lopettamaan kisauransa 1 dan tai harvoin 2 dan. eli pari vyötä liian alhaisina.
Kävin Oxelösundissa ja huomasin U17-ikäisillä paljon ruskeita vöitä. Laskin ilmottautuneista B-junnujen vyöjakauman:
Ruotsi (yhteensä 60 junnua):
1 kyu: 38 %
2 kyu: 35 %
3 kyu: 23 %
4 kyu: 3 %
Suomi (yhteensä 14 junnua):
1 kyu: 0 %
2 kyu: 64 %
3 kyu: 36 %
4 kyu: 0 %
Norja (yhteensä 5 junnua):
1 kyu: 40 %
2 kyu: 60 %
3 kyu: 0 %
4 kyu: 0 %
Ruotsin ruskeavöiset vastasivat mielestäni tasoltaan Suomen sinivöisiä. Ehkäpä olemme liian vaatimattomia.
Olen jo kerran ehdottanut ja ehdotan uudelleen. Suomalaisen judon vyöjärjestelmä pitäisi oikeasti uudistaa ja yksinkertaistaa. Muutama vuosi valkoisella, muutama vuosi ruskealla vyöllä ja sen jälkeen musta vyö. Jos mustasta vyöstä karsitaan kaikki se mystiikka mitä siihen yritetään liittää niin suomalainen judo alkaisi vähitellen kehittyä kun seuroissa keskityttäisiin judoon eikä dan arvojen palvontamenoihin
Judo on URHEILUA. Aivan erityisesti kilpajudo on urheilua. Judokilpailu ei ole mikään uskonnollinen tapahtuma jossa koetaan valaistuminen tai päästään nirvanaan. Nykyaikainen judo ei millään lailla eroa yleisurheilusta, jääkiekosta, sählystä, hiihdosta, painista jne. Ei muissakaan lajeissa kilpailusta tehdä mystistä uskontoa eikä niin pitäisi käydä judossakaan.
Alkuperäiseen judoon kuului myös yleviä periaatteita mutta ne on karsittu pois jo aikapäiviä sitten. Judo keskittyy kilpailemiseen eli judo on urheilua. Kilpajudo on urheilun ohella myös viihdettä. Ei sen vähempää mutta ei myöskään sen enempää. Kaikissa urheilulajeissa koetaan voiton huumaa ja nautitaan välillä tappion katkeraa kalkkia. Ne tuntemukset eivät ole mikään judokoiden erioikeus.
Suomessa vyökynnys on selvästi aluegraduoinnissa ja ruskeassa vyössä. Sen voisi mielestäni hyvin suorittaa tulevaisuudessa seuratasolla. Luulisin, eyttä ruskeita vöitäkin rupeasi tulemaan vähän nopeammin.
Sinä saat "elämykset" yleisurheilusta,jääkiekosta,sählystä,hiihdosta,painista jne. ja minä saan elämykseni Judosta en mistään mystiikasta; hiki ei ole mystiikkaa. Jokaisella meillä on koukkunsa, elämän lisäksi olen myös "judo-koukussa". Vyöarvo järjestelmä nykyisellään on ihan hyvä systeemi ja vielä parempi jos siinä painotettaisiin enemmän kamppailua ,ei pallon peluuta se taitaa kuulua johonkin toiseen lajiin. Judonfilosofiaa voi soveltaa myös elämässä , ennenvanhaa oli sanonta "Judo on tapa elää", nuorena sitä ei oikein ymmärtänyt mutta nyt vanhempana on jollakin lailla oppinut tajuamaan Judon kasvatukselliset ulottuvuudet. Hyvä että painotat kamppailua koska kuitenkin se on Judon todellisin osa.
Ei millään pahalla mutta ei hyvälläkään sinun jutustasi saa sen käsityksen että olet "kirjanoppinut" ja yrität estää judokaa kokeilemasta rajojaan, estää tulemasta lähemmäksi itseään. Ei vöillä Judossa ole suurta merkitystä ne ovat vain opetuksen kontrollia. Dan-aste minun maailmassani on se että silloin on saanut jonkinlaisen tuntuman omaan itseensä. Suorittettuani(en saanut) danini 1982(judo täytti 100v.) graduoitsija totesi että: Judo harjoittelu alkaa Danista. Judo on yksilö-laji. Shiaissa olet yksin. Vastuu on vain sinun ei joukkueen. Tehkäämme SUOMI-JUDOA ei apinointijudoa, ainoa Judollinen vertailutapa muihin on shiai ei vyöarvot.
Edellisissä viesteissä sinulle judo on yhtä kuin shiai. Olet jo muutamaan kertaan kirjoittanut että mustaa vyötä ei pitäisi saada ilman kilpailua. Shiai on urheilukilpailu. Sitä ei mikään japaninkielinen nimi miksikään muuta. Muissakaan lajeissa, puhutaan sitten yksilölajeista tai joukkuelajeista, kilpailuun ei liitetä mitään filosofista hömppää henkisestä kasvusta tai yhteisestä hyvästä. Urheilu on urheilua joillekin kuntoilua toisille viihdettä. Ei sen enempää
Painissa kilpailijat eivät käytä erivärisiä vöitä näyttämään kuka on kilpaillut eniten tai menestynyt parhaiten. Hiihdossa ei käytetä erivärisiä vöitä. Jalkapalossa ei käytetä vöitä. Jos oletamme että ainoa oikea judo on kilpailua ja harjoittelun tähtää menestymiseen kilpailuissa niin miksi ihmeessä me judokat käytämme erivärisiä vöitä? Jos kerta muissakin urheilulajeissa pärjätään ilman vyöarvojärjestelmää niin miksi ei judossa?
