Näin kertoo jenkkiläinen tutkimus ( http://www.iltalehti.fi/diabetes/2009121810806809_di.shtml ):
"Yhdysvaltalaisten tutkimukseen osallistui 452 autoilevaa tyypin 1 diabeetikkoa. Osana tutkimusta he raportoivat kuukausittain hypoglykemiaan liittyvät liikenneongelmat.
Vuoden seurannan aikana joka toinen kertoi joutuneensa autoillessaan vaikeuksiin hypoglykemian vuoksi vähintään kerran ja 5 % toistuvasti. He olivat mm. törmäilleet, menettäneet autonsa hallinnan, saaneet sakkoja tai pyytäneet kanssamatkustajaa ajamaan, koska eivät hypoglykemian takia pystyneet itse.
Ongelmiin joutuivat etenkin potilaat, jotka kärsivät vakavista hypoglykemioista, olivat olleet vaikeuksissa aiemminkin tai käyttivät insuliinipumppua."
Suomessa on todennäköisesti sama tilanne, joten aikamoisia "pommeja" liikkuu maanteillämme :(
"Yhdysvaltalaisten tutkimukseen osallistui 452 autoilevaa tyypin 1 diabeetikkoa. Osana tutkimusta he raportoivat kuukausittain hypoglykemiaan liittyvät liikenneongelmat.
Vuoden seurannan aikana joka toinen kertoi joutuneensa autoillessaan vaikeuksiin hypoglykemian vuoksi vähintään kerran ja 5 % toistuvasti. He olivat mm. törmäilleet, menettäneet autonsa hallinnan, saaneet sakkoja tai pyytäneet kanssamatkustajaa ajamaan, koska eivät hypoglykemian takia pystyneet itse.
Ongelmiin joutuivat etenkin potilaat, jotka kärsivät vakavista hypoglykemioista, olivat olleet vaikeuksissa aiemminkin tai käyttivät insuliinipumppua."
Suomessa on todennäköisesti sama tilanne, joten aikamoisia "pommeja" liikkuu maanteillämme :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
siis kyse ole siitä mikä on insuliininottotapa, pumppu vai pistokset. Ennemminkin on kyse siitä, että kyseiset henkilöt eivät hallitse hoitoaan tarpeeksi hyvin. Kun on tieto ja välineet hallussa, aika hyvin pystyy varomaan noita matalia verensokereita. Se tosin edellyttää esim. verensokerin mittaamista aina ennenkuin auton rattiin lähtee ja myös matkan aikana vähintää parin tunnin välin.
Ja yhtenä syynä on varmaan sekin, ettei esim. hoitotaho tiedä kuinka paljon matalia arvoja mittaillaan. Siis pimitetään hoitotaholta tilannetta. Nimittäin vaikkapa matalaan Hba1c-arvoon pyrkiminen ei saa tapahtua matalien verensokeriarvojen kustannuksella vaan silloin on hoitotavoitteitta höllättävä.
Ja hoitotahohan voi tähän aktiivisesti opastaa ja jopa kieltää ratin taakse menon, jos muu ei auta. Ainakin Suomessa on lääkäreillä tähän mahdollisuudet, USA:sta en tiedä, joten en voi verrata Suomen tilannetta sinne.
Mulla on yksi insuliinipumpulla oleva diabeetikkoystävä ja olen pitkälti samaa mieltä aloitusviestin kanssa. Muutaman kerran olen ollut ko. hlön kyydissä kun hänelle ontullut oireita. Tilanne on aika pelottava. Toisella kertaa tämä hlö ei ensin suostunut pyynnöstäni huolimatta pysäyttämään autoa, vaikka selvästi näki ettei hän ole kunnossa. Toisella kertaa taas verensokeri laski tosi nopeasti ja yllättäen, vaikka tämä hlö mittaa sokerit aina autoilemaan lähtiessään ainakin silloin kun olen ollut kyydissä. Tarkempaa syytä en tiedä, miksi sokerit laski. Monta kertaa olen ajatellut, että tämä oli viimeinen kerta hänen kyydissä, mutta ystävälle on jotenkin niin vaikea sanoa suoraan.
