pysyitkin pois ajatuksista. Nyt pyörit taas mielessä, mut ei tästä enää mitään tule, sen teit selväksi aiemmin. Ja taisin itsekin tehdä, en ilmeisesti kuitenkaan itselleni koska olen naurettavassa oravanpyörässä tunteideni ja tekemisteni kanssa, vieläkin samassa paikassa. Joitakin asioita ikävöin, sun kasvojasi kun hymyilet, paria lausahdusta/tapaa ilmaista asia jotka taisi tarttua muhunkin, sitä kun otit kädestä kiinni. Sitten mietin niitä toisia asioita, joista puhuit tai miten niistä puhuit ja putosin alas pilvistä. En sovi siihen muottiin mitä naisesta haluat.
Ajattelen sua edelleen
vaikka hetken jo
232581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
...ja mistä päin?
tää meneee??????? :O
Eihän tämä mulle ollut, mutta kuitenkin.
Ihan samoja ajatuksia mullakin kuin tekstisi alussa. Olisiko ollut parempi jättää kertomatta jotain? Mielestäni kyllä, mutta masokisti kun olen, niin pakkohan ne oli kertoa. Karsea totuus on parempi. Täydellinen avoimuus oli "kauniina" ajatuksena. Ei meistä mitään tule lähiaikoina, tai koskaan. Tähän on jo tottunut liikaa. Mutta toivoisin, että olisi vielä aikaa jäljellä oppia pois tästä normalisoidusta olotilasta. Naisesta haluan nykyään vain sen mitä sinä olet.
kauniisti sanottu tuo "naisesta haluan nykyään vain sen mitä sinä olet"
ajattelen erästä miestä edelleen. Kahden vuoden ajan olen ajatellut, eikä loppua näy...
Hullua tälläinen haaveilu....
kyllä kumma, kun joku jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Hänessä TÄYTYY olla silloin jotakin erityistä.
Minullakin pyörii päässä ja haaveissa eräs nainen kahden vuoden takaa...
Mulla sama juttu, kohta kaksi vuotta jotain ihme kaipuuta. Mutta odotan tuota kahden vuoden aikarajaa "innolla" koska tiedän että sen jälkeen rupeaa helpottamaan. Enää ei iho muista kosketusta, eikä enää kipristä mahan pohjasta kun sulkee silmät ja muistelee miltä tuntui suudella. Tuoksu haihtuu mielestä... Se on vaan sellanen fakta ollu mulla aikaisemminkin että ne vaan unohtuu vaikka kuinka yrittää niistä muistoista pitää kiinni. Vielä kun hetken jaksaisi.
Eihän sitä tietysti voi ymmärtää että mikä tämän kaiken tarkoitus mahtoi olla, joutua toisen pilan kohteeksi ja hyväksikäytetyksi. Mutta se onkin sitten ihan toinen juttu...
Mutta helpompi on jatkaa sielun haavojen parantamista, kun nuo fyysiset ikävän oireet helpottaa.
AINAKAAN OLLUT, ETTÄS TIEDÄTTE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pyörit aina vaan mielessäni, ja heti perään TÄSTÄ EI ENÄÄ MITÄÄN TULE , TEIT SEN SELVÄKSI, kuulostaa turhan tutulta,kummallista koeta jo päättää omalta osaltasi...
kenelle sinä kirjoitit? Minulle vai alkup. kirjoittajalle. Mikä kuulostaa tutulta? Minulla ei ainakaan ole mitään päätäntävaltaa tässä jutussa. Odotan vain unohdusta... Kuka sinun mielessäsi mahtaa pyöriä? :D
tutulta tuntuu ...pyörit mielessäni,,ei tästä enää mitään tule teit sen selväksi,, aivan vaimoni sanonta :) mullakaan ei ole päätäntä valtaa tässä jutussa
Niin siis tilanteeni tuntuu tutulta, en minä. En kyllä nyt pysy perässä näissä viesteissä että mikä keltäkin on.
voi helvata,mikä aloitus juttu voisit kai ai-kuis-tu-a jo viimeinkin
Hienosti osaat tavuttaa, seuraavaksi voidaankin opetella yh-dys-sa-nat ;D
Ootko Teija? Nähtiinkö junassa?
Tietyt asiat ei koskaan unohdu...
sitten, astuit elämääni. Tutustuttiin,ihastuttiin, rakastuttiinkin, mutta kohtalon oikusta menetin sinut, tai annoin pois. Ei päivääkään etten sinua ajattelisi. Vappu lähestyy ja muistot voimistuu. Ajatteletko minua silloin?
Tietenkin minä sinua ajattelen...
muistoissa kauneinta, mitä sinä muistelet? mitä 3:n vuoden takainen vappu tuo mieleen?
mä en muista viimekään vapusta mitään....mitäs silloin tapahtui, kerro?
Luulen, että muistelemme eri asioita/ihmisiä...
Voi ei, toivottavasti minä en 3.na vappuna ikävöi enää. Tästä toisesta ikäväntäytteisestä vapusta kun vaan selviäis, muistot vahvistuu tosiaan. Kun vois vaan nukkua sen yli... Mutta vietetään se pääsiäinen kuitenkin välissä, eiks jee. Siihen ei onneksi liity mitään ikävöitäviä muistoja.
on siis ihan turhia...kuka näitä jaksaa?