Ei tainnut kirjoittaja ymmärtää tätä vyöjärjestelmän uudistajan perimmäistä ajatusta. Judo on urheilua siinä missä hiihto, paini tai pallonperässä juoksu. Ne samat elämää suuremmat kokemukset saa joku toinen kilpailutilanteista muissa lajeissa, mitä saavat nämä shiain kepin nokkaan nostaneet.
Uskomattoman hienoja tuntemuksia saan siitäkin, kun makaan tatamilla, kaveri on mountissa päällä ja takoo nyrkeillä päähän. Tästä selvittyään tulee mystisen hieno tunne, kun voi todeta, että selvisin tästäkin. Vaikka kyse ei ole edes virallisesta ottelusta, ihan vaan kovemman puoleisesta sparrista (meidän muiden kamppislajien randori siis).
Vöillä ei ole merkitystä taistelutilanteessa. mene painimaan , mene hiihtämään, tee mitä sinun mielii , ole mestari , kaiken taitaja. Ei ole merkitystä mitä väriä edustat.puhut ihan hyviä juttuja mutta erisävelellä, et taida saada minusta vihollista. Judo on laaja käsite, kilpailu on yksi osa judoa , siellä on paljon muutakin, sinä olet keskittynyt olennaisimpaan eli kilpailuunn ja hyvä niin. hei "pentu" minulla on varaa(judoa) esiintyä omalla nimelläni sinä mystisesti esiinnyt nimimerkillä joka jo todistaa jotakin; kasvaakohan karvat vielä.
Olen kovasti pahoillani, jos olen jotakin ärsyttänyt. Vilpitön tarkoitus oli keskustella ihan asiallisesti. Nyt tuntuu, että jonkun tunteet kuumenee siinä määrin, että keskustelu ei toimi kuten hyvä olisi. Vilpittömät pahoittelut mielensä pahoittaneille.
Taaskin herättää suuria intohimoja puuvillakaistale,joka pitää takin kiinni,ja josta voi tehdä tekniikoita varsinkin matossa.Vyöjärjestelmä voisi olla suppeampikin,mutta onhan nykyiselläkin pitkään pärjätty.Kilpailu on osa judoa,mutta aika suuri osa harrastajista ei kuitenkaan ramppaa jatkuvasti kisoissa.Onneksi suomalainen tapa ottaa randorit aina täysillä ja hullunkiilto silmissä simuloi tätä aika mukavasti :-) Enemmän kuin vanhoille patuille annetut ylennykset huvittaakin nuorehkoille kilpailijoille heitetyt korotukset.Jos katojen esittämisestä tingittäisiin,pitäisi vyökokeen tekeminen olla heille pikku juttu.Toisaalta jos katsotaan,että judossa korkeaankin vyöarvoon riittää,että osaa hyvin ja tietää pari heittoa ja jujigatamen omaa hyvän fysiikan pärjäten näillä kisoissa,niin mikä ettei.Eivät nämä muille myönnetyt vyöarvot kuitenkaan ole keltään pois joten suodaan ne niille jotka niitä saavat. Iisakilla alkavat kirjoitukset mennä sellaiseen suuntaan,että suosittelen kokeneellekin harrastajalle leuan pitämistä rinnassa kiinni ukemissa.Vähemmän päänsärkyä ja ärtymystä ;-)
Pyydän anteeksi, ylitin kohtuullisuuden rajat, niin siinä vain käy kun toinen osuu herkkään kohtaan.
Iisakki Nikkola
elämässä muutenkaan.
Tässäkin keskustelussa laineet välillä lyöneet yli Assuanin padon, mutta hey, thats life.
Jokaiselle meistä judossa mukana olevista on omat tarkoitusperämme ja intohimomme lajin parissa.
Täydellistä totuutta ei ole.
Itse olen päättänyt lähteä viemään eteenpäin salikisaperinnettä, siihen liittyen on jo ensimmäiset stepit otettu. Kiitokset tälle keskustelulle.
Kiitos dankollegion puheenjohtajalle hyvin hoidetusta työstä !
Mielestäni erosi oli liian hätiköity ratkaisu ja olisin toivonut että olisit jatkanut !
Dankollegion toiminta on ollut erittäin asiallista, enkä usko että vöitä on myönnetty "tiskin alta" vaan aina niille on ollut perusteet. Aina ulkopuoliset ei tiedä kaikkea (eikä tarvitsekaan tietää) faktoja vöiden myöntämiseen.
