Voi ei...
Taas eilen näin sinut, kun tajusin että olet ovella menossa sisään kuten minäkin, sydän alkoi takoa kovempaa, ja tuntui kuin heittäisi volttiakin, silmissä sumeni ja jalat alkoivat tuntua turtalta.
Jäin pihaan tupakalle, tulitkin takaisin ulos, vilkaisit minuun päin, ja katsoit pitkään, menit uudelleen sisään, ja tulit taas pihaan, tulit luokseni ja sanoit että näytän tutulta, ojensit kätesi tervehtiäksesi, hyvä että sain sanaa suustani, sydän hakkasi ja tuntui kuin pyörtyisin, vaihdoimme vain muutaman sanan ja menimme sisälle, molemmat omiin oloihinsa.
Illan aikana etsin sinua usein katseellani, ja jos satuit vilkaisemaan minuun päin, sydän pakahtui riemusta ja suu meni hymyyn, tahaton refleksi jota yritin välttää, siinä onnistumatta.
Joka kerta kun katseemme kohtasi ja hymyilit minulle ( tai ainakin minuun päin) sulin penkkiini... voi taivas sitä tunnetta... Olisi ollut niin ihana koskettaa hiuksiasi, koskettaa huuliasi, suudella ja halata, mutta onneksi sain pidettyä itseni kurissa.
Loppu illasta kun juttelimme ja toivotit minulle turvallista matkaa kotiin ja laskit kätesi olkapäälleni vain taputtaaksesi, olisin ollut valmis hyökkäämään kimppuusi.
Tapa jolla puhuessasi katsoit suoraan syvälle silmiini ja silkkisen pehmeä äänesi.. se sulattaisi kovemmankin jään.
Tapaamme vielä kerran, lupaan sen itselleni, mutta tiedän että tämä kaikki mitä sisälläni tunnen on vain yksipuolista (eli vain minä tunnen näin), mutta olen valmis ottamaan sen riskin, silmäsi, äänesi, hiuksesi kaikki sinussa oli kuin suoraan unelmistani.. ainoana huonona puolena on se että meillä on tuota ikäeroa, mutta siitä huolimatta olisin valmis ottamaan sen riskin.
Tiedän että rikon sydämmeni tässä, mutta olet sen arvoinen.
Tuskin maltan odottaa että näen sinut uudelleen.
Taas eilen näin sinut, kun tajusin että olet ovella menossa sisään kuten minäkin, sydän alkoi takoa kovempaa, ja tuntui kuin heittäisi volttiakin, silmissä sumeni ja jalat alkoivat tuntua turtalta.
Jäin pihaan tupakalle, tulitkin takaisin ulos, vilkaisit minuun päin, ja katsoit pitkään, menit uudelleen sisään, ja tulit taas pihaan, tulit luokseni ja sanoit että näytän tutulta, ojensit kätesi tervehtiäksesi, hyvä että sain sanaa suustani, sydän hakkasi ja tuntui kuin pyörtyisin, vaihdoimme vain muutaman sanan ja menimme sisälle, molemmat omiin oloihinsa.
Illan aikana etsin sinua usein katseellani, ja jos satuit vilkaisemaan minuun päin, sydän pakahtui riemusta ja suu meni hymyyn, tahaton refleksi jota yritin välttää, siinä onnistumatta.
Joka kerta kun katseemme kohtasi ja hymyilit minulle ( tai ainakin minuun päin) sulin penkkiini... voi taivas sitä tunnetta... Olisi ollut niin ihana koskettaa hiuksiasi, koskettaa huuliasi, suudella ja halata, mutta onneksi sain pidettyä itseni kurissa.
Loppu illasta kun juttelimme ja toivotit minulle turvallista matkaa kotiin ja laskit kätesi olkapäälleni vain taputtaaksesi, olisin ollut valmis hyökkäämään kimppuusi.
Tapa jolla puhuessasi katsoit suoraan syvälle silmiini ja silkkisen pehmeä äänesi.. se sulattaisi kovemmankin jään.
Tapaamme vielä kerran, lupaan sen itselleni, mutta tiedän että tämä kaikki mitä sisälläni tunnen on vain yksipuolista (eli vain minä tunnen näin), mutta olen valmis ottamaan sen riskin, silmäsi, äänesi, hiuksesi kaikki sinussa oli kuin suoraan unelmistani.. ainoana huonona puolena on se että meillä on tuota ikäeroa, mutta siitä huolimatta olisin valmis ottamaan sen riskin.
Tiedän että rikon sydämmeni tässä, mutta olet sen arvoinen.
Tuskin maltan odottaa että näen sinut uudelleen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerro lisää, mitä sitten tapahtuu. Kerro.
Tapaamme tässä kyllä ja silloin on aikaa enemmän ja pois pääsy on silloin vaikeaa, lupaan kyllä kertoa että miten tässä käy.
On vaan niin levoton olo että voisin jo tänään hypätä auton selkään ja suunnistaa häntä tapaamaan.
En saa sitä miestä mielestäni...
sydämmeni huutaa ja järki sumenee.. miten tässä näin pääsi käymään..
Mene nyt hyvä nainen, kun liekki vielä lepattaa.
Jos sinä olisit tässä lähelläni, ja aikaa olisi eikä uteliaita katseita vahtimassa, upottaisin käteni hiuksiisi, silittäisin niitä, ja ne silmäsi, niistä en saa tarpeekseni en sitten millään, suutelisin kapeita huuliasi, antaisin kieleni löytää omasi...
Jo pelkkä sinun ajatteleminen saa minut kuumaksi, tahtoisinkin siis viedä sen loppuun mitä silmilläni olen aloittanut, riisuisin sinut vaate kerrallaan ja suutelisin pitkin vartaloasi...
Kaipaan sinua aivan kamalasti.. niitä silmiäsi ja sitä ihanan pehmeää ääntäsi.
Varoitankin sinua, kun tapaamme uudelleen en mene takuuseen itsestäni, minulla on edessäni pitkä odotus, mutta päivääkään ei kulu etten sinua ajattelisi, ja kaipaisi, ja himoitsisi...
taitaa olla jo sanomattakin selvää että olen rakastunut sinuun ja palavasti... toistan itseäni, mutta minä todella kaipaan sinua vaikka vasta aamulla näimme viimeksi.. miten kestän odottaa... toivottavasti kuulen sinusta jotain tässä välissä.. pallo on sinulla.
Minä pelaan nyt loppuun asti.
Aikaa on mennyt