Pelottavinta on se kun hän sanoo, ettei uskalla kertoa lääkärille näistä tilanteista, koska pelkää että kortti lähtee kokonaan pois, koska ainakin kerran aikaisemmin hänellä on ollut ajokielto sokereitten vuoksi.
pystyvät LCHF/VHH ruokavaliolla saamaan verensokerinsa paljon matalemmalle tasolle ja tasaiseksi.
Tässä tilanne ennen ja jälkeen LCHF ruokavalion aloittamista.
JOS KOKEILET NIIN VÄHENNÄ INSULIINIA HETI ALUSTA LÄHTIEN JA SEURAA TIHEILLÄ MITTAUKSILLA.
http://www.kostdoktorn.se/wp-content/2008/12/blodsockertyp1stor.jpg
LÄHDE:
http://www.kostdoktorn.se/diabetes
massapostaa taas harhauttavaa tietoa suoraan ruotsista---LAITONTA-----
Sinun olisi paras pitäytyä esimerkiksi täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8887408
Kun ajatukset ovat kypsyneet, voit palata taas. Kirjoita toki sitä ennen sinne jotakin.
Hyvä esimerkki.
Tuota juuri tarkotin. Vika siis ei ole hoitotavassa vaan diabeetikon "korvien välissä". Ei siihen insuliinipumppua tarvita vaan sama on mahdollista millä tahansa insuliinihoidolla, jos henkilö ei itse tajua ongelmaansa.
Ja tuota hoitavalta lääkäriltä salailuakin tapahtuu varmaan joidenkin osalta. On aika edesvastuutonta.
Kun yleensä sanotaan, että 1-tyypin diabeetikolle hyvä pitkäaikaissokeri on 6,5% - 7,5%, niin useinhan nämä riskitapaukset ovat niitä "ehdottomuuteen" pyrkiviä eli yritetään matalien sokereiden kustannuksella saada pitkäaikaisarvo mahdollisimman alas, välttämättä sen mukanaan tuomia ongelmia.
Pitää myös muistaa, että vastuuntuntoinen diabeetikko mittaa verensokeriaan aina ennen autoilun alkua ja matkan aikanakin. Jos näihin selkeisiin ohjeisiin ei suostu, olisikin aivain oikein ottaa kortti pois.
Ai niin, Veijo sais jättää nämä 1-tyypin diabetesta koskevat kirjoittelunsa paremmin asiasta tietäville...
nythän ei ollut siis kyse että, vs pitäisi saada matalaksi vaan siitä ettei se laske liian matalaksi.
tarkkuutta!!
((((((( tämä veijo on suomi 24 varsinainen maanvaiva--papparainen linkittää ruotsin puolelta silkkaa tuubaa ja häiriköin mm laihduttajien vhh -sivustoja ! ( tutustukaa sivuihin ja todetkaa itse )
Voi tietysti olla noinkin,mutta tällä ystävälläni alkoi tulla enemmän näitä ongelmia juuri insuliinipumpun jälkeen ja varsinkin nopeita verensokerin laskuja, joita hän ei ilmeisesti tunne ajoissa vaikka mittailee sokereita välillä ajon aikana.
Mikä ihmeolio tuo Veijo kuvittelee olevansa, kun joka paikkaan pitää änkeää aiheen ohi menevää tekstiä?????
Nyt kyllä sieppasi sen verta, että on pakko raapustaa muutama rivi elämää. Meillä on perheessä ja suvussa useita diabeetikkoja (osalla pumppu, osa monipistoksilla, osa d2) ja täytyy myöntää, että noita liikennehypoja ja mokia on sattunut vähän yhdelle sun toiselle, vaikka kaikki varmasti yrittää hoitaa itseään parhaansa mukaan.
Turha siinä on mennä ketään syyllistämään, ettei osaa hoitaa tarpeeksi hyvin. Tämä tauti kun osaa olla niin pirullisen yksilöllinen ja eri tavalla vaativa. Ole sinä onnellinen, jos itse osaat hoitaa itseäsi täydellisesti eikä sulle ole koskaan sattunut liikenteessä hypoa tai ei ole tarvinnut tankata omaa napaa kesken ajamisen.