Myöntämisen perusteina ei saa eikä voi olla pelkästään olla se, että on aktiivisesti "näkyvässä" työssä judon parissa, vaan on paljon niitä hiljaisia puurtajia, jotka ei korokkeilla näy. Jotkut tekevät seura työtä vuosia oman "uransa" kustannuksella, eikä käy ovien takana pitämässä kovaa metelia, jotkut sairastuvat ja ovat tehneet loistokkaan judouran ennen sitä, eikä judon henkeen kuulu unohtaa heitä, jotka eivät enää voi seistä tatamilla rintarottingilla ja esitellä taitojaan.
Meitä on monenlaista puurtajaa ja dankollegio on se instanssi, joka loppujen lopuksi hakemuksesta sen työn palkitsee vyön korottamisella !
Kiitoksia koko dankollegionille loistavasta työstä Suomen Judon eteen !
"dankollegio on se instanssi, joka loppujen lopuksi hakemuksesta sen työn palkitsee vyön korottamisella !"
Paljon puhuva viesti. Noin varmasti moni ajattelee. Tosin lähtökohta on kyllä aivan väärä. Danin tai dankorotuksen ei pitäisi olla ainakaan ensisijaisesti palkinto judon eteen tehdystä työstä vaan MITTARI JUDOTAIDOISTA. Palkinnot pitäisi pitää erillään vöistä tyyliin viiri, kunniakirja, mitalli, haastattelu ja kuva judolehteen tai vaikka ulkomaanmatka(seura palkitsee työmyyränsä vaikka EM kisamatkalla tmv.).
Vyön primääritarkoitus on osoittaa muille judokoille(ja usein myös maallikoille) kuinka hyvä/taitava henkilö on judossa. Siksi esimerkiksi harjoituksissa korkein vyö vetää treenit(oletetaan korkeimmalla vyöllä olevan paras tekniikka ja muu osaaminen). Koko periaate romahtaa kun vöitä aletaan lahjoittelemaan palkintoina hyvin tehdystä työstä lajin eteen. Ja näinhän Suomessa on käynytkin. Ei tämä ole enää Kodokan judoa vaan jotain muuta(no, eihän me olla enää Kodokanin jäseniäkään että sikäli...).
Mutta ei siinä mitään. Myönnellään nyt joku aika näitä palkintovöitä niin koko danjärjestelmä on kokenut niin kovan inflaation ja menettänyt merkityksensä että systeemistä voi vaikka luopua kokonaan. Näinhän monessa muussa budolajissa on jo käynytkin: matoilla pyörii jos jonkinmoista 10 tai 20 dania omaavaa heppua joiden todellisista taidoista ei ole mitään tietoa. Mustavyö ei merkitse mitään... Nykyinen graduointimalli judossakin on kuin kuseminen pakkasella housuun, kyllä se hetken lämmittää...
osittain samaa mieltä. Mä en pidä pelästään daneja minään mittareina. Sitten vasta kun tiedän mitä kyseinen henkilö on tehnyt ja mitä hän osaa, tiedän onko danit omasta mielestäni ansaittu. Jos jolloin on vaikka 4.dania, en osaa danien perusteella arvostaa Suomessa, ellen tunne hänen taitojaan ja taustaansa kokemuksieni perusteella. Toki kunnioitan vyöarvoja, mutta judollisen taidon mittarina ainakaan Suomessa ei ne toimi.
..."Danin tai dankorotuksen ei pitäisi olla ainakaan ensisijaisesti palkinto judon eteen tehdystä työstä vaan MITTARI JUDOTAIDOISTA. "....Valitetavasti taidat olla väärässä judotoverini. Noin 40 vuotta judosa mukana olleena ja "danina" minä olen kyllä tässä asiassa eri mieltä.
Judokan ei pitäisi olla näkemyksisään noin kapeakatseinen kuin edellämainittu. Judo ei ole pelkästään painin tai yleisurheilun kaltaista hikoilua - siinä on aina ollut ja tulee aina olemaan syvempi Filosofinen osa-alue. Jaskan väistyminen sivuun on harmillinen asia. On sellainen vanha viisaus ja sanonta että "eläkkeellä olevien kenraaleiden ei pitäisi puuttua nykpäivän sotaväen asioiden hoitamiseen".
Joka tapauksessa minun mielstäni Jaska teki sen, minkä harva - jos kukaan - tekee kritiikin satuaan. Veti johtopäätöksen Korpiolan avoimen kirjeen perusteella, ja erosi.
Kuka tässä nyt sitten loppujen lopuksi voitti ja kuka hävisi? Minun mielestäni häviäjä on Suomalainen Judo. Kiitos herra "evp-kenraali".
