Kesällä "meillä" tulee 2 vuotta kun tavattiin. Teit ensi tapaamisesta lähtien muhun lähtemättömän vaikutuksen. Tuntuu kuin olisin tavannut sielunkumppanin.
Nähtiin pari kertaa ja vietettiin aikaa yhdessä, kunnes kerroit, että olet lähdössä ulos toisen naisen kanssa. Se sattui ja kostonhaluisena kerroin saman asian sinulle myöhemmin. Kilpailtiin aikamme kummalla on parempi flaksi suhdemaailmassa ja kummalla on enemmän vientiä.
Siitä huolimatta se "uusi, mukava" tuttavuus ei merkannut enää kummallekaan mitään, jos nähtiin toisemme yksin samassa ravintolassa. Mielenkiinto meitä toisiamme kohtaan vain kasvoi.
Minä sain tarpeekseni ja otin puheeksi "meidät" ja sen mitä oikein haluat musta. Et osannut vastata siihen juuri mitään. Katsoit vain minuun hiljaa. Istuimme kahdestaan ja vietimme yön yhdessä.
Aamulla kysyin uudestaan, et vastannut mitään, lähdin ovet paukkuen, tulit perään.
Hetken aikaa "meillä" meni ihan mukavasti. Kumpikaan ei puhunut toisilleen mistään muista ihmisistä. Tokkopa niitä olikaan kummallakaan silloin ja jos oli, niin niistä ei puhuttu. Vetovoima lisääntyi toisiamme kohtaan entisestään ja minä olisin ollut valmis yrittämään kanssasi. Tietääkseni sinäkin sitä yritit, mutta peräännyit jostain kumman syystä, heti kun aloimme lähentymään entisestään.
Halusin lopettaa leikkimme. Niinpä minä ns. ajoin sinut toisen naisen syliin ja halusin katsoa kuinka pitkälle olet valmis menemään minun katsellessani siinä vieressä. Olit hämmentynyt, mutta itsetuntosi ei antanut periksi perääntyä ja vaikka minusta tuntui pahalta, en kiusallanikaan näyttänyt sitä.
Ajattelin, että nyt pelimme on lopussa. Ja pääsen sinusta yli. Ja sinä minusta.
Tapasin jonkun ajan päästä uuden, kivan miehen. Meillä kyllä synkkasi ja oli hauskaa keskenämme, mutta meidän välillämme ei ollut samanlaista "jännitettä" kuin mitä sinulla ja minulla oli tai on.
Jatkoin tapailua, koska tykkään miehestä.
SItten sinä otit taas muhun yhteyttä ja ihmettelit, miksi olin ollut poissa kuvioista ja olinko löytänyt toisen miehen. Vastasin rehellisesti, että kyllä. Ja taas sama kuvio toistui. Sinäkin kerroit löytäneesi naisen.
Mahtavaa, olemme molemmat löytäneet uuden, ihanan ihmisen jonka kanssa voimme aloittaa aivan alusta ja puhtaalta pöydältä.
Vai voidaanko? Päästäänkö me yli toisistamme? Vai onko meidän välillämme yhä vetovoimaa kun näemme?
Vai kuinka paljon meidän pitää vielä koetella toista kunnes molemmat voi myöntää, kuinka hulluna toiseen on? Ja olenko loppujen lopuksi hulluna sinuun? Oletko sinä minuun? Vai johtuuko se vain jännityksestä mikä meidän välillämme vallitsee?
Haluan päästä sinusta eroon ja toisaalta tunnen kuolevani sisältä jos näin käy. Ja aina kun on lähellä näin käydä jompi kumpi meistä ei suostu luovuttamaan.
Mutta ei voida olla yhdessäkään.
Haluan, että uusi suhteeni toimii ja en halua sinua siihen kolmanneksi osapuoleksi. En halua joutua vertailemaan sinua ja häntä keskenään ja kuitenkin teen niin tällä hetkellä. Haluan olla onnellinen ja tasapainoisessa suhteessa. Haluan suunnitella tulevaisuuttani. Ilman sinua. Ja vaikka minulla ja hänellä ei koskaan olisikaan samanlaista jännitettä välillä mitä meillä on, niin olen varma, että oppisin rakastamaan häntä jossain vaiheessa. Enemmän kuin sinua. Koskaan.
Anna minun mennä, niin minä annan sinun.
