En jaksa enään... 4 vuotta ollu paniikkihäiriö joka on haitannut elämää. Nyt mukana mitä luultavammin myös masennusta ja ahdistuneisuutta. Siis tän hetkiseen oloon toi pelkkä paniikkihäiriö ei ole mitään. En tiedä mihin palstalle tää kuuluis, mutta oon nykyään joka päivä tokkurassa, jatkuva epätodellinen olo, silmät ei meinaa pysyä auki vaikkei sais untakaan. Unetkin on nykyään tälläsiä : Univelkaa on paljon, hitosti väsyttää mutta uni ei tule, sitten kun se muutaman tunnin pyörimisen jälkeen tulee niin heräilen/herään yliaikasin. Mitään en jaksa, itkettää kun koko elämä tuntus olevan pilalla. Hemoglobiini oli hieman alhanen, ja verenpaine hieman alentunu mutta normaalin rajoissa. Ja syön päivittäin rautaa ja vitamiinia. En kyllä tätä kaikkee niideenkään piikkiin laittais... Parin vkon päästä otetaan kilpirauhaskokeet viä. En keksi mikä on, sepramit on alottamista vailla. Ei paljoa huvita alottaa jos olo on jo valmiiks tällänen. Mikä se olo sitten on jos sivuoireita tulee?? Huoh.
Jatkuvaa pelkoo!!
AM.
3222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi ihan hyvin olla ettei sulle sepramista tuu aloitusoireita. Se on täysin yksilöllistä Kuulostat pahasti masentuneelta niin senkin takia olis hyvä aloittaa lääkkeet. jos sulle tulee huonoo oloo lääkkeen aloitusvaiheessa voit mennä lääkäriin ja kertoa siitä ja saada jonkun lyhkäsen kuurin rauhoittavia, jotka auttaa meneen sivuoireiden yli.
Siis mulla on rauhottavia, mutta kun en haluis olla enään yhtään tokkuraisempi :( Nää uniongelmat on kamalaa, väsyttää mutta uni ei tuu. Nukahtamislääkkeitäkin on. Mutta tuntus että nekään ei auta. Jotenkin pitäs saada pois tätä univelkaa, ulkonakaan en ole aikoihin liikkunut kun en jaksa!
Olen itsekin aivan tajuton pelkäämään ja saamaan paniikkihäiriöitä kuin myös olen kanssasi samoilla linjoilla, etteivät lääkkeet sivuoireineen aina paras apu ole.
Minä kirjoitan aika lailla meilejä ja saan siten tukea parilta ystävältäni. Ja usko tai älä, niin tekosyyn nojalla kävelen kauppaan ja samalla vähän piristyn. Ei sen tarvitse olla kymmentä minuttia pitempi aika eli kaikki liikuntasuorittaminen heti pois. Kunhan vaan lähtee kämpästä ulos vaikka roskista viemään ja pakottaa itsensä hetkeksi katsomaan vaikkapa oksalla olevaa lintua.
Pystytkö rentoutumaan muutaman minuutin? Minä otan mukavan asennon, siis aivan sama vaikka röhnöttäisi pää alaspäin nojatuolissa, mutta sanon itselleni useamman kerran "kaikki on hyvin, minä voin hyvin". Siitä saan joskus peräti muutaman tunnin rauhan paniikistani ja peloista.
Yksin ei saa siis jäädä ja jos et keksi ketään ystävää, jolle soittaa tai meilata, niin pura keskustelupalstoilla.Tai itsellesi ihan mitä vain päähäsi pälkähtää, JOskus riittää kun vain latelee sanoja, jotka tulevat ekaksi mieleen. Minulla saattaa mennä niin, että aloitan sanalla PELKO, RAIVO... ja lopulta päädyn pienin kirjaimin sanaan ovenkahva. Vähän vaikea selittää, mutta joku viisaampi saattaisi osata selittää oisko siinä kyse vain omien tunteiden hallintaan ottamisesta.
Kannattaa antaa itselleen myös anteeksi, ettei pysty voittamaan tunteitaan. Kun ei yhtään tappele vastaan saattaa sekin antaa helpotusta. Tunteillakin on taipumusta aaltoilla vahvoista laimeampiin ja kun antaa sen pahimman tulla vastustelematta saattaa päästää helpommalla kuin pyristellä vastaan.
Koeta jaksaa, koeta ottaa sekin vaihtoehto huomioon että sinä pärjäät :)