Onnekseni täältä on poistettu ylireagoidut viestini. Se että ylireagoin johtuu lauseesta jossa sanottiin että judo on samanlaista urheilua kuin moni muukin laji. Mietittyäni asioita totesin että olin kuvitellut että muillakin on samantapainen tausta kuin minulla, mutta sitten palasin loogisuuteen ja myönsin itselleni että judo on osalle harrastajia vain pelkkää urheilua ja jokin totesi että se on viihdettäkin. Minä taas katson että Judo on Elämänfilosofia: Siinäpä se syy kiihkoiluuni olikin.
pieni tarina: Olipa kerran noin 20v. tyyppi joka oli juuri aloittanut judo-harrastuksensa. Noihin aikoihin hän pääsi työnsä puolesta erään ryhmän sisäpiitriin. Ryhmän henkilöt olivat toimineet talvi- ja sitten jatkosodassa erilaisissa kaukopartioon liittyvissä tehtävissä, ikäjakauma heillä oli silloin 70-luvulla 50- kuoleman välillä. Itse pidän erityisesti lauluista: Maamme, Siniristilippumme, Finlandia-hymni ja tietysti Jääkärimarssi joka varmaan osaltaan vaikutti että pääsin ryhmän sisälle. ryhmä kokoontui aina sillointällöin ja minutkin kutsuttiin aina mukaan. Siellä opin erinäisiä taitoja ja varsinkin saunailloissa virvokkeita nauttineena sain kuulla kaikenlaisia juttuja joilla vastustajia oli eliminoitu. Tapio Rautavaaran lauloi jollain levyllä mm. "ne oikeat mitalit näkyvät vain saunassa", siellä totesin sen ja sen lisäksi sain kuulla "arpien tarinan". Ajan kanssa aloin ymmärtämään sen minkälaisen "urakan" he olivat tehneet; tietysti kunnioitin heitä ja ajatuksissani olin heidän mukaanaan tantereella. Kuljin paikat puolustusvoimissa Hangosta Kaamaseen ja aina siellä tuli joku joka kertoi tarinansa "siellä" silloin jolloinkin.
Vuosien myötä (Judon-harrastamisen rinnalla) minut otettiin mukaan myös ulkomaille, silloisille konflikti-alueille, ensin tarkkailijaksi ja sitten muihinkin toimiin. Siellä tuli vastaan sodan järjettömyys, joitakin"nirhaisuja" sattui minuunkin. Judo on kuvaannollinen tapa tuhota vastustaja. Judon näyttävin osa on heitot mutta tehokkain osa on matossa eli "jujit ja shimet". Se että sain mahdollisuuden kasvaa "kuvaannollisessa taistelussa"(Judo) sekä "aidolla tatamilla" ei voi minua saamaan sanonamman muutakuin että "Judo ei ole pelkkää urheilua".
Minun mielestä DAN-kollegio puoltaa paikkaansa vaukauttajana; siitä kertoo jo säännötkin. Ennenkuin liikaa kritisoi niin kannaa pysähtyä ajatuksella lukemaan, mitä nuo säännöt oikein tarkoittaa.
http://www.judoliitto.fi/dan-kollegio/saannot/dan-kollegion_saannot/
Suomen Dan-Kollegio ry:n toimintasäännöt
Rekisterinumero 131.127 (8.1.1981)
1§
Yhdistyksen nimi on Suomen Dan-Kollegio ry ja sen kotipaikka on Helsingin kaupunki. Yhdistys on perustettu 9.12.1978 ja siitä käytetään näissä säännöissä nimitystä yhdistys.
2§
Yhdistyksen tarkoituksena on toimia maassa judon kehittäjänä ja tunnetuksitekijänä tuomalla lajia yleisön tietoisuuteen ja vaalimalla judoperinteitä.
3§
Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa
1. Tarjoamalla jäsenilleen
-valmentajakoulutusta
-koulutustoimintaa
-tiedotus- ja suhdetoimintaa
-valistus- ja kasvatustoimintaa.
2. Pitämällä yhteyttä Kodokan Judo Instituteen sekä muihin tarpeellisisksi katsomiinsa kansainvälisiin judoyhteisöihin jäsentensä ja Suomen Judoliiton pitämiseksi ajan tasalla judon kansainvälisessä kehittymisessä.
3. Toimimalla Suomen Judoliiton teknisenä asiantuntijana judoteknillisissä asioissa sekä vastaamalla vyöarvojärjestelmästä ja sen oikeellisuudesta.
4. Harjoittamalla julkaisutoimintaa sekä toimia kirjojen ja oppaiden toimittamisessa lajin asiantuntijana.
5. Huolehtii esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien pitämisestä sekä pyrkii muutenkin lajin tunnetuksitekemiseen.
6. Ottamalla vastaan lahjoituksia ja testamentteja sekä omistamalla toimintaansa varten tarpeellisia kiinteistöjä.
7. Hankkimalla varoja aatteellisen toimintansa tukemiseksi järjestämällä huvi- ja tanssitilaisuuksia, keräyksiä ja arpajaisia, judon kata- ja jatkokursseja, omistaen ja ylläpitäen urheilulaitoksia, harjoittamalla kustannus- ja monistustoimintaaa sekä välittäen tavoittelematta voittoa jäsenilleen alan kirjallisuutta, urheiluvälineitä ja –asusteita.
Tarvittaessa yhdistys hankkii toimintaansa varten asianmukaisen luvan.
4§
Yhdistys on Suomen Judoliiton jäsen.
5§
Yhdistyksen jäseneksi voi hallitus hyväksyä Suomessa vakituisesti asuvan Suomen Judoliiton jäsenseuran jäsenen, joka on suorittanut Suomen Dan-Kollegion Dan-tutkinnon ja joka sitoutuu noudattamaan yhdistyksen sääntöjä....................................