Nähtiin pari kertaa ja vietettiin aikaa yhdessä, kunnes kerroit, että olet lähdössä ulos toisen naisen kanssa. Se sattui ja kostonhaluisena kerroin saman asian sinulle myöhemmin. Kilpailtiin aikamme kummalla on parempi flaksi suhdemaailmassa ja kummalla on enemmän vientiä.
Siitä huolimatta se "uusi, mukava" tuttavuus ei merkannut enää kummallekaan mitään, jos nähtiin toisemme yksin samassa ravintolassa. Mielenkiinto meitä toisiamme kohtaan vain kasvoi.
Minä sain tarpeekseni ja otin puheeksi "meidät" ja sen mitä oikein haluat musta. Et osannut vastata siihen juuri mitään. Katsoit vain minuun hiljaa. Istuimme kahdestaan ja vietimme yön yhdessä.
Aamulla kysyin uudestaan, et vastannut mitään, lähdin ovet paukkuen, tulit perään.
Hetken aikaa "meillä" meni ihan mukavasti. Kumpikaan ei puhunut toisilleen mistään muista ihmisistä. Tokkopa niitä olikaan kummallakaan silloin ja jos oli, niin niistä ei puhuttu. Vetovoima lisääntyi toisiamme kohtaan entisestään ja minä olisin ollut valmis yrittämään kanssasi. Tietääkseni sinäkin sitä yritit, mutta peräännyit jostain kumman syystä, heti kun aloimme lähentymään entisestään.
Halusin lopettaa leikkimme. Niinpä minä ns. ajoin sinut toisen naisen syliin ja halusin katsoa kuinka pitkälle olet valmis menemään minun katsellessani siinä vieressä. Olit hämmentynyt, mutta itsetuntosi ei antanut periksi perääntyä ja vaikka minusta tuntui pahalta, en kiusallanikaan näyttänyt sitä.
Ajattelin, että nyt pelimme on lopussa. Ja pääsen sinusta yli. Ja sinä minusta.
Tapasin jonkun ajan päästä uuden, kivan miehen. Meillä kyllä synkkasi ja oli hauskaa keskenämme, mutta meidän välillämme ei ollut samanlaista "jännitettä" kuin mitä sinulla ja minulla oli tai on.
Jatkoin tapailua, koska tykkään miehestä.
SItten sinä otit taas muhun yhteyttä ja ihmettelit, miksi olin ollut poissa kuvioista ja olinko löytänyt toisen miehen. Vastasin rehellisesti, että kyllä. Ja taas sama kuvio toistui. Sinäkin kerroit löytäneesi naisen.
Mahtavaa, olemme molemmat löytäneet uuden, ihanan ihmisen jonka kanssa voimme aloittaa aivan alusta ja puhtaalta pöydältä.
Vai voidaanko? Päästäänkö me yli toisistamme? Vai onko meidän välillämme yhä vetovoimaa kun näemme?
Vai kuinka paljon meidän pitää vielä koetella toista kunnes molemmat voi myöntää, kuinka hulluna toiseen on? Ja olenko loppujen lopuksi hulluna sinuun? Oletko sinä minuun? Vai johtuuko se vain jännityksestä mikä meidän välillämme vallitsee?
Haluan päästä sinusta eroon ja toisaalta tunnen kuolevani sisältä jos näin käy. Ja aina kun on lähellä näin käydä jompi kumpi meistä ei suostu luovuttamaan.
Mutta ei voida olla yhdessäkään.
Haluan, että uusi suhteeni toimii ja en halua sinua siihen kolmanneksi osapuoleksi. En halua joutua vertailemaan sinua ja häntä keskenään ja kuitenkin teen niin tällä hetkellä. Haluan olla onnellinen ja tasapainoisessa suhteessa. Haluan suunnitella tulevaisuuttani. Ilman sinua. Ja vaikka minulla ja hänellä ei koskaan olisikaan samanlaista jännitettä välillä mitä meillä on, niin olen varma, että oppisin rakastamaan häntä jossain vaiheessa. Enemmän kuin sinua. Koskaan.
