Tupakoinnin lopettaminen on helppoa. Lopetin syksyllä 2001, poltin siihen aikaan noin kaksi askia päivässä ja olin polttanut seitsemän vuoden ajan. Kolme ensimmäistä päivää ovat jonkin verran pahoja mutta sitten menee paremmin.
Ostin nikotiinipurukumia mutta niitä en syönyt, nikotiini pitää saada poistumaan elimistöstä. Toisaalta purkka taskussa oli hyvä henkinen hätävara.
Suosittelen lopettamista.
Ostin nikotiinipurukumia mutta niitä en syönyt, nikotiini pitää saada poistumaan elimistöstä. Toisaalta purkka taskussa oli hyvä henkinen hätävara.
Suosittelen lopettamista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä se itsellänikin oli helppoa. Mutta kuten tuossa aikaisemmin joku kaveri sanoi, ei kannata puhua lopettamisesta, puhutaan lakosta.
Mulla ei ollut muuta apukonstia kuin ksylitoli purkka. Nauroinkin aikonaan, että varmaan joudun vieroittamaan itseni purkasta tupakilla. Se oli vitsi. Aikoinaan olin ollut muutaman päivän (muistaakseni 3) polttamatta, ja ajattelin sitten kokeilla miltä se tuntuu. Poltin semmoisen neljän imaisun jämän. Ja avot olo oli kuin olisi huitaissut pullon kossua päähän. Mutta se tupakki, se maistui pahalle. Siitä oli sitten mennyt viikon verran ja sanoin töissä (yövuoro), kaverille. -Tarjoappas yks tuypakki, koitan miltä maistuu.
Siinä oltiin menossa tupakkipaikalle, kum sanoin et; Vittuakos tässä, kun on kerran alkuun päässyt. Ja en ottanut, eikä ole sen koommin tehnyt mieli edes kokeilla. Mutta silti en uskalla sanoa että ei koskaan enään. Huommisesta tai sitä seuraavista päivistä kun on edeltäpäin vaikea tietää mitään.
Lakoilla on tapana päättyä, parempi on lopettaa kerralla.