2.-pykälä voisi kirjoittaa myös muotoon:
2§ Yhdistyksen tarkoituksena on säilyttää Judo kamppailulajina ja se pyrkii siihen päämäärään korostamalla Shiain merkitystä, perinteitä unohtamatta.
Kun on kyseessä korkea danarvo niin sen saaja varmasti itsekin tuntee jos on kyseisen korotuksen arvoinen - jonka ovat jotkut muut tahot hänelle hakeneet. Jos henkilö ei ole ollut vuosiin mukana judotoiminnassa niin onko korotuksen mahdollinen tarkoitus saada henkilö takaisin judoon?
En usko. Ja mitä tällaisella korotuksella on merkitystä? Eikö olisi parempi - kuten eräs kirjoittaja mainitsee - lahjoittaa hänelle seuran tai liiton viiri takanreunalle? Meillä tosiaan on budolajeja joiden pääjehut ovat myöntäneet itselleen 7 tai 8 danin asteen muutaman vuoden toiminnassa olonsa jälkeen. Pidän tälläistä kirjoittelua hyvänä, jotta järjestöön saadaan uusi puheenjohtaja joka pitäisi judon danarvot asiallisina.
Kyllähän Jaska on ihan ok tyyppi. Ei puheenjohtaja voi yksin edustaa taneja, kyllähän siinä pitää olla kollegion tuki takana ja laajemmassa merkityksessä myös suurin osa taneista. Mielestäni oli hyvä "jos" tan-kollegio muodostuisi jakaumalla puolet perinteen ylläpitäjiä ja puolet Shiain ylläpitäjiä. Tällähetkellä näyttää siltä että kollegiossa suurin osa puhuu "suuvaahdossa" katan puolesta ja Shiai on melkein haudattu "mappi ööhön".
Meidän(Judokoiden) täytyy nähdä kokonaisuus ja tasapainoisesti vahvistaa niin shiaita kuin perinteitäkin. Katakin on ihan hyvä juttu ja osa Judoa. Ihan vain omana visiona näen että Judon perusta ja tukijalka on shiai ja sieltä juurista kasvaa tai rakentuu kaikki muut Judon osa-alueet.
Kyllä kataperinteitäkin on hyvä vaalia, ja entisenä aktiivikilpailijana olen vasta nyt oppinut arvostamaan niitä. Katoista oppii judoa. Toki kilpaileminen on judossa tärkein osa-alue, ja judon perusta on juuri kilpailemisen saavutetulla henkisellä kehityksellä. Uskallan sanoa että ellei ole astunut tatamille ottelemistarkoituksessa koskaan, ei voi ikinä ymmärtää judon syvintä olemusta. Se kynnys on jossain vaiheessa judouraa ylitettävä ja kilpaileminen on henkistä kasvua parhaimmillaan. Dan arvoista minulla on oma mielipiteeni: ne eivät ole vertailukelpoisia. On mahdotonta sanoa jos verrataan 1.danin ja 3.danin judokaa keskenään, kumpi on saavuttanut enemmän kilpailuissa, judon edistämisessä, taitotasossa... danit eivät kerro sitä. Toki danit antavat jotain suuntaa kauanko on mustaa vyötä kantanut. Toisaalta danien suoritusajat vaihtelevat muutamasta vuodesta vuosikymmeneen danien välillä.... jollain on varmaan ollut yksi tai kaksi dania kauemmin kuin jollain kolme danisella musta vyö.
nimimerkille: lähtökohtasi...
aika hyvä, enpä ole asiaa noin ajatellutkaan.
Voisiko olla niin että olisi määrätyin väliajoin jonkilainen lajitesti. testin läpäisseet voisivat pitää vyöarvonsa mutta mitä tulisi tehdä niille jotka eivät läpäisisi testiä? Esim. minun (3-dan) testi ohjelma voisi olla seuraavanlainen: 1. 5-ottelua pystyjudoa, 2. 5-ottelua mattojudoa. 3. nageno-, katameno-, kimeno-katat. 4. Aktiivinen Judotoiminta. Itse lisäisin siihen vielä maratoonin. ps. meillä oli joskus hyvinkäällä sellainen tapa että dani ei ollut dani ellei ollut mennyt maratoonia(hcm) läpi: Jokke,Juha,Kalle, Hemu, Pasi, Olli, Ilkka ja minä . Tämän vuoden alussa Kalle osallistui 24h-liikkumiseen , pitää varmaan sen osalta rukata sääntöjä.
"Judo ei ole pelkkää urheilua"
Eipä ole, ei. Valitettavasti se on myös shintolaisuutta, joka ilmenee elottoman rakennuksen (dojon) ja maton sekä kuolleen miehen kuvan kumartamisena. Siis kultaisen vasikan palvomisena.
Shintolaisuus pohjautuu varhaisiin japanilaisiin kansanuskomuksiin, joiden mukaan lukuisia jumaluuksia (kami) oli lähes kaikissa luonnon ilmiöissä kuten puissa, kivissä, järvissä, joissa ja vuorissa. Jokaisesta kuolleesta ihmisestäkin tulee kami kun hänen kuolemastaan on kulunut 33 vuotta. Judokat ympäri maailmaa jatkavat japanilaisen taikauskon perinnettä.
nimimerkille Junnun isä
Kumarrukset Judossa (ritsu-rei, za-rei) ei ehkä tarvitse ymmärtää noin kuin sinä ymmärrät siis jonkin uskonnon näkökulmasta.
esitän oman kantani ja jollakin muulla voi taas olla erilainen suhtautuminen kumarruksiin.