Hoito vaan ei aina onnistu niin kuin haluaa ja suurin ongelma on varmaan se, että varsinkin d1 on niin salakavala tauti, kun hupot voi tulla tosi nopeasti ja yllättäen pikainskan takia eikä ratin takana paikallaan istuessa aina tunne hypo oireita samalla tavalla kun vaikka jaloilla ollessa tai liikkuessa.
Pumpun huono puoli on se kun siinä menee koko ajan uutta pikainskaa, joka on ärhäkkäämpää kun pitkävaikutteiset monipistoksilla. Sen lisäksi toisilla erilaiset tilanteet liikenteessä voi nostaa ja toisilla taas laskea sokereita jo pelkän liikenteessä olon vuoksi (jännitys tm.) ja jotta kaikki ei olisi liian helppoa välillä sama tilannekin voi nostaa ja välillä taas laskea sokeria. Me kun ollaan jokainen ihan omia yksilöitä ja varmasti jokainen yrittää hoitaa itseään parhaansa mukaan. Tuskin sinä olet siinä lajissa ainutlaatuinen.
Piikkien etuna on se, että pitkävaik. perusinska vaikuttaa yleensä aika tasasesti ja kun vielä muistaa viimeisen pikainskan ottamisajankohdan ja tietää sen vaikutusajan itsellä, niin liikenteeseen lähtemisen arvioiminen on paljon helpompaa. Pumpulla taas vika pikainskatippa on tullut yleensä aina korkeintaan muutama minuutti sitten ja jokaisen tipan riskiaika on aina siitä seuraavat muutama tunti. Tuon luulisin olevan ainakin yhtenä syynä siihen, että pumppailijoita pidetään suurempana riskinä.
Pumppuun voi myöstulla toimintahäiriö tai kanyyli voi irrota huomaamatta ja ne taas nostaa sokerit hetkessä pilviin koska pumpussa on pelkkää pikainskaa. Mahdatko edes tietää minkälainen olo on kun, tulee happomyrkytys kesken ajomatkan?
Ensinnäkin en itse ole koskaan saanut happomyrkytystä kesken ajon. Syynä on yksinekrtaisesyti se, etten aja niin pitkiä aikoja ilman taukoja ja mitauuksia, että happomyrkytys ehtisi tulla päälle. Muuten on kyllä kokemuksia happomyrkytyksistä, että tiedän mitä se on.
Ja matalahkoihinkin olen joutunut nopeita hiilihydraatteja ottamaan matkalla. Tällöin yleensä pysähdyn ja odottelen, jotta tilanne on tasoittunut.
Jos diabeetikolla on matalan verensokerin tuntemukset kadonneet, eli ei huomaa noita laskuja ajoissa, kuuluisi hoitavan läkärin puuttua tilanteeseen. Ja jos asiaa ei saada kuntoon, siis noita tuntemuksia palautettua, niin sitten on edessä yksinkertaisesti ajokortin hyllyppe pano. Näinhän nämä uudet EU-määräykset vaativat toimimaan.
Perusinsuliinin suhteen minusta pumpun etu pistoshoitoon on se, että perusinsuliini saadaan annostelua tarpeeksi tarkasti ja sopivalla määrällä eri vuorokaudenaikoina. Myöskin muutoksia voidaan tehdä melko dynaamisesti. Kun pitkävaikutteinen insuliini on pistetty, se vaikuttaa kuin "junan vessa", vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Vastaavasti pumpun annostelua voidaan muuttaa, ei toki silmänräpäyksessä, mutta kuitenkin todella nopeasti.
Mutta eihän tässä ollut kyse noista hoitomuodoista tai sen paremmin syyllistämisestä, vaan siitä miten diabeetikot pärjäävät liikenteessä. Ja miten sitten pitäisi toimia tilanteiden vuoksi (siis jos niitä tulee ilmi). Tässä asiasta jotain:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=102&p_artikkeli=dia01903&p_teos=dia&p_selaus=9593