Anna minun mennä, niin minä annan sinun.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos olisit hän, niin en ole mitenkään estellyt suhteesi toimivuutta -enkä tule estelemään. Sinulla on aina paikka sydämessäni ja sitä ei voi kukaan sieltä poistaa. Tiedän että kun noin viisi vuotta on kulunut, olen jo päässyt siihen pisteesen että sinä olet vain Kaunis muisto. En ole koskaan aikonut tulla sinun ja rakkaasi väliin. Koin että kohtaamisemme olisi ollut aika merkittävä, joten siksi se, Tiedän, että olet onnellinen.Sinulla on ihana puoliso nyt ja kaikki muukin kukoistaa. Olen vilpittömän onnellinen. En koskaan, missään vaiheessa olisi ollut valmis suhteeseen kanssasi, minkänlaiseen. en kaipaa sinulta mitään. Voit mennä ja tulla kuten tähänkin asti. kaikki on aivan selvää. oikeasti. älä ota kierroksia turhan takia, älä. en vain tule lähellesi,en vain voi tulla-eikö sekin kuitenkin osoita,että mitään en halua. olisin vain halunnut joskus kertoa asioista sinulle .siitä mitä tunnen .niin ihan suoraan sinulle ilman yleisöä. ja sen läsnäollessa en voi tehdä mitään. saati olla mienkään normaali -olethan sinä siinä. tämä viesti ei tavoita sitä kenet pitäisi mutta hän on ratkaisunsa oikeassa elämässä tehnyt joten kerron tämän tänne. että älä ap ota tosissaan. en usko että olisit rakastanut minua siten kuin nyt kirjoitat. joten jos joskus vielä tapaamme, niin mene vaan. kylmän vällnpitämättömästi,et loukkaa minua. usko!!!
Taas sä " jos olisit hän " - tyyppi vauhdissa, nyt tällä palstalla. Eilen luin sua jostain muualta. Mitä virkaa
sä näät tämmösellä paskalla kun itekin toteat että ei mee oikeelle ja älä ota ap tätä tosissas !!??
Taitaa olla niin et sä et oo puhunut sille " oikeelle hänelle " yhtikäs mitään koska sä joka palstalla kirjotat
kenelle millonkin niinkuin puhuisit muka " hänelle ".
Sunlaiset tyypit on surullinen tapaus, ei sun iten takia vaan sen toisen puoliskon joka ei nähtävvästi
koskaan saa sanaakaan selitykseksi, niin tiuhaan sä tuuppaat näitä kertomuksias näille sivuille.
Toista immeistä pitäis aina kohdella kunnioituksella, tiiät sie mitä se meinaa ?
olla koska ainakaan ei ymmärtänyt aloituksesta höhkäsen pöläystä, ajatus aloituksen ja vastauksen
välillä ei kohdannut millään kohtaa.
Jokseenkin vähissä on arvostus " häntä " kohtaan jos samaistat hänet tuollaiseen leikkijään.
Koitahan nyt ottaa iisisti. Täällä on kaikilla vapaus kirjoittaa mitä haluaa. Ei kai aloittajakaan nyt ihan vakavissaan kuvittele, että se oma pettymys-rakkaus täällä kirjoittelee. Ja kai se on jotain realismia sekin että edes pudottelee ihmiset maanpinnalle täällä mielikuvitusmaailmassa. Vain kolme sanaa riittää - jos olisit hän.
Ja en olut kännissä :))
oli ymärys muuten vaan kateissa :)
Kaikilla on vapaus kirjoittaa mitä haluaa kunhan kukaan vain ei mene arvostelemaan ja kommentoimaan
sinun yöllä päästelemiäsi sammakoita :)
Joku nyt pääsi aika pahasti pompottaan sinua :) Mutta - älä välitä :)
se on aina hukassa. ei uutta minulle. Kiva jos joku pompottelee minua ja tulee siitä hyvälle mielelle
niin mitä arvostelemaan? kai mä nyt saan komentoida, en ottanut asiaa arvosteluna, kamooon! Huvittaa vaan tuo että ei oo asiayhteydessään nämä vastaukset! No ei ole! Kyllä mä tiedän. Ja tuohon vielä huomauttaisin, että ap:n kirjoitus ei ole häneltä, sillä tuon kaltaista ei ole tapahtunut elämässäni!
Nyt aikuiset ihmiset! Mihin tämä maailma vielä menee??
Jos olisit hän.
no mikä kumma sai sut sitten yöllä kirjoittaan moista soopaa, ihan älyvapaa vastaus missä mikään ei liity mihinkään ! aloitukseen vastataan yleensä toisella mielellä.
sun maailma menee ainakin perseelleen tota menoo.
On mennyt jo, ei se mitään, se jatkuu silti.
Mistä sä muuten voit päätellä ettei mikään liity mihinkään?