Alussa kumarrukset ovat lupauksia ja lopussa ne ovat kiittämisiä.
Alussa: Dojolle tultaessa kumarrat eli lupaat noudattaa Judon sääntöjä, tatamille tultaessa lupaat tehdä parhaasi tulevassa harjoituksessa, yhteiskumarruksessa lupaat että avoimin mielin otat vastaan ohjaajan ohjauksen, parillesi kumartaessa lupaat että teet yhteistyötä josta kumpikin hyötyy. Lopussa kumarrat parillesi jolla osoitat kiitollisuutta pariasi kohtaan, yhteiskumarruksessa kumarrat osoittaen kiitollisuutta ohjaajasi kohtaan, tatamille kumartaessa kiität itseäsi että teit parhaasi harjoitukessa, dojolle kumartaessa kiität itseäsi siitä että noudatit Judon sääntöjä.
Suomessa Judossa ei ole tapana minun tietämykseni mukaan kumarrella kuville, itse ainakin sitä karsastan. Toisaalta voin ymmärtää että eräässä lajissa kumarretaan lajin kehittäjän kuvalle näin osoittaen hänelle kunnioitusta. Joskus kun olen onnistunut erittäin hyvin jossakin asiassa laskeudun polviasentoon peilin eteen ja kumarran ja sanon "sinä olet ihan hyvä tyyppi" . Itsenäisyyspäivänä kumarran Suomenlipulle näin osoittaen kunnioitukseni niille henkilöille jotka tekivät mahdolliseksi sen että Suomi on itsenäinen. Joskus olen pohtinut että tulisiko aamulla peilin edessä kumartaa ja luvata tehdä päivänsä niin että kaikille olisi siitä hyötyä ja illalla kumartaa kiittäen itseään että yritti parhaansa. Se voisi olla psykologisesti aika kova juttu. Kumarrukset voi jollakin lailla rinnastaa kättelyyn muttta itseäni en ole vielä onnistunut kättelemään. Varmasti jokainen voi kumarruksilla tehdä omat tarkoituksensa vaikkapa sitten uskonnolliset.
Judosta elämänfilosofiana voisin kirjoittaa paljonkin mutta ihan vaan pari esimerkkiä siitä mitä tarkoitan esim. hetkellisyys, judo-ottelussa ei kannata jäädä "pähkäilemään" tilaisuus menee ohi yllättävän nopeasti niinkuin vähän elämässäkin, jos kohtelet harjoittelukavereitasi kaltoin kohta kukaan ei harjoittele kanssasi niinkuin elämässäkin jne. ps. tiiliseinää voi kumartaa jos osoitat sillä kunnioitusta muuraria kohtaan.
Tämä ketju on lähtenyt rönsyilemään melkoisesti alkuperäisestä otsikostaan. En silti malta olla kommentoimatta ”junnun isän” varsin mielenkiintoisia ajatuksia. Itse olen judopolullani ottamassa vasta ensimmäisiä askeleitani. Toistaiseksi en ole uskonnollisuuteen harjoituksissa törmännyt (tai sitten en ole sitä naiviuuttani tajunnut). Kumarrusten tarkoitus on minulle harjoituksissa selitetty vastustajan / harjoituskumppanin / opettajan kunnioittamisena ilman sen kummempaa mystiikkaa. Omalta dojoltani ei Kanon kuvaa edes kumarrettavaksi löydy. Aika erikoiselta tuntuu, jollei junnullesi ole judoharjoituksissa selitetty kumarrusten merkitystä. Uskoisin, että useimmiten asia tulee puheeksi jo salietikettiä selitettäessä alkeiskurssilla, tai ainakin sen pitäisi tulla. Mystiikkaa ei ole tarpeen etsiä sieltä, missä sitä ei ole.
Mitä tulee uskontoon, voin kyllä ajatella judon periaatteiden olevan lähellä monien uskontojen, ei pelkästään shintolaisuuden, periaatteita. Teologian oppinut en ole, mutta uskon, että pyrkimys yhteiseen hyvään löytynee useimmista uskonnoista. Samoin toisen ihmisen kunnioitus on varmasti useimpien moraalikäsitysten peruspilareita. Joustavuus taasen on mielestäni evoluution sanelema elinehto ihmiskunnan säilymiselle.
Judo on kyllä muokannut muutoin omaa ajatteluani paljonkin. Aloitin harrastuksen keski-ikäisenä. Judo on minulle opettanut vielä aikuisiällä nöyryyttä, periksiantamattomuutta ja uskallusta. Ennen judoharrastustani keskityin tekemään lähinnä niitä asioita, joissa olin valmiiksi hyvä. Epäonnistumisen pelko sai välttelemään haasteita. Minulle judo on jotain, jossa en todellakaan loista, mutta kehitystä – joskin hitaanpuoleista - onneksi tapahtuu.
Pelkkiin vahvoihin puoliini keskittymällä pärjäsin elämässäni hyvin, mutta ilman haasteita. Nykyään uskallan tarttua isompiinkin haasteisiin, koska tiedän selviäväni hengissä (en välttämättä kolhuitta) myös tilanteissa, joissa lunta tulee tupaan urakalla. Mustelmat paranevat ja sielun kolhuistakin selviää. Nöyryyttä oppii väkisin huomatessaan omat vajavaisuutensa ja heikkoutensa harjoitteissa, randoreissa tai kilpailuissa. Aina löytyy se kovempi tyyppi. Mahtuu paremmin kulkemaan ovista, kun hartiat ja ego ovat vähän soukemmalla.
Judo ottaa ja judo antaa. Vapaaehtoistyöhön osallistuminen vie aikaan. Toisaalta judo antaa elämyksiä ja opettaa. Innokas ja uuden asian oppinut juniori antaa hymyllään valtavasti voimaa jatkaa.
Judon parissa olen myös tutustunut moniin upeisiin tyyppeihin. Tuntuu välillä aika uskomattomalta kun judossa jo pitkälle edenneet jaksavat tsempata ja neuvoa, vaikkei minusta enää mitään mestaria voi tällä iällä tullakaan. 4 dan jauhaa leirillä jotain yksittäistä lonkkaheittoa 4 kyun kanssa kerta toisensa jälkeen. Olisihan siellä ollut potentiaalisempiakin oppijoita. Tai ihan vieraan seuran vasta kymmenen minuuttia aiemmin tapaamani sensei tsemppaa ja huutaa neuvojaan tatamin laidalla kisoissa. Eikä näin ole käynyt vain kerran. Muita kannustajia löytyy puolitutuissa yli seurarajojen. Judossa tunnen kuuluvani melkoisen isoon perheeseen.
nimimerkille oranssi noviisi
Ompahan aikamoinen mielipide! Erittäin hyvä sellainen!
Arigatoo gozaimasu ja Rei vielä kaupanpäälliseksi!
Iisakille ja Oranssivöiselle: Olen samaa mieltä, että judossa on paljon hyviä asioita. Siksi itsekin pyörin kuvioissa vaikkakaan en tatamilla. Ja ymmärrän toiselle ihmiselle kumartamisen. Sen sijaan tatamille tai dojolle kumarrusta en ole koskaan kuullut selitettävän. Muistan, että joskus v. 2003 (?) paikkeilla kerrottiin, että tatamille ei enää tarvitse kisoissa kumartaa. Asiaa ei sen kummemmin selitetty, mutta olen lukenut, että syynä olivat ristiriidat joidenkin uskontojen kanssa. Mielestäni dojolle ja tatamille kumarrukset tulisi lopettaa shintolaisina rituaaleina. Muuten näkyvä vastustajan, opettajan ja treenikaverin kunnioittaminen tulee säilyttää, koska se erottaa judon joistakin törkyturpien lajeista ja opettaa elämässä tärkeitä asioita.
nimimerkille junnun isä
En kuulu itse mihinkään uskontokuntaan. Hyvä että hyväksyt mainitsemasi kumarrukset. Hiukan "jankkaan" sitä mitä yritin tuolla edellä sanoa. Mauri Kunnaksen eräässä kuvakirjassa oppilas varmuuden vuoksi kumarsi myös omille sandaaleilleen. En yritä kääntää mielipidettäsi. Joskus voi ihan vaan kokeeksi tutkia millaisia tuntemuksia kumarrus herättää, itse tilanteessa voisi toimia niin kuin vähän tarkkailijana, tiedostaen mitä tekee: hengitys, rauhallisuus, tasapaino, keskittyminen, nykyhetken kokeminen; Ylävartalosi alkaa taipumaan, samalla tunnet kuinka ilma virtaa ulos keuhkoistasi ,puhallat kaiken negatiiviisen(hiilidioksidi) ulos, samaan aikaan tunnet kuinka kätesi liukuvat sivuilta polvien yläpuolelle, liike pysähtyy etuasennossaan hetkeksi, sitten alat suoristua, kädet liukuvat sivuille , vedät keuhkoisi ilmaa ja tunnet kuinka keuhkosi täyttyvät positiivisesta(happirikas) energiasta, avausaskeleet ja olet valmis koitoksiin. Eli kumarruksen voi ottaa vaikka keskittymis-/tiedostamis-harjoituksena.
Kiitos kaikille ideoita antavasta keskustelusta, itse lopetan osaltani tähän.
t. Iisakki
.......dankorotuksen ei pitäisi olla ainakaan ensisijaisesti palkinto judon eteen tehdystä työstä vaan MITTARI JUDOTAIDOISTA........ JUST JUST....
ja täällä ajatusmallilla pitäisi saada Suomen judo nousuun....
Jos jokainen ajattelisi ko. tavalla, niin silloin pitäisi lähteä ulkomaille hakemaan oppeja (myös juniorit) kun ei löytyisi niitä koko järjestelmää ylläpitäviä henkilöitä, jotka jakaa sen judotaitonsa muille ja opettaa 3-5 krt viikossa dojolla niitä tulevaisuuden lupauksia !!!
JUDO on paljon muutakin ja varsinkin paljon muutakin kuin omaan napaa tuijottamista. Se on niin fyysisen kuin henkisen opettelun maailma ja siihen isona osana kuuluu, kuten kaikille korkeampi arvoisille vöille jo JP-kurssilla opetetaan, että korkeampi arvoinen auttaa ja opettaa alempi arvoista.
Jos joku, joka on tehnyt mahtavan judouran niin tatamilla kuin sen reunustalla, niin hänen paikat ei enää kestä (esim. viimeksi kansainvälisesti myönnetyt 10.danit) niin hänellekö ei enää voisi myöntää vyötä kun Haraigoshi ei enää taivu ???
HALOO.... eikö tarkoitus olisi viedä tätä lajia eteenpäin yhdessä judon periaatteita kunnioittaen ja toisten suorituksia arvostaen ! Mielestäni jokainen myönnetty vyö on sen vyön omistajan arvoinen ja jokainen itse tietää onko hän sen ansainnut !!
Onnitellaan niitä jotka on vyönsä ansainnut tatamilla ja sen ulkopuolella !!!
Looginen muutos voisi olla, että jos sinisenä vyönä on esim. yli 20 kilpailupistettä, sen voisi suorittaa seuragraduoinnissa (jos graduoijalla on esim. vähintään 2.dan ). Ruskean vyökokeeseen pääsemisen voisi päättää edelleen aluegraduoija. Sama menettelyhän on nyt pykälää ylempänä alue-/liittograduoinnissa.
Vaikka harai-goshi ei taivu tai on lonkka leikattu, pitää silti heitto ja sen toimintaperiaatteet tajuta todella.
Pistit sitten yhdellä lauseella koko aiemman kilometrin pituisen jorinani nippuun.
Eli juuri tuostahan siinä vyönkorotuksessa pitäisi olla kyse. Ensisijaisesti vyöllä pitää mitata käytännön judo-osaamista ja vasta toissijaisia meriittejä ovat ne muut, kuten lajin eteen tehty työ.
Ja kuten hyvin ilmaisit, jos ei lonkka enää taivu(ikä tai vammat), niin sitten se 'osaaminen' on oltava korvienvälissä. Ja kyllä mielestäni voidaan vaatia että jokaisen korkeamman danin kokelaan on ainakin uransa jossain vaiheessa täytynyt olla teknisesti erittäin korkealla tasolla ja kilpailukokemusta ja meriittejäkin on löydyttävä runsaasti. Se että vanhemmalla iällä daneja tulee lisää muilla ansioilla kuin paljain jaloin tatamilla tehdyillä, on ihan ok. Judo-osaamista on kuitenkin riittävästi jotta sitä voidaan siirtää jälkipolville.
Dan = sensei = opettaja. Monta dania = korkea-arvoinen sensei = yliopettaja...
Judo on KAMPPAILULAJI. Et voi opettaa KAMPPAILUA jos et osaa/ole koskaan osannutkaan KAMPPAILLA.
Niille kaikille vastaajille joiden mielestä dan = palkinto lajin eteen tehdystä työstä sanottakoon, että jos tuolle linjalle lähdetään on koko sensei-käsitekin sitten poistettava/sisältö muutettava.
Judo on KAMPPAILULAJI. Et voi opettaa KAMPPAILUA jos et osaa/ole koskaan osannutkaan KAMPPAILLA.
Häh? Eihän kaikki jääkiekkovalmentajatkaan ole mitään mittavaa uraa pelaajina tehneet. Tai vielä kauempaa haettuna.. Miten mies voi toimia synnytyslääkärinä kun ei ole koskaan synnyttänyt.
Ja se jonka mielestä vyöarvoilla ei ole merkitystä ei pistäne vastaan, jos vyöarvonsa lasketaankin vaikkapa valkoiseen. Tai sitten voisi vaikkapa lopettaa vyökokeissa käymisen kun eihän sillä ole mitään merkitystä. Jos kilpailemattoman judokan kehitys vyöarvoissa päättyy ruskeaan niin päättyykö motivaatiokin ruskeaan vyöhön. Onko siihen varaa? Taitavia opettajia kun varmaan olisivat..
"Häh? Eihän kaikki jääkiekkovalmentajatkaan ole mitään mittavaa uraa pelaajina tehneet. Tai vielä kauempaa haettuna.. Miten mies voi toimia synnytyslääkärinä kun ei ole koskaan synnyttänyt. "
Musta vyö ei tarkoita valmentajaa vaan kamppailijaa. Vyö mittaa käytännön kamppailutaitoja. Se on sen tärkein mittari vaikka muitakin toki on. Valmentaja voi olla(ainakin teoriassa) vaikkei olisi koskaan judoa harrastanutkaan. Ja toisaalta musta vyö ei takaa minkäänlaisia valmennustaitoja. Korkeakaan dani ei välttämättä osaa valmentaa ollenkaan. Suomessa ei ole kovinkaan montaa judovalmentajaa mutta mustia vöitä on kyllä